Sananlaskun takana oleva ajatus
KUN Raamatun sananlaskut kirjoitettiin, oli ihmisluonne pohjimmaltaan sama, miksi me havaitsemme sen nykyään. Viisas mies huomasi paljon sellaista, mikä oli hyvää, ja paljon sitäkin, mikä oli pahaa. Se kaikki ansaitsi panna merkille ja selittää. Tämä auttoi suosittelemaan hyvää, tuomitsemaan pahan ja osoittamaan oikean tien epäröivälle henkilölle, joka oli epätietoinen käytännöllisen viisauden tiestä. Kun jonkin sananlaskun peruste ymmärretään selvästi, niin sen opetus on tehokkaampi. Tunnetko sinä seuraavien sananlaskujen takana olevan ajatuksen?
”Vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka. Jumalattomien tie on kuin pimeys: eivät he tiedä, mihin kompastuvat.”
Kuvittele aamuvarhainen vaeltaja Palestiinassa auringon noustessa idästä. Kun aurinko värjää ensin taivaan, niin esineet näkyvät vain suurin piirtein. Vähitellen näkyy kaikki selvän yksityiskohtaisesti alati lisääntyvässä valaistuksessa. Kun aurinko on suoraan pään päällä puolipäivän aikaan, ei tiellä edessä ole mitään varjoa. Sellainen on niiden Jumalan palvelijoitten polku, joka alati tarkkaamalla hänen Sanaansa lisäävät alituisesti tietoaan, viisauttaan ja hänen päätöstensä ymmärtämistä. Epäselvät tai erheelliset näkemykset, vähän ymmärretyt opit ja ennustukset kirkastuvat vähitellen Jumalan sanasta virtaavassa alati lisääntyvässä valossa, ja kuljettava tie on hyvin selvä. Jumalattomat taas ovat kuin mies, joka kompuroi eteenpäin pimeässä yössä. Koska jumalattomat eivät ymmärrä Jehovan sanaa eikä päätöksiä eivätkä halua hyväksyä paljastuvia totuuksia eivätkä mukautua niihin, niin he kompuroivat eteenpäin tietämättömyydessään ja harhoissaan, joita he, ironista kyllä, ovat liian sokeita huomaamaan tai myöntämään.
”Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.”
Tämä sananlasku osoittaa sen hyvän tai huonon vaikutuksen, mikä vaimolla voi olla perhepiirissä. Hurskas, toimelias ja älykäs vaimo edistää taloutensa viisaalla hoidolla perheen menestystä. Hän lisää kalustoa, ruokaa ja vaatteita sekä näyttelee tärkeää osaa lasten uskonnollisessa kasvatuksessa. Päinvastainen on totta tyhmästä, ylenkatseellisesta ja epätaloudellisesta vaimosta. Vaikka hänen miehensä olisi toimelias ja kohtuullinen, niin hänen taloutensa ei menesty, koska vaimo tuhlaa sekä rahaa että aikaa. Eivät ainoastaan hänen huonekalunsa ole ränsistyneitä, lapset huonosti vaatetettuja ja ravittuja, vaan myös heidän hengellinen valistuksensa on surkeasti laiminlyöty. Vaimo on itse asiassa repinyt talon kaiken lisäksi! Vaimoa etsivän nuoren miehen täytyy valita viisaasti, mikäli hän aikoo rakentaa onnellisen kodin.
”Laiskan tie on kuin orjantappurapehko, mutta oikeamielisten polku on raivattu.”
Ryhtyköönpä laiska mihin asiaan tahansa, niin hän kuvittelee, että loputtomat vaikeudet estävät häntä. Jos hän lähtee matkalle, hän ajattelee tien olevan ohdake- ja orjantappuratiheikkö, minkä läpi hän ei voi raivata matkaansa, tai että hän selviytyy siitä parhaimmassa tapauksessa tuskallisesti. Monet vaikeudet ovat joko hänen oman mielikuvituksensa tai velvollisuutensa laiminlyönnin puutetta. Toimelias, Jumalaa pelkäävä mies nauttii työstään. Hän ei kuvittele kaikenlaisia esteitä, mitkä olisivat puolustuksena työn tekemättömyydelle. Huolehtimalla työstään hän välttää monet ohdakkeiset kompastuskivet ja valitukset, mitkä muuten kohtaisivat häntä. Hän vaeltaa elämässään tasaista tietä, mikä on rakennettu ja on vapaa kivistä. Hän edistyy hyvin ja iloitsee.
”Hevonen on varustettu taistelun päiväksi, mutta voitto on Herran hallussa.”
Israelilaisilla ei ollut sotahevosia ennen Salomon aikaa. Muinaisissa Aasian kansoissa härät vetivät soraa ja rattaita, kameli ja aasi kantoivat kuormin, muuleja ja aaseja käytettiin ratsastukseen ja hevosta yksistään sotaa varten. Ennen Israelin tuloa luvattuun maahan Jehova antoi heidän tulevalle kuninkaalleen käskyn: ”Älköön hän hankkiko itselleen paljon hevosia älköönkä viekö kansaa takaisin Egyptiin hankkiakseen paljon hevosia.” (5. Moos. 17:16) Jumala oli oleva kansan suojelija, sotahevosia ei pitänyt tarvita. Sillä ei ollut väliä, miten voimakas sotajoukko tuli heitä vastaan, Jehova oli varaava pelastuksen tottelevaiselle kansalleen. Kerskuen Assyrian sotavoimista Rabsake, joka johti Sanheribin sotajoukkoja, tarjoutui antamaan juutalaisille yli kaksituhatta hevosta, jos he voisivat hankkia niille ratsastajat. Heillä oli hevoset taistelua varten, mutta Jehova antoi pelastuksen palvojilleen. – Jes. 36:8; 37:36–38.
”Hopealle sulatin, kullalle uuni; mies maineensa mukainen.”
Sulattimen ja uunin kuumuus koettelee hopean ja kullan laadun saattaen kuonan pinnalle. Samoin maine ilmaisee ihmisen sydämen laadun. Viisaat ihmiset eivät etsi ylistystä, eikä se pöyhistytä heitä. Turhanpäiväiset ihmiset etsivät sitä, ja se paisuttaa heikot. Jos joku voi kestää ylistyksen vahingoittumatta muistaen, että mitä tahansa ja kaikki, mitä hänellä on, on Jumalalta, niin hän on aito Jehovan silmissä.
”Köyhä mies, joka vaivaisia sortaa, on kuin sade, joka lyö lakoon eikä anna leipää.”
Palestiinan asukkaitten uhkana on kaatosade. Nämä rankkasateet lankeavat tunnetusti kesän puimatantereille ja lakaisevat ne tyhjiksi kaikista kallisarvoisista jyvistä, hukuttavat karjaa ja vievät mukanaan lammaslaumoja. Onpa kotejakin pyyhkiytynyt pois. Sellainen on köyhän miehen sorto, kun hän pääsee valtaan ja käyttää asemaansa anastaakseen alhaisilta kaiken, minkä voi. Hän turvautuu pieneen kiristykseen, jollaista ei tapahtuisi varakkaalle hallitsijalle. Tällä tavalla ahne tai velkainen hallitsija saattaisi pyyhkäistä pois kaiken, mihin köyhät turvaavat elatuksenaan. Vallassa olevan pitäisi olla velaton, jottei hän saisi kiusausta käyttää asemaansa vahingoksi hyvän sijasta.