Suvereenisuus ja nuhteettomuus
Jumalan ja ihmisen osa kunniaansaattamisnäytelmässä
LÄHES kuudentuhannen vuoden ajan on nähtäväksemme paljastunut yleismaailmallisen tärkeä näytelmä. Siihen on alusta lähtien sisältynyt Luojan suvereenisuus ja kunniaansaattaminen sekä kaikkien hänen luomustensa nuhteettomuus ja kohtalo. Tätä näytelmää voitaisiin hyvin valaista niillä kahdenlaisilla hallituksilla, jotka ovat rinnan eräissä maissa.
Näissä on toisaalta laillisesti, de jure, perustettu hallitus, joka pitää yllä järjestystä ja huolehtii kansansa hyvinvoinnista. Ja toisaalta on olemassa rikollisjoukkueitten maanalainen rikollinen hallitus, joka hallitsee lahjusten, väkivallan ja murhien voimalla itsekkäitten pyyteittensä saavuttamiseksi. Tämän tilan kauhistava todellisuus esimerkiksi Yhdysvalloissa tuli selväksi kongressin komitean jäsenille, kun eräät todistajat kieltäytyivät todistamasta, koska pelkäsivät sitä, mitä gangsterihallitus saattaisi tehdä heille. Tämä rikollishallitus ei ole ainoastaan haaste maan suvereeniselle hallitukselle, vaan se myös koettelee kaikkien sen kansalaisten uskollisuutta heidän de jure (laillista) hallitustaan kohtaan.
Saman voidaan monessa suhteessa sanoa pitävän paikkansa kaikkeudesta nykyään maan päällä vallitsevan tilan takia. On Jehova Jumalan, oikeudenmukaisen Suvereenin, ”iankaikkisen kuninkaan”, laillisesti perustama yleishallitus. (Jer. 10:10) Ja maan päällä on niin sanoaksemme sekä näkyväisten että näkymättömien rikollisten hallitus. Tämä hallitus sai alkunsa ja jatkaa hallitusta petoksella ja väkivallalla ylpeyden ja vallanhimon itsekkäässä tarkoituksessa. Se esittää myös haasteen asianmukaisesti perustetulle hallitukselle, Jehova Jumalan hallitukselle, ja se selittää, miksi maa on tällainen pahuuden ja ahdistusten paikka. Se koettelee myös kaikkien maan päällä olevien uskollisuuden kaikkeuden de jure -hallituksen, Jehova Jumalan hallituksen, suvereenisuutta kohtaan.
Kiiruhtakaamme kuitenkin lisäämään, että näiden kahden tilan välillä on perusero. Kun eräissä maissa vallitseva ristiriitainen tila johtuu sellaisten epätäydellisten ihmisten heikkoudesta ja itsekkyydestä, jotka joko ummistavat silmänsä tilanteelle tai ovat kykenemättömiä tekemään mitään sen suhteen, niin tilannetta, johon Jehova Jumalan suvereenisuus sisältyy, sietää Hän, jolla on sekä voima että päätös lopettaa se kaikki ja joka tekee sen aikanaan.
MITEN SE KAIKKI ALKOI
Miten tällainen maanpäällinen tila syntyi, ja miksi Jumala sallii sen jatkua? Milloin se loppuu, ja mitä me henkilökohtaisesti voimme ja mitä meidän täytyy tehdä sen suhteen? Onneksi meille me elämme aikaa, jolloin Jumala on pannut valon loistamaan Sanaansa tehden nämä asiat selviksi lupauksensa mukaan: ”Vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.” – Sananl. 4:18.
Jumalan sana paljastaa, että kaikkeuden Korkein Suvereeni on Jehova Jumala. ”Jehova on meidän Tuomarimme, Jehova on meidän Lainantajamme, Jehova on meidän Kuninkaamme.” Jehovaan itseensä ovat keskittyneet kaikkeuden hallituksen kaikki kolme haaraa: oikeudenkäyttö-, lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta. Hän ”hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle hän tahtoo”, ”eikä ole sitä, joka pidättää hänen kätensä ja sanoo hänelle: ’Mitäs teet?’” – Jes. 33:22, Um; Dan. 4:22, 32.
Jehova Jumala on kaikkeuden laillinen Suvereeni sekä sen tähden, mikä hän on, että sen perusteella, mitä hän on tehnyt. Iankaikkisuutensa ja sellaisten verrattomien ominaisuuksiensa kuin kaikkivoipaisuutensa ja -tietäväisyytensä takia hän ei ainoastaan ole kaikkien alamaistensa saavuttamattomissa, vaan hän myös voi määrätä kaikki hallituksensa alaisuuteen. Ja hänellä on oikeus tehdä tämä Kaikkeuden Suvereenina, koska hän on kaiken näkyvän ja näkymättömän Luoja ja kaiken elämän Lähde. Koska kaikki olevainen on hänestä ja koska kaiken olemassaolon jatkuminen riippuu hänestä, niin hänelle kuuluu kaikki oikeudenmukainen suvereenisuus. Mitä suvereenisuus on? Se on määritelty ”ylimmän vallan omaamiseksi tai käyttämiseksi”. Se on ”valta, joka lopullisesti ratkaisee hallituksen ja johtaa sitä”.
Jehovan suvereenisuutta ei ollut koskaan asetettu kyseenalaiseksi ennen kuin noin kuusituhatta vuotta sitten. Silloin eräs Jumalan henkiluomuksista uskalsi eräänä päivänä tehdä sen itsekkään kunnianhimon takia. Hän teki sen viekoittelemalla itsekkyyteen vetoamalla ensimmäisen ihmisparin, Aadamin ja Eevan, uskottomuuteen Jehovan suvereenisuutta kohtaan. Samalla hän tahri Jumalan hyvän nimen väittämällä, että Jumala oli valehdellut Aadamille ja Eevalle. Asettamalla täten kyseenalaiseksi Jehovan suvereenisuuden ja tahrimalla Hänen hyvän nimensä hän tuli tunnetuksi Saatanana eli vastustajana, Perkeleenä eli panettelijana, Käärmeenä eli pettäjänä ja Lohikäärmeenä eli nielijänä. – Ilm. 12:9.
Tällä menettelyllään Saatana asettui kilpailevaksi hallitsijaksi, joka ei tunnustanut Jehovan suvereenisuutta. Kun otamme huomioon Jehovan suvereenisuuden perusteet, jotka olemme nähneet, Saatanalla ei luonnollisesti ollut mitään oikeutta asettaa sitä kyseenalaiseksi. Jehova oli jatkuvasti oikeudenmukainen Suvereeni siitä huolimatta, mitä jotkut luomukset tekivät tai jättivät tekemättä; se ei ollut riippuvainen millään tavalla heidän hyväksymisestään eikä tuestaan.
Mitä Jehova Jumala tekisi nyt, kun hänen suvereenisuutensa oikeutettuna Kaikkeuden Suvereenina ensi kerran asetettiin kyseenalaiseksi? Käyttäisikö hän heti paikalla tätä suvereenisuutta tuhoamalla nuo kolme kapinoitsijaa? Hän olisi voinut tehdä tämän helposti, jolloin hän ei olisi ratkaissut ainoastaan kiistaa suvereenisuudestaan vaan myös sen, että hän sanoi totuuden siitä, mikä oli oleva rangaistus hänen lakinsa rikkomisesta. Mutta eräitten pakottavien tekijöitten takia Jehova ei tehnyt niin. Mitkä ne tekijät olivat?
Kääntämällä harhaan ensimmäisen ihmisparin Saatana kiisti Jehovan luomiskyvyn ja oikeuden vaatia kuuliaisuutta elämän ehtona, koska hän ei kuitenkaan kyennyt näennäisesti luomaan ihmistä, joka olisi pystynyt olemaan kuuliainen Jehovan suvereenisuutta kohtaan. Ja koska Saatana onnistui vieroittamaan ensimmäisen ihmisparin Jumalasta, hän asetti kyseenalaiseksi kaikkien Jumalan luomusten uskollisuuden eli nuhteettomuuden Jumalan suvereenisuutta kohtaan. Kuten myöhemmin ilmeni Jobin tapauksesta, jonka Jehova oli osoittanut olevan vailla vertaistaan uskollisuudessa Jehovan suvereenisuutta kohtaan, Saatana omaksui myös sellaisen asenteen, että hän kykenisi vieroittamaan kaikki ihmiset pois Jumalasta. – Job, luvut 1 ja 2.
Antaakseen Saatanalle riittävästi tilaisuutta todistaa kerskuntansa oikeaksi ja tarjotakseen toisille luomuksille tilaisuuden todistaa uskollisuutensa Jumalan suvereenisuutta kohtaan Jehova lykkäsi tuonnemmaksi suvereenisuutensa käyttämisen. Tämä salli Saatanan muodostaa voimakkaan rikollisen hallituksen eli järjestön väkivallalla, petoksella ja murhilla, ja kun Jehova sen hävittäisi aikanaan, se koituisi vielä suuremmaksi todistukseksi hänen suvereenisuudestaan. Jumala oli niin varma tämän kaiken lopputuloksesta, että hän ennusti sen Eedenin puutarhassa jo kapinan aikaan. (1. Moos. 3:15) Sillä välin Jehova oli antava hänen suvereenisuudelleen uskollisten julistaa hänen nimeään koko maassa, niin kuin hän sanoi faaraolle, joka oli kuvaus Saatanasta: ”Mutta juuri sitä varten minä olen antanut sinun säilyä, että näyttäisin sinulle voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä.” – 2. Moos. 9:16.
Samasta syystä Jehova salli myös ensimmäisen ihmisparin elää melkoisen pitkän ajan ja synnyttää lapsia. Jehova tiesi täysin hyvin, etteivät he kaikki osoittautuisi tottelemattomiksi hänen suvereenisuudelleen, etteivät kaikki myöntyisi Saatanan rikollisen hallituksen painostukseen. Hän tiesi, ettei hänen luomistyössään ollut mitään vikaa ja että jotkut hänen luomuksistaan pysyisivät uskollisina hänelle. Sillä seikalla, että näiden lukumäärä on ollut pieni, ei ole ollut mitään merkitystä kiistakysymykselle, sillä he todistavat menettelytavallaan, että toiset olisivat voineet tehdä samoin, jos olisivat halunneet.
Vaikkei uskollisina pysyvien menettely vaikuttaisikaan Jumalan suvereenisuuteen, niin se oli kuitenkin puhdistava Jumalan nimen siitä häpeästä, millä Saatana kuormitti sitä kerskumalla voivansa vieroittaa kaikki ihmiset Jumalasta. Siten he puhdistaisivat myös itsensä häpeästä ja osoittaisivat Saatanan valehtelijaksi. Siitä syystä Jumala sanoo heille: ”Viisastu, poikani, ja ilahuta minun sydämeni, niin minä voin antaa herjaajalleni [Saatanalle] vastauksen.” – Sananl. 27:11.
Kun tämä ihmisen Jumalan suvereenisuutta kohtaan osoitettavan nuhteettomuuden eli kuuliaisuuden kysymys on täysin ratkaistu, niin Jumala käyttää suvereenisuuttaan. Hän tekee sen tuhoamalla Saatanan ja kaikki muutkin, jotka ovat osoittautuneet uskottomiksi Jehovan suvereenisuutta kohtaan, Harmagedonin taistelussa ja aloittaa sen jälkeen uuden asiainjärjestelmän, jossa asuu vanhurskaus. – 2. Piet. 3:13; Ilm. 16:14, 16.
VARMUUS JA HISTORIA
Miksi voimme olla niin varmoja siitä, että Jehova saattaa kunniaan suvereenisuutensa, vaikkei hän niin pitkään aikaan ole näennäisesti tehnyt mitään sen hyväksi? Koska hänen Sanansa sanoo, ettei hän Korkeimpana Suvereenina voi kieltää itseään. Jollei hän koskaan toimisi suvereenisuutensa hyväksi, se merkitsisi sen kieltämistä, että hän on olemassa, tai ainakin sen, että hänellä on valta ja tahto käyttää suvereenisuuttaan ja siten saattaa itsensä kunniaan. Hän olisi tämän maailman hallitusten kaltainen, jotka ummistavat silmänsä maassaan oleville rikollisille hallituksille tai ovat kykenemättömiä taistelemaan niitä vastaan. Toimimattomuus osoittaisi rakkauden puutetta niitä kohtaan, joita Saatana ja hänen asiamiehensä sortavat. Sitä paitsi jollei hän toimisi, niin jumalattomat olosuhteet pahenisivat siihen määrään, että ne pyyhkäisisivät pois koko hänen luomakuntansa maan päältä. – 2. Tim. 2:13.
Voimakkaan vakuuden siitä, että Jehova aikanaan käyttää suvereenisuuttaan, antaa hänen Sanansa kertomus. Eikö hän käyttänyt suvereenisuuttaan vedenpaisumuksen aikana, Sodoman ja Gomorran päivinä, Mooseksen seisoessa faaraota ja hänen egyptiläismahtiaan vastaan ja sotapäällikkö Siiseraa ja hänen armeijaansa vastaan sekä Sanheribia ja hänen sotajoukkojaan vastaan, jotka olivat leiriytyneet Jerusalemin edustalle? Kyllä! – 1. Moos. 7:1, 23; 19:24, 25; 2. Moos. 14:30, 31; Tuom. 4:15; 2. Kun. 19:35.
Samalla Jehovalla on ollut niitä, jotka ovat säilyttäneet nuhteettomuutensa hänen suvereenisuutensa edessä ja kunniaansaattaneet hänen nimensä säilyttämällä siten nuhteettomuutensa. Näistä täytyy mainita Aabel, Hanok, Nooa, Aabraham, Mooses, Daavid ja monet muut aina Jeesuksen ja hänen maallisten seuraajiensa aikaan asti, niin pitkälle kuin Raamatun kertomus osoittaa. Ja maallinen historia osoittaa, että heitä on ollut siitä lähtien aina meidän päiviimme asti. Kun Jehova käyttää suvereenisuuttaan, niin hän säästää ne, jotka ovat todistaneet nuhteettomuutensa hänen edessään.
NYKYINEN TILANNE
Olosuhteet vaativat nykyään enemmän kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa Jehovaa käyttämään suvereenisuuttaan. Jumalankielteinen kommunismi valtaa yhä enemmän maan väestöä. Se ei ole ainoastaan omistautunut ateistiselle aatteelle, vaan se myös ahdistaa ja vainoaa ja vangitsee niitä, jotka haluavat maksaa ”Jumalalle, mikä Jumalan on”, ja jotka noudattavat niiden apostolien esimerkkiä, jotka sanoivat: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” – Matt. 22:21; Apt. 5:29.
Kristikunnassa yritetään tahallaan ja yhtynein voimin pyyhkäistä pois nimi Jehova. Tämä näkyy siitä, että siellä ihmiset kieltäytyvät käyttämästä tätä nimeä nykyisissä raamatunkäännöksissään, sekä siitä, että he kohdistavat lisääntyvästi pilkkaa ja häväistystä niihin, jotka kantavat hänen nimeään, Jehovan kristittyihin todistajiin, ja kohtelevat siten Jehovan nimeä halveksien. – Jes. 52:5.
Kaikkialla maailmassa on enemmän rikollisuutta, pahantekoa ja moraalittomuutta kuin koskaan aikaisemmin sekä aikuisten että nuorten keskuudessa. Enemmän kuin minään muuna historian aikana pitää paikkansa, että ”milloin pahan teon tuomio ei tule pian, saavat ihmislapset rohkeutta tehdä pahaa”. – Saarn. 8:11.
Mutta juuri nämä seikat todistavat, että aika, jolloin Jehova Jumala kunniaansaattaa itsensä käyttämällä suvereenisuuttaan, on lähellä, sillä eikö Jeesus sanonut, että tämän asiainjärjestelmän lopussa ”laittomuus pääsee valtaan”? Ja eikö apostoli Paavali ennustanut, ”että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja” kaikenlaisen jumalattomuuden takia? Juuri niin he sanoivat, niin kuin myös psalmista muinoin sanoi: ”Kun jumalattomat rehottavat niinkuin ruoho ja väärintekijät kaikki kukoistavat, on se heidän ikuiseksi häviöksensä.” – Matt. 24:12; 2. Tim. 3:1–5; Ps. 92:8.
Päivä, jona Jehova käyttää suvereenisuuttaan, lähenee nopeasti. Aikaa ei ole tuhlattavaksi. Pelastuaksemme tuhoutumasta Jehovan suvereenisuuden vihollisten kanssa meidän täytyy todistaa uskollisuutemme sitä kohtaan erottautumalla Saatanan rikollisesta hallinnosta ja kieltäytymällä sallimasta sen lahjoa tai pelottaa itseämme. Se merkitsee sitä, että meidän täytyy pysyä puhtaina sen materialistisesta kaupallisuudesta, turmelevasta politiikasta ja vääristä ja ulkokultaisista uskonnoista. Siten osallistumme Jehovan nimen kunniaansaattamiseen todistaen Saatanan valehtelijaksi. Siten tehden voimme toivoa tulevamme varjelluiksi, kun Jehova loistavasti näyttää olevansa Kaikkeuden Suvereeni ja puhdistaa nimensä kaikesta pilkasta, mikä siihen on ilkeämielisesti kohdistettu; ja tämän hän tekee tuhoamalla kaikki jumalattomat Harmagedonissa, Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän taistelussa.
Mitään välitilaa ei ole. Jeesus sanoikin: ”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.” (Matt. 12:30) Älkäämme pettäkö itseämme sillä ajatuksella, että passiivinen uskominen Raamattuun ja moraalinen elämä täyttää vaatimukset. Niin ei ole! Uskollisuus Jehovan suvereenisuutta kohtaan vaatii, että hankimme tietoa hänestä ja hänen Pojastaan, että olemme toisten kristittyjen seurassa, että antaudumme tekemään Jumalan tahdon ja teemme hänen tahtonsa, johon kuuluu nykyään pääosana ’tämän valtakunnan hyvän uutisen’ saarnaaminen. Niin tekemällä onnellinen etumme on todistaa läpi iankaikkisuuden nuhteettomuutemme Jehovan suvereenisuutta kohtaan ja kunnioittaa hänen nimeään hänen kuuliaisina alamaisinaan vanhurskaassa uudessa asiainjärjestelmässä. – Sef. 2:3; Matt. 24:14, Um.