Nousetko puoltamaan sitä, mikä on oikein?
JOKA puolelta painostetaan Jumalaa pelkääviä ihmisiä tekemään sitä, minkä he tietävät olevan väärin. Liikemaailmassa esimerkiksi saattaa olla yleisenä tapana pettää asiakkaita esittelemällä myytäviä tuotteita väärin tai luvata joitakin palveluksia ja sitten jättää luvattu tekemättä. Jos olet liikealalla, onko sinulla rohkeutta ja rehellisyyttä menetellä vilpittömästi, vaikkei se rahallisesti ehkä olekaan yhtä edullista?
Nuoret tietävät koulussa lunttaamisen vääräksi, mutta siitä välittämättä monet lunttaavat. Tosiaan, äskettäin Yhdysvalloissa toimeenpannussa kyselyssä, missä 99 korkeakoulun 5 000 opiskelijalta tiedusteltiin asiaa, lähes puolet myönsi osallistuneensa jollain tavalla lunttaamiseen. Onko sinulla opiskelijana moraalista rohkeutta nousta vastustamaan tällaiseen väärintekoon yllyttävää painostusta?
Kristitty ymmärtää, että hänen on palvottava Jumalaa ja oltava hänelle uskollinen muiden vaatimuksista huolimatta. ”Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.” (Matt. 4:10) Jeesuksen apostolit tiesivät tämän Jumalan palvomista koskevan käskyn tottelemisen tärkeyden, ja niinpä he sanoivat eräässä tilaisuudessa juutalaiselle oikeusistuimelle: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” (Apt. 5:29) Onko sinulla samoin rohkeutta asettaa Jumalan palvonta ensi sijalle katkeran vainonkin aikana?
Mitä tekisit, jos viranomaiset kieltäisivät sinua samoin kuin varhaiskristittyjä ”mitään puhumasta ja opettamasta Jeesuksen nimeen”? Nousisitko sinä puolustamaan sitä, minkä tietäisit olevan oikein? Apostolit Pietari ja Johannes tekivät niin. He vastasivat pelottomasti: ”Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa; mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” (Apt. 4:18–20) Olisiko sinulla ollut rohkeutta sanoa samoin?
Kautta koko historian miehet ja naiset ovat joutuneet ratkaisemaan, nousevatko he puoltamaan sitä, mikä on oikein, vai sortuvatko painostukseen, jonka tarkoitus on murtaa heidän nuhteettomuutensa. Esimerkiksi iäkkään profeetta Danielin päivinä laadittiin laki, joka leimasi rikokseksi minkä tahansa muun jumalan kuin Persian kuninkaan Dareioksen rukoilemisen. (Dan. 6:7) Rangaistus tottelemattomuudesta oli kuolema leijonain kidassa. Mitä Daniel teki kuultuaan tästä laista? Mitä sinä olisit tehnyt?
Raamatun kertomus sanoo: ”Niin pian kuin Daniel oli saanut tietää, että kirjoitus oli kirjoitettu, meni hän taloonsa, . . . Ja hän lankesi kolmena hetkenä päivässä polvillensa, rukoili ja kiitti Jumalaansa, aivan niinkuin hän ennenkin oli tehnyt.” Daniel tiesi olevan oikein ja sopivaa rukoilla Luojaansa, ja hänellä oli rohkeutta nousta puolustamaan uskoaan! – Dan. 6:10–28.
Tällaiset uskollisuuden esimerkit eivät rajoitu ainoastaan menneisiin aikoihin. Monet Jumalan palvelijat ovat meidänkin aikanamme nousseet puoltamaan sitä, mikä on oikein. Esimerkiksi natsi-Saksassa, missä asukkaita vaadittiin palvoen tervehtimään Hitleriä ja osoittamaan ehdotonta alamaisuutta valtiolle. Hyvin suunniteltu propagandajärjestelmä petti kansan enemmistön uskomaan, että oli oikein olla tottelevainen näille vaatimuksille. Mutta miten tosi kristityt voivat osoittaa palvovaa kunnioitusta ihmisille? Kuinka he voivat antaa henkensä tukeakseen valtion yliherruusvaatimusta? He eivät voineet tehdä sitä ja samalla palvoa oikealla tavalla Jumalaa. Tämä koitui heille ankaraksi koetukseksi.
Tarkastelkaamme nuoren Herbert Walterin tapausta. Hän asui perheineen suurella maatilalla Schleesiassa, joka silloin sijaitsi Saksan itäosassa. Hänestä oli tullut harras Raamatun tutkija, ja hän odotti siunauksia, jotka Jumalan valtakunta toisi maan päälle. Hänen isänsä taas oli ylpeä, isänmaallinen saksalainen, joka yhdessä toisten lasten kanssa oli kiihkeä Hitlerin kannattaja. Tuli aika, jolloin Herbertin isä hylkäsi hänet sanoen: ”Minulla ei ole poikaa, joka ei ole kiinnostunut isänmaastaan.” Herbertin ja hänen vaimonsa oli siis pakko lähteä maatilalta.
Sitten vuonna 1939 salamasota pyyhki yli Puolan, ja vuoden 1941 alkupuolella Herbert määrättiin ilmoittautumaan Saksan Lübeckin koulutuskeskukseen. Siellä alokkaat marssivat isänmaallisten menojen säestäminä, asettivat kätensä lipun päälle ja vannoivat antavansa henkensä isänmaan ja Führerin puolesta. Hetki oli tullut. Herbert tiesi sen tulevan. Mitä hän tekisi? Hänen perheensä ja ystävänsä olivat kerran toisensa jälkeen kehottaneet häntä luopumaan ”hullusta uskonnostaan”. Horjuttaisivatko heidän pyyntönsä häntä nyt? Kun häneltä kysyttiin syytä, miksi hän kieltäytyi vannomasta uskollisuutta, hän vastasi: ”Elämäni kuuluu Jehova Jumalalle, eikä se ole minun, että voisin antaa sen kenellekään toiselle. Olen jo luvannut uskollisuuteni Jumalan kuninkaalle, Kristukselle Jeesukselle, joka on Herrani.”
Syyte nostettiin heti. Pidettiin pikakuulustelu ja annettiin kuolemantuomio. Odottaen vankikopissaan 8. toukokuuta 1941 Herbert vietti viimeiset hetkensä kirjoittaen jälkeensä jääville. Hän kertoi heille lyhyesti, että hänet mestataan ennen auringonnousua, ja yritti selittää heille, miksi hänen oli noustava puolustamaan uskoaan. Myöhemmin annettiin teloituksesta julkinen ilmoitus hänen kotiseudullaan.
”Miltä sinusta tuntui, kun veljesi mestattiin?” kysyttiin äskettäin Herbertin sisarelta. ”Minä ja perheemme häpesimme suuresti. Oli häpeä, että hänet tuomittiin maansa petturina”, hän vastasi. ”Mutta miltä sinusta nyt tuntuu?” ”Olen hyvin ylpeä hänestä. Olen erittäin onnellinen, kun hän teki oikein eikä sovitellut.” Nämä olivat Herbertin sisaren sanat, jotka hän lausui eräälle kristitylle kuulijakunnalle Yhdysvaltojen keskilännessä, minne hän oli muuttanut perheineen. Kaikkien näiden vuosien jälkeen hän oli suostunut tutkimaan Raamattua, ja seuraten nyt rakastamansa veljen esimerkkiä hänet kastettiin tässä konventissa kuvaukseksi hänen antautumisestaan Jehova Jumalan palvelukseen, Hänen, joka palkitsee ne, jotka etsivät häntä hartaasti, herättäen heidät kuolleistakin.
Ei ole aina helppo nousta puoltamaan sitä, mikä on oikein. Voi sattua niinkin, että sinua uhataan kidutuksella ja kuolemalla. Pidä mielessäsi Jumalan antama ylösnousemuslupaus. Ole rohkea! Sinä voit nousta puoltamaan sitä, mikä on oikein.