Hunajaa – mehiläiseltä sinulle
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN ETELÄ-AFRIKAN-KIRJEENVAIHTAJALTA
PIDÄTKö makeasta hunajasta? Hunaja oli tuhansia vuosia ainoa ihmisen käyttämä makeutusaine, kunnes ruoko- ja juurikassokeria opittiin käyttämään. Miten paljon sinä tiedät hunajasta? Ja mitä tarvitaan, ennen kuin saat mehiläiseltä hunajaa?
Sen saamme tietää, kun tutkimme erästä mehiläisyhdyskuntaa täällä Etelä-Afrikassa. Siihen kuuluu kymmenen pesää, jotka kaikki on maalattu valkoisiksi. Ne seisovat maassa muutaman senttimetrin korkuisten jalkojen varassa. Pesät on tehty puusta ja ne on koottu latomalla osat päällekkäin. Alinna on jalkojen päällä lepäävä pohja, jonka mitat ovat 46 x 56 senttimetriä. Sen yläpuolella on noin 30 senttimetrin syvyinen suuri ”sikiöosasto”. Se on pesän sydän, jossa uudet mehiläiset syntyvät ja jossa ne ruokitaan.
Sikiöosaston yläpuolella sijaitsee yksi tai useampia hunajaosastoja. Ne ovat kukin noin 15 senttimetriä syviä, ja hunajaosastoja. Ne ovat kukin noin 15 senttimetriä syviä, ja hunaja varastoidaan niihin. Osastojen päällä on sisäkatto ja vielä ulkokatto.
Sikiöosaston ja sen yläpuolella sijaitsevan hunajan varastointialueen välissä on rei’itetty metallilevy, jota sanotaan ”emontelkimeksi”. Työmehiläiset voivat kulkea sen läpi, mutta kuningatar ei pääse, joten sen täytyy munia vain sikiöosastossa.
Sikiö- ja hunajaosastoissa on puukehiä, jotka ympäröivät vahakakkuja ja antavat niille tukea. Ne ladotaan osastojen sisään väljästi, niin että mehiläiset pääsevät vapaasti liikkumaan ja niin että ne on helppo purkaa.
Lähikuva mehiläisestä
Meidän eteläafrikkalaisen mehiläistarhamme asukkaat ovat Apis mellifera adansonii -lajia. Kun tarkastelemme lähemmin näiden hämmästyttävien hyönteisten elimistöä, havaitsemme sen olevan monimutkaisuudessaan ja tehokkuudessaan ehdoton ihme. Sen ruumis soveltuu viimeistä piirtoa myöten sen elämän tarkoitukseen – lisääntymiseen, kukkien pölytykseen ja hunajan valmistamiseen.
Tarkastelkaamme esimerkiksi työmehiläistä, lisääntymiskyvytöntä naarasta. Sen ruumis on kolmiosainen kuten muillakin hyönteisillä. Sen pienessä melkein kolmikulmaisessa päässä on kolme yksinkertaista silmää päällä ja kaksi suurempaa, monimutkaisempaa silmää, yksi kummallakin puolella. Siinä on tuntosarvet, voimakkaasti purevat suuosat (leuat) ja pitkä kieli eli imukärsä, jolla se voi imeä nesteitä.
Mehiläisen keskiruumis on kova ja pyöreä ja siinä ovat kuutta raajaa ja neljää siipeä liikuttavat lihakset. Se on se ”kone”, jonka avulla pieni siivekäs luomuksemme matkustaa kilometrien päähän pesästä ja palaa mukanaan siitepölyä ja mettä. Millaista polttoainetta tämä kone käyttää? Pieniä hunajapisaroita!
Takaruumis on suurin ruumiinosa. Kuten päätä ja keskiruumista sitäkin peittää kova kuori, joka toimii tukirankana. Hyönteisillä ei ole luita. On vaikea uskoa, että niin pieneen tilaan mahtuu kahdella mahalaukulla (joista toinen toimii meden ja veden tilapäisenä varastona) varustettu monimutkainen ruoansulatuselimistö, sydämestä ja suonista muodostuva verenkiertoelimistö, kaikkialle ruumiiseen happea kuljettava hengityselimistö ja hermosto.
Tarkkailija panee merkille, että mehiläisen ruumis on karvainen. Se soveltuu erittäin hyvin kukkien siitepölyn keräämiseen. Sen kahdessa takaraajassa on pienet ”siitepölyvasut”, ja kahdessa keskiraajassa on erikoiset jäykät karvat, joilla se rapsuttaa siitepölyä näihin vasuihin. Lisäksi mehiläisen keskiraajoissa on pienet kannukset, joilla se irrottaa vahaa alaruumiistaan. Eturaajoissa on pienet pykälät tuntosarvien puhdistamiseen ja pienen pienet kammat silmien siistimiseen. Etusiivet ja pienemmät takasiivet laskostuvat erikseen. Mutta kun pieni neitomme levittää ne, ne automaattisesti tarttuvat kuin koukut toisiinsa kiinni. Lennettäessä siitä on suurta etua.
Mehiläispesän sisällä on puukehyksissä hunajakakkuja, joissa on valtavasti kuusikulmaisia kennoja. Niiden koko, lujuus ja taloudellinen tilankäyttö ovat täydellisiä. Mistä mehiläiset hankkivat hunajakakkujen rakentamiseen tarvittavan vahan? Se on todella luomakunnan ihme! Jotkut mehiläiset syövät runsaasti hunajaa ja hiljentyvät paikoilleen noin vuorokaudeksi. Jollakin salaperäisellä tavalla niiden takaruumiin pinnalle ilmestyy pienen pieniä vahasuomuja. Sen jälkeen mehiläiset rapsuttavat vahan pois ja käyttävät sen kennojen rakentamiseen. Ne tarvitsevat 7–15 kiloa hunajaa yhden vahakilon valmistamiseen.
Kiireistä elämää
Työmehiläisen elämä on todella työntäyteistä. Sen elämä alkaa siitä, kun kuningatar työntää takaruumiinsa kennoon ja laskee sinne pienen munan. Kolmen vuorokauden kuluttua munasta kuoriutuu toukka. Nuoret työläiset saapuvat paikalle ja ottavat uuden pienokaisen hoteisiinsa. Niiden päässä sijaitsevista rauhasista erittyy ”mehiläisen maitoa”, jota myös joskus sanotaan kuningatarhyytelöksi. Tällä ruoalla on erittäin ravitsevia ominaisuuksia. Jotkut sanovat toukan kasvavan ensimmäisenä vuorokautenaan yli 500 prosenttia.
Kahden ja puolen vuorokauden perästä ruokavalio muuttuu siitepölyn ja hunajan seokseksi, joita kumpaakin on varastoitu sikiöosastossa sijaitseviin kennoihin. Yhdeksäntenä päivänä siitä, kun muna laskettiin kennoon, kennot suljetaan huokoisella vahakannella ja toukka kehrää ympärilleen silkkikotelon. Noin yhdeksän tai kymmenen vuorokauden kuluessa toukasta tulee ihmeellisten, monivaiheisten muutosten kautta melkein täysikasvuinen työhön valmis nuori mehiläinen, joka puree kennon puhki ja tulee sieltä ulos.
Kun mehiläinen on tullut ulos kennosta, se ryhtyy heti töihin. Aluksi nuori mehiläinen puhdistaa kennoja. Sen jälkeen sille kehittyy maitorauhasia ja se ryhtyy ruokkimaan toukkia, jotka kaipaavat alituista huomiota yötä päivää muutamina ensimmäisinä vuorokausina. Jotkut asiantuntijat sanovat niiden tarvitsevan 1300 ateriaa vuorokaudessa!
Muutaman vuorokauden kuluttua nuori työläisemme siirtyy hoitamaan varastoja. Tässä ominaisuudessa se ottaa vastaan keruumehiläisten tuomaa mettä ja siitepölyä ja vie ne varastokennoihin. Se pitää myös huolta siitä, että pesä pysyy viileänä. Noin kahden viikon perästä (aika vaihtelee olosuhteitten mukaan) neiti Mehiläinen siirretään toisiin tehtäviin. Sille kehittyy vahaa erittäviä rauhasia, joita se käyttää kennojen rakentamiseen ja muihin mehiläisyhteisöä hyödyttäviin tarkoituksiin. Myöhemmin on sen vuoro vartioida pesän suuta ja päästää sisälle vain pesän asukkaita. Sen päässä sijaitsevissa kahdessa tuntosarvessa on hajuaisti, jolla se erottaa muukalaiset. Se hyökkää tungettelijoitten kimppuun, mukaan luettuina ihmiset, jotka voivat yrittää päästä pesään hunajan takia tai jostakin muusta syystä.
Kolmen viikon vanhana neiti Mehiläisestä tulee keruumehiläinen. Tässä ominaisuudessa se lähtee ulos pesästä etsimään ja tuomaan mettä, siitepölyä ja vettä usein huomattavan pitkien matkojen päästä. Täyden lastin kerääminen saattaa vaatia poikkeamaan tuhannessa apilankukassa. Ei ihme, että hunajankeruuaikana työmehiläiset elävät ainoastaan viisi-kuusi viikkoa!
Keruumehiläisten ei kuitenkaan tarvitse joka kerta tutkia outoa maastoa, kun ne lähtevät keräämään siitepölyä. Mehiläisillä on hämmästyttävä taito ”kertoa” toisille, mistä etsiä mettä. Kuinka niin? Kun työmehiläinen palaa pesälle löydettyään uuden medenkeruupaikan, se esittää tanssin toisille keruumehiläisille, jotta ne osaisivat mennä paikalle. Kun se tanssii kahdeksikkoa muistuttavan kuvion, se merkitsee sitä, että mesipaikka on lähellä. Jos se tanssiessaan heiluttaa heikosti takaruumistaan, se osoittaa mesipaikan olevan kauempana sekä sen, kuinka kaukana se on. Jos sen ruumis osoittaa kennostolla suoraan ylös, se neuvoo mehiläisiä lentämään auringon suuntaan. Kun se tanssii jossain toisessa kulmassa, se osoittaa, mihin suuntaan niiden pitäisi lentää aurinkoon nähden. Lisäksi meden tuoksu ja mehiläisen medenlöytöpaikalle jättämä erityinen hajumerkki opastavat muita keruumehiläisiä oikealle paikalle. Kysymyksessä on todella huomattava merkkikieli.
Katsaus kuninkaalliseen elämään
Mehiläiskuningatar erottuu muista. ”Hänen Korkeutensa” on kooltaan ja toiminnaltaan erilainen. Kuningatar on kookkaampi, eikä sillä ole siitepölyn käsittelemiseen tai kuljettamiseen tarvittavia varusteita, ja piikkiään se käyttää vain kilpailevien kuningattarien surmaamiseen. Näin tapahtuu, kun pesän yksilömäärä nousee suureksi ja uusia kuningattaria ilmaantuu.
Polveutuuko mehiläiskuningatar jostakin erityisestä kuninkaallisesta suvusta? Todellisuudessa kuningatar kehittyy samanlaisesta munasta kuin työmehiläisetkin. Kuinka siitä sitten tulee kuningatar?
Sitä ei kukaan todella tiedä. Mutta ruokintamenetelmässä on hieman eroa. Mehiläispesän kuningatarkennot ovat paljon suurempia kuin tavalliset kennot. Kun muna lasketaan kuningatarkennoon, sitä hoidetaan erikoisella tavalla. Sen sijaan että sitä ruokittaisiin ”kuningatarhyytelöllä” kaksi ja puoli vuorokautta, tulevat kuningattaret saavatkin tätä ainutlaatuista ravintoa neljästä ja puolesta viiteen vuorokautta. On hämmästyttävää, että kuningatar kehittyy nopeammin kuin työläiset eli ainoastaan 15–16 vuorokaudessa.
Kun uusia kuningattaria ilmaantuu, mehiläisyhdyskunta valmistautuu ”parveilemaan” eli muodostamaan uuden yhdyskunnan tavallisesti vanhan kuningattaren johdolla. Äskettäin ilmaantuneet neitsytkuningattaret selvittävät välinsä taistelemalla, ja voittajasta tulee vanhan pesän uusi kuningatar. Sen jälkeen voittoisa kuningatar lähtee häälennolle lukuisten koiraitten eli ”kuhnureitten” seuratessa perässä. Yksi niistä onnistuu pariutumaan sen kanssa lennon aikana.
Häälentonsa aikana kuningatar saa niin paljon siittiösoluja, että niitä riittää vuosiksi. Sen jälkeen siitä tulee itse asiassa munimiskone, joka kykenee munimaan jopa 3000 munaa vuorokaudessa. Kuningatar muodostaa vastakohdan työmehiläisten lyhyelle elämänkaarelle, sillä se saattaa elää useita vuosia ja synnyttää monia tulevia sukupolvia.
Hunaja on hyödyllistä
Hunajan reitti alkaa kukista, joissa on mettä. Se vetää puoleensa hyönteisiä mehiläiset mukaan luettuina. Paitsi sokereita mesi sisältää useita ihmisen terveydelle hyvin tärkeitä mineraaleja. Sen jälkeen kun mehiläiset ovat juoneet itsensä täyteen tätä makeata mehua, niiden elimistö erittää siihen entsyymejä ja muurahaishappoa. Ne hajottavat ja muuttavat sokerien koostumusta. Kun ne luovuttavat sen pesässä, siitä haihtuu vettä.
Lopullisessa tuotteessa, valmiissa hunajassa, on noin 41 prosenttia hedelmäsokeria (levuloosia), makeinta tunnettua sokeria. Se sisältää myös 35 prosenttia rypälesokeria (dekstroosia), 17 prosenttia vettä, 2 prosenttia ruokosokeria sekä pieniä määriä mineraalisuoloja ja aminohappoja. Hunajassa on myös melkein kaikkia ihmiselimistön tarvitsemia hivenaineita. Hunaja on näin ollen mitä miellyttävintä ja terveellisintä ruokaa.
Hunaja on erityisen hyvää pienille lapsille. Se on mietoa ulostusainetta, ja se on turvallista vauvoille, joille voidaan aluksi antaa puoli teelusikallista päivässä. Koska hunaja on valmiiksi sulanutta ravintoa, se voi auttaa ruoansulatushäiriöihin. Se voi helpottaa ummetusta, mikä vuorostaan voi huojentaa korkeaa verenpainetta. Hunaja on nopeasti vaikuttavaa ravintoa, ja sen aminohapot voivat lisätä elimistössä kalsiumia. Sitä paitsi sillä on lievästi rauhoittava vaikutus ja se auttaa pääsemään uneen. On tunnettua, että hunajasta on apua loppuun väsyneelle ja kärttyisälle ihmiselle, kun hän nauttii sitä kaksi teelusikallista joka aterialla jonkin aikaa. (Fil. eri D. C. McGill, Honey and Its Value) Raamatunkirjoittaja sanoi hyvällä syyllä: ”Syö hunajaa, poikani, sillä se on hyvää, ja mesi on makeaa suussasi.” – Sananl. 24:13.
Mehiläispesästä sinulle
Kuinka hunajaa saadaan mehiläispesästä? ”Savuttimen” käyttö on tärkeää. Se on laite, jossa pienet palkeet on liitetty metallisylinteriin ja sen sisällä on palavaa ainetta. Kun se sytytetään, suppilomaisesta nokasta tulee savua. Kun pesän suulle tupsautetaan savua muutaman kerran, siellä tapahtuu hälytys. Tuli on mehiläisten vaarallinen vihollinen. Mehiläiset luulevat, että on hätätila, ja ne valmistautuvat siihen siemaisemalla hiukan hunajaa. Sekä tämän että savun ansiosta mehiläiset ovat säyseämpiä ja niitä on helpompi käsitellä.
Seuraavaksi pesä avataan poistamalla ulko- ja sisäkatto. Jotkut mehiläiset häärivät hunajakakuissa. Savun tupsahdus saa useimmat niistä pakenemaan alas sikiöosastoon. Jos useimpia kennoja peittää ohut vahakerros, hunaja on ilmeisesti kypsää. Kaikki on puhdasta ja siistiä – missään ei ole roskaa, ulostekasoja eikä törkyä.
Nyt nostamme hunajakakut ulos ja panemme niiden tilalle uusia kehiä, joissa on vahapohjuke eli niihin on valmiiksi painettu kennojen ääriviivat. Sen jälkeen mehiläiset rakentavat valmiit kennot tälle perustalle.
Kun kennoja peittänyt ohut vahakerros on kuorittu pois, kakut pannaan ”hunajalinkoon”. Se on metallista valmistettu tynnyrimäinen astia, jonka sisällä on urat tai tuet, jotta kakut pysyvät paikoillaan. Samalla kun tuet tynnyrin sisällä pyörivät, pyörähtelevät kakutkin ja keskipakoisvoima irrottaa hunajan. Se valuu tynnyrin pohjalle, siellä läpi siivilän ja lopuksi reiästä ulos odottaviin astioihin.
Toivomme, että tämä mehiläistarhaamme tapahtunut vierailu auttoi sinua arvostamaan paremmin sitä, kuinka arvokasta hunaja on ja kuinka tärkeä osa mehiläisillä on, kun ne valmistavat sitä meille. Nämä pienet eläimet todistavat todella ihmeellisellä tavalla Jehova Jumalan, kaikkien elävien luomusten suuren Suunnittelijan ja Luojan, puolesta. – Ps. 104:24.
[Kaavio s. 23]
(Ks. painettu julkaisu)
TUNTOSARVI
PÄÄ
KESKIRUUMIS
ETUSIIPI
TAKARUUMIS
TAKASIIPI
VERKKOSILMÄ
LEUAT
TUNTOSARVIEN PUHDISTIN
ETURAAJA
VAHASUOMUJEN POISTAJA
SIITEPÖLYVASUT
KESKIRAAJA
TAKARAAJA