Tärkeämpi parantaminen

1. Miten Jumala ja Kristus toimivat yhä Parantajina?

JEHOVA Jumala ja Kristus Jeesus toimivat yhä suurina Parantajina. Mutta miten se on mahdollista, jos se aika päättyi jo tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten, jolloin annettiin hengen lahja ruumiin parantamiseksi? Miten on myöskään hänen kristityille todistajilleen määräämänsä terveysohjelma voinut jatkua tähän päivään saakka? Millä tavalla hän suorittaa parantamista ja terveeksi tekemistä tänä aikana? Raamattu vastaa, että hän toteuttaa tällaisia ihmeitä nyt suuremmalla tavalla kuin fyysillisesti eli ruumiillisesti, nimittäin hengellisessä merkityksessä.

2. Mitä jumalallisen parannuksen puoltajat syrjäyttävät nykyään tässä suhteessa? Ja miksi luonnollisen mielen omaavat ihmiset eivät arvosta sitä?

² Ne uskonnoitsijat, jotka tekevät ihmisruumiille suoritetut ihmeet huomattavaksi opinkappaleekseen ja pääasiakseen, minkä perusteella he väittävät olevansa Jumalan kansaa, panevat suurimman painon sille, mikä on aineellista eli luonnollista. He syrjäyttävät Jumalan suuremmat ihmeet, mitkä suoritetaan hengellisellä tavalla. Kauan sitten, apostolien aikana, tehdyt ruumiilliset ihmeet olivat vain toisarvoisia ihmeteltävämpien ja tärkeämpien hengellisten ihmeitten rinnalla. Ruumiilliset parannukset hävisivät aikanaan, niinkuin oli ennustettukin, mutta hengellisen muuttumisen työt ovat jatkuneet kautta vuosisatojen tähän asti. Tämän maailman luonnollisen mielen omaavat ihmiset eivät kykene arvostamaan näitä suurempia ja tärkeämpiä ihmeitä, eivätkä he välitä niistä eivätkä anna niille mitään arvoa eivätkä usko niitä todellisiksikaan. Apostoli sanoo tästä: ”Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.” – 1. Kor. 2:14.

3. Miten hengelliset ihmeet ovat tärkeämpiä ja pysyvämpiä vaikutuksiltaan?

³ Mutta nyt alkavat sadattuhannet hyvätahtoiset ihmiset arvostaa näitä ihmetöitä, jotka ovat tärkeämpiä iankaikkisen elämän saamiseksi uudessa maailmassa, kuin mitä hetkelliset ruumiin parannukset tässä maailmassa voivat koskaan olla. Ne hyvät luonnolliset vaikutukset, joista toiset pääsivät osallisiksi parantuen ihmeen avulla ruumiillisesti apostolien aikana, päättyivät heidän kuollessaan. Mutta niiden saamat hyvät vaikutukset, jotka ovat uskoneet ja kokeneet Jumalan voimaa Kristuksen kautta hengellisellä tavalla, jatkuvat siten, että ne seuraavat heitä, kun heidät herätetään elämään luvatussa uudessa maailmassa. Älkäämme siis väittäkö olevamme kristittyjä pysyen kumminkin pelkästään ’luonnollisina ihmisinä, jotka eivät ota vastaan sitä, mikä on Jumalan hengen, eivätkä ymmärrä sitä’.

4. Mikä sokeuden parantaminen oli tärkeämpi, luonnollinen vai hengellinen?

⁴ Jeesus ja hänen lahjan saaneet opetuslapsensa antoivat sokeille kyvyn nähdä ympärillään olevan luonnollisen maailman. Mutta on kuitenkin olemassa kuolettavaa hengellistä sokeutta, mistä Saatana Perkele on todellisuudessa vastuussa. ”Tämän asiainjärjestelmän jumala on sokaissut epäuskoisten mielen, jotta Kristusta, joka on Jumalan kuva, koskevan ihanan hyvän uutisen valistus ei paistaisi heille.” (2. Kor. 4:4, Um) Mielen eli ymmärryksen silmät täytyy avata, jotta voitaisiin nähdä elämän valo, tai muuten me kompastumme tuhoon. Sokeat uskonnolliset oppaat johtivat sokeaa Juudan kansaa siihen kuiluun, missä kummatkin kompastuivat tuhoon. (Matt. 15:14) Mikä on siis tärkeämpää poistaa, luonnollinen vai hengellinen sokeus? Kumpi ihme on suurempi, aineellinen vai hengellinen?

5, 6. Mikä oli ruumiillisten ihmeitten suhde vastaavanlaisiin hengellisiin ihmeisiin?

⁵ Jeesus ja hänen parannuslahjan omaavat opetuslapsensa auttoivat myöskin kuurot kuulemaan, mykät puhumaan, rammat kävelemään, spitaaliset puhdistumaan, niin että he voivat mennä temppeliin toisten kanssa palvomaan Jumalaa. Mutta nuo ruumiilliset ihmeet eivät ole verrattavissa niihin hengellisiin ihmeisiin, jotka saavat aikaisemmin Jumalan Sanalle kuurot ihmiset kuulemaan sitä nyt ymmärtäen. Hengelliset ihmeet panevat ne, joiden kieli on ollut mykkä Jumalan ylistyksen suhteen, avaamaan suunsa julistaakseen hänen mainettaan, saarnatakseen hänen Sanaansa ja todistaakseen hänen valtakunnastaan. Ne, jotka ontuivat epävarmoina ihmisten siveysohjeitten ja perinnäisen omavanhurskauden ja maailman kunnioitettavuuden mukaan, saivat voimaa vaeltaa horjumatta Kristuksen kautta tulevan Jumalan vanhurskauden polkua, pysyen sovittelematta sillä kaidalla tiellä, mikä johtaa iankaikkiseen elämään. Ne, jotka olivat synnin spitaalin saastuttamia, saivat tosi puhdistuksen tuosta Jumalan lain rikkojien inhottavasta tilasta tullen pestyiksi Jeesuksen veressä.

⁶ Jeesus ja hänen apostolinsa herättivät kuolleita: Jairuksen tyttären, Nainin lesken pojan, Lasaruksen, Dorkaan, Eutykuksen. Mutta olivatko nämä ruumiillisesti kuolleitten eloonherättämistapaukset, kun he kuolivat kumminkin uudelleen lihassa, olivatko nämä ihmeet suurempia kuin Jumalan edessä syntisessä, vieraantuneessa tilassaan kuolleitten ihmisten herättäminen elämään, toimimaan ja palvelemaan Jehova Jumalaa? Tämä merkitsee voidelluille kristityille kuolematonta elämää uudessa maailmassa, kirkkautta Jeesuksen Kristuksen kanssa hänen taivaallisessa valtakunnassaan. Niille, jotka saavat tämän hengellisen ylösnousemuksen tämän maailman aikana, on kirjoitettu: ”Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, . . . Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa – [ansaitsemattomasta hyvyydestä] te olette pelastetut – ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa.” – Ef. 2:1–6.

7. Mitkä ennustukset Jeesus lainasi parannusihmeitten suhteen ja millaisia parannustekoja tarkoittaen?

⁷ Kun Jeesus Nasaretilainen ilmoitti tehtävänsä Jumalan Lähettämänä, Messiaana, synagoogassa oleville juutalaisille, niin hän viittasi niihin hengellisiin parannusihmeisiin, joita hän oli suorittava, sanoen: ”[Jehovan] Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan [Jehovan] otollista vuotta.” (Luuk. 4:16–19) Jeesus tähdensi hengellisen parantamisen suurempaa merkitystä jälleen, kun hän lainasi vielä kerran Jesajan ennustusta selittääkseen, miksi hän saarnasi kansalle vertauksin: ”Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä. Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: ’Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään, eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’” – Matt. 13:13–15.

8. Mitkä ihmeet olivat tarpeellisia noille uskonnollisille juutalaisille? Miksi?

⁸ Noiden uskonnollisten juutalaisten piti välttämättä saada hengellisiä ihmeitä henkisten silmiensä avaamiseksi, ymmärryksen korviensa aukaisemiseksi, itsekkyyden lihavan kuoren poistamiseksi heidän sydämensä ympäriltä. Vasta sitten he saattoivat nähdä, mitä Jumala paraillaan teki, ja voivat tuntea Messiaan, jonka hän oli lähettänyt, ja kääntyä takaisin omavanhurskaalta maailmalliselta tieltään ja saada hengellisen parantumisen Jehova Jumalalta. Kaikista niistä ihmeistä huolimatta, joita Jeesus teki ihmisruumiille, ei juutalaisten enemmistö kääntynyt koskaan hänen ja hänen apostoliensa puoleen saadakseen silmänsä, korvansa ja sydämensä henkisesti korjatuiksi ja parantuakseen synnistä ja sen seurauksista ja herätäkseen elämään Jumalan hengellisenä Israelina. Jumala hylkäsikin tästä syystä luonnollisen Israelin kansan, joka ei uskonut ilman merkkejä ja ihmeitä. Heidän pyhä kaupunkinsa ja temppelinsä hävitettiin, heidän kansansa tuhottiin ja sen jäsenet hajoitettiin neljään tuuleen halveksittuna ja kirottuna kansana.

ENNALLISTAVA PARANNE

9, 10. Keille on Jumala suorittanut tällä vuosisadalla huomattavan ihmetyön, ja miten hän ennusti sen Jeremian kautta?

⁹ Ihmiset, joita ruumiin jumalallinen ihmeparannus nykyään ihastuttaa, ovat sokeita sen tosiasian suhteen, että Jehovan suuri terveysohjelma vaikuttaa nyt valtavasti, että hän suorittaa meille hengellisen parannuksen suurenmoisia ihmeitä, jotta saisimme elää tuossa loistoisassa uudessa maailmassa, mikä on välittömästi edessämme. Huomattava ihme on se, minkä hän on tehnyt niiden uskollisten todistajainsa jäännökselle, jotka muodostavat hänen näkyvän teokraattisen järjestönsä. Hän ennusti tämän ihmeen kaksituhatta viisisataa vuotta sitten, aikana, jolloin muinaista Jerusalemia uhkasi Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin johdossa olevien kaldealaisten armeijain toimeenpanema hävitys. Me luemme:

¹⁰ ”Sillä näin sanoo [Jehova], Israelin Jumala, tämän kaupungin taloista ja Juudan kuningasten linnoista, jotka sortuvat piiritysvallien ja miekan edessä, ja niissä, jotka ovat tulleet taistelemaan kaldealaisia vastaan, ja täyttämään talot ihmisten ruumiilla, jotka minä surmaan vihassani ja kiivastuksessani ja joiden kaiken pahuuden tähden minä olen kätkenyt kasvoni tältä kaupungilta: Katso, minä kasvatan umpeen ja lääkitsen sen haavat, ja minä parannan heidät ja avaan heille rauhan ja totuuden runsauden. Minä käännän Juudan kohtalon ja Israelin kohtalon ja rakennan heidät muinaiselleen. Ja minä puhdistan heidät kaikista heidän pahoista teoistansa, joilla he ovat rikkoneet minua vastaan, ja minä annan anteeksi kaikki heidän pahat tekonsa, joilla he ovat rikkoneet minua vastaan ja minusta luopuneet. Ja tämä kaupunki on oleva minulle kunniaksi ja iloksi, ylistykseksi ja kirkkaudeksi kaikkien maan kansojen edessä, jotka kuulevat kaiken sen hyvän, minkä minä sille teen; he peljästyvät ja vapisevat kaikkea sitä hyvää ja kaikkea sitä onnea, jonka minä sille annan.” – Jer. 33:1–9.

11. Miten jäännös joutui parantamista tarvitsevaan tilaan?

¹¹ Hengellisen Israelin jäännös joutui ensimmäisen maailmansodan vuosina, 1914–1918, Jehovan epäsuosioon. Hänen Kristuksen hallitsema valtakuntansa oli syntynyt taivaassa 1914, ”kansojen määräaikain” päätyttyä sinä vuonna, mutta Jumalan voidellut todistajat epäonnistuivat noina sotavuosina vallinneen vainon, sorron ja kansainvälisen vastustuksen suuressa painostuksessa, mikä saavutti huippunsa vuonna 1918, ja heidän järjestönsä sai kokea pirstoutumisen, ja he itse joutuivat nykyisen Babylonian maailmanjärjestön vankeuteen. Mutta he rupesivat havaitsemaan vuodesta 1919 lähtien hengellisen tilansa. He pyysivät hartaasti Jumalalta jotakin ennallistavaa parannuskeinoa. Jeremia, joka ennusti hengellisen Israelin vankeuden, esitti hyvin heidän anomuksensa: ”Paranna minut, Jehova, niin minä parannun; pelasta minut, niin minä pelastun, sillä sinä olet minun ylistykseni. Katso, he sanovat minulle: ’Missä on Jehovan sana? Tulkoon se nyt!’ Mitä minuun tulee, niin minä en ole vetäytynyt olemasta sinua seuraavana paimenena.” (Jer. 17:14–16, As) Jäännöksen jäsenten sydän oli murtunut Jumalan ilmeisen epäsuosion takia ja koska he olivat pelon ja väärinymmärryksen tähden joutuneet pakosta pois hänen palveluksestaan.

12. Miten hän paransi ja uudelleenvirvoitti jäännöksen? Millaisin seurauksin?

¹² Jumala kuuli katuvan, murtunutsydämisen jäännöksensä jäsenten rukouksen. Hän kokosi heidät uudelleen, korjasi heidän järjestönsä murtumat ja järjesti heidät uudelleen pätevämpään palvelukseen kuin koskaan aikaisemmin. Hän rakensi heidät maan päällä näkyväksi teokraattiseksi järjestöksi edustamaan hänen taivaallista Jerusalemiaan, joka säteili nyt Valtakunnan kirkkautta. Nyt ei tarvittu lihaelimistön kirjaimellista parantamista, vaan hänen todistajainsa jäännöksen hengellistä parannusta, heidän virvoittamistaan saastaisesta pelosta ja uskonnollisesta tyhmyydestä. ”Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.” (Ps. 107:17–20) Hän avasi heidän silmänsä ja korvansa täydellisemmin saamaan raamatullista ymmärtämystä. He olivat maanneet jonkin aikaa kuolleina maailman ehkäisylakien ja -toimenpiteitten alaisuudessa, mutta nyt he virvoittuivat Jumalan hengen avulla. He nousivat seisomaan ja ryhtyivät hänen todistajinaan esteettömään ja pelottomaan toimintaan kertoakseen kaikille kansoille Hänen valtakuntansa hyvää uutista. Se oli totisesti hengellinen ylösnousemus! (Ilm. 11:7–12) Niin heidät vapautettiin vankeudestaan ja koottiin murtumattomaan uskon ja toiminnan ykseyteen. He saivat suurta lohtua Raamatun ymmärtämisestä ja iloisista palveluseduista. Heidän kielensä vapautui laulamaan: ”Ylistäkää Jehovaa, sillä on hyvä laulaa ylistystä Jumalallemme; sillä se on mieluista, ja ylistys on soveliasta. Jehova rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa yhteen Israelin karkoitetut. Hän parantaa sydämeltään murtuneet ja sitoo heidän haavansa.” – Ps. 147:1–3, As.

13. Miten Jehovan kaupunki eli järjestö on koitunut iloksi, ylistykseksi ja kirkkaudeksi kaikkien kansojen edessä ja millaiseen kirkkauteen asti?

¹³ Suuri taivaan Lääkäri suoritti nykyisen hengellisen parantamisihmeen tällä tavalla, tällä armonsa ennallistamistyöllä, minkä hän teki voidellulle jäännökselleen. Se on hämmästyttänyt kristikuntaa, mutta se on myöskin harmittanut sitä. Jehovan kansan ennallistettu järjestö on tulvillaan rauhaa, totuutta ja hengellistä menestystä, millä hän on sen täyttänyt. Hän on saattanut tämän järjestön koitumaan ylistyksekseen ja kunniakseen kaikkien kansojen edessä tekemällä sen toimeliaaksi todistamistyössään maailman kaikissa osissa, ja ”Jehovan todistajain” nimestä on tullut ilo lukemattomille ihmisjoukoille. Tämä on hänen näkyvälle teokraattiselle järjestölleen kirkkauden päivä maailman kansojen kasvavan synkeyden ja pimeyden keskellä. Sillä on taivaan valo päivin ja öin, ja valo kasvaa täyden päivän kirkkauteen, viikon päivien kirkkaus on keskittynyt kaikki yhteen. Niinkuin ennustettiinkin: ”Ja kuun valo on oleva kuin auringon valo, ja auringon valo on oleva seitsenkertainen, oleva niinkuin seitsemän päivän valo, sinä päivänä, jona [Jehova] sitoo kansansa vammat ja parantaa siihen isketyt haavat.” – Jes. 30:26.

14. Miten tämä parantaminen todistaa, että Jehovan valtakunta on perustettu?

¹⁴ Se, että Jumala ennallisti todistajansa teokraattiseen järjestöönsä, uskoi heille valtakuntansa lähettiläitten tehtävät kaikkiin kansoihin kuuluvien ihmisten keskuudessa, täyttää Raamatun ennustuksen. Se on vakuuttava todistus hänen todistajilleen siitä, että luvattu valtakunta on perustettu taivaissa. Jehova hallitsee nyt maata Kristuksensa kautta, jonka hän on asettanut uuden maailman Kuninkaaksi. Aivan samoin kuin Job ennallistettiin kauan sitten Saatanan vallassa kärsimästään vankeudesta ja parannettiin kuolettavasta sairaudestaan ja osoitettiin oikeaksi, niin on Jumalan uskollinen jäännöskin saanut kokea ennallistamisen, syntien anteeksiannon ja hengellisen parannuksen. Ja samoin kuin kerjäläis-Lasarus kuoli sairaaseen, nälkäiseen tilaansa nähden, missä hän oli ollut rikkaan miehen ovella, jossa koirat nuoleskelivat hänen paiseitaan, niin Jehovan todistajain jäännöskin on kokenut olosuhteitten muutoksen vuodesta 1918 lähtien. Hekin ovat Lasaruksen tavoin huomanneet nyt olevansa suuremman Aabrahamin, Jehova Jumalan, suosion helmassa. (Luuk. 16:19–25) He eivät tunne enää olevansa hengellisesti sairaita. He ovat Hänen teokraattisessa järjestössään, säteilevän hengellisen terveyden kaupungissa. Vaikka vihollismaailma oli kerran tehnyt heidät raajarikoiksi, niin he ottavat nyt saalista tästä maailmasta: hyvätahtoisia ihmisiä. Miksi on nyt näin? Profeetallinen vastaus kuuluu: ”Sillä Jehova on meidän tuomarimme, Jehova, meidän lainantajamme, Jehova, meidän kuninkaamme; hän pelastaa meidät. . . . silloin jaetaan suurta ryöstösaalista; rammat ottavat saalista. Eikä asukas sano: ’Minä olen sairas’; ihmisille, jotka siinä asuvat, annetaan anteeksi heidän syntinsä.” – Jes. 33:22–24, Da.

KRISTIKUNTA HYLKÄÄ AINOAN PARANNUSKEINON

15. Mitä kristikunnan parantajat ovat aikaansaaneet sen ruumiilliseksi terveydeksi?

¹⁵ Jehovan todistajain jäännöstä vastaan on nyt asettunut kristikunnan suuri järjestö, joka kerskuu olevansa niin vanha, että se ulottuu aina apostoli Pietariin saakka. Mutta onko se ilmetty terveys ruumiillisesti ja hengellisesti, oltuaan olemassa ainakin tuhat kuusisataa vuotta, keisari Konstantinuksen päivistä lähtien? Sen keskuudessa oleva lääketieteellinen tutkimus on edistynyt valtavasti, mutta mitä se on aikaansaanut sille? Ihmiset, jotka harjoittavat uskolla parantavaa kristillistä tiedettä ja juutalaista tiedettä, ja ne, jotka puoltavat suoranaista jumalallista parantamista rukouksen ja kätten päällepanemisen avulla, kuinka paljon nämä kaikki ovat aikaansaaneet kristikunnan auttamiseksi? Eivät edes tavallisen vilustumisen poistamista, puhumattakaan suuremmista kuolemanaiheuttajista: sydänsairauksista, syövästä, niveltulehduksesta, tuberkuloosista, keuhkotulehduksesta, munuais- ja maksasairauksista, vatsahaavoista jne.

16. Missä tilassa se on muuten, ja mitä parannusta se tarvitsee enemmän?

¹⁶ Mutta katso tämän lisäksi kristikunnan pahempaa tilaa yhteiskunnallisesti, poliittisesti, taloudellisesti, oikeudellisesti, siveellisesti ja uskonnollisesti. Sen tilan on Jesaja kuvaillut hyvin kertoessaan sen muinaisesta vastineesta, Israelista: ”Voi syntistä sukua, raskaasti rikkonutta kansaa, pahantekijäin siementä, kelvottomia lapsia! He ovat hyljänneet Herran, pitäneet Israelin Pyhää pilkkanansa, he ovat kääntyneet pois. Mihin pitäisi teitä vielä lyödä, kun yhä jatkatte luopumustanne? Koko pää on kipeä, koko sydän sairas. Kantapäästä kiireeseen asti ei ole tervettä paikkaa, ainoastaan haavoja, mustelmia ja vereksiä lyömiä, joita ei ole puserrettu, ei sidottu eikä öljyllä pehmitetty.” Mitä kristikunta tarvitsee siis enemmän, väestönsä ruumiillisen elimistön parantamista, vai sen hengellistä tervehdyttämistäkö?

17. Miksi tämä on tärkeämpi parannus? Mitä Jesaja osoitti siitä?

¹⁷ Ruumiillisen parannuksen tarve on tunnetusti kipeä. Mutta tämä ruumiillinen parannus ei säästäisi kumminkaan sitä Harmagedonin uhkaavan sodan murheilta ja hävitykseltä. Hengellinen parantaminen on pakoittavampi, tärkeämpi, tosiaan elinehdoille välttämätön parannus, sillä ainoastaan ne, jotka etsivät hengellistä toipumista ja saavuttavat sen, varjeltuvat ”Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän sodan” autioitukselta ja hävitykseltä ja pääsevät terveelliseen uuteen maailmaan. Profeetta Jesaja asetti hengellisen sairaudenhoidon ensi sijalle osoittaen, mitä tietä kristikunnan tulisi kulkea, ja kuvaillen varmat seuraukset: ”Niin tulkaa, [pohtikaamme] keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi. Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä; mutta jos vastustatte ja niskoittelette, niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut.” – Jes. 1:4–6, 18–20.

18. Millaisiksi ne lääkärit osoittautuvat, joilta kristikunta kysyy neuvoa?

¹⁸ Mutta kristikunta on kuin muinaisen Jerusalemin kuningas Aasa vakavan sairautensa aikana. Hänestä on kirjoitettu: ”Mutta taudissaankaan hän ei etsinyt [Jehovaa], vaan lääkäreitä.” (2. Aikak. 16:12) Kristikunta kääntää nyt selkänsä sille todelliselle parannuskeinolle, minkä Jehova määrää Sanassaan, ja kutsuu uskonnolliset lääkärinsä kuolinvuoteensa ääreen. Nämä osoittautuvat pakanallisine filosofioineen, ihmisten perimätietoineen, tyhjine uskonnollisine tapoineen, menoineen ja pyhine vuosineen sekä maailmallisine mielineen sellaisiksi, joiksi Job sanoi vääriä ystäviään: ”valheitten sepittäjiksi” ja ”arvottomiksi lääkäreiksi”. – Job 13:4, KJ.

19. Miten nämä pappislääkärit ovat osoittaneet vetävänsä vertoja Jeremian ja Hesekielin kuvailemille papeille, profeetoille ja paimenille?

¹⁹ Me voimme tehdä Jeremian kanssa sopivasti tämän kysymyksen: ”Eikö Gileadissa ole palsamia, eikö siellä ole parantajaa? Vai miksi eivät tyttären, minun kansani, haavat kasva umpeen?” (Jer. 8:22) Pappislääkärit ovat puoskareita mitä tulee kansan, maallikkojen, hengelliseen hyvinvointiin. Kun papistolla on jo kaksi maailmansotaa tilillään kolmannen uhatessa kristikuntaa ja – mikä pahinta – kun Harmagedon on väistämättömästi pelottamassa sitä, niin se vetää vertoja Jeremian kuvailemille uskonnollisille johtajille, jotka eivät torjuneet Jerusalemin hävitystä: ”Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin, pyytävät väärää voittoa, kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta. He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sanoen: ’Rauha, rauha!’ vaikka ei rauhaa ole.” (Jer. 6:13, 14) Profeetta Hesekiel (34:4) todistaa, että he ovat laiminlyöneet Jumalan lampaitten iankaikkiset hengelliset edut: ”Ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti.” Jumalan Sana esittääkin sen tähden heille voi!-huutoja, ja heidän tuskansa yllättää heidät täydellisenä Harmagedonissa ja koituu heidän tuhokseen.