Babylon – kultainen kaupunki
Mitä matkailija näkee siellä nykyään?
JUNA pysähtyy kahdeksankymmentä kilometriä etelään Bagdadista, Irakissa, Bagdadin ja Basran välisen rautatien varrella. Matkustajat poistuvat siitä. Puinen lauta ilmoittaa radan vieressä yksinkertaisesti: ”Babylonin seisake. Junat pysähtyvät täällä ottaakseen matkustajia.” Tällainen on matkailijan ensimmäinen kosketus Babyloniin, ilmoitus, että muinaisen maailman loisto, jota sanottiin ”kultaiseksi kaupungiksi”, ei ole nykyään edes asema, vaan pelkkä seisake.
Vierailija on tullut valokuvauskoneineen ja aurinkolaseineen katsomaan, mitä on jäljellä tuosta ”kultaisesta kaupungista”. Jotta matkailija voisi tietää, mitä opas aikoo näyttää hänelle, niin hänen on hyvä hankkia jotain tuntemusta Babylonin alkuperästä ja siitä, mitä tapahtui tuossa ”kultaisessa kaupungissa”. Hänen ei tarvitse sitten kysyä: ”Miten niin suuri kaupunki joutui tällaiseksi?”
Babylon rakennettiin Nooan vielä eläessä. Nimrod, tuo ”Jehovaa vastustava mahtava metsästäjä”, laski kaupungin perustuksen. Nimrod rakensi sen valtakuntansa tärkeimmäksi paikaksi, hän halusi sen olevan maailman pääkaupunki. Mutta Babylonista ei tullut Babylonian maailmanvallan pääkaupunkina maailman pääkaupunkia ennen kuin monta vuosisataa myöhemmin, seitsemännen vuosisadan lopulla eKr. Babylon saavutti kuningas Nebukadnessarin yli neljäkymmentä vuotta kestäneen hallituksen aikana loistonsa ”valtakuntain kaunistuksena”, ”koko maan ylistyksenä”. – 1. Moos. 10:9; Jes. 13:19; Jer. 51:41, Ak.
SEN VALLOITTAMATTOMUUS JA LOISTO
Babylon oli rakennettu neliön muotoiseksi, joten se oli kuin suunnattoman suuri shakkilauta. Kauniisti suunnitellut pääkadut leikkasivat toisensa suorakulmaisesti. Suuri Eufratvirta jakoi kaupungin kahteen osaan. Kaupungin muureja ympäröi virran täyttämä syvä ja leveä vallihauta, mikä oli suojana.
Kuinka hämmästyttävät muurit Babylonilla olikaan! Historioitsija Herodotos kävi Babylonissa viidennellä vuosisadalla eKr. Hän kertoi, että Babylonin muurit kohosivat 91,5 metrin huikeaan korkeuteen. Entä niiden paksuus? Uskomattomat 23–26 metriä! Ja tämä oli 96 kilometriä pitkä muuri, 24 kilometriä kullakin sivulla. Muurin päällä oli 250 tornia, joissa oli vartiointihuoneet sotilaille. Jotta viholliset eivät olisi voineet kaivautua muurien alitse, niin ne ulottuivat lähes 11 metrin syvyyteen maan alle. Nebukadnessar kerskuikin syystä, kuten eräs piirtokirjoitus osoittaa: ”Suuren muurin, jota ei voida järkyttää enempää kuin vuortakaan, minä tein laastista ja tiilistä. Sen perustukset minä asetin syvälle maan poveen, sen huipun minä nostin vuoren korkeudelle.”
Jotta kaupunkiin ja kaupungista olisi ollut mukava päästä, niin siinä oli 100 pronssiporttia, 25 kullakin sivulla. Kukin portti suljettiin raskailla metallisilla kaksoisovilla, mitkä kääntyivät muuriin rakennetuissa pronssipylväissä. Virran kumpaakin rantaa pitkin kulki laituri, joka oli erotettu kaupungista valtavalla muurilla. Tämän muurin läpi kulki 25 porttia, joilta kultakin johti viettävä rinne veden partaalle. Lautat kulkivat jatkuvasti veden ylitse siitä, mihin kadut päättyivät. Mutta yksi katu johti kaarisillalle ja toinen virranuoman alla olevaan tunneliin.
Kuningas ei säästänyt rahaa eikä työtä Babylonin tekemiseksi suurenmoisimmaksi kaupungiksi, mitä maailma oli koskaan nähnyt. Temppelit ja palatsit välkkyivät kultaa. Kuningas Nebukadnessar kerskui piirtokirjoituksen mukaan: ”Suunnattomia setrejä Libanonilta minä hakkasin käsilläni, loistavalla kullalla minä peitin ne, jalokivillä minä ne koristelin. . . . Pyhäkön kynnykset, ovenpielet, reunuslistat, ovenpuoliskot minä peitin häikäisevällä kullalla.” Babylon oli tosiaan ”aarteista rikas”. – Jer. 51:13.
Kuninkaan palatsi oli hänen ylpeytensä ja ilonsa. Se oli neliskulmainen rakennus, jota ympäröivät kolminkertaiset muuratut suojavallit, joista uloin oli yli 11 km pitkä. Sisäseinät oli päällystetty emaljitiilillä, joihin oli kuvattu suunnaton joukko eläimiä. Nebukadnessar sanoi palatsiaan ”Ihmiskunnan ihmetykseksi”.
Eikä ihme, että ihmiset ihmettelivät! Kuninkaan palatsin suljetulla alueella oli yksi muinaisen maailman seitsemästä ihmeestä – Babylonin riippuvat puutarhat. Kuningas rakensi nämä kohotetut puutarhat miellyttääkseen puolisoaan. Kuningatar, meedialainen prinsessa, oli tullut vuorimaastosta ja ikävöi kotimaansa vuoria tympeytyneenä Babylonian tasaisuuteen.
Niin kuningas rakensi 23:sta 91:een metriin korkean 162 aarin laajuisen holviston. Hän peitti koko tämän muurilaastivuoren riittävällä mullalla suurimpien puitten ravitsemiseksi. Huipulle kuningas rakensi vesisäiliön, mikä täytettiin Eufrat-virrasta vesiruuvin avulla, jota käytettiin täällä muutamia vuosisatoja ennen kuin Arkhimedes keksi sen! Veden estämiseksi tihkumasta laastiin pantiin maan ja allaolevien kannatinholvien väliin maapihkaan upotetuista tiilistä ja lyijylevyistä tehtyjä lattioita. Tämä pengerretty puutarha kohosi korkeuteen, mikä nousi kaupungin muurien yläpuolelle. Valikoiduimpia kukkia ja pensaita oli sijoitettu tuhlailevasti metsän puitten juurien väliin, purot hyppelehtivät alas pitkin jyrkkiä rosorinteitä. Mikä verraton kauneus! Kuinka vaikuttava vieraalta maalta tulleelle kävijälle! Kaukaa katsoen tämä maailman ihme näytti vuorilla kohoilevalta metsältä.
Puutarhan ulkopuolella johtivat kerrosten väliset portaat huipulle. Kuninkaalliset huvitteluseurueet voivat juhlien katsella täältä koko Babylonin loiston näytelmää levittäytyneenä alhaalle kuin kuvassa. Miten häikäisevä näky olikaan: muurit, virta, laiturit, alukset, suurenmoiset kadut, joita pitkin kiitivät ylimysten ja prinssien vaunut, pronssiportit, joiden kautta sadan valloitetun provinssin vangit virtasivat! Kulkien kuninkaallisen palatsinsa katolla ja ihaillen tuota kaikkea kuningas Nebukadnessar uhosi ylpeyttä ja sanoi: ”Eikö tämä ole suuri Babylon, jonka minä olen rakentanut mahtavalla voimallani kuninkaalliseksi asuinpaikaksi ja majesteettiuteni loistoksi?” – Dan. 4:30, Ts.
VÄÄRÄN USKONNON ALKULÄHDE
Babylonin perustaja Nimrod vastusti tosi Jumalaa, Jehovaa, ja siksi hänestä tuli Saatana Perkeleen palvoja. Paholaisuskonto sai alkunsa Babylonissa. Siellä ylistettiin vääriä, kullasta tehtyjä jumalia. Melkein jokaisella suurella aukiolla oli uskonnollinen temppeli, missä oli yltäkylläisesti kultaisia jumalia. Yksi useammasta kuin 150 Babylonin huomattavammasta temppelistä oli Mardukin eli Beelin, kansallisjumalan, valtava temppelitorni. Temppeli oli rakennettu pyramiidin muotoon, ja siinä oli kahdeksan neliönmuotoista kerrosta, mitkä pienentyivät ylöspäin niin kuin pilvenpiirtäjissä, ja se kohosi noin 146 metrin korkeuteen! Kierreportaat johtivat huipulle. Siellä oli Beel-jumalan yli 12 metriä korkea kultainen kuvapatsas! Kaksi muuta suunnattoman suurta kultaista jumalaa koristi temppeliä kultaisen alttarin ja kahden kultaisen jalopeuran ohella. Babylon oli tosiaan tuollaisine kultajumalineen ”kultainen kaupunki”.
Paholaisuskonto oli saastuttanut melkein kaiken ja jokaisen. Kaupungin kuuluisin portti, Ishtarin portti, sai nimensä hedelmällisyyden jumalattaresta Ishtarista, jota sanottiin myöskin ”taivaan kuningattareksi” ja ”jumalien äidiksi”. Ishtarin portin kautta kulki kuuluisa Juhlakulkuekatu. Pakanapalvojat kuljettivat kerran vuodessa värikkäin menoin hopea- ja kultajumaliaan tämän portin kautta pitkin katua. Juhlakulkuekatu johti Ishtarin temppeliin. Ishtarin alttareita ei ollut ainoastaan yhdessä temppelissä, vaan niitä oli kaikkialla, sillä Ishtarille oli pyhitetty ainakin 180 suurehkoa alttaria. Kummallista kyllä, tämä ”taivaan kuningatar” sai enemmän huomiota osakseen pakanapalvojilta kuin heidän pääjumalansa Beel.
Kaldealaiset astrologit tähyilivät temppeleitten huipulla tähtiä ja kartoittivat taivaita. Nämä paholaisten palvojat jakoivat taivaat määrättyihin osiin seuratakseen kiertotähtien kulkua kunkin niiden läpi siinä turhassa toivossa, että he voisivat kertoa kohtaloita ja ennustaa tulevia tapahtumia. Babylonin astrologit panivat täten alulle eläinrataa koskevan ajatuksen kaksinetoista merkkeineen, Neitsyineen, Skorpioneineen jne. Kauan ennen kuin Babylonista tuli maailman pääkaupunki, tunnettiin kahdeksas kuukausi ”Skorpiontähden kuuna”. Babylonilaisten jumalien ominaisuudet vaikuttivat vertauskuvan valitsemiseen kuukaudelleen. Niinpä Virgo (Neitsyt), eläinradan kuudes merkki, edustaa Ishtaria, kuudetta kuukautta hallitsevaa Jumalaa.
Nimrodin jumalattomasta kaupungista Babylonista levisi paholaisuskonto kaikissa muodoissaan – noituudessa, povaamisessa, ennustamisessa, loitsimisessa, kuninkaan palvonnassa, kuvien palvonnassa, sukupuolipalvonnassa, eläinten palvonnassa jne. – maan ääriin asti turmellen suurimman osan ihmiskunnasta tähän päivään asti.
Niin kuin on odotettavissakin, kun väärä uskonto on kansallisuskonto, niin moraaliset olosuhteet olivat sanomattoman turmeltuneet. Muinainen historioitsija Quintus Curtius kirjoitti Babylonista, että ”mikään ei voinut olla turmeltuneempi kuin sen moraali, mikään ei sopivampi kiihottamaan ja houkuttelemaan hillittömiin huvituksiin. . . . Babylonilaiset rakastivat hyvin suuressa määrin viiniä ja nautintoja, mitkä liittyvät juopumukseen. Naiset olivat läsnä heidän juhlailoissaan, ensin jossain määrin säädyllisesti, mutta, tullen asteittain yhä pahemmiksi, he lopulta heittivät pois kerta kaikkiaan siveytensä.”
Ja väärä uskonto auttoi jälleen siinä. Eräs uskonnollinen laki, mikä astui voimaan Babylonissa, oli kaikkein inhottavin koko historiassa. Se edisti kaikkein säädyttömimpiä himoja vetäen puoleensa muukalaisia suurin määrin. Herodotos kertoo, miten jokaisen maassa syntyneen naisen oli pakko kerran elämässään käydä Mylittan temppelissä, jumalan, joka oli kuun jumalattarena lisääntymisen naispuolinen alkulähde. Nainen odotti siellä jumalattaren aidatulla alueella ja koki ensimmäisen muukalaisen syleilyt, joka heitti hopearahan hänen syliinsä – se oli uskonnon nimessä harjoitettua prostituutiota!
JEHOVA LANGETTAA BABYLONIN TUOMION
Onko näin ollen ihme, että Babylonin synnit kasaantuivat suoraan taivaaseen asti? ”Hänen tuomionsa”, sanoi Jehova profeettansa kautta, ”on ulottunut taivaaseen asti ja on kohonnut taivaankanteen saakka.” Taivaan Jumala, Jehova, langetti Babylonin tuomion. – Jer. 51:9, Ts.
Jehova pani profeettansa Jesajan ennustamaan Babylonin tuomion lähes 200 vuotta ennen kuin se kukistui Persian Kyyroksen edessä: ”Nämä kaksi kohtaavat sinua yhdessä hetkessä, yhtenä ainoana päivänä: lasten menetys ja leskeys yllättävät sinut täydessä määrässä, huolimatta sinun loitsuistasi ja lukuisista taikuuksistasi. Sinä olet uuvuttanut itsesi monilla neuvonantajillasi, nouskoot he nyt ja pelastakoot sinut – ne, jotka kartoittavat taivaita ja tuijottavat tähtiä ja kertovat sinulle kuu kuulta, mikä kohtalo sinulle on tuleva.” – Jes. 47:9, 13, Ak.
Ketä Jehova käyttäisi Babylonin kukistamiseen? Miten voisi kaupunki, jota oli mahdoton valloittaa, kukistua? Jehova ennusti jälleen lähes 200 vuotta ennen Babylonin kukistumista, kuka valtaisi kaupungin – hänen nimensäkin – ja täsmälleen, miten sellainen kaupunki kukistuu, joka oli valloittamaton: ”Näin sanoo Jehova voidellulleen, Kyyrokselle, jonka oikeasta kädestä minä olen pitänyt, laskeakseni kansat valtaani hänen edessään, ja minä irroitan kuninkaitten kupeet avatakseni ovet hänen edessään, eivätkä portit ole suljetut.” – Jes. 45:1, As.
Monia kaupunkeja valloitetaan ja hävitetään, mutta ne rakennetaan kuitenkin uudelleen. Mutta niin ei pitänyt käydä Babylonille! Jesaja ennusti, ettei siinä ”koskaan asuttaisi eikä oleskeltaisi missään sukupolvessa”, että ”pedot paneutuvat siellä maata, ja sen talot ovat täynnä ulvovia olioita”, että Jumala tekee siitä ”siilien omaisuuden ja vesilähteitä” ja että ”Babylon, valtakuntien kunnia, kaldealaisten loisto ja ylpeys, on oleva Sodoman ja Gomorran kaltainen, kun Jumala kukisti ne”. – Jes. 13:20, 21; 14:23; 13:19, Ts.
Jehova pani sitten noin 50 vuotta ennen Babylonin kukistumista toisen profeetan puhumaan hänen määräyksensä: ”Minä asetan ansan sinulle, Babylon, ja sinut on valloitettu äkkiarvaamatta.” Sen loppu oli tuleva järkyttävän yllättävästi: ”Äkisti Babylon kukistuu.” Sen soturit piti surmata: ”Sen nuoret miehet kaatuvat aukiolla.” ”Babylonin soturit ovat lakanneet taistelemasta”, ja ”he ovat muuttuneet naisiksi”. Entä Babylonin suuret muurit? Jehova sääti: ”Babylonin leveät muurit hajotetaan maahan, ja sen korkeat portit poltetaan.” – Jer. 50:24; 51:8; 50:30; 51:30, 58, Ak.
Muutamia tunteja ennen kuin Babylon kukistui Jehova ennusti jälleen Babylonin tuomion. Kuningas Belsassar näki käsikirjoituksen seinällä, mutta hän ei ymmärtänyt sitä. Jehovan profeetta Daniel selitti sen kuninkaalle. Tuomio oli uhkaava! ”Sinun valtakuntasi on jaettu ja annettu meedialaisille ja persialaisille.” – Dan. 5:28, Ts.
Babylon kukistui vielä sinä yönä tavalla, minkä Jesaja oli ennustanut noin kaksi vuosisataa aikaisemmin. Babylonilaiset pitivät suurta uskonnollista juhlaa, ja kaupunki oli juovuksissa. Kyyros käänsi tällä sopivalla hetkellä Eufratin uomastaan kanaviin ja jättiläismäisiin altaisiin, mitkä babylonilaiset olivat itse tehneet. Virta alkoi aleta, mutta se ei aiheuttanut mitään valitusta. Melu kuului Belsassarin palatsin sisäpuolelta, missä kuningas oli ”valmistanut suuret juhlat tuhannelle ylimykselleen ja joi viiniä noiden tuhannen edessä”. (Dan. 5:1, Ts) Hurjien juominkien ollessa käynnissä Kyyroksen sotilaat kiiruhtivat pitkin nyt melkein kuivaa virran uomaa. Entä virran portit? Portit oli jätetty vastoin tapaa auki! Mutta miten oli virralta kaduille johtavien porttien laita? Nekin oli jätetty auki vastoin yleistä tapaa. Mutta tottahan kuninkaan palatsiin johtavat valtavat ovet olivat suljetut. Eivät, nekin olivat auki. Murtautuen palatsiin joukko persialaisia meni kuninkaan luo ja surmasi hänet. Hänen ruumiinsa kaatui lattialle rikkoutuneitten viinimaljojen keskelle. Juopuneet babylonilaiset pakenivat kauhuissaan joka suuntaan, ja heidät tapettiin, niin kuin he olisivat olleet alistuvaisia naisia. Taistelua ei syntynyt, se oli teurastusta.
Babylonin valloittamaton kaupunki kukistui täten v. 539 eKr. yhtenä ainoana yönä ilman taistelua. Kyyros sanoi eräässä piirtokirjoituksessa: ”Minä olen Kyyros, maailman kuningas. Minun sotajoukkoni tunkeutuivat Babyloniin ilman taistelua.”
Babylonista ei tullut heti paikalla rauniokasa. Persialaiset hävittivät aikanaan suuren temppelitornin, missä Saatanaa palvottiin Beelin nimellä. Kun Aleksanteri Suuri oli valloittanut Meedo-Persian, niin hän suunnitteli Babylonin tekemistä itäisen valtakuntansa pääkaupungiksi. Aleksanteri panikin 10 000 miestä työhön kahdeksi kuukaudeksi puhdistamaan pois Beelin hävitetyn temppelin soraa. Mutta hänen äkillinen kuolemansa teki tyhjäksi hänen suunnittelemansa temppelin uudelleenrakentamisen ja Babylonin palauttamisen loistoonsa. Ja niin Babylon rappeutui hitaasti Aleksanterin kuoltua Nebukadnessarin palatsissa.
Babylonissa kävijät ovat ilmoittaneet varhaisimmista ajoista pitäen kaupungin olevan autio rauniokasa. Kahdennellatoista vuosisadalla elänyt juutalainen matkailija Benjamin Tudelalainen löysi ainoastaan Nebukadnessarin palatsin rauniot. Raunioituneena oli palatsi hänen sanojensa mukaan ”luokse pääsemätön siellä elävien erilaisten ja myrkyllisten käärme- ja skorpionilaatujen takia”. Layard, englantilainen arkeologi, kävi Babylonissa yhdeksännellätoista vuosisadalla ja ilmoitti: ”Babylonin paikka on alaston ja kauhea autiomaa.”
MITÄ MATKAILIJA NÄKEE NYKYÄÄN
Saksalaiset arkeologit aloittivat kahdennenkymmenennen vuosisadan alussa järjestelmälliset kaivaukset Babylonissa. Mitä matkailija sitten näkee? Hänen silmiensä edessä on suunnattomia esiinkaivettuja rakennusten ja palatsien rappeutuneita läjiä. Suurista muureista on nähtävissä tuskin jälkeäkään. Siellä on lammikko, vihreän vaahdon peittämä suo, mikä poreilee sammakoista. Pöllöt lentävät koloista, ja skorpionit ja shakaalit ovat ainoat Nebukadnessarin palatsin pikalähetit. Sen sijaan että kaupunki matkailijan mielestä näyttäisi kauniilta, hänestä tuntuu, että mikään kaupunki ei voisi olla täydellisemmin rauniokasa. Rooman forum on malli siisteydessä Babyloniin verrattuna.
Ishtarin portin muurit on kaivettu esiin. Niiden sisäpuolella on 0,8 neliömetrin suuruiset kivilaatat. Kussakin on piirtokirjoitus: ”Nebukadnessar, Babylonin kuningas, olen minä. Minä laskin Baabelin kadun kivilaatoin suuren Herran, Mardukin, juhlakulkuetta varten.” Nuo laatat ovat vielä siellä sellaisina kuin ne olivat, kun Daniel kulki niillä.
Kun matkailija viipyy raunioitten keskellä, niin hän ei voi olla ajattelematta menneisyyttä: Nebukadnessar toi tänne Juudan vangit tuhottuaan Jerusalemin v. 607 eKr. Täällä on vielä pajupuitten hyväilemä Eufrat, mikä palauttaa mieleen psalmin: ”Babylonin virtojen äärelle, sinne me istuuduimme, niin, me itkimme, kun me muistimme Siionin. Sen keskellä oleviin pajupuihin me ripustimme harppumme.” (Ps. 137:1, 2, As) Daniel pysyi täällä uskollisena taivaan Jumalalle, Jehovalle, antamatta ympärillään olevan loiston häikäistä itseään. Täällä kirjoitti Jumalan sormi Belsassarin palatsin seinään tuomioennustuksen, mikä täyttyi muutamissa tunneissa.
Matkailija vaeltaa ajatuksiinsa vaipuneena junalleen. Siinä oleva merkki herättää hänessä mielikuvia: ”Babylonin seisake. Junat pysähtyvät täällä ottaakseen matkustajia.” Miten sattuvaa! hän ajattelee. Kuinka sopiva muistutus Babylonin kohtalosta – nyt vain seisake! Kun hän valmistautuu nousemaan junaan, niin hän mietiskelee, että tuon nykyisen merkin viereen voitaisiin hyvin panna toinen merkki. Siihen voitaisiin merkitä loistavin värein Jesajan ja Jeremian profeetalliset sanat, jotka lausuttiin Babylonin loiston ollessa himmentymätön: ”Se ei ole oleva asuttu Jehovan vihan takia, vaan se on oleva täysin autio. Jokainen, joka kulkee Babylonin ohitse, on oleva hämmästynyt.” ”Kuinka Babylonista onkaan tullut autio kansojen joukossa!” ”Kuinka onkaan sortaja lakannut olemasta, kultainen kaupunki tullut loppuunsa!” – Jer. 50:13; 51:41; Jes. 14:4, As.