Raamattu – ihmisten kirjoittama mutta silti Jumalan sanoma
1. Millaisia miehiä Raamatun kirjoittajat olivat inhimilliseltä näkökannalta katsoen?
RAAMATTUA kirjoitti noin neljäkymmentä miestä suunnilleen 1 600 vuotta pitkän ajanjakson kuluessa. Nuo miehet olivat epätäydellisiä, taipuvaisia heikkouksiin ja erehtymiseen. Ihmisinä he eivät eronneet muista ihmisistä. Yksi heistä, Paavali, sanoi ihmisille, jotka väärin pitivät häntä ja hänen lähetystyötoveriaan Barnabasta jumalina: ”Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te.” (Apt. 14:15) Inhimilliseltä näkökannalta katsoen monet Raamatun kirjoittajat eivät olleet poikkeuksellisen oppineita eivätkä kyvykkäitä miehiä. Heidän joukossaan oli aivan tavallisia miehiä, esimerkiksi paimenia ja kalastajia.
2. Miten epätäydellisille miehille oli mahdollista valmistaa kirjallinen tuote, joka on todellisuudessa Jumalan ”sana”?
2 Miten oli sitten mahdollista, että tällaiset epätäydelliset miehet voivat saada aikaan kirjallisen tuotteen, joka on todellisuudessa Jumalan sanoma? He eivät kirjoittaneet omasta aloitteestaan, vaan olivat Jumalan henkeyttämiä. ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä”, sanoi apostoli Paavali hänen aikanaan saatavissa olevasta Pyhän Raamatun osasta. – 2. Tim. 3:16, Um.
3, 4. Miksi Raamatun henkeytykseen kohdistuvat epäilyt voivat olla vaarallisia?
3 Ehkä sinä hyväksyt Raamatun Jumalan henkeyttämäksi sanaksi. Mutta miten vahva sinun hyväksymyksesi on? Kestäisikö se koetuksessa? Profeetta Jeremia sanoi: ”Herran sana on tullut minulle häväistykseksi ja pilkaksi pitkin päivää.” (Jer. 20:8) Olisitko halukas kärsimään suullista herjausta, ruumiillista pahoinpitelyä ja kuolemankin sen takia? Kärsimyksen ja vastustuksen paineen alaisuudessa voivat Jumalan sanan henkeytykseen kohdistuvat vähäisetkin epäilykset antaa aihetta suurempiin epäilyihin ja jäytää uskoa sekä heikentää henkilön kykyä vastustaa kiusausta. (Jaak. 1:6) Mutta jos olet todella vakuuttunut siitä, että Raamattu on Jumalan sana ja että eläminen sen mukaan on ainoa oikea menettelytapa, niin kykenet paljon paremmin kestämään painostuksen ja vastustamaan kiusausta toimia oman etusi mukaisesti.
4 Ihminen, joka ajattelee, että Raamattu saattaa – ainakin osaksi – olla vain inhimillisen ajatuksen tuotetta, voi yrittää puolustella sen halveksimistaan, mitä se sanoo, yrittäessään säästyä vaikeuksilta. Näin tehdessään hän voi kuitenkin todellisuudessa uhrata iankaikkisen elämän toiveensa. Jeesus Kristus sanoi: ”Joka tahtoo tallettaa elämänsä itselleen, hän kadottaa sen; mutta joka sen kadottaa, pelastaa sen.” (Luuk. 17:33) On sen tähden tavallista kiinnostavampaa tarkastella, miten Raamattu, joka on ihmisten kirjoittama kirja, on todella Jumalan sana. Koko elämämme on kysymyksessä.
MITEN RAAMATUN KIRJOITTAJAT SAIVAT TIETONSA
5. Millainen osuus suoranaisella sanelulla oli Raamatun kertomuksen laatimisessa?
5 Niiden ”monen tavan” joukossa, joita käytettiin Jumalan sanoman välittämiseksi maan päällä oleville ihmisille, oli suoranainen sanelu. (Hepr. 1:1, 2) Raamatun saneltuihin osiin kuuluvat kymmenen käskyä (jotka annettiin myös kahteen kivitauluun kirjoitettuina) ja kaikki Jumalan israelilaisten kanssa tekemän liiton muut lait ja säädökset. Jehova Jumala välitti tämän lakiliiton enkelien kautta. (Apt. 7:53) Moosesta käskettiin sen jälkeen: ”Kirjoita itsellesi nämä sanat.” (2. Moos. 34:27) Muutkin profeetat kuin Mooses saivat erikoissanomia, ja ne kirjoitettiin myöhemmin muistiin. (Ks. esim. 2. Sam. 7:5–16; Jes. 7:3–9 ja Jer. 7:1–34.) Jumalaa edustava enkeli puhui tavallisesti nämä nimenomaiset sanomat. – 1. Moos. 31:11–13.
6. Kuvaile millaisia unet, näyt ja hurmostilat olivat, ja mikä osuus niillä oli Jumalan sanoman välittämisessä ihmisille.
6 Jehova Jumala käytti toisinaan unia, näkyjä ja hurmostiloja sanomansa toimittamisessa ihmisille. (4. Moos. 12:6; 1. Sam. 3:4–14; 2. Sam. 7:17; Dan. 9:20–27) Kun kysymyksessä olivat unet eli ”yölliset näyt”, nukkuva henkilö näki elokuvan, joka välitti Jumalan sanoman tai tarkoituksen heijastettuna hänen mieleensä. Toiset näkyjen näkijät olivat täysin valveilla, ja heidän tajuissaan olevaan mieleensä painettiin kuvin tiedonanto. (Matt. 17:2–9; Luuk. 9:32) Joku taas sai näyn sen jälkeen, kun hän oli vaipunut hurmostilaan. Vaikka hän oli tietoisessa tilassa, niin näky valtasi hänet siinä määrin, että hän ei huomannut mitään muuta ympärillään olevaa. (Apt. 10:10–16; 11:5–10) Niiden Raamatun kirjoittajien, jotka saivat tietoja esimerkiksi unien, näkyjen tai hurmostilan välityksellä, oli jälkeenpäin valittava sanat ja ilmaisutavat näkemänsä kuvailemiseksi ymmärrettävin sanoin. – Hab. 2:2; Ilm. 1:1, 11.
7. Miten Raamatun kirjoittajat saivat tiedot historiallisiin osiin?
7 Huomattava osa Raamatusta esittää historiaa – yksilöiden, sukujen, heimojen ja kansojen kokemuksia. Miten Raamatun kirjoittajat saivat nämä tiedot? Toisinaan he olivat niiden tapahtumien silminnäkijöitä, jotka he kertoivat. Mutta usein heidän oli hankittava tietoja muista lähteistä, tutkittava jo olemassa olevia historiallisia kertomuksia, sukuluetteloita tai jopa kyseltävä henkilöiltä, jotka pystyivät antamaan luotettavia tietoja, joko ensi käden tietoina tai muulla tavalla. Tämä vaati kirjoittajalta laajakantoista ja huolellista tutkimista. Esra, pappi ja taitava jäljentäjä, käytti noin kahtakymmentä asiakirjalähdettä kootessaan kaksi Aikakirjaa. Lääkäri Luukas sanoi kirjoittaessaan evankeliumistaan: ”Niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään.” (Luuk. 1:3) Historiallisen aineiston (jota on 1. Mooseksen kirjassa ja Jobin kirjassa) ihmisen alkuperästä ja varhaisemmista tapahtumista, näkymättömissä taivaissa käydyistä keskusteluista ja muusta sellaisesta ilmoitti Jumala joko kirjoittajille tai alun perin toisille. Jos se tehtiin tunnetuksi muille kuin kirjoittajille, niin se on täytynyt välittää suullisesti tai kirjoitetussa muodossa siihen aikaan asti, jolloin siitä tuli osa Raamatun kertomusta.
8. Mikä oli Raamatussa olevien monien viisaitten sanojen ja useitten neuvojen lähde?
8 Paitsi historiaa Raamattu sisältää runsaasti viisaita sanoja ja neuvoja. Kirjoittajat käyttivät omiaan ja toisten kokemuksia taustanaan käytettävissään olevan Raamatun osan tutkiminen ja sen soveltaminen. Me luemme kerran toisensa jälkeen Raamatusta lausuntoja, jotka valaisevat tätä. Sen perusteella, miten psalmista Daavid oli nähnyt Jumalan huolehtivan palvelijoistaan, hän julisti: ”Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.” (Ps. 37:25) Saarnaajan viisas kirjoittaja, Daavidin poika Salomo, päätteli huomioittensa nojalla: ”Ei ole ihmisellä muuta onnea kuin syödä ja juoda ja antaa sielunsa nauttia hyvää vaivannäkönsä ohessa; mutta minä tulin näkemään, että sekin tulee Jumalan kädestä.” (Saarn. 2:24) Inhimilliseen kokemukseen perustuvan aineiston järjestäminen vaati uutteraa ponnistelua kirjoittajalta. Tämä ilmenee Saarn. 12:9, 10:stä, josta luemme: ”Sen lisäksi, että saarnaaja oli viisas, hän myös opetti kansalle tietoa, punnitsi, harkitsi ja sommitteli sananlaskuja paljon. Saarnaaja koki löytää kelvollisia sanoja, oikeassa mielessä kirjoitettuja, totuuden sanoja.”
JUMALAN HENGEN OSUUS
9. Merkitseekö se, että Raamatun kirjoittamiseen liittyy paljon inhimillistä ponnistelua, että Pyhä Raamattu on Jumalan sanomaa vain rajallisella tavalla?
9 Koska Raamatun kirjoittamiseen sisältyi näin paljon inhimillistä ponnistelua, niin merkitseekö se, että Raamattu on Jumalan sana ainoastaan rajallisella tavalla? Ovatko ainoastaan Jumalan sanelemat osat Jumalan sanomaa? Näin ei ole, sillä koko Raamattu, eivätkä vain jotkin osat siitä, on Jumalan henkeyttämä. Näin on siksi, että Jehova Jumala opasti Raamatun kirjoittajia toimivan voimansa eli henkensä välityksellä. Tunnustaen tämän psalminkirjoittaja Daavid sanoi: ”Herran [Jehovan, Um] Henki on puhunut minulle, ja hänen sanansa on minun kielelläni.” – 2. Sam. 23:2.
10. Valaise, mitä tarkoitetaan ilmaisulla ’Jumalan sana’ Raamatun aineiston ollessa kysymyksessä.
10 Jumalan ”sana” Daavidin kielellä ei ollut yksi ”sana” vaan kokonainen sanoma. Tämä käy selväksi siitä, millä tavalla Raamattu käyttää ilmaisua ”sana”. Esimerkiksi yksi profeetta Elisan palvelijoista sanoi israelilaiselle sotaväen päällikölle Jeehulle: ”Minulla on sana sinulle, päällikkö.” (2. Kun. 9:5, Um) Tuo ”sana” osoittautui Jumalan sanomaksi. Se ilmoitti Jeehun Jumalan valitsemaksi kuninkaaksi Israelin kymmenen sukukunnan valtakuntaan ja valtuutti hänet toimeenpanemaan tuomion Ahabin kuninkaallista huonekuntaa vastaan. (2. Kun. 9:6–10) Samalla tavalla lukiessamme Jer. 23:29:n huomaamme ilmeisesti tarkoitettavan sanomaa eikä yksityistä ”sanaa”: ”Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka kallion murtaa?” Millään yksityisellä ”sanalla” ei voi olla näin tuhoisaa vaikutusta, mutta täytäntöön pannulla voimakkaalla sanomalla voi olla. Miten Jumala käytti henkeään tällaisten voimallisten sanomien panemiseksi Raamatun kirjoittajien mieleen ja sen varmistamiseksi, että ne olivat jatkuvasti Hänen ’sanansa’?
11. Miksi Raamatun profetia ”ei ole lähtöisin mistään yksityisestä tulkinnasta”?
11 Siitä, mikä osa Jumalan hengellä oli profetian yhteydessä, Raamattu sanoo: ”Yksikään Raamatun profetia [ei] ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä [ei ole lähtöisin mistään yksityisestä tulkinnasta, Um]; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” (2. Piet. 1:20, 21) Tämä merkitsee sitä, että Raamatun profetia ei ollut tulos siitä, että kirjoittaja itse eritteli ja tulkitsi ihmisten ajankohtaisia tapahtumia ja suuntauksia ja sitä, mihin hän ajatteli niiden johtavan. Sen sijaan kirjoittajan mieleen vaikutti Jumalan henki, joka pani hänet ilmaisemaan henkeytetyn sanoman yleensä omin sanoin. Sanat olivat siis kirjoittajan, mutta sanoma oli Jehova Jumalan.
12. Mitä osa Jumalan hengellä oli menneitten tapahtumien muistiin merkitsemisen ohjaamisessa?
12 Mutta eikö aineistoa, josta tuli osa Raamattua, kirjoitettu usein vuosia sen jälkeen kun kuvaillut tapahtumat olivat sattuneet? Se on totta esimerkiksi Jeesuksen maallista palvelusta koskevista kertomuksista. Siitä huolimatta Jumalan henki huolehti täsmällisen kertomuksen aikaansaamisesta. Tämä ilmenee Jeesuksen opetuslapsilleen lausumista sanoista: ”Mutta auttaja, pyhä henki, jonka Isä tulee lähettämään minun nimessäni, se opettaa teille kaikki ja palauttaa mieleenne kaiken, minkä minä olen teille sanonut.” (Joh. 14:26, Um) Jumalan henki siis sai aikaan sen tiedon täsmällisen muistamisen, joka sisällytettiin Raamatun kertomukseen.
13. Mitä todisteita on siitä, että Jumalan henki ohjasi sen aineiston valintaa, joka sisällytettiin Raamattuun?
13 Jehova Jumala piti henkensä välityksellä huolen myös siitä, että se, mikä merkittiin muistiin, sopi hänen tarkoitukseensa ja varasi välttämättömän opetuksen niille, jotka haluavat olla ja pysyä hänen hyväksyminään palvelijoina. Hän ohjasi mukaan otettavan aineiston valinnassa. Siitä syystä saattoi apostoli Paavali sanoa: ”Kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.” (Room. 15:4) Ja tarkoittaen nimenomaan israelilaisten kokemuksia Mooseksen aikana hän huomautti: ”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille [juutalaisten] maailmanaikojen loppukausi on tullut.” – 1. Kor. 10:11.
14. ”Lavastiko” Jehova Jumala israelilaisten väärintekotapaukset, niin että ne voitiin merkitä muistiin kristittyjen varoitukseksi? Selitä.
14 Meidän ei pidä päätellä tästä, että Jumala olisi jokaisessa tapauksessa toiminut suurena ”Näytelmäntekijänä”, joka olisi tarkoituksellisesti lavastanut tapahtumia, jotka olisivat edeltäkäsin varanneet esimerkkejä, joista hänen palvelijansa saattaisivat myöhempinä aikoina ottaa varoittavaa ja kannustavaa oppia. Ei, vaan niin kuin niissä tapauksissa, joista apostoli mainitsi, israelilaiset toimivat olosuhteitten johdosta omavalintaisesti ja omien halujensa mukaan, kun he lankesivat napisemiseen, epäjumalanpalvelukseen ja haureuteen. Ei Jumala saattanut heitä tekemään niin. (1. Kor. 10:1–10) Koska israelilaiset olivat Jumalan liittokansa, niin se, että he lankesivat kiusaukseen, lisää apostolin sen jälkeen antaman varoituksen voimaa: ”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.” – 1. Kor. 10:12.
15. Miten Juudaan kirje osoittaa, että Jumalan henki ohjasi aineiston valintaa?
15 Sen sijaan, että Jehova Jumala olisi siis aiheuttanut monien näiden tapahtumien toteutumisen, hän vain salli useitten tilanteiden kehittyä niiden luonnollisen kulun mukaan ja sitten kerrotutti kirjoittajilla sen, millä Jumala tiesi olevan arvoa tulevaisuudessa. Siitä, että Jumalan henki ohjasi todella aineiston valinnan Raamatun kertomusta varten, on hyvin valaisevana esimerkkinä opetuslapsi Juudaan kirje. Juudashan alun perin aikoi kirjoittaa hengellä voideltujen kristittyjen yhteisestä pelastuksesta, mutta hän huomasikin Jumalan hengen vaikutuksesta, että toiset kristityt tarvitsivat jotakin muuta selviytyäkseen silloin edessä olevasta tilanteesta. Selittäen syyn poikkeamiseensa alkuperäisestä aikomuksestaan hän kirjoitti: ”Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu. Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.” (Juud. 3,4) Se, mitä Juudas sen jälkeen esitti Jumalan hengen ohjauksessa, oli juuri sitä, mitä uskovat toverit tarvitsivat torjuakseen turmelevan vaikutuksen.
16. Tekivätkö Raamatun kirjoittajat toisinaan aloitteen aineiston esittämisessä? Selitä.
16 Merkitseekö se, että Jumalan henki ohjasi Raamatun kertomuksen aineiston valinnassa, että kirjoittamiseen osallistuneet eivät tehneet henkilökohtaisesti mitään aloitetta kirjoituksensa aineiston suhteen? Ei, heidän mielessään oli usein päämäärä, ja he kirjoittivat sen mukaisesti. He vastasivat tiettyihin kysymyksiin tai yrittivät selittää kohtia, jotka olivat antaneet aihetta väärinymmärryksiin. Yksi esimerkki tästä on apostoli Paavalin toinen kirje Tessalonikan seurakunnalle. Jotkut tuossa seurakunnassa olivat väärin päätelleet Jeesuksen Kristuksen läsnäolon kuninkaallisessa vallassa olevan käsillä. Sitten oli myös sellaisia, jotka eivät olleet panneet sydämelleen hänen edellistä neuvoansa ’tehdä työtä ja vaeltaa säädyllisesti seurakunnan ulkopuolella olevia kohtaan’. Paavalin toinen kirje kävi käsiksi tähän ja paljasti oikean kristillisen näkemyksen näistä kohdista. (1. Tess. 4:10–12; 2. Tess. 2:1–3; 3:10–15) Koska Raamatun kirjoittajat kuten Paavali olivat alttiita Jumalan hengen ohjaukselle, niin se, mitä he kirjoittivat, oli täysin sopusoinnussa Jumalan tarkoituksen kanssa ja siis luotettavaa.
INHIMILLISET MIELIPITEET – OLIKO NIILLÄ JUMALAN TUKI VAI EI?
17, 18. Miten meidän on ymmärrettävä apostoli Paavalin lausunnot ’oman mielipiteensä sanomisesta’?
17 Mutta entä ne kerrat, joissa Raamatun kirjoittajat ilmaisivat nähtävästi oman mielipiteensä? Ottakaamme esimerkiksi apostoli Paavalin seuraavat lausunnot: ”Muille sanon minä, eikä Herra . . .” ”Mutta neitsyistä minulla ei ole Herran käskyä, vaan minä sanon ajatukseni.” ”Hän [leski] on onnellisempi, jos pysyy entisellään [ts. naimattomana]; se on minun mielipiteeni, ja minä luulen, että minullakin on Jumalan Henki.” (1. Kor. 7:12, 25, 40) Mitä Paavali oikein tarkoitti näillä lausunnoillaan?
18 Apostoli ei voinut lainata Herran Jeesuksen Kristuksen suoranaista opetusta näistä käsiteltävänä olevista kohdista ja ilmaisi sen tähden ’mielipiteensä’. Hän kirjoitti kuitenkin Jumalan hengen ohjauksessa, joten hänen mielipiteellään oli Jumalan ohjaus ja hän ilmaisi Jumalan oman katsantokannan. Tämän vahvistaa se seikka, että apostoli Pietari ryhmitteli Paavalin kirjeet Raamatun muiden kirjoitusten joukkoon sanoen: ”Lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut; niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.” – 2. Piet. 3:15, 16.
19. Missä suhteissa Raamattu on Jumalan sanoma?
19 Voimme siis nähdä, että Raamattu kokonaisuudessaan on Jumalan ”sana” eli sanoma, koska kaikki merkittiin muistiin hänen henkensä ohjauksessa hänen tarkoituksensa toteuttamiseksi ja asiain esittämiseksi todenmukaisesti. Silloin kun Raamattu lainaa ihmisten lausuntoja tai kertoo, mitä he tekivät eri olosuhteissa, Raamatun tekstiyhteys tekee selväksi, tulisiko heidän menettelyänsä jäljitellä vai välttää, heidän päätelmänsä hyväksyä vai hylätä.
20. Selitä, miten joku voi käyttää Raamattua sillä tavalla, että epätäydellisten ihmisten näkemykset luetaan Jumalan esiin tuomiksi.
20 Ottakaamme Jobin kirja esimerkiksi. Laajat osat tästä kirjasta käsittelevät Jobin kolmen toverin ja toisinaan Jobin itsensäkin lausumia vääriä katsantokantoja. Nuo väärät johtopäätökset ja tosiasioiden virheelliset sovellutukset eivät selvästikään olleet Jumalan henkeyttämiä. Valaisemme asiaa: Jobin toveri Elifas syytti väärin Jumalaa: ”Pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä.” (Job 15:15) Jehova Jumala nuhteli myöhemmin Elifasta ja hänen tovereitaan heidän vääristä esityksistään. Elifaalle sanottiin: ”Minun vihani on syttynyt sinua ja sinun kahta ystävääsi kohtaan, koska ette ole puhuneet minusta oikein niinkuin minun palvelijani Job.” (Job 42:7) Vaikka Elifas ja hänen toverinsa eivät olleet ilmeisestikään Jumalan henkeyttämiä, niin Jumalan henki ohjasi Jobin kirjan kirjoittajaa tekemään täsmällisen kertomuksen heidän lausunnoistaan. Tämä kertomus on omiaan tunnistamaan ja paljastamaan väärän ajattelun sen suhteen, miksi Jumala on sallinut pahuutta. Se on sen tähden kokonaisuudessaan Jumalan henkeyttämää sanaa eli sanomaa. Tämä osoittaa siitä huolimatta, että meidän täytyy olla huolellisia lainatessamme eräitä osia Raamatusta. Jos ne otetaan pois niiden oikeasta asia- ja tekstiyhteydestä, niin Jumalan esiin tuomaksi voidaan väärin lukea sellaista, mikä onkin todellisuudessa epätäydellisten ihmisten näkemystä.
JUMALAN VIISAUS ILMENEE IHMISTEN KÄYTTÄMISESSÄ MERKITSEMÄÄN MUISTIIN HÄNEN SANAANSA
21. Jos Jehova Jumala olisi käyttänyt enkeleitä koko Raamatun kirjoittamisessa, niin olisiko se todella ollut arvokkaampi meille epätäydellisinä ihmisinä?
21 Se, että Jumala käytti ihmisiä ’sanansa’ muistiin merkitsemisessä, on todistus hänen suuresta viisaudestaan juuri sen varaamisessa, mitä me epätäydelliset ihmiset tarvitsemme. Olisihan hän voinut käyttää enkeleitä. Mutta olisiko hänen ’sanallaan’ ollut samanlainen vetoava vaikutus? Enkelit olisivat tosin voineet kuvailla kirjallisesti Jumalan ihmeellisiä ominaisuuksia ja hänen suurenmoisia tekojaan. He olisivat voineet ilmaista oman antaumuksensa syvyyden hänelle ja arvostuksensa hänen rajattomia lahjojaan kohtaan. Mutta eikö meidän olisi ollut vaikea epätäydellisinä ihmisinä eläytyä kertomukseen, joka esittäisi sellaisten täydellisten henkiluomusten ilmaisuja, joiden kokemus ja tieto on paljon suurempi kuin meidän? Elämää heidän maailmassaan ei olisi voitu kuvailla siten kuin me tunnemme elämän – sen ilot sen pelkojen, pettymysten ja murheitten ohella. Kun Jehova Jumala käytti ihmisiä, niin hän siis huolehti siitä, että hänen ’sanallaan’ on se lämpö, monipuolisuus ja vetoavuus, minkä ainoastaan inhimillinen tuntuma voi sille antaa.
22. Jos Raamatusta puuttuisi tyystin inhimillinen aines, niin mitä pulmia meillä ehkä olisi sen ymmärtämisessä?
22 Jos Raamatusta puuttuisi tyystin inhimillinen aines, niin meidänkin voisi olla kovin vaikeata ymmärtää sen sanomaa. Saattaisi olla työlästä käsittää, miten me epätäydellisinä ihmisinä voisimme saada hyväksytyn aseman Luojan edessä. Jos Raamatun kertomus esimerkiksi sanoisi pelkästään meille, että ’Jumala on armollinen’, niin se ei riittäisi auttamaan meitä ymmärtämään, mitä se oikein merkitsee. Meille ihmisille on tällaiset asiat esitettävä sillä tavoin, että me käsitämme ne. Kun Raamattu on ihmisten kirjoittama, niin se varaa havainnollisia esimerkkejä todellisesta elämästä esittäen ne ihmisten näkökulmasta katsoen. Se kertoo meille ihmisistä, jotka, vaikka tunsivatkin Jumalan lain, silti sortuivat heikkouksiin ja syyllistyivät vakaviin rikkomuksiin, ja kertomukset esittävät toisinaan meille noiden henkilöiden omat sanat siitä, miltä heistä tuntui ja miten he menettelivät. Me opimme samalla tietämään, missä määrin heille osoitettiin armoa.
23, 24. Kerro, mitä tapahtui Daavidille Batseban yhteydessä, ja osoita, mitä tämä opettaa meille Jehova Jumalasta.
23 Ottakaamme esimerkiksi kuningas Daavidin tapaus. Hän oli osoittautunut mieheksi, jolla oli merkittävä usko. Mutta olosuhteet johtivat sitten hänet väärän halun uhriksi. Daavid rupesi tuntemaan viehtymystä heettiläisen Uurian vaimoon, Uurian, joka oli uskollisesti Daavidin kuninkuutta kannattava mies. Daavid salli halunsa kasvaa ja toi Uurian vaimon Batseban palatsiinsa. Vaikkei hän ehkä ollutkaan ajatellut ryhtyä todella sukupuolisuhteisiin, niin hänen himonsa heräsivät siinä määrin, että hän teki aviorikoksen. Kun hän sai tietää, että Batseba oli sen johdosta tullut raskaaksi, niin hän yritti hätäisesti salata asian koettaen saada Uurian tulemaan kotiin ja suhteisiin vaimonsa kanssa. Kun tämä epäonnistui, niin Daavid tuli epätoivoiseksi. Ainoastaan yksi keino näytti olevan avoinna sen ehkäisemiseksi, että Batseba paljastuisi avionrikkojaksi hänen kanssaan, ja se oli Batseban miehen saaminen raivatuksi pois tieltä, minkä jälkeen hän voi ottaa Batseban omaksi vaimokseen. Ja niin Daavid järjesti Uurian panemisen sellaiseen asemaan, että hän melko varmasti kuolisi taistelussa. Uuria tuli surmatuksi, ja Daavid otti sitten leskeksi tulleen Batseban vaimokseen. – 2. Sam. 11:2–27.
24 Kun profeetta Naatan paljasti Daavidille hänen raskaan väärintekonsa, niin se viilsi hänen sydäntään, ja hän ilmaisi syvintä surua syntinsä johdosta. Hän huudahti: ”Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan.” (2. Sam. 12:13) Kun Jehova näki Daavidin sydämestä lähtevän katumuksen, niin hän suhtautui siihen hyväksyvästi ja, vaikka rankaisikin häntä, ei hylännyt häntä olemasta palvelijansa. Ei siis ollut liioittelua, kun Daavid lausui psalmissaan: ”Sinä, Herra, olet laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen, suuri armossa ja totuudessa.” – Ps. 86:15.
25. Mitä opimme Jehovan armosta sen perusteella, miten hän kohteli israelilaisia Jeremian aikana?
25 Toisaalta Raamattu kertoo Jeremian päivien Jerusalemin uskottomista asukkaista. Kansa kokonaisuutena ei ollut kuulevinaankaan toistuvia kehotuksia katumiseen. Nuo asukkaat harjoittivat itsepintaisesti uhmaten laittomuutta. Siksi Jehova Jumala pidätti armonsa ja otti pois suojeluksensa heiltä ja salli heidän kokea kauhean onnettomuuden babylonialaisten käsissä. Hän kieltäytyi kuuntelemasta, vaikka he huusivat epätoivoisesti apua. Miksi? Koska he olivat katumattomia. Profeetta Jeremia kirjoitti tästä: ”Olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä; olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.” – Valit. 3:43, 44.
26. Miten tosi elämästä otetut esimerkit auttavat meitä tuntemaan Jehovan?
26 Tällaisten tosi elämästä otettujen valaisevien esimerkkien taustaa vasten emme voi olla saamatta tasapainoista kuvaa siitä, millainen Jumala Jehova on ja miten hän menettelee kanssamme. Siitä huolimatta, miten vakavan rikkomuksen epätäydelliset ihmiset tehnevätkin, he voivat saada Jumalalta anteeksi, jos he ovat todella katuvia. Mutta jos he katumattomina jatkavat hänen vanhurskaitten käskyjensä rikkomista, niin he eivät säästy hänen epäsuotuiselta tuomioltaan. Koska Raamattu ilmaisee Jumalan persoonallisuuden laajan ulottuvuuden sanoin, jotka voivat vedota meihin epätäydellisiin ihmisiin, niin me voimme tosiaan tulla tuntemaan hänet persoonana.
27. Miten se tapa, jolla Raamattu on kirjoitettu, voi olla omiaan koettelemaan sydämiä?
27 Tapa, jolla Raamattu on kirjoitettu, on ollut omiaan paljastamaan, mitä ihmisten sydämessä on. (Hepr. 4:12) Ne, jotka haluavat löytää sellaista, mikä näyttää virheiltä ja ristiriidoilta Raamatussa, voivat löytää niitä. Yksi syy tähän on, että Raamattu ei esitä tarkalleen kaikkia yksityiskohtia. Se kertoo monesti ihmisten järkeilyjä, sanoja ja tekoja ilmaisematta suoraan niiden hyväksymistä tai hylkäämistä. Siitä syystä jotkut lukiessaan jotakin kertomusta kysyvät, oliko Jumala todella oikeudenmukainen ja rehti siinä, mitä hän teki. Sitten he käyttävät tätä puolustelunaan sille, että eivät tee elintavassaan muutoksia, joita Raamattu suosittelee. Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, että Jumalan tarkoitus on saada hyväksytyiksi palvelijoikseen vain ne, jotka todella rakastavat häntä ja arvostavat häntä siksi, mikä hän on. – 5. Moos. 30:11–20; 1. Joh. 4:8–10; 5:2, 3.
28. Miten sellaiset ihmiset, jotka ymmärtävät täysin Raamatun arvon, suhtautuvat näennäisiin ristiriitaisuuksiin? Valaise.
28 Mutta henkilö, joka on harkinnut vakavasti Raamattua ja todellisuudessa kokenut, miten suurenmoinen elämän opas se on, ei tarraudu näennäisiin ristiriitaisuuksiin yrittäen olla uskomatta siihen Jumalan sanomana ihmiselle. Hän ei tuijota itseään sokeaksi näennäisiin pulmiin. Ei lainkaan. Hän ymmärtää Raamatun olevan yksi sopusointuinen kokonaisuus ja on sen tähden huolellinen sen suhteen, ettei jätä huomioon ottamatta tekstiyhteyttä, jossa Raamattu kokonaisuudessaan esittää jonkin nimenomaisen tapahtuman tai tilanteen. Sanokaamme asian valaisemiseksi, että sinulla olisi erittäin hyvä ystävä, jonka tiedät hyväksi isäksi, mieheksi, joka todella huolehtii lastensa hyvinvoinnista. Jos kuulisit hänen rangaisseen ankarasti poikaansa, niin päättelisitkö heti hänen olleen täysin epäoikeudenmukainen ja kohtuuton siinä? Etpä suinkaan, koska sinä hänen tuntemisesi perusteella päättelisit, että hänellä on täytynyt olla pätevät perusteet hoitaa tilanne siten kuin hän teki. Samaten Raamattu antaa kylliksi tietoa Jehovan persoonallisuudesta, menetelmätavoista ja toiminnoista, jotta me tietäisimme, millainen Jumala hän on. Vaikka siis yksityiskohtia ei olekaan tarkasti selostettu kaikissa tilanteissa, niin miksi kenenkään pitäisi joutua pois tolaltaan ja ajatella, että Jumala on rakkaudeton, armoton tai epäoikeudenmukainen? Tämähän olisi niiden Raamatussa kokonaisuutena olevien runsaitten todistusten kieltämistä, joiden mukaan hän on rakkaudellinen, armollinen ja oikeudenmukainen Jumala. – 2. Moos. 34:6, 7; Jes. 63:7–9.
29. Miksi meidän ei pidä hämmästyä, jos löydämme joitakin näennäisiä ristiriitaisuuksia Raamatusta?
29 On vielä yksi syy, miksi meidän pitäisi odottaa Raamatussa olevan vähäisiä eroavuuksia, näennäisiä ristiriitaisuuksia, kun siinä käsitellään samanlaista aineistoa. Ottakaamme esimerkiksi kertomukset Jeesuksen maallisesta palveluksesta. Neljä miestä kirjoitti ne. Yksi niistä kolmesta, joiden entisen ammatin me tiedämme, oli koulutukseltaan lääkäri, toinen oli veronkokooja ja kolmas oli kalastaja. Koska Jehova Jumala ei sanellut tarkalleen, mitä näiden miesten piti kirjoittaa, vaan ohjasi heitä vain hengellään varmistaakseen sen täsmällisyyden, mitä he kertoivat, niin kertomuksissa oli luonnollisesti muunnelmia. Jokainen kirjoittaja olisi voinut esittää paljon enemmän tietoa kuin hän kirjoitti. Sanoipa muuan heistä, apostoli Johannes: ”Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden.” (Joh. 20:30) Evankeliumikertomukset ovat siis hyvin tiivistettyjä, ja jotkin toisessa evankeliumissa olevat yksityiskohdat on jätetty pois toisesta. Sen sijaan, että nämä kertomukset olisivat ristiriitaisia keskenään, ne täydentävät toisiaan ja auttavat meitä saamaan täydellisemmän kuvan. Samalla ovat muunnelmat lisätodistus siitä, että Raamattu on luotettava. Kuinka niin? Siksi että ne osoittavat, ettei kirjoittajien kesken ollut mitään salaista sopimusta, mitään salaliittoa väärän kertomuksen esittämiseksi.
30. Miksi Raamatun yhteydessä ei ole syytä saivarrella vähäisistä eroavuuksista?
30 Todellisuudessa ei siis ihmisillä ole syytä takertua saivartelemaan pikkuseikoista. Miten oppineita ja kouluja käyneitä he lienevätkin, he eivät siitä huolimatta pysty esittämään arvostelua sellaisesta, mitä he eivät ole henkilökohtaisesti nähneet. Ja vaikka he olisivatkin olleet itse tapahtumapaikalla, niin hekin esittäisivät kertomuksia painottaen hiukan erilaisia näkökohtia näkemästään ja kuulemastaan. Rehellinen evankeliumikertomusten arviointi tekee tosiaan sen selväksi, että ne ovat neljä erillistä todistusta, jotka sopusointuisesti vahvistavat yhden tärkeän totuuden: Jeesus Kristus on Jumalan Poika. – Joh. 20:31.
ONKO JUMALAN SANOMA VÄLITETTY LUOTETTAVANA MEILLE?
31. Mikä kysymys herää sen johdosta, että alkuperäisiä Raamatun käsikirjoituksia ei ole olemassa?
31 Jumalan sanoma, joka sisältyy neljään evankeliumiin ja muihin osiin Raamattua, ei ole säilynyt alkuperäisen käsikirjoituksen muodossa. Alkuperäiset käsikirjoitukset hävisivät kauan sitten joko käytössä tai ilman turmelevasta vaikutuksesta. Miten me voimme sitten olla varmat siitä, ettei Jumalan sanomaa ole vääristelty, kun sitä on monet vuosisadat jäljennetty ja uudelleen jäljennetty?
32. Mitä Raamattu itse sanoo Jumalan sanoman pysyvyydestä, ja mitä tämä vaati sen säilymiseksi?
32 Raamattu itse kiinnittää huomion Jumalan ”sanan” pysyvyyteen. Jes. 40:8:sta luemme: ”Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.” Jotta nämä sanat olisivat pitäneet paikkansa tulevissa sukupolvissa, Jumalan ”sanan” piti pysyä vapaana vääristymistä. Jos se olisi tullut epäluotettavaksi monien jäljennettäessä tapahtuneitten inhimillisten erehdysten takia, niin se olisi lakannut olemasta Jumalan sanomaa. Mutta onko olemassa mitään todisteita siitä, että Jumalan ”sana” on kestänyt luotettavassa muodossa? Ehdottoman varmasti on!
33. Miten Raamatun jäljentäjät yleensä suorittivat työnsä?
33 Pyhää Raamattua jäljentävät miehet olivat erittäin huolellisia. Monet Raamatun heprealaisten kirjoitusten jäljentäjät eivät laskeneet ainoastaan jäljennettäviä sanoja vaan myös kirjaimet. Jos löydettiin vähäisinkin virhe – yhden ainoan kirjaimen väärinkirjoitus – niin koko se osa saatettiin leikata pois ja tilalle panna uusi, virheetön. Kirjoittajien tavaksi tuli lukea joka sana ääneen ennen sen kirjoittamista. Monet pitivät yhdenkin sanan kirjoittamista muistista törkeänä syntinä. Raamatun kristillisten kirjoitusten jäljentäjät suorittivat samaten huolellista työtä, vaikka eivät usein olleetkaan ammattilaisia. Seurauksena oli, että virheitä tehtiin huomattavan vähän, eivätkä nekään, jotka tehtiin, vaikuta olennaisesti sanomaan.
34. Mitä muinaisten käsikirjoitusten vertailevat tutkimukset osoittavat sen Raamatun tekstin luotettavuudesta, joka meillä on nykyään?
34 Tuhansien muinaisten Raamatun käsikirjoitusten – joista jotkut ovat noin 2 000 vuotta vanhoja – vertailevat tutkimukset osoittavat, että tekstin on täytynyt välittyä meille täsmällisenä. Tutkija W. H. Green sanoi Heprealaisten kirjoitusten tekstistä: ”Voidaan huoleti sanoa, ettei mitään muuta muinaista teosta ole välitetty meille yhtä täsmällisesti.” Hyvin tunnettu tutkija sir Frederick Kenyon totesi seitsenosaisen teoksensa ”Chester Beatty Biblical Papyri” johdannossa:
”Ensimmäinen ja tärkein johtopäätös, mikä voidaan tehdä niiden [papyrusten] tutkimisesta, on se tyydyttävä johtopäätös, että ne vahvistavat olemassa olevien tekstien olennaisen luotettavuuden. Mitään huomattavaa tai olennaista muunnosta ei ole ilmennyt Vanhassa eikä Uudessa testamentissa. Mitään tärkeitä kohtien puuttumisia tai lisäyksiä ei ole havaittu, ei myöskään muunnelmia, jotka vaikuttaisivat tärkeisiin totuuksiin tai oppeihin. Tekstimuunnelmat vaikuttavat toisarvoisiin seikkoihin, kuten sanajärjestykseen tai nimenomaisten sanojen käyttöön . . . Mutta niiden olennainen tärkeys on siinä, että ne vahvistavat tähän asti käytettävissä olevaa ajankohtaa varhaisemmalla todisteella meidän olemassa olevien tekstiemme aitouden.”
Samaan tapaan hän mainitsi kirjassaan The Bible and Archaeology:
”Alkuperäisten kirjoitusten ja vanhimpien säilyneiden todistusten välinen aukko supistuu nyt niin vähäiseksi, että se on todellisuudessa olematon, ja viimeinenkin perustus sille epäilylle, että Raamattu ei olisi muka säilynyt olennaisesti sellaisena, kuin se on kirjoitettu, on nyt kaatunut. Sekä Uuden testamentin kirjojen luotettavuutta että yleistä aitoutta voidaan pitää lopullisesti vahvistettuna.”
35. Mikä vaikutus Raamatulla voi olla meihin nykyään?
35 Jumalan sanoma, jonka ihmiset ovat kirjoittaneet hänen henkensä ohjauksessa, on todella pysynyt luotettavassa muodossa tähän päivään asti. Tämä luotettava säilyttäminen ei ole ollut tarkoituksetonta. Itse sanomalla voi olla syvällinen vaikutus niiden hyväksi, jotka hyväksyvät sen Jumalalta tulevana. Tänäkin päivänä voidaan Tessalonikan kristityille esitettyjä sanoja soveltaa satoihintuhansiin ihmisiin kautta maailman: ”Te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan [eli sanoman], otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.” (1. Tess. 2:13) Tessalonikalaisten tavalla monet ovat nyt olleet halukkaita kärsimään sen tähden, että pitävät uskollisesti kiinni Pyhästä Raamatusta vakuuttuneina siitä, että se on todella Jumalan henkeytettyä ”sanaa”. (1. Tess. 2:14–16) Oletko sinä samalla lailla vakuuttunut? Vaikuttaako tämä ”sana” eli sanoma sinussa? Hyödytkö sinä siitä jokapäiväisessä elämässäsi?
[Kuvat s. 274, 275]
Jumala antoi kymmenen käskyä kirjoitetussa muodossa
Enkelit puhuivat Jumalan sanaa ihmisille
Profeetat saivat näkyjä Jumalalta täysin hereillä ollessaan
Jumalan henki ohjasi asioiden valintaa aikaisemmista muistiinmerkinnöistä
Jumalan sanomia annettiin unien avulla