’Sanokaa vangituille: ”Käykää ulos!”’

”Sanomaan vangituille: ’Käykää ulos!’ ja pimeässä oleville: ’Tulkaa esiin!’ Teiden varsilta he löytävät laitumen, kaikki kalliokukkulat ovat heillä laidunpaikkoina.” – Jes. 49:9.

1, 2. Mikä ennätys Jehovalla on vankilain avaamisessa ja niiden asukkien irtipäästämisessä?

JEHOVA on lyömätön vankilan ovien avaamisessa ja vankien vapauttamisessa. Hänellä on ennätys tämän tekemisessä kirjaimellisellakin tavalla. Hän lähetti profeetallisia unia muinaisen Egyptin faraolle, ja ne aikaansaivat sen, että hän vapautti Joosefin vankilasta selittämään unet ja tulemaan faraon pääministeriksi. Hän käytti Babylonian mahtavia armeijoita tuomionsa toimeenpanijoina ja antoi niiden raivata tiensä Jerusalemiin ja vapauttaa profeettansa Jeremian vankilasta. Jerusalemin uskonnolliset hallitsijat toimeenpanivat paljon myöhemmin jälleen väärän vangitsemisen, vangiten tällä kertaa Jeesuksen Kristuksen apostolit. Mutta Jehovan enkeli avasi vankilan ovet sinä yönä, toi heidät ulos vanginvartijain huomaamatta sitä ja käski heitä menemään takaisin saarnaamaan Jeesuksesta Kristuksesta temppelissä. Kun Pietari oli jälkeenpäin yksin vangittuna ja tuomittuna kuolemaan ja kun hän makasi sidottuna kahleilla kahden sotilaan välissä ja vartijoitten ollessa vankikopin oven edessä, niin Jehovan enkeli katkaisi jälleen kahleet ja johdatti Pietarin vapauteen ja palvelemaan edelleen Jumalaansa.

² Jehovalle ei ollut liian paljon nostaa maanjäristystäkään Makedonian Filippissä olevan vankilan alle apostoli Paavalin ja Silaan käsien ja jalkojen irroittamiseksi kahleista ja pölkyistä ja kopinovien auki lyömiseksi sekä vanginvartijan saamiseksi johtamaan heidät ulos mitä suurinta kunnioitusta osoittaen ja nöyrästi kuunnellen heidän sanomaansa. On aivan oikein kirjoitettu: ”[Jehova] vapauttaa vangitut.” – Ps. 146:7; Jer. 40:1–4; 1. Moos. 41:1–46; Apt. 5:17–21; 12:1–11; 16:19–34.

3. Mistä lähtien hän on tehnyt meidän aikanamme suurempaa vapauttamistyötä, ja mistä hän on vapauttanut?

³ Mutta me olemme nyt vuoden 1952 alussa jKr. Eivätkö meidän päivämme ole liian nykyaikaisia Jehova Jumalan suorittaa mitään sellaista kuin ihmisten vapauttaminen vankilasta? Älä ajattele sellaista hetkeäkään. Tosiasia on, että hän on suorittanut tätä suurta vapautustyötä nykyään, tänä nykyaikana, vuodesta 1919 jKr. lähtien. Tämän työn osoittaa monien vapauttaminen kirjaimellisista vankiloista, keskitysleiristä ja muista pidätyspaikoista. Mutta sen osoittaa erityisen huomattavasti uhrien vapauttaminen suuremmasta ja paljon kauheammasta vankilasta, nykyisen Babylonin henkisestä vankeustilasta. Mikään ei voi vastustaa eikä mikään vastustakaan hänen voimaansa, millä hän päästää sidotut vapauteen vankilan vielä ollessa olemassa. Kun hän on vapauttanut kaikki, jotka kaipaavat vapauteen ja jotka odottavat häneltä vapautusta, niin hän murskaa koko vankilajärjestelmän Harmagedonin taistelussa ja tarjoaa vapaan maailman jokaiselle, joka elää. Pane merkille, miten tämä toteutetaan.

4. Miten me tunnemme Jehovan suuren vapauttavan Palvelijan?

⁴ Kaikkivaltiaalla Jumalalla on suuri Vapauttaja eli Palvelija, jota hän käyttää nyt tässä työssä, suloisen vapauden antamisessa niille vapautta rakastaville, jotka ovat sidottuja. Kuka hän on? Kuuntele ääntä, joka kaikuu tuhannen yhdeksänsadan vuoden muodostamien käytävien kautta eräästä Galilean juutalaisesta Nasaretin synagoogasta asti Palestiinasta. Tuo ääni lukee Jesajan 61. luvussa, 1. ja 2. jakeessa olevaa Jesajan ennustusta, ja sinä kuulet seuraavat sanat: ”[Jehovan henki] on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan [Jehovan] otollista vuotta.” (Luuk. 4:18, 19) Nyt sinä tunnet tuon äänen Jeesus Nasaretilaisen ääneksi, kun hän puhuu ja soveltaa silloin itseensä nuo profeetalliset sanat, mitkä ilmaisevat Jehovan vapauttaman Palvelijan. Niin, hän on se suuri Palvelija, jonka Kaikkivaltias Jumala on herättänyt nyt toimimaan Vapauttajana, nyt, jolloin koko maailmaa uhkaa uusi orjuus Jumalaa pilkkaavan kansainvälisen kommunismin taholta. Omahyväinen uskonnollinen ylipappi, joka väittää olevansa näkyvä ”Kristuksen sijainen”, on aivan liian kykenemätön olemaan hengellisenä suojana epäkristillisen kommunismin hyökkäystä vastaan. Väärään Kristukseen ei voi koskaan luottaa pätevänä suojana poliittisia ja yhteiskunnallisia valheita vastaan. Mutta tosi Kristus itse, Jeesus, Jumalan Poika, seisoo lujempana kuin Gibraltarin kallio eikä ainoastaan torju kommunismin ja muitten poliittisten ismien rynnäkköä totuutta ja vanhurskautta rakastavien elämään, vaan myös vapauttaa monet, jotka ovat näiden järjestelmien orjuudessa.

5. Mihin se johtaa, jos pitää ihmisiä vapauttajina, ja kenen määräyksen sellainen hylkää?

⁵ Miljoonia ihmisiä on petetty menneinä aikoina sekä kristikunnassa että sen ulkopuolella. Ja nyt on typerää kuulla jonkun ihmisen tai jonkin ihmisryhmän kohottavan itsensä huomattavaan asemaan ja vetävän sitten seuraajia perässään ja julistavan toimeenpanevansa ihmisten vapautuksen. Täydellisen vapauden suominen ihmiskunnalle riippuu Kaikkivaltiaasta Jumalasta, Jehovasta. Hän on itse määrännyt jonkun luotettavan vapauttamaan vangit nykyisestä sortavasta asiainjärjestelmästä. Hän on pitänyt kiinni tästä määräämästään tähän päivään saakka. Sentähden ei maksa vaivaa katsoa kehenkään muuhun kuin tuohon Yhteen, jonka Korkein Jumala on määrännyt, sillä se tuottaa vain sydänsurua. Hän tekee tunnetuksi Sen, jonka hän on määrännyt, ja puhuu hänelle seuraavin sanoin: ”Näin sanoo [Jehova]: Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut; minä olen valmistanut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, kohottamaan ennalleen maan, jakamaan hävitetyt perintöosat, sanomaan vangituille: ’Käykää ulos!’ ja pimeässä oleville: ’Tulkaa esiin!’” – Jes. 49:8, 9.

PALVELIJA

6, 7. Kehen nämä sanat soveltuvat esi- ja vastakuvassa?

⁶ ”Mutta”, sinä sanot, ”nuo sanathan soveltuvat Persian kuninkaaseen Kyyrokseen. Hän ja hänen setänsä Dareios kukistivat v. 539 eKr. mahtavan Babylonian, joka oli hävittänyt Jerusalemin ja sen temppelin ja autioittanut juutalaisten maan viemällä lähes kaikki henkiinjääneet Babyloniaan pakkosiirtolaisina. Mutta Kyyros vapautti nämä juutalaisvangit ensimmäisenä hallitusvuotenaan. Hän antoi heidän palata autioitettuun juutalaiseen perintöönsä Palestiinaan ja uudelleenrakentaa raunioituneen maan.”

⁷ Tämä kaikki on totta. Jesaja (45. luku) ennusti Kyyroksen ja hänen Jehovan kansalle suorittamansa vapautusteon, mutta se esittää hänet esikuvana eli profeetallisena kuvauksena Jeesuksesta Kristuksesta, Suuremmasta Kyyroksesta. Jeesus Kristus toteuttaa Jehovan ennustuksen täydellisen täyttymyksen. Hän on näin ollen nykyisen vapautuksen suuri Palvelija.

8. (a) Mikä voimallinen vapautusase Jeesuksella oli? (b) Miten Jumala auttoi häntä ja antoi hänet ”kansoille liitoksi”?

⁸ Kun Jeesus oli maan päällä, niin hänellä oli voimallinen ase, totuus. Me ajattelemme heti paikalla hänen sanojaan: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” (Joh. 8:31, 32) Hän oli koko ajan ollessaan maan päällä ihmisenä alituisessa vaarassa suuren Käärmeen, Saatana Perkeleen, sekä koko hänen jumalattoman siemenensä paholaisten ja ihmisten taholta. Hän rukoili taivaallista Isäänsä ja sai vastauksen ja avun voidakseen lopettaa ihmiskunnan pelastamiseksi suorittamansa työn. Jehova Jumala varjeli hänet, kunnes hänen työnsä oli tehty. Sitten hän salli hänen osoittaa kuuliaisuutensa ja nuhteettomuutensa häpeälliseen kuolemaan asti, minkä hän kärsi Golgatalla kidutuspaalussa. Mutta Kaikkivaltias Jumala varjeli hänet herättämällä hänet kuolleista kuolemattomaan elämään taivaaseen Jumalan korotettuna henki-Poikana. Jeesus Kristus saattoi tällä tavalla jatkaa vapautustyötään ja olla valmis siihen tänä aikana. Jumala on antanut hänet ”kansoille liitoksi”. Miten ”liitoksi”? Liitto on juhlallinen sitoumus tehdä jotakin. Jumala on velvoittautunut eli sitoutunut juhlallisesti vapauttamaan tosi vapautta rakastavat vankilasta ja orjuudesta, ja hän on antanut Poikansa Jeesuksen Kristuksen liitoksi eli takeeksi siitä, että hän tekee tämän. Hän on varannut ja määrännyt Jeesuksen Siksi, joka päästää ihmiset vapauteen. Yhtä varmasti kuin ylösnoussut ja kirkastettu Jeesus on Isän oikealla puolella taivaassa, yhtä varmasti tulevat myöskin oikeassa sydämentilassa olevat ihmiset vapautettaviksi nykyisen Babylonin hirmuvaltaisen maailmanjärjestelmän orjuudesta. Meidän on siis katsottava tähän loistoisaan Palvelijaan, jonka Jumala on antanut ”kansoille liitoksi”. Kaikki ihmisjohtajat osoittautuvat pettureiksi.

9. Miten Paavali soveltaa Jesajan 49:8:nnen ja osoittaa meidän voivan olla yhteydessä tosi Vapauttajan kanssa hänen työssään?

⁹ Sinä rakastat itse vapautta, ja sinä haluaisit nähdä toistenkin nauttivan sitä. Etkö tahtoisi olla yhteydessä tosi Vapauttajan kanssa hänen työssään? Sinä voit olla. Me tiedämme Raamatun tosiasioista, että sinä voit tehdä sen. Me lainasimme edellä (5. §) Jesajan 49:8:nnen sanat. Apostoli Paavali kiinnittää huomion näihin sanoihin ja soveltaa ne Jeesuksen Kristuksen seuraajain yhteydessä. Me esitämme ne uudelleen Paavalin erikoisella sanontatavalla samoin kuin hänen sen yhteydessä olevat sanansakin: ”Me olemme sentähden Kristuksen sijasta lähettiläänä, ikäänkuin Jumala esittäisi pyynnön meidän kauttamme. Kristuksen sijaisina me pyydämme: ’Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.’ Sen, joka ei tuntenut syntiä, hän teki synniksi meidän edestämme, jotta meistä tulisi Jumalan vanhurskaus hänen kauttaan. Työskennellen yhdessä hänen kanssaan me myös pyydämme, että ette vastaanota Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä jättäen toteuttamatta sen tarkoitusta. Sillä hän sanoo [Tähän Paavali lainaa Jesajan 49:8:nnen, LXX]: ’Otolliseen aikaan minä kuulin sinua, ja pelastamispäivänä minä tulin sinun avuksesi.’ Katso! Nyt on erikoisen otollinen aika. Katso! Nyt on pelastumispäivä. Me emme anna millään tavalla aihetta kompastumiseen, jotta meidän palveluksestamme ei löydettäisi vikaa, vaan me suosittelemme joka tavalla itseämme Jumalan palvelijoina.” – 2. Kor. 5:20–6:4, Um.

10. Miten Paavali koetti säilyttää palveluksensa moitteettomana, ja minkä vetoomuksen hän esittää meille Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä?

¹⁰ Paavali kertoo tässä, että hänelle oli uskottu palvelustehtävä ja että hän työskenteli sen suorittamisessa yhdessä Jumalan ja hänen suuren Palvelijansa Jeesuksen Kristuksen kanssa. Koska Kristus ei ollut silloin persoonallisesti lihassa, niin Paavali toimi Kristuksen sijasta lähettiläänä ja sanoi hänen puolestaan: ”Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa [saadaksenne pelastuksen tänä siihen otollisena aikana ja päivänä].” Paavali ei antanut kuulijoilleen aihetta kompastua, jotta hänen palveluksensa olisi ollut moitteetonta tässä suhteessa, vaan hän suositteli joka tavalla itseään heille Jumalan palvelijana. Hän vetoaa siis niihin, joille hän kirjoittaa, että he eivät vastaanottaisi Jumalan Kristuksen kautta antamaa ansaitsematonta hyvyyttä toteuttamatta sen tarkoitusta. Ja tämä koskee kaikkia meitä, jotka otamme vastaan hänen ansaitsemattoman hyvyytensä. Me emme saa jättää toteuttamatta sitä tarkoitusta, mitä varten se on annettu meille.

TEHTÄVÄKSI ANNETTU TYÖ

11. Miten me voimme välttää sen, ettemme jätä toteuttamatta Jumalan meille osoittaman ansaitsemattoman hyvyyden tarkoitusta?

¹¹ Miten me voimme jättää toteuttamatta tämän ansaitsemattoman hyvyyden tarkoituksen? Olemalla suorittamatta sitä työtä, mitä varten se annettiin meille. Kun olemme maistaneet Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä ja tulleet sovitetuiksi eli päässeet ystävällisiin suhteisiin hänen kanssaan, niin meidän täytyy siitä pitäen olla hänen työtovereitaan. Meidän täytyy työskennellä yhdessä hänen suuren Palvelijansa Jeesuksen Kristuksen kanssa. Hän on antanut työn tehtäväksi suurelle Palvelijalleen. Meidän velvollisuutemme on suorittaa se osa tästä tehtäväksi annetusta työstä, minkä me voimme. Tämä Palvelijalle annettu tehtävä koskee siis siinä määrin myöskin meitä, ja meistä tulee hänen palvelijatovereitaan. Meistä tulee palvelijaluokan jäseniä. Tämä pitää erityisesti paikkansa niistä kristityistä, jotka on voideltu Jumalan hengellä, niinkuin Jeesus voideltiin, ja jotka on kastettu hänen henkiruumiiseensa eli seurakuntaan ja joista on tehty hänen kanssaan taivaan valtakunnan perijätovereita. Heidän velvollisuutensa on Jumalan antaman tehtävän mukaan yhtyä ’sanomaan vangeille: ”Käykää ulos!” ja pimeydessä istuville: ”Tulkaa esiin!’” Jos me suoritamme uskollisesti tämän tehtävän, niin emme vastaanota Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä turhaan.

12, 13. Keitä Palvelija käskee kuuntelemaan itseään, ja miten niille tehtiin mahdolliseksi Jeesuksen äänen kuuleminen ja kuunteleminen?

¹² Mitkä ovat sitten meidän työskentelyvarusteemme? Kuuntele suuren Palvelijan, palvelijaluokan Pään, johdattavan mieleemme, mitkä ne ovat, tarkasteltavanamme olevan Jesajan 49. luvun alkusanoissa: ”Kuulkaa minua, te merensaaret, ja tarkatkaa, kaukaiset kansat. [Jehova] on minut kutsunut hamasta äidin kohdusta saakka, hamasta äitini helmasta minun nimeni maininnut. Hän teki minun suuni terävän miekan kaltaiseksi, kätki minut kätensä varjoon; hän teki minut hiotuksi nuoleksi, talletti minut viineensä. Ja hän sanoi minulle: ’Sinä olet minun palvelijani, sinä Israel, jossa minä osoitan kirkkauteni’. Mutta minä sanoin: ’Hukkaan minä olen itseäni vaivannut, kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään; kuitenkin on minun oikeuteni [Jehovan] huomassa, minun palkkani on Jumalan tykönä’.” – Jes. 49:1–4.

¹³ Palvelija ilmoittaa, että saarten, rannikoitten eli etäisten rantojen ja kaukaisten kansojen on kuultava hänellä oleva vapautussanoma. Se on oleva maailmanlaajuinen vapautussanoma, joka annetaan hänen – Jehovan suuren Palvelijan – kauttaan. Mutta kun Jeesus oli maan päällä, niin hän ei mennyt mihinkään saariin – Palestiinan maassa ei ole saaria – eikä hän mennyt etäisille rannikoille eikä rantamaillekaan eikä kaukaisiin kansoihin. Hän rajoittui ”Israelin huoneen kadonneisiin lampaisiin” tuossa pienessä Palestiinan maassa. Ja kun hän oli lihassa opetuslastensa luona, niin hän opetti heitä tekemään samoin, kun he saarnasivat Jumalan valtakuntaa. (Matt. 10:5, 6) Jos Jeesus ei siis mennyt saariin ja kaukaisiin kansoihin, niin miten nämä voivat kuunnella häntä? Siten, että hän lähettää voidellut palvelijatoverinsa niihin. Jos niiden on kuultava ja kuunneltava, niin miten ne voisivat tehdä siten, jolleivät hänen palvelijansa menisi saarnaamaan niihin antaen niiden kuulla Jehovan suuren Palvelijan äänen eli sanoman? (Room. 10:14, 15) Me voimme näin ollen nähdä, miten Kristuksen Jeesuksen johdossa oleva palvelijaluokka on välttämätön tämän vangeille saarnattavan vapautusta koskevan ennustuksen toteuttamisessa.

14. Miten Jehovan suuri Palvelija kutsuttiin ja nimitettiin kirjaimellisella tavalla äitinsä kohdusta saakka?

¹⁴ Suuri Palvelija sanoo Jehovan kutsuneen hänet hänen äitinsä kohdusta ja nimittäneen hänet hänen äitinsä helmasta. Tämä oli totta kahdessakin merkityksessä. Kun enkeli Gabriel ilmoitti Marialle, että tämä oli oleva Jumalan Pojan äiti, niin hän sanoi Marialle: ”Sinun on annettava hänelle nimi Jeesus.” Kun enkeli ilmestyi Joosefille unessa selittämään Marian raskaudentilaa, niin hän sanoi hänelle: ”Hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus.” Miksi? ”Sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” Kun enkeli ilmoitti lapsen syntymän paimenille Beetlehemin lähellä olevilla kedoilla, niin hän sanoi heille: ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.” (Luuk. 1:31; Matt. 1:21; Luuk. 2:10, 11) Mutta tämä kaikki tapahtui siihen aikaan, jolloin hän sikisi maallisen äidin kohdussa ja syntyi hänestä.

15. Miten tämä tapahtui hänelle hengellisellä tavalla?

¹⁵ Hänet kastettiin kolmekymmentä vuotta myöhemmin Jordanin vesissä vertauskuvalliseksi todistukseksi siitä, että hän oli vihkiytynyt tekemään Jumalan tahdon. Silloin hän syntyi Jumalan vaimon, hänen taivaallisen järjestönsä, kohdusta, sillä silloin taivaan Isä, Jehova Jumala, siitti Jeesuksen pyhästä hengestään jälleen hengelliseksi Pojakseen. Kun henki laskeutui sitten kyyhkysen ulkonaisesti näkyvässä muodossa ja voiteli Jeesuksen Kristukseksi, niin Jumalan äänen kuultiin taivaasta sanovan: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.” (Matt. 3:13–17) Jeesus kutsuttiin täten taivaallisen äitinsä, Jumalan vaimon eli järjestön, kohdusta Kristukseksi eli Voidelluksi, ja hänet nimitettiin Jehovan ihmiskunnalle antamaksi Pelastajaksi.

16. Miten Jehova on tehnyt Palvelijan suun terävän miekan kaltaiseksi?

¹⁶ Palvelija ja koko voideltu palvelijaluokkakin on tuotu esiin Jumalan vaimosta Jumalan vihollisia vastaan suoritettavaan palvelukseen. Tämän tähden Jumala on tehnyt Palvelijansa suun terävän miekan kaltaiseksi ja kuin hiotuksi vasamaksi eli nuoleksi. Eräs palvelijaluokkaan kuuluva, apostoli Paavali, sanoo, että meidän tulee ottaa ”Hengen miekka, joka on Jumalan sana”, ja että ”Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen”. (Ef 6:17; Hepr. 4:12) Jumalattoman kieli on kuin parjauksen, herjauksen ja häpäisyn miekka, mutta Palvelijan ja hänen seuraajainsa kieli omaksuu Jumalan Sanan ja käyttää siten ”hengen miekkaa”. Se julistaa suuren Tuomarin Jehovan tuomiota hänen vihollisiaan vastaan ja paljastaa uskonnollisten ulkokultailijain sydämen. Se nujertaa väärän opin ja ihmisten perimätiedot, mitkä tekevät Jumalan Sanan tehottomaksi. Tämä totuuden miekka on sen täydellisen sota-asun tärkeä osa, minkä Jumala varaa palvelijaluokalleen, eivätkä Jumalan kansan viholliset voi kestää sitä vastaan. Kun hänen palvelijansa käyttävät sitä, niin hän kätkee heidät kätensä varjoon. Vaikka he siis ovatkin aukealla kentällä taistelemassa, niin he ovat silti hänen suojassaan.

17. Miten Jehova on tehnyt hänet viineen kätketyn hiotun nuolen kaltaiseksi?

¹⁷ Jehova lähettää kaukaa palvelijaluokan kuin hiotun vasaman eli nuolen, mikä ammutaan jousenjänteellä. Taivaasta tullut Jumalan Poika oli todellisuudessa ”Jumalan Sana”, hänen suuri Puhemiehensä, joten Jehovan Sana lähti hänestä. Jumala piti hänet lähellään eli talletti hänet kuin nuolen viineen säilyttäen hänet käytettäväksi aikanaan. Hän säilytti samalla tavalla kaikki palvelijaluokkaan kuuluvat käytettäviksi sopivaan aikaan, jolloin hän panee heidät henkensä voimalla käymään totuuden, vanhurskauden ja Jumalan valtakunnan vihollisia vastaan. Jumalan Sana on nyt palvelijaluokan toiminnan kautta levitetty kaikkialle, ja hänen tuomioitaan julistetaan joka puolella. – Ps. 127:4, 5.

18. Miten ja milloin palvelija voi sanoa tehneensä työtä hukkaan?

¹⁸ Mutta miksi tällainen kunnioitettu palvelija sanoo: ”Hukkaan minä olen itseäni vaivannut, kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään”? Suuren Palvelijan läheiset opetuslapset ovat voineet sanoa näin siihen aikaan, jolloin hän kuoli kidutuspaalussa ja he kaikki hajaantuivat hänen ympäriltään. Vielä hänen ylösnousemispäivänäänkin kuultiin kahden heistä huomauttavan: ”Me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin.” (Luuk. 24:17–21) He ajattelivat Jehovan Palvelijan tehneen työtä hukkaan ja kuluttaneen voimansa aivan turhaan. Samanlaiset masennuksen syyt tulivat palvelijaluokan eteen vuonna 1918:kin ensimmäisen maailmansodan huippukohdassa. Jehovan palvelijaluokan jäsenten näkyvä järjestö oli silloin poliittisten, uskonnollisten ja sotilaallisten vihollisten ilkeitten hyökkäysten alainen; heidän raamatullinen kirjallisuutensa kiellettiin; heidän toimintavapautensa rajoitettiin monin tavoin; ja monet heistä vangittiin, mm. heidän laillisen Seuransa tärkeät virkailijajäsenet. Heidän riveissään tapahtui jakautumista kapinallisten ja petollisten henkilöitten takia; ja suuri pelko ja epävarmuus ahdisti heitä ja saattoi heidät vihollisen vallan alaisuuteen. Heidän järjestönsä hajoitettiin, niinkuin Babylonian sotajoukot hävittivät Jerusalemin ja sen temppelin v. 607 eKr. Heidän toimintakenttänsä autioitettiin kuin Juudan valtakunnan alue, kun kuningas Sidkia ja ne hänen alamaisensa, jotka säilyivät hengissä, vietiin pakkosiirtolaisina Babyloniaan. Asiat näyttivät silloin siltä, kuin palvelijaluokka olisi työskennellyt hukkaan ja kuluttanut voimiaan Jehovan palveluksessa turhaan.

JÄÄNNÖS VAPAUTETTIIN ENSIKSI

19. Kenen palveluksia tarvittiin nyt tässä kohdassa, kuten Jesajan 49:5, 6 osoittaa?

¹⁹ Nyt tarvittiin Jehovan suurta Palvelijaa huolehtimaan siitä, että hänen maanpäälliseen palvelijaluokkaansa kuuluvat, hänen hengelliset israelilaisensa, saivat oikeutta ja että heidät palkittiin. Suuri Palvelija sanoo meille nyt, että Jehova muodosti hänet ”vaimonsa”, taivaallisen järjestönsä, kohdusta kunniakasta tarkoitustaan varten: ”Ja nyt sanoo Jehova, joka muodosti minut kohdusta palvelijakseen, tuomaan Jaakobin takaisin hänen luokseen ja että Israel koottaisiin hänen tykönsä (sillä minä olen kunniallinen Jehovan silmissä, ja minun Jumalani on tullut minun voimakseni); niin hän sanoo: On liian vähäistä, että sinä olisit minun palvelijani, joka kohottaa Jaakobin sukukunnat ja ennallistaa Israelin varjeltuneet.” – Jes. 49:5, 6, As.

20. Miten siis suuri Palvelija ”kohotti Jaakobin sukukunnat” ja ”ennallisti Israelin varjeltuneet”?

²⁰ Jeesus alkoi ylösnousemuspäivänään elvyttää tyrmistyneitä ja masentuneita opetuslapsiaan. Hän vuodatti helluntaipäivänä Jumalan hengen heille ja alkoi rakentaa heitä hengelliseksi järjestöksi. Hän pani heidän hengellisen tilansa rehottamaan ja kukoistamaan kuin ruusu. He olivat kerran olleet Babylonin uskonnollisen vastineen, nimittäin luopuneen juutalaisen uskonnon, vankeja, mutta nyt heidät vapautettiin ja ennallistettiin Jehovan teokraattiseen järjestöön palvomista ja palvelemista varten. Jehovan suuri Palvelija sanoi tälle juutalaisten uskovien jäännökselle, joka oli salaperäisen Babylonin vankeudessa: ”Käykää ulos!” He olivat istuneet uskonnollisessa pimeydessä, ja hän sanoi heille: ”Tulkaa esiin!” Astukaa valoon! Tämä oli uskollisen patriarkan Jaakobin luonnollisten jälkeläisten muodostama jäännös. Se muodostui siis kaikkiin Israelin – mikä oli Jaakobin lisänimi – sukukuntiin kuuluvista jäsenistä. Taivaassa oleva kirkastettu Jeesus Kristus toimi näin ollen Jehovan palvelijana ja palveli kirjaimellisella tavalla ”kohottaen Jaakobin sukukunnat ja ennallistaen Israelin varjeltuneet”.

21, 22. Miten tämä Palvelija on tehnyt samaten toisellekin jäännökselle vuoden 1918 jälkeen?

²¹ Vuodesta 1918 lähtien on ilmestynyt hengellisten israelilaisten uskollinen jäännös, sillä, kuten juutalainen kristitty apostoli Paavali sanoo, ”ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on [hengen eikä kirjoitetun säädöskokoelman vaikuttama] sydämen ympärileikkaus.” – Room. 2:28, 29.

²² Tuhatyhdeksänsataa vuotta aikaisemman uskollisen juutalaisen jäännöksen tavalla oli tämä hengellisten israelilaistenkin nykyinen jäännös ollut salaperäisen Babylonin sitoma ja vangitsema ensimmäisen maailmansodan aikaan. He istuivat henkisen synkkyyden, pelon ja epävarmuuden pimeydessä Jumalan heitä koskevaan päätökseen ja tahtoon nähden. Vain Jehova voi auttaa heitä suuren Palvelijansa, Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen, kautta, niinkuin muinaisaikain Jehovan palvelija, Persian kuningas Kyyros, oli auttanut vangittuja israelilaisia Babyloniassa. Jehova oli muodostanut suuren Palvelijansa juuri tätä vapautustyötä varten. Hän oli antanut hänet kansansa vapautuksen liitoksi eli takeeksi, ja nyt hän on käyttänyt Palvelijaansa tässä merkityksessä 1919:stä lähtien. Tuona vuonna hän alkoi johdattaa hengellisten israelilaisten jäännöstä vapauteen.

23. Miten seuraavat Jehovan sanat olivat todet Kristuksesta Jeesuksesta: ”Sinä olet minun palvelijana, Israel, jossa minä osoitan kirkkauteni”?

²³ Jehova oli sanonut hyvin totuudenmukaisesti Kristukselle Jeesukselle: ”Sinä olet minun palvelijani, Israel, jossa minä osoitan kirkkauteni.” (Jes. 49:3) Jehova oli valinnut muinaisaikoina Jaakobin tämän vanhemman kaksoisveljen Eesaun asemesta perimään aabrahamilaisen lupauksen: ”Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä”, ja hän oli muuttanut Jaakobin nimen Israeliksi, mikä merkitsee ”Jumalan kanssa hallitsemista”. Ja nyt Jehovan suuri Palvelija toi siunausta hengellisen Israelin jäännökselle päästämällä sen Babylonin vallasta ja vapauttamalla sen jäsenet Jehovan todistajiksi kaikkeen maailmaan. Jehova tuli kirkastetuksi tällä Palvelijansa teolla, ja hänen nimensä kunnia säilyi. Jäännökseen kuuluvien vapaus koitui kaikkialla hänen kirkkaudekseen, koska heistä tuli uskollisuutensa tähden osa palvelijaluokasta.

24. Miten Jehova vastasi Siionin valitukseen, että se oli hylätty, unohdettu?

²⁴ Kun Jumalan vaimon Siionin hengellisten lasten ennallistaminen tapahtui ensimmäisen maailmansodan autioituskokemuksen jälkeen, ei tällä vaimolla ollut syytä puhua enää niinkuin Jesajan ennustus oli edeltäkertonut: ”Mutta Siion sanoo: [Jehova] on minut hyljännyt, Herra on minut unhottanut.” Mihin Jehova vastaa: ”Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota. Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt, sinun muurisi ovat aina minun edessäni. Sinun [rakentajasi]a tulevat rientäen; sinun hävittäjäsi ja raunioiksi-raastajasi menevät sinun luotasi pois. Nosta silmäsi ja katso ympärillesi [ja näe]: he kokoontuvat, he tulevat sinun tykösi kaikki.” (Jes. 49:14–18) Jumalan järjestön Siionin hengellisten lasten jäännös rohkaistui vuodesta 1919 lähtien ja kiiruhti uudelleenrakentamaan autioitettua näkyvää järjestöä ja elvyttämään Jehovan vapaata ja pelotonta palvontaa ja uudistamaan hänen Kristuksen Jeesuksen hallitseman valtakuntansa julistamista. Niin he palasivat Siioniin iloiten, ja Jehova todisti Siionille, ettei hän ollut unohtanut sitä, niin että olisi antanut sen olla jatkuvasti autiona ja revittynä. Hänen voimankätensä, joihin Siionin rakas nimi painettiin eli kaiverrettiin, tulivat toimiviksi sen uudelleenrakentamiseksi ja sen suojamuurien kohottamiseksi. Hänen suuri Palvelijansa Kristus Jeesus käski Babylonin vankilajärjestelmän kahlehtimia hengellisiä lapsiaan: ”Käykää ulos!” ja johdatti heidät sitten takaisin Siioniin. Jumalan epäsuosion pimeys on häipynyt heiltä, ja he riemuitsevat nyt hänen suosionsa ja hyväksymyksensä valossa.

[Alaviitteet]