Jehovan palvelijat ovat erilaisia
”Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” – Room. 12:2.
1, 2. a) Mitä ihmissydämen langennutta taipumusta vastaan kristittyjen täytyy olla varuillaan ja miksi? b) Millainen ero oli Jehovan ja Israelin ajatusten ja teitten välillä Jesajan aikana ja miksi?
NIIHIN epätäydellisen sydämen taipumuksiin, joilta kristittyjen täytyy varjella itsensä, kuuluu halu olla suosittu, halu olla toisten pitämä olivatpa he sitten keitä tahansa. Tämän taipumuksen takia on ihmiskunnan suuri enemmistö joutunut yhdenmukaisuusansan orjuuteen, sen ansaan, että mukautuu eli alistuu ympärillään olevien mielipiteisiin ja käyttäytymiseen. Kaikkien, jotka haluavat miellyttää Jehova Jumalaa ja saada iankaikkisen elämän hänen vanhurskaissa uusissa taivaissaan ja uudessa maassaan, täytyy olla varuillaan, etteivät myönny eivätkä taivu tähän mukautumispainostukseen. Miksi? Koska, kuten Jehova sanoi eräälle luopiokansalle profeettansa Jesajan päivinä: ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” – Jes. 55:8, 9.
2 ”Niin paljon korkeampi kuin taivas on maata” – miten suunnatonta eroa se kuvaakaan! Sen voitaisiin itse asiassa sanoa kuvaavan suurinta kuviteltavissa olevaa eroa. Mikä selitti tämän suuren eron Jehovan ja hänen kansansa välillä? Se, että tuon kansan jäsenet lakkasivat tekemästä oikein, rakastamasta ystävällisyyttä ja olemasta vaatimattomia vaeltaessaan Jumalansa kanssa. (Miika 6:8) He menivät sen sijaan vastakkaiseen suuntaan ja alkoivat mukautua ympärillään olevien kansojen tapaisiksi sekä palvonnassaan että moraalisessa käytöksessään.
3. Miten Israelin historiassa ilmeni varhain taipumus haluta mukautua ympärillä olevien kansojen elintapaan?
3 Varhain Israelin kansan historiassa ilmeni taipumus noudattaa sen ympärillä olevan väestön jumalatonta elämäntapaa. Kun Mooses oli Jumalan vuorella 40 päivää, niin israelilaiset omaksuivat pakanallisen palvonnan ja harjoittivat pakanallista hillittömyyttä. (1. Kor. 10:7) Ja tuskin Joosua ja hänen kanssaan elossa säilyneet vanhemmat miehet, ”jotka olivat nähneet kaikki ne suuret teot, jotka Herra oli Israelille tehnyt”, olivat kuolleet, ennen kuin Israelin lapset ”hylkäsivät Herran ja palvelivat Baalia ja astarteja”. (Tuom. 2:7–13) Ja tuomari Samuelin päivinä israelilaiset halusivat itsepintaisesti mukautua ympärillään olevien kansojen tapoihin ja saada näkyvän kuninkaan: ”Mekin tahdomme olla niinkuin kaikki muut kansat: kuningas jakakoon meille oikeutta ja johtakoon meitä ja käyköön sotiamme.” Vaikka Jehova suostui heidän pyyntöönsä, niin hän teki sen vastenmielisesti. – 1. Sam. 8:7, 20; Hoos. 13:11.
4, 5. a) Miksi Jehovan palvelijat eivät voi miellyttää häntä ja silti mukautua ympärillään olevaan maailmaan? b) Minkä neuvon Paavali antaa sen tähden mitä sopivimmin kristityille?
4 Miten Jehovan palvelijat voisivat olla ympärillään olevien kansojen kaltaisia ja silti miellyttää Jehovaa? Eikö siitä lähtien, kun Aadam ja Eeva tekivät syntiä ja heidät ajettiin pois Eedenistä – lukuun ottamatta muutamia vuosia Nooan ajan vedenpaisumuksen jälkeen – nykyaikaan saakka koko maailma ole ollut tuon jumalattoman, Saatanan, ”tämän maailman jumalan”, vallassa? Siitä ei ole epäilystäkään! Mikä ansa maailmaan mukautuminen sen tähden onkaan jokaiselle Jehova Jumalan palvelijalle! – 2. Kor. 4:4; 1. Joh. 5:19.
5 Meitä neuvotaan sen tähden mitä sopivimmin Room. 12:2:ssa: ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” Tai kuten nämä Paavalin sanat kuuluvat vähemmän kirjaimellisten eli vapaampien käännösten mukaan: ”Älkää enää sopeutuko tämän nykyisen maailman malliin.” (The New English Bible) ”Lakatkaa elämästä tämän maailman tottumusten mukaisesti.” (C. B. Williams, The New Testament) ”Te ette saa omaksua tämän maailman tapoja.” (An American Translation) ”Älkää antako ympärillänne olevan maailman puristaa itseänne omaan muottiinsa.” – The New Testament in Modern English.
ENNEN VEDENPAISUMUSTA ELÄNEET JEHOVAN TODISTAJAT ERILAISIA
6, 7. Miksi Jehovan palvelijoiden ei tule pelätä olla erilaisia, ja kuka antaa meille ensimmäisen esimerkin tässä suhteessa?
6 Koska ihmismaailman vaellus on ensimmäisten vanhempiemme Eedenistä karkottamisesta meidän aikaamme asti ollut jumalatonta, niin siitä seuraa, että kaikkien Jehovan palvelijoiden ensimmäisestä lähtien on täytynyt olla erilaisia, huomiotaherättävän, silmiinpistävän erilaisia kuin kaikki ympärillään olevat. Huomatkoot ne nykyiset Jehovan palvelijat, jotka saattavat pelokkaasti vältellä erottautumista ympärillään olevista poikkeavina pukumuodiltaan, käytökseltään tai palvontatavaltaan, Jehovan uskollisten palvelijoiden tässä suhteessa jättämän ansioluettelon aivan alusta pitäen sellaisena kuin se on kerrottu Jumalan sanassa.
7 Ensinnäkin oli Aabel, Jehovan ensimmäinen uskollinen todistaja. Me emme tiedä, kuinka monta muuta oli maan päällä siihen aikaan, jolloin hän otti rohkean asenteensa Jehovan puhtaan palvonnan puolelle, mutta me tiedämme, että Aadam, Eeva ja Kain, ainoat jumalallisessa Kertomuksessa nimeltä mainitut muut henkilöt, olivat paholaisen, Saatanan, vaikutuksen ja valvonnan alaisuudessa. Aabelin vaellus oli varmasti aivan noiden kolmen vaelluksen vastakohta. Hänellä oli rohkeutta olla erilainen, ja niin hän osoittautui ensimmäiseksi uskolliseksi todistajaksi, ensimmäiseksi marttyyriksi. – 1. Moos. 4:3–11; Hepr. 11:4; 1. Joh. 3:12.
8. Mitkä seikat osoittavat, että Hanok erottautui ympärillään olevista?
8 Ja sitten oli Hanok. Hän ei epäilemättä mukautunut vedenpaisumusta edeltäneeseen asiainjärjestelmään. Miten voimme olla niin varmat siitä? Siksi, että hänen aikanaan oli maan päällä paljon väärää palvontaa, kuten voidaan päätellä siitä seikasta, että Enoksen, Aadamin pojanpojan, päivinä huudettiin ilmeisesti väärin, ulkokultaisesti avuksi Jehovan nimeä. (1. Moos. 4:26) Se ilmenee myös siitä, että Hanok mainitaan erikseen sellaisena, joka ”vaelsi . . . Jumalan yhteydessä”. (1. Moos. 5:22) Sen, että Hanok oli silmiinpistävän erilainen, ilmaisee itse asiassa selvästi se varoittava ennustus, jonka Jehova Jumala pani hänet julistamaan, niin kuin kristitty opetuslapsi Juudas kertoo: ”Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet.” Tällaisen sanoman sisällys osoittaa varmasti, että Hanok oli jumalattomien ihmisten ympäröimä ja että hänen sen tähden on täytynyt olla rohkeasti erilainen. – Juud. 14, 15.
9. Miten Nooa ja hänen perheensä osoittautuivat erilaisiksi kuin heidän aikalaisensa?
9 Henkeytetty historia kertoo myös Nooasta ja hänen perheestään. Vaikkemme voikaan olla ylen varmoja siitä, olivatko Aabel ja Hanok ainoat Jehovan tosi palvojat aikanaan – esimerkiksi Aabel on saattanut olla naimisissa ja hänen vaimollaan on voinut olla sama usko kuin hänellä – niin Raamattu ei jätä mitään epäilystä siitä, että Nooa ja hänen perheensä olivat ainoat, jotka Nooan päivinä palvoivat ainoaa tosi Jumalaa Jehovaa. ”Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä. . . . Nooa oli aikalaistensa keskuudessa hurskas ja nuhteeton mies ja vaelsi Jumalan yhteydessä.” Se, että hänestä annetaan tällainen todistus aikana, jolloin ”Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat”, osoittaa selvästi Nooan olleen erilainen kuin hänen aikansa ihmismaailma. Millaista pilkkaa hänen ja hänen perheensä onkaan täytynyt kokea, kun hän ryhtyi valmistamaan maalle tuota suunnatonta latomaista rakennusta itsensä, perheensä ja ennustetun tulvan aikana elossa säilyvien eläinlajien edustajien asumukseksi! Millaista rohkeutta vaatikaan tuon suunnitelman noin 40–50 vuotta kestänyt toteuttaminen! Erosiko se hänen aikansa maailmanmenosta? Varmasti erosi! – 1. Moos. 6:8, 9, 5.
PATRIARKAT OLIVAT ERILAISIA
10, 11. Miten patriarkat Aabraham, Iisak ja Jaakob osoittivat olevansa muukalaisia ja tilapäisasukkaita?
10 Sitten olivat Israelin kahdentoista sukukunnan patriarkat eli suoranaiset sukujen päämiehet. Ensinnäkin oli Aabraham. Miten silmiinpistävästi hän erottautuikaan muista uskoessaan yhteen tosi Jumalaan Jehovaan sellaisen kansan keskuudessa, joka oli kaikenlaisten pakanallisten uskontomenojen, erityisesti kuujumala Sinin, Uurin kaupunkijumalan palvonnan, kyllästämä! Hänen kotikaupunkinsa Uur oli itse asiassa oikea Mekka tai Rooma babylonilaisen palvonnan ja uskonnon pääkaupunkina. Kun Jehova käski Aabrahamia: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitin”, niin Aabraham erottautui vielä silmiinpistävämmin muista. – 1. Moos. 12:1–3.
11 Millaista pilkkaa Aabrahamin onkaan täytynyt kestää, kun hänen naapurinsa ja tuttavansa näkivät hänen lähtevän Uurista ”tavoittelemaan kuuta taivaalta”, miltä sen heistä on täytynyt näyttää! Ja sama piti paikkansa suuressa määrin Iisakista ja Jaakobistakin. He kaikki tunnustivat julkisesti ”olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä”. He olisivat voineet palata omaan maahansa ja asettua sinne asumaan, mutta he tiesivät, ettei se ollut Jehovan tahto heidän suhteensa. Jos Jehovan palvelijat nykyään ymmärtävät myös olevansa muukalaisia ja tilapäisasukkaita tähän asiainjärjestelmään ja sen ihmisiin nähden, niin se auttaa heitä rohkeasti olemaan erilaisia kuin heidän ympärillään oleva maailma. – Hepr. 11:8–15.
12. Millä tavoilla Joosef oli erinomainen esimerkki erilaisuudesta, ja miten hänet palkittiin?
12 Ja oli myös Joosef, patriarkka Jaakobin lempipoika. Kuinka hänen elämänsä loistaakaan Raamatussa! Kun hänet oli myyty orjuuteen ja siten erotettu kaikista Jehovan tosi palvojista, niin miten helppoa hänen olisikaan ollut mukautua käytökseltään ja palvonnaltaan kaikkialla ympärillään olleisiin pakanapalvojiin ja antaa itsensä muovautua sen asiainjärjestelmän mukaan! Hän pysyi jatkuvasti puhtaassa palvonnassaan ja jumalisessa periaatteessaan, ja niin hänestä tuli huomattava esimerkki ihmisestä, joka säilytti nuhteettomuutensa voimakkaimmistakin kiusauksista huolimatta. Vielä enemmän, kun hänen nuhteettomuutensa säilyttäminen Jehovan edessä johti siihen, että hänet heitettiin vankilaan, niin hän pysyi jatkuvasti lujana. Koska hän oli aivan yksin, niin hän olisi voinut päätellä, niin kuin niin monet ovat tehneet ennen hänen aikaansa ja sen jälkeen: ”Mitä se hyödyttää?” ja noudattaa ympärillään olevien esimerkkiä palvonnassa ja käyttäytymisessä, mutta ei! Hän kieltäytyi mukautumasta siihen asiainjärjestelmään ja pysyi jatkuvasti uskollisena Jehovalle. Ja miten Jehova siunasikaan häntä sen johdosta! Joosefista tuli Egyptin pääministeri ja Egyptin maan sekä isänsä perheen pelastaja. – 1. Moos. 37:1–36; 39:1–45:28.
PROFEETTOJEN ESIMERKIT
13, 14. Miten Mooses osoitti, että Jehovan palvelijoiden on oltava erilaisia?
13 Niiden monien muiden Jehova Jumalan uskollisten palvelijoiden joukossa, joilla oli rohkeutta olla erilaisia ja jotka eivät antaneet itsensä mukautua ympärillään olevien uskottomaan esimerkkiin, olivat heprealaiset profeetat Mooseksen ajasta Danielin aikaan ja sen jälkeenkin. Kun Mooses oli saavuttanut miehuusiän faaraon hovissa, niin hän olisi helposti voinut mukautua kaikkien ympärillään olevien kaltaiseksi, unohtaa heprealaisen kasvatuksensa ja uskontonsa ja nauttia jatkuvasti iloista, maineesta ja vallasta, jotka hänelle tulivat faaraon tyttären poikana. Millaiset edut olivatkaan hänen edessään ottaen huomioon, että hänet ”kasvatettiin kaikkeen egyptiläisten viisauteen” ja tunnettiin miehenä, joka oli ”voimallinen sanoissa ja teoissa”! – Apt. 7:22.
14 Mutta ei, hän ei pelännyt olla erilainen! Miten hänen entisten hovituttaviensa onkaan täytynyt pudistaa päätään ymmällään sen johdosta, että lähin kruununperijä ”otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa, katsoen ’Kristuksen pilkan’ suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet”! (Hepr. 11:25, 26) Valitsemalla tämän tien hän ei ainoastaan varmistanut itselleen hyvää nimeä Jehova Jumalan edessä, vaan Jumala käytti häntä myös voimallisemmin kuin ketään toista epätäydellistä ihmistä koskaan on käytetty. Ja erityisesti vaadittiin uskollisilta profeetoilta Jesajalta, Jeremialta ja Hesekieliltä rohkeutta olla erilaisia kuin luopioisraelilaiset kaikkialla heidän ympärillään. – Jes. 20:3; Jer. 16:2; 7:16; Hes., luvut 4 ja 5.
15, 16. Millä tavalla Daniel ja hänen kolme toveriaan osoittivat olevansa erilaisia kuin heidän ympärillään olevat?
15 Myös Daniel ja hänen kolme toveriaan antoivat merkittävän esimerkin. Miten helppoa heidän olisikaan ollut mukautua kuninkaalliseen babylonilaiseen asiainjärjestelmään siinä, minkälaista ruokaa he söivät! Mutta ei, he eivät antaneet itsensä mukautua ympärillään olevien menettelyihin, vaan heillä oli rohkeutta olla erilaisia, Jehova Jumalan tosi palvojia. Ja niin kertomus sanookin: ”Mutta Daniel [ja hänen kolme toveriaan] päätti lujasti olla saastuttamatta itseään kuninkaan pöydän ruualla ja viinillä, jota tämä joi, ja anoi [jatkuvasti, Um]” – niin, hän ei ottanut asiaa esiin vain kerran ja sitten tyynnyttänyt omaatuntoaan, että oli yrittänyt, vaan pyysi jatkuvasti, kerran toisensa jälkeen – ”hoviherrain päälliköltä, ettei hänen tarvitsisi itseään saastuttaa.” Lopulta hovivirkailija ”kuuli heitä tässä asiassa ja koetteli heitä kymmenen päivää”. Ja miten Jehova Jumala siunasikaan Danielia ja hänen kolmea toveriaan heidän rohkean asenteensa takia! Sillä kun he olivat kestäneet kaikkien ympärillään olevien pilkkaa ja halveksuntaa, koska he kieltäytyivät syömästä hienoa kuninkaallista ruokaa ja pitivät parempana yksinkertaisia kasvisruokalajeja (joissa ei ollut rasvaa, verta eikä muuta sellaista), niin heidän havaittiin olevan kolmivuotisen valmennusaikansa päätyttyä sekä terveempiä että viisaampia kuin kaikki toiset valmennettavat! – Dan., 1. luku.
16 Ja eikö Danielin kolmen toverin kieltäytyminen kumartamasta kuvapatsasta, jonka kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt Duuran tasangolle, jälleen tehnyt heistä huomiotaherättäviä ja erilaisia? Kuinka monen tuhannen silmäparin, niin ylhäisten kuin alhaistenkin, onkaan täytynyt katsoa heihin, kun kuningas Nebukadnessar kutsui heidät eteensä, koska he kieltäytyivät kumartamasta hänen kuvapatsastaan! Kun Danielin kilpailijoitten onnistui saada hyväksytyksi laki, jonka avulla he toivoivat saavansa Danielin pois tieltä, niin hänen ei olisi tarvinnut jatkuvasti rukoilla kolmesti päivässä Jerusalemiin päin auki olevan ikkunan ääressä ja antaa siten kaikkien nähdä, kuinka erilainen hän oli kuin kaikki muut. Olisihan hän voinut rukoilla Jumalaa salassa. Mutta hän ei halunnut antaa kenellekään sellaista vaikutelmaa, että hän pinnallisestikaan mukautui kuninkaan jumalanvastaiseen määräykseen. Ja miten Jehova palkitsikaan hänet ja hänen kolme toveriaan yliluonnollisella vapautuksella ja ylennyksellä, koska he uskalsivat olla erilaisia! – Dan., luvut 3 ja 6.
JEESUKSEN KRISTUKSEN ESIMERKKI
17–19. Mitkä seikat Jeesuksen elämästä osoittavat, ettei hän empinyt erottautua muista?
17 Jehovan palvelijoitten tarve olla rohkeasti erilaisia ei päättynyt Messiaan, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, tuloon. Hän tuli Jehovan oman kansan luo, joka oli liittosuhteessa Jumalan kanssa ja jolla oli hänen Sanansa ja lakinsa, hänen papistonsa ja myös Johannes Kastajan valmistelutyön hyöty. Mutta millaisen vastakohdan Jeesus esittikään kansan uskonnollisille johtajille, ja millainen vastakohta hänen toimintatapansa olikaan heidän uskonnollisille tavoilleen ja menoilleen! Hän ei suinkaan sovitellut eikä väheksynyt eroa palvontansa ”nuoren viinin” ja perinteellisen juutalaisuuden ”vanhojen nahkaleilien” välillä, vaan rohkeasti valotti eroa kaikkien nähtäväksi. – Matt. 9:14–17.
18 Toisaalta Jeesus erottautui sekä opetustavallaan, joka ilmaisi arvovaltaa, että menemällä vapaasti maan yhteisen kansan keskuuteen. (Matt. 7:29; 9:11) Ja toisaalta hän oli silmiinpistävän erilainen sen perusteella, mitä hän opetti. Miten ilmeiseksi hänen sanoistaan kävikään, ettei hän ollut ihmisten mielistelijä, ettei hän tavoitellut hallitsevien eikä hallittujen suosiota, vaikka hänen ihmetyönsä tekivät hänestä suosituimman henkilön kansassa, niin että hänen vihamiehensä valittivat: ”Katso, koko maailma juoksee hänen perässään.” (Joh. 12:19) Rohkeasti hän sanoi: ”Te olette kuulleet sanotuksi . . . Mutta minä sanon teille.” (Matt. 5:27–48) ”Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä.” ”Ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.” ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut.” Vaikutti siltä kuin hän olisi halunnut järkyttää ja kuohuttaa kuulijoitaan. Hän ei ollut korvia hivelevä saarnaaja! – Joh. 2:19; 6:53; 8:58.
19 Hänen omat opetuslapsensakin ihmettelivät toisinaan hänen suorasanaisuuttaan ja sanoivat eräässä tilaisuudessa: ”Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat kuullessaan tuon puheen?” Ja jos nuo fariseukset kompastuivat, kun Jeesus sanoi heille, että he olivat tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöillään, niin mitenkähän heidän onkaan täytynyt suhtautua siihen, kun hän ankarasti nuhteli heitä ulkokullatuiksi, käärmeiksi, kyykäärmeitten sikiöiksi ja itsensä Saatanan lapsiksi! Jeesus ei empinyt milloinkaan hetkeäkään erottautua muista sen takia, mitä hän sanoi, eikä sen takia, mitä hän teki, kuten voidaan nähdä siitä, että hän ajoi ahneet kaupustelijat ulos Isänsä temppelistä kahdessa tilaisuudessa. – Matt. 15:12; 23:13–39; Mark. 11:15–18; Joh. 2:13–17; 8:44.
JEESUKSEN OPETUSLAPSET OVAT SAMATEN ERILAISIA
20, 21. Miten Jeesuksen apostolit ja varhaiset opetuslapset osoittautuivat erilaisiksi kuin muut?
20 Koska Jeesuksen opetuslapset jäljittelivät häntä palvoen samaa Jumalaa samalla tavalla, niin seurauksena ei voinut olla muuta kuin että hekin olivat Jeesuksen tavoin erilaisia kuin aikansa juutalaiset. Heidän epätavallinen sanomansa, että Jeesus Nasaretilainen oli kauan odotettu Messias ja että Jehova Jumala oli herättänyt hänet kuolleista, ja heidän saarnaamistapansa teki heidät erilaisiksi kuin muut. Kun heidän vastustajansa huomasivat Pietarin ja hänen tovereittensa pelottomuuden heidän todistaessaan Jeesuksesta Kristuksesta ”ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät”, niin, ihmettelivät mikä teki heidät niin erilaisiksi kuin tavalliset koulunkäymättömät kalastajat. ”Ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa.” – Apt. 4:13.
21 Jeesuksen varhaisista opetuslapsista ja apostoleista tiedämme enemmän apostoli Paavalista kuin kenestäkään toisesta: ”ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä . . . Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen hebrealaisista syntynyt” ja ”lakiin nähden [ankara, kiihkoileva] fariseus”. Miten erilainen Paavalin pitikään olla kristityksi tultuaan kuin kaikki hänen aikaisemmat seuralaisensa! Hän oli niin erilainen nyt, että Tessalonikan juutalaiset syyttivät Paavalia ja hänen työtovereitaan ’koko maailman villitsijöiksi’. Ei ihme, että kun Paavali puolustautui kuningas Agrippa II:n edessä, niin Festus huudahti: ”Sinä olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut.” Paavali ei vain opettanut toisia kristittyjä olemaan mukautumatta tähän asiainjärjestelmään, vaan myös varmasti eli opetuksensa mukaan. – Fil. 3:5, 6; Apt. 17:6; 26:24; Room. 12:2.
KRISTITYT ERILAISIA APOSTOLIEN AJAN JÄLKEEN
22–25. a) Miten apostolien jälkeisen ajan kristityt erosivat muista uskontonsa suhteen? b) Suhteessaan keisariin? c) Moraalinsa suhteen? d) Rakkaudessaan toisiaan kohtaan?
22 Vaikka pian sen jälkeen kun apostolit nukkuivat kuolemaan, ”ihmisten nukkuessa”, vihamies Saatana tuli kylvämään lustetta vehnäpeltoon, niin vehnäpelto ei heti tullut lustepelloksi. (Matt. 13:25) Niinpä varhaiset kirkkohistorioitsijat kertovatkin, että kristityt olivat yhä noina ensimmäisinä vuosisatoina erilaisia kuin heidän ympärillään olevat ihmiset. Tämä erilaisuus oli ilmeinen ainakin neljässä selvästi erottuvassa suhteessa. Ensiksikin he erottuivat kaikista muista uskonnon ollessa kysymyksessä. Eivät ainoastaan heidän vakaumuksensa ja palvontamuotonsa olleet erilaisia, vaan he olivat ainutlaatuisia väittäessään, että yksistään heillä oli oikea uskonto ja kaikki muut olivat väärässä. Sellaisen väitteen esittäminen vaati rohkeutta. Eräs kirkkohistorioitsija sanoikin: ”Kristitty ei voinut koskaan sijoittaa Jumalaansa samaan luokkaan kuin Isis, Mitra tai Augustus.” Rooman keisarit suvaitsivat erilaisia uskontoja mutta eivät tätä yhtä, joka opetti ”roomalaisten ja kaikkien muiden uskontojen jumalien olevan vääriä ja joka pyrki voittamaan koko ihmiskunnan tuohon uskoon”.
23 Nuo varhaiskristityt olivat erilaisia myös suhteessaan silloisen asiainjärjestelmän muihin osiin. Toisaalta he kieltäytyivät hallituksen viroista ja palvelemasta keisarin armeijoissa, ja toisaalta he lakkasivat olemasta materialisteja. Aineelliset rikkaudet eivät olleet enää heidän ponnistelujensa tavoitteina, vaan ainoastaan välikappaleita heidän saarnaamistoimintansa edistämisessä.
24 Samaten varhaiskristityt olivat erilaisia, kun oli kysymys moraalista. Kaikenlainen moraalittomuus oli vallalla sen ajan roomalaisessa ja kreikkalaisessa sivistyksessä, sukupuolisen moraalittomuuden kuuluessa jopa heidän palvontaansa, ja sukupuoliset luonnottomuudet, kuten homoseksuaalisuus, olivat yleisiä. Historioitsijat kertovat miten varhaiskristityt erosivat ympärillään olevista ihmisistä tässäkin suhteessa: ”Meillä on todistus heidän nuhteettomasta elämästään, moitteettomasta moraalistaan, hyvinä kansalaisina olemisestaan ja kristillisistä hyveistään.”
25 Ja lopuksi nämä varhaiskristityt olivat erilaisia suuressa epäitsekkäässä rakkaudessaan toisiaan kohtaan, niin kuin Jeesus sanoi pitävän ollakin: ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” – Joh. 13:34, 35.
26. Mitkä tosiasiat ovat huomattavia Jehovan palvelijoiden suhteen Aabelista apostolien jälkeisiin aikoihin asti, ja miten on laita meidän aikanamme?
26 Ei ole epäilystäkään siitä, että niin henkeytetty kuin muukin historia todistaa sen tosiasian, että Jehovan palvelijat ovat olleet erilaisia kuin heidän ympärillään olevat ihmiset Aabelin ajasta varhaisiin apostolien jälkeisiin vuosisatoihin saakka. Entä meidän aikanamme? Onko yhä näin? On, kuten seuraava kirjoitus osoittaa.
[Kuva s. 488]
Danielilla ja hänen kolmella toverillaan oli rohkeutta olla erilaisia