Lupaus valoisasta tulevaisuudesta
KUKA myötätuntoinen ihminen ei olisi ollut hyvin huolestunut nähdessään omin silmin epäoikeudenmukaisuutta ja kärsimystä? Moninaiset vääryydet tarvitsevat ehdottomasti oikaisemista. Mutta tulemmeko me koskaan näkemään kaikkien niiden ahdinkoa aiheuttavien seikkojen loppumisen, jotka jatkuvasti vaikuttavat ihmisperheeseen?
Yli 1 900 vuotta sitten mies, joka oli hankkinut toimeentulonsa tavallisena kalastajana, kirjoitti: ”Hänen [Jumalan] lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus on asuva.” (2. Piet. 3:13) Tämä mies, apostoli Pietari, samoin kuin monet muut Korkeimman palvelijat kautta vuosisatojen ovat saaneet kannustusta tästä lupauksesta. Innokkaasti nämä kaikki odottivat sitä suurta päivää, jolloin laittomuus, sorto ja väkivalta loppuisivat ja oikeuden vaaka saatettaisiin tasapainoon. Mutta mistä voimme tietää varmasti, että tämä lupaus on peräisin ihmisen Luojalta ja että se varmasti täyttyy? Hyödyttäisikö täyttymys vain niitä, jotka elävät tuona tulevana aikana? Ja antaako tuo lupaus mitään luotettavaa toivoa miljardeille kuolleille?
On merkille pantavaa, että kun Pietari mainitsi ”uudet taivaat ja uuden maan”, niin hän ei esitellyt lupausta, jonka Jehova Jumala olisi vasta vähän aikaisemmin antanut. Noin 800 vuotta aikaisemmin Kaikkivaltias oli profeettansa Jesajan välityksellä julistanut: ”Minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu.” (Jes. 65:17) ”Niinkuin uudet taivaat ja uusi maa, jotka minä teen, pysyvät minun kasvojeni edessä, sanoo Herra, niin pysyy teidän siemenenne ja teidän nimenne.” – Jes. 66:22.
LUOTETTAVA TODISTUS
Vaikka nämä sanat kirjoitettiin monta sataa vuotta sitten, meillä on nykyään luotettava todistus siitä, että ne ovat tosiaan lähtöisin Jumalasta. Raamattu itse antaa avaimen tosi ennustuksen lähteen selville saamiseen. Asiaan liittyy kolme seikkaa: 1) sanoman pitäisi edistää puhdasta palvontaa, 2) profeetan täytyy puhua Jehovan nimessä, ja 3) ennustettujen asioitten täytyy toteutua. (5. Moos. 13:1–4; 18:20–22) Miten Jesajan ennustukset täyttävät tämän mitan?
Jesajan kirjan tutkiminen paljastaa, että se kehottaa jatkuvasti israelilaisia kääntymään pois väärästä menettelystä ja palvelemaan Luojaa puhtain vaikuttimin. Joka kerta sanat esitetään Jehovan nimessä. Me luemme esimerkiksi:
”Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä. Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa. Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä; mutta jos vastustatte ja niskoittelette, niin miekka syö teidät. Sillä Herran [Jehovan, UM] suu on puhunut.” (Jes. 1:16, 17, 19, 20)
”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.” (Jes. 55:6, 7)
Jesajan ennustukset täyttävät selvästi vaatimukset, jotka koskevat 1) ihmisten kääntämistä puhtaaseen palvontaan ja 2) sitä, että ne on esitetty Jehovan nimessä.
Entä sitten niiden täyttymys – 3) ennustetun toteutuminen? Joku saattaisi sanoa: ’Me emme vielä näe ”uusia taivaita ja uutta maata”.’ Pitäisi kuitenkin huomata, että tällä ennustuksella on ollut varhaistäyttymys, joka voidaan todistaa historiallisesti.
Koska israelilaiset eivät katuneet, vaikka heidän profeettansa toistuvasti kehottivat heitä katumaan, Jehova Jumala hylkäsi tottelemattoman kansan sen vihollisten käsiin. Pääkaupunki Jerusalem ja Juudan maa autioitettiin, kun babylonialaiset Nebukadnessarin johdolla suorittivat loppuun valloituksensa. Arkeologiset todisteet vahvistavat tämän. W. F. Albright sanoo kirjassaan: ”Ei tiedetä yhtään tapausta, jossa jokin varsinaisen Juudan kaupunki olisi ollut jatkuvasti asuttuna läpi koko pakkosiirtolaisuuskauden. Sen sijaan Beetel, joka sijaitsi juuri Juudan pohjoisrajan ulkopuolella pakkosiirtolaisuutta edeltävinä aikoina, ei tuhoutunut siihen aikaan vaan oli jatkuvasti asuttu aina kuudennen vuosisadan jälkipuoliskolle asti.” (The Archaeology of Palestine, s. 142) Sillä välin kun maa oli raunioina, monet juutalaiset olivat pakkosiirtolaisuudessa Babyloniassa.
Ei juuri ollut toivoa siitä, että juutalaiset pakkosiirtolaiset olisivat kyenneet palaamaan kotimaahansa. Sen salliminen oli vastoin babylonialaisten hallitsijoitten menettelyä. (Jes. 14:16, 17) Silti Jesajan ennustus oli julistanut, että hallitsija nimeltä Kyyros (eli Koores) antaisi valtuuden Jerusalemin jälleenrakentamiseen ja Juudan maan uudelleen asuttamiseen. (Jes. 44:25–45:2) Mutta tämän ei ollut määrä tapahtua, ennen kuin ’Jerusalem oli ollut raunioina’ 70 vuotta siitä lähtien, kun babylonialaiset kukistivat sen vuonna 607 eaa. – Dan. 9:2.
Käännekohta tuli lokakuun 5. ja 6. päivän välisenä yönä vuonna 539 eaa., 68 vuotta sen jälkeen kun Juuda oli aloittanut 70-vuotisen Babylonin palvelemisensa. (Jer. 25:9–11) Tuntien olonsa turvalliseksi hyvin varustetussa Babylonissa kaupungin asukkaat ryhtyivät riehakkaaseen juhlintaan. He eivät välittäneet siitä, että kaupungin keskitse virtaavan Eufratin pinta aleni nopeasti. Persialaisen Kyyroksen komennossa olevat piiritysjoukot olivat kääntäneet joen virtaamaan toisaalle. Kun meedialaiset ja persialaiset marssivat joenuomaa myöten, he pääsivät helposti Babyloniin joen partaalla olevien porttien kautta. Hyökkääjät, jotka ryntäsivät nopeasti eteenpäin pitkin katuja ja tappoivat jokaisen, joka teki heille vastarintaa, valtasivat palatsin ja surmasivat siinä asuvan hallitsijan Belsassarin. Siten mahtava Babylon kukistui yhdessä yössä melkein taistelutta.
Miten tämä kaikki liittyy ”uusia taivaita ja uutta maata” koskevaan lupaukseen? Niiden välillä vallitsee suora yhteys. Sen jälkeen kun Jehova oli Jesajan kautta esittänyt lupauksen ”uusista taivaista ja uudesta maasta”, hän jatkaa: ”Te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä tuon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan. Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani; eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä.” – Jes. 65:17–19.
Kun pakkosiirtolaiset olivat palanneet Juudan maahan ja saattaneet päätökseen jälleenrakennustyön, Jerusalem oli tosiaan ”iloksi” eikä enää murheellisen autioituksen paikka. Enää ei kuultu itkun ääntä, joka oli aiheutunut sodan tuhoista ja joka oli kuulunut kaupungin kaduilla vuosikymmeniä aikaisemmin. Vuonna 537 eaa., jolloin kotimaahansa palanneet israelilaiset ja heidän kotieläimensä alkoivat jälleen asua siellä, tuli ”uusi maa” olemassaoloon. Tätä kotimaahansa palanneitten israelilaisten ”maata” hallitsivat ”uudet taivaat”, sillä Jehova Jumala ohjasi ja valvoi palanneita pakkosiirtolaisia maaherra Serubbaabelin ja ylimmäisen papin Joosuan välityksellä. – Jes. 51:16; Hagg. 1:1, 14.
Koska Jesajan ennustus täyttyi tällä tavalla, voimme sanoa, että se on Jumalasta, sillä se täyttää tosi ennustuksen kaikki kolme vaatimusta. Koska sanoma on tullut ikuiselta Jumalalta Jehovalta, voimme olla varmoja siitä, että uudelleen esitetty lupaus ”uusista taivaista ja uudesta maasta” tulee saamaan vielä suuremman täyttymyksen.
UUDELLEEN ESITETYN LUPAUKSEN TÄYTTYMYS
Me emme voi ilmeisestikään odottaa vanhurskauden vallitsevan ihmiskunnassa niin kauan kuin nykyinen asiainjärjestelmä jatkuu. Niinpä nykyisestä järjestelmästä täytyy tulla loppu. Se tapahtuu silloin, kun Jehova Jumala Poikansa välityksellä toimii kaikkia niitä vastaan, jotka itsepintaisesti jatkavat menettelyä, joka uhkaa ihmissuvun rauhaa ja onnea. Sitä, että tämä suuri tuomion täytäntöönpanon päivä ei ole vielä tullut, ei pitäisi tulkita väärin, sillä ajan kulumisella on ollut hyödyllinen tarkoitus. Apostoli Pietari kirjoitti siitä: ”Jehova ei ole hidas lupauksensa suhteen, niin kuin jotkut pitävät hänen menettelyään hitautena, vaan hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen.” – 2. Piet. 3:9, 10; 2. Tess. 1:6–10.
Viisaasti menettelevinä kukaan meistä ei haluaisi käyttää väärin hyväkseen Jumalan kärsivällisyyttä. Tilinteon päivä tulee yhä lähemmäksi. Jos joku silloin olisi Luojan edessä paheksuttavassa tilassa, niin se tietäisi hänen tuhoaan. Sen tähden Jeesus Kristus esitti varoituksen: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne, ettei sydämenne koskaan rasittuisi liiasta syömisestä ja paljosta juomisesta ja elämän huolista ja se päivä kohtaisi teitä äkkiä samassa hetkessä kuin ansa. Sillä se kohtaa kaikkia koko maan pinnalla asuvia. Pysykää siis hereillä koko aika rukoillen, että teidän onnistuisi päästä pakoon tätä kaikkea, minkä on määrä tapahtua, ja seisoa Ihmisen Pojan edessä.” – Luuk. 21:34–36.
Hyväksytyt sen sijaan saavat nähdä seuraavien sanojen täyttymyksen: ”Hän [Jumala] on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.” (Ilm. 21:4) Mitä suurta huojennusta tämä merkitseekään ihmiskunnalle! Kaikki epäoikeudenmukaisuuden, kärsimyksen ja sorron aiheuttama murhe on silloin tuntematonta. Ahdistava kipu kuuluu menneisyyteen. Kuolema ei enää vaadi omaisiamme. Rauha vallitsee kaikkialla. Kaikkien ihmisten asenteitten, sanojen ja tekojen vaikuttimena on aito rakkaus.
Nekään, jotka ovat kuolleet, eivät menetä Jumalan lupauksen täyttymystä. Miksi eivät? Raamattu vastaa: ”On oleva ylösnousemus.” (Apt. 24:15) Jeesuksen Kristuksen kuolleista herättäminen – jolla tapahtumalla oli yli 500 silminnäkijää – antaa perustan tälle toivolle. – 1. Kor. 15:3–6, 13, 16.
Kaikkein paras uutinen on varmasti se, että ”uusia taivaita ja uutta maata” koskeva Jumalan lupaus on saava pian täyttymyksensä. Meidän on sen tähden erittäin tärkeätä pyrkiä pääsemään hyväksyttyyn asemaan Luojamme edessä. Juuri sitä apostoli Pietari kehotti toisia uskovia tavoittelemaan, kun hän sanoi: ”Koska odotatte näitä, niin tehkää kaikkenne, jotta hän lopulta toteaisi teidän olevan tahrattomia ja virheettömiä ja rauhassa.” (2. Piet. 3:14) Pyritkö sinä tähän?
[Kuva s. 4]
Kun juutalaiset pakkosiirtolaiset palasivat Babylonista, perustettiin ”uusi maa”
[Kuva s. 5]
”Hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.” – Jes. 1:17.