”Eikä kuolemaa ole enää oleva”
VAIN ne, joilta jonkun heille rakkaan henkilön kuolema on ottanut pois, voivat tuntea sen kauhistavan tyhjyyden, sen hirvittävän menetyksen tunteen, sydäntä särkevän murheen, minkä kuolema jättää jälkeensä epämieluisella vierailullaan. Sellaisille ei kuolema ole ystävä. Ystävä ei aiheuttaisi sellaista tuskaa eikä iskisi niin syviä, kauan avoinna olevia haavoja. Sen sijaan että kuolema olisi ystävä, se on kauhistava vihollinen.
Jos sinä yrität vakuuttaa itsellesi, että kuolemaa ei ole todellisuudessa olemassakaan, vaan että se on vain uuteen elämään johtava ovi, niin se ei muuta ankaraa todellisuutta. Se katkaisee julmasti nuoren niin kuin vanhankin rakastaman elämän. Kuoleman viemän rakkaan henkilön poissaolo ja sen järkyttävä toteaminen, että hän ei tule enää kotiin eikä syleile sinua rakkaudellisesti eikä puhele kanssasi, tekee kuoleman olemassaolon ja sen hirveän lopullisuuden jatkuvasti tuntuvaksi. Kuolema on erittäin todellinen, ja se jättää tuskalliset arvet elävien sydämeen.
Kaikkien normaalien ihmisten halu on pelastua kuoleman kynsistä niin pitkään kuin mahdollista sekä pitää rakkaatkin niistä loitolla. Ajattelehan, mitä merkitsisi, jos saisi nähdä ajan, jolloin kuolemaa ei enää olisi! Sinun ei tarvitsisi mennä koskaan hautausmaalle eikä murehtia jonkun rakastamasi henkilön menetystä. Sinä et kokisi milloinkaan sydänkipuja, joita tunnet katsellessasi merkkiä, mikä kertoo rakastamasi lepäävän mullassa jalkojesi alla. Sinun rakastamasi olisivat sen sijaan aina luonasi elävien maassa.
Tällaisen ajan tulo ei ole tyhjää kuvittelua. Se on yhtä varma todellisuus kuin auringon nousu joka aamu. Se on luotettava lupaus, jonka on antanut se Ainoa, joka kykenee täyttämään sen. Tämä lupaus on hänen Sanassaan Ilmestyskirjan 21:4:nnessä, missä sanotaan: ”Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” Se on esitetty myöskin Jesajan kirjassa: ”Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta.” – Jes. 25:8.
Tämän ihmeellisen lupauksen täyttymys tulee, kun Kristuksen hallinnossa oleva Jehovan valtakunta on pyyhkäissyt pois nykyisen jumalattoman asiainjärjestelmän ja korvannut sen vanhurskaalla uudella maailmalla. Kuolemalla, mikä on ollut väistämätön koko ihmiskunnalle kuoleman valtakunnan hallitessa Aadamin synnin takia, ei ole enää valtaa ihmiseen. Se lakkaa, koska Kristuksen lunastusuhrin hyötyä sovellutetaan silloin totteleville ihmisille, jotka haluavat elämän maan päällä.
Tämä ei merkitse sitä, etteivät maaeläimet, linnut ja kalat kuolisi. Niille ei ole annettu sellaista lupausta. Ne kuolevat, mutta eivät Aadamin synnin johdosta, vaan Jumalan päätös ei ilmeisestikään ollut, että ne eläisivät loputtomasti. Hänen Sanansa puhuu järjettömistä eläimistä, jotka ovat ”luonnostaan pyydystettäviksi ja häviämään syntyneet”. (2. Piet. 2:12) Lupaus, ettei ”kuolemaa ole enää oleva”, voidaan siis sovelluttaa ainoastaan ihmiseen.
Mutta entä jos ihminen tulisi kapinalliseksi, kun kuolemaa ei enää ole? Eikö hänen elämänsä lopettamiseksi ole mitään keinoa? Kyllä on. Kuoleman päättyminen ei merkitse, että jos joku ihminen tulisi jumalattomaksi, niin hän varjeltuisi hävitykseltä. Raamattu sanoo: ”Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.” (Ilm. 20:14) Tästä käy ilmi, että tulijärven kuvaama kuolema on aina mahdollinen ihmiselle, mutta ei väistämätön. Niin kauan kuin ihminen pysyy tottelevaisena Ylimmälle Yksinvaltiaalle, hän ei koe sitä. Kuolema, mikä on tullut itsestään kaikille ihmisille Aadamin synnin johdosta, on se kuolema, mikä hävitetään heittämällä se tulijärveen. Jokainen, joka kuolee Jumalan uudessa maailmassa, kuolee oman jumalattomuutensa takia eikä Aadamin. Kun Raamattu sanoo: ”Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema”, niin se viittaa Aadamilta perittyyn kuolemaan. – 1. Kor. 15:26.
Aadamista johtuvan kuoleman hävitys merkitsee myöskin haadeksen eli ihmiskunnan yhteisen haudan loppua. Se ei ole enää kaikkien syntyvien väistämätön loppu. Se ei ainoastaan lakkaa ottamasta vastaan ihmisiä, vaan se myös lakkaa pidättämästä niitä, jotka ovat siellä. Ylösnousemuksessa palaavat elämään ihmisinä ne suuret joukot, jotka ovat menneet ihmiskunnan yhteiseen hautaan ja jotka on säilytetty Jumalan muistissa. Jeesus lupasi tämän sanoessaan: ”Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa [muistohaudoissa, Um] ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.” – Joh. 5:28, 29.
Tämä lohduttava lupaus antaa toivon murehtiville. Se poistaa sen kauhean lopullisuuden tunteen, minkä kuolema tuo, ja antaa toivon, että kuolleet rakkaat tulevat elämään jälleen. He pysyvät tiedottomuudentilassa, mitä Jeesus vertasi uneen, kunnes tulee aika Jumalan herättää kuolleet. Jeesus sanoi: ”Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta.” (Joh. 11:11) Kuten hän herätti Lasaruksen ja toi hänet takaisin tietoisuuteen, niin hän tulee herättämään ihmisjoukkoja tuhatvuotishallituksensa aikana. Jos jotkut näistä ylösnousseista valitsisivat kapinallisen tien ja saisivat Jumalan epäsuotuisan tuomion, niin he kuolisivat jälleen. Se on oleva toinen ja lopullinen kuolema heille. Se on tulijärvellä kuvattu iankaikkinen kuolema.
Vaikka Aadamista johtuneen kuoleman päättyminen merkitsee, että ihmiset voivat elää loputtomasti niin kauan kuin he ovat tottelevaisia, niin me emme saa päätellä, että maa tulee ylikansoitetuksi. Hän, joka voi lopettaa kuoleman ja herättää kuolleet, pystyy myös ehkäisemään ihmiskuntaa tulemasta liian väekkääksi. Me voimme katsoa eteenpäin ehdottoman luottavaisina siihen aikaan, jolloin kuolemaa ei enää ole, koska Hän, joka antoi lupauksen, ei voi valehdella. Se aika on nykyään elävien ihmisten eliniän puitteissa.