25. osa – ”Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä”

Jehovan pyhäkkö on nyt elävä, ”elävistä kivistä”, Peruskulmakiven, Jeesuksen Kristuksen, hengellä voidelluista seuraajista, muodostettu. Danielin 8:9:nnen ”vähäpätöinen sarvi”, anglo-amerikkalainen kaksoismaailmanvalta, oli kukistanut tämän hengellisen pyhäkön sijan vuonna 1918, ja vuonna 1926 se teki toisten kansojen kanssa ”kauhistavan rikoksen” Kansainliiton yhteydessä. Tämä merkitsi Danielin 8:14:nnessä mainittujen 2 300 ”aamun ja illan” laskemisen alkua, minkä ajanjakson päätyttyä Jehovan pyhäkkö piti ennallistettaman oikeaan tilaansa. Tämä kuuden vuoden, neljän kuukauden ja kahdenkymmenen päivän aika päättyi lokakuun 15. päivänä 1932, jolloin ”The Watchtower”, pyhäkköluokan virallinen lehti, julkaisi todistuksen siitä, että maanpäällinen pyhäkköluokka oli puhdistettu ja pyhäkkö ennallistettu oikeaan tilaansa poistamalla Jehovan todistajain seurakunnista demokraattisesti valitut ”vanhimmat” sekä määräämällä teokraattisesti palvelusjohtajat seurakuntiin Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseksi. Teokraattinen hallinto otti täten etusijan Jehovan voidellun jäännöksen seurakunnissa.

POHJOINEN ETELÄÄ VASTAAN

10. LUKU

1, 2. a) Miten Danielin viimeinen näky esittää nykyisen kahden suuren kansojen blokin välisen kiistan? b) Miten Porfyrios suhtautui Danielin kirjaan, mutta millä tavalla hänen tyhmyytensä on paljastettu?

TOISEN maailmansodan jälkeen on kansojen kahden suuren blokin välisen jännityksen ja ”kylmän sodan” sanottu vallitsevan idän ja lännen välillä. Danielille lopuksi annettu profeetallinen näky esittää sen huipputaisteluna pohjoisen ja etelän välillä. Näky on niin täsmällinen profeetallisissa yksityiskohdissaan, että epäuskoiset ovat kieltäneet Danielin saaneen ja kirjoittaneen näkykuvausta. Porfyrios, kolmannella vuosisadalla (noin 233–304 jKr.) elänyt kreikkalainen filosofi, joka kirjoitti viisitoistaosaisen teoksen nimeltä Kristittyjä vastaan, oli yksi näistä.

² Porfyrios tunnusti Jeesuksen Kristuksen pelkästään huomattavaksi filosofiksi, mutta ei ollut yhtä mieltä hänen kanssaan siitä, että Daniel oli hänen nimeään kantavan Raamatun kirjan kirjoittaja. Koska Danielin viimeinen näky näytti kuvailevan erittäin läheisesti Syyrian kuninkaan Antiokhos IV Epifaneen, niin Porfyrios ei voinut hyväksyä sitä etukäteen henkeytyksestä kirjoitetuksi historiaksi, vaan katsoi sen vasta asian toteutumisen jälkeen kirjoitetuksi historiaksi. Porfyrios piti siitä syystä Danielin kirjan tekijää petturina, joka tekeytyi profeetaksi, jolle Jehova Jumala lähetti enkeleitä ja ilmaisi näkyjä. Mutta Porfyrioksen ja toisten samanlaisten epäilijöitten tyhmyys on paljastettu. Miten niin? Koska näyn havaitaan ennustaneen tapahtumia, mitkä toteutuvat tosiaan tällä kahdennellakymmenennellä vuosisadalla, eikä Daniel ole ollut nyt kirjoittamassa niitä niiden tapahtumisen jälkeen. Enkeli oli sanonut totuudenmukaisesti Danielille: ”Minä tulin opettamaan sinulle, mitä on tapahtuva kansallesi päivien lopulla; sillä vielä tämäkin näky koskee niitä päiviä [näky koskee vielä tulossa olevia päiviä, Ts].” – Dan. 10:13, 14.

3. Ketkä olivat näkymättöminä valvomassa menneitä maailmanvaltoja, ja miten enkeli ilmaisi tämän Danielille?

³ Seitsemännen maailmanvallan, anglo-amerikkalaisen kaksoismaailmanvallan, pitäisi saada Jehovan enkeliltä eikä keneltäkään muulta tietää, että sitä edeltäneitä maailmanvaltoja ovat valvoneet näkymättömät paholaisruhtinaat. Eräs tällainen paholaisruhtinas pidätti kolme viikkoa sitä Jumalan enkeliä, joka tuli vastauksena Danielin rukoukseen. Hän selitti viipymisensä sanoen Danielille: ”Persian valtakunnan enkeliruhtinas seisoi vastustamassa minua kaksikymmentäyksi päivää, mutta katso, Miikael, yksi ensimmäisistä enkeliruhtinaista, tuli minun avukseni, sillä minä olin jäänyt yksin sinne, Persian kuningasten tykö [joten minä jätin hänet sinne Persian valtakunnan ruhtinaan kanssa, Ts]. . . . Tiedätkö, mitä varten minä olen tullut sinun tykösi? Nyt minä käyn jälleen sotimaan Persian ruhtinasta vastaan, ja kun minä olen päässyt hänestä, niin katso, tulee Jaavanin [Kreikan, Ts] enkeliruhtinas. Mutta minä ilmoitan sinulle, mitä on kirjoitettuna totuuden kirjassa. Eikä ole ketään muuta vahvistamassa minua heitä vastaan paitsi teidän enkeliruhtinaanne Miikael.” Tämä enkeli ilmestyi Danielille niisanin 24. päivänä Persian kuninkaan kolmantena vuonna. – Dan. 10:1–4, 10–14, 20, 21.

4. Kenen avuksi tämä enkeli nousi Dareios Meedialaisen ensimmäisenä vuonna ollakseen vahvistaja ja suojelija, ja mitä voidaan esittää tämän seurauksena tapahtuneen?

⁴ Dareios Meedialainen, Kyyroksen setä ja ensimmäinen Meedo-Persian maailmanvallan hallitsija, oli nyt poistunut näyttämöltä. Mutta enkeli viittaa taaksepäin häneen aloittaessaan ihmeellisen ennustuksensa, mikä koskee Danielin kansaa vielä tulossa olevina päivinä, aina ”päivien loppuun [viimeisiin päiviin, Ts]” asti. Hän sanoi: ”Ja minä seisoin persialaisen Daarejaveksen [539–538 eKr.] ensimmäisenä hallitusvuotena häntä vahvistamassa ja suojelemassa.” (Dan. 11:1) Tämä pakanahallitsija Dareios Meedialainen ei ollut se, jota Jehovan enkeli oli seisonut vahvistamassa ja suojelemassa, vaan se oli Miikael. Enkelihän oli juuri puhunut Miikaelista taistelemassa hänen rinnallaan. Pitäen silmällä Jehovan päätöksiä, mitkä piti toteuttaa Danielin kansaan nähden, jonka ruhtinas taivaallinen pääruhtinas Miikael oli, tämä enkeli nousi tarjoamaan voimansa ja apunsa Miikaelille Meedo-Persian maailmanvallan paholaisruhtinasta vastaan. Dareiosta piti ohjailla Jehovan päätösten mukaisesti, niin kuin esimerkiksi silloin, kun Jehova lähetti enkelinsä ’sulkemaan jalopeurain kidat’, etteivät ne syöneet Danielia. Kuningas Dareios oli iloinen saadessaan ottaa Danielin ulos jalopeurojen luolasta, mihin kateelliset viholliset olivat pakottaneet kuningas Dareioksen laskemaan hänet. Dareios Meedialainen antoi tämän Danielin – joka oli yksi Dareioksen valtakunnan kolmesta valtaherrasta – vapautumisen johdosta omasta aloitteestaan säädöksen kaikille alamaisilleen: ”Vavistakoon ja peljättäköön Danielin Jumalaa. Sillä hän on elävä Jumala ja pysyy iankaikkisesti. Hänen valtakuntansa ei häviä, eikä hänen herrautensa lopu.” Ja niin ”tämä Daniel oli korkeassa arvossa ja kunniassa Daarejaveksen valtakunnassa sekä persialaisen Kooreksen valtakunnassa”. – Dan. 6:21–28.

5. Ketä Raamatun tutkijat halveksisivat, jos he sivuuttaisivat nyt jonkin osan tästä viimeisestä näystä toisarvoisena, ja minkä arvoinen sen ensimmäisen osan ymmärtäminen on?

⁵ Se, mitä nyt seuraa Danielille annetussa ennustuksessa, on tärkeätä kauttaaltaan. Se on ruhtinas Miikaelin enkeliauttajan välityksellä annettu Jumalan oma sanoma. Se tuli vastauksena Danielin kolmiviikkoiseen rukoukseen. Se ei ole pelkästään tarkan yksityiskohtainen ennustus muinaisten kilpailevien kuningasten välisistä poliittisista juonitteluista, mikä ei ansaitse meidän aikaa vievää tutkimistamme ja tarkasteluamme nykyään. Koska Jumalan oma enkeli varasi aikaa ja taisteli saadakseen tilaisuuden tuoda tämän profeetallisen sanoman Danielille siksi, että Jumala oli lähettänyt hänet saattamaan tätä sanomaa, ja koska Jumala henkeytti Danielin kirjoittamaan näyn aivan enkelin esityksen mukaan, niin me halveksisimme Jumalaa ja hänen enkeliään sekä Danielia, jos me sivuuttaisimme yhdenkään ennustuksen osan epäolennaisena tai toisarvoisena itsellemme näinä arveluttavina päivinä. Miksi niin? Koska meidän ennustuksen täyttävien tapahtumien tutkimuksemme osoittaa Jehova Jumalan ennaltanäkemyksen täsmällisyyden ja saattaa hänet kunniaan suurena Profeettana. Siksi meidän profeetallisen näyn ensimmäistä osaa koskeva tutkistelumme ja todistelumme vahvistaa uskoamme ja luottamustamme siihen, että ennustuksen viimeinenkin osa täyttyy varmasti. Niin, se lujittaa uskoamme siihen, että Jumalan Sanan kaikki ennustukset ovat tosia ja luotettavia.

6. Ketkä olivat ne Persian kolme kuningasta, joiden piti vielä nousta, ja kuka oli ennustettu neljäs?

⁶ Viitattuaan Dareios Meedialaiseen, Meedo-Persian maailmanvallan ensimmäiseen hallitsijaan, Jehovan enkeli jatkoi: ”Ja nyt minä ilmoitan sinulle totuuden: Katso, vielä nousee kolme kuningasta Persiassa, ja neljäs rikastuu kaikkia muita rikkaammaksi. Ja kun hän on vahvistunut rikkaudessaan, panee hän kaiken liikkeelle Jaavanin [Kreikan] valtakuntaa vastaan.” (Dan. 11:2) Nämä kolme Persian kuningasta, joiden piti ”nousta” eli ottaa maailmanhallinnon valta, olivat 1) Kyyros Suuri, 2) Kambyses (530–522 eKr.), Egyptin valloittaja, ja 3) Dareios Hystaspes (521–485 eKr.), Kyyroksen vävy. Näiden kolmen luettelossa ei ole otettu lainkaan huomioon anastajaa, Gaumataksi nimitettyä maagia, joka teeskenteli olevansa Smerdis Bardija, Kambyseen veli. Hän hallitsi vähemmän kuin kahdeksan kuukautta, ja hänet paljastettiin vilpilliseksi, ja Persian Dareios I (Hystaspes) surmasi hänet. Hyökkäys Kreikkaan alkoi tämän Dareioksen käskystä vuonna 499 eKr. Persialaiset lyötiin toisen hyökkäyksen aikana Marathonissa, syyskuun 28.–29. vuonna 490 eKr., ja heidän sotajoukkojensa täytyi perääntyä Vähään-Aasiaan. Dareios I kuoli viisi vuotta myöhemmin, ja häntä seurasi ”neljäs” kuningas Kserkses I.

7. Miksi ja miten tämä neljäs rikas kuningas pani kaikki liikkeelle Kreikan valtakuntaa vastaa?

⁷ Persian häviö Marathonissa vaati kostoa. Niinpä Kserkses, joka oli tullut voimakkaaksi rikkauksiensa avulla, teki valtakunnan laajuisia valmisteluja kreikkalaisten nöyryyttämiseksi. Hänen ymmärretään olleen se Ahasveros, joka otti juutalaisen Esterin vaimokseen ja hallitsi 127 maakuntaa Intiasta Etiopiaan. (Est. 1:1) Koska hänen sotajoukkonsa oli koottu kaikista noista maakunnista, niin niihin kuului itä-intialaisia ja etiopialaisiakin. Foinikialaiset varustivat 1 200 sotalaivaa miehistöineen, ja näiden lisäksi oli 3 000 laivaa hänen suurten sekalaisten joukkojensa kuljetusta varten. Historioitsija Herodotos sanoo Kserkseellä olleen 1 700 000 jalkamiestä, 100 000 ratsumiestä ja 510 000 merimiestä ja merijalkaväkeen kuuluvaa, yhteensä 2 310 000 miestä. Tämä suunnaton sotakoneisto lähti keväällä 480 eKr. liikkeelle Kreikkaa vastaan.

8. Miten maahan hyökkäävien persialaisten oli lähdettävä Kreikasta?

⁸ Kreikkalaiset aiheuttivat urhoollisella viivytystaistelullaan Thermopylaissa Persialle suuria tappioita. Persialaiset hävittivät Ateenan, mutta Salamiissa he kärsivät kauhistavan häviön, sillä kreikkalaiset olivat päättäneet tehdä siitä viimeisen puolustusasemansa. Plataiaissa kreikkalaisten seuraavana vuonna saavuttama voitto osoittautui ratkaisevaksi. Kreikka ei ollut sopiva paikka persialaisille, ja kuningas Kserkses pakeni takaisin Vähään-Aasiaan. Etelä-Kreikan rohkeat spartalaiset riuhtaisivat Traakian pääkaupungin Byzantioninkin pois persialaisilta.

9. Miksi Raamatun kriitikot sanovat enkelin erehtyneen Persian kuninkaissa, mutta miksi enkeli mainitsi ainoastaan neljä kuningasta ja siirtyi sitten seuraavaan maailmanvaltaan?

⁹ Siitä huolimatta, että Persian valtakunta ajettiin pois Kreikasta, se pysyi neljäntenä maailmanvaltana vielä noin 150 vuotta. Kserksestä seurasi näin ollen vielä seitsemän muuta persialaista kuningasta, nimittäin Artakserkses I, Kserkses II, Dareios II (Okhos), Artakserkses II, Artakserkses III, Arses ja Dareios III. Raamatun kriitikot sanovat tästä syystä, että enkeli erehtyi lausuessaan Danielille: ”Nyt minä ilmoitan sinulle totuuden.” Mutta näin ei ole, sillä enkeli ei sanonut, että ”neljäs” Persian kuningas olisi viimeinen tai että Kserkses I olisi neljäs ja viimeinen maailmanhallitsija Kyyros Suuresta laskien. Hän vain pysähtyy tähän ”neljänteen” Persian kuninkaaseen, joka oli tekevä niin laajakantoisen kostoretken Kreikkaa vastaan kohdatakseen vain katkeran häviön ja arvon laskun. Hän oli viimeinen Persian hallitsija, joka kävi sotaa Kreikan kanssa. Enkeli tiivisti siis historian sivuuttamalla seitsemän muun Persian kuninkaan perättäiset hallitukset ja ottamalla profeetallisen näkökannan sen eurooppalaisen kuninkaan suhteen, joka mullisti asiat ja siirsi sodan Persiaan. Enkeli oli näin ollen historiallisesti oikeassa sanoessaan nyt:

10. Kuka oli se ”sankarikuningas”, joka nousi sitten, ja missä?

¹⁰ ”Sitten nousee sankarikuningas; hän hallitsee suurella vallalla ja tekee, mitä tahtoo.” (Dan. 11:3) Tämä tapahtui vuonna 336 eKr., samana vuonna, jona yhdestoista ja viimeinen Persian maailmanhallitsija Kyyros Suuresta laskien kruunattiin. Makedonian Aleksanteri ”nousi” tuona vuonna, ja hänet kruunattiin Makedonian kuninkaaksi isänsä, Filippos II:n, seuraajana, jonka isän mukaan raamatullisesti kuuluisa kaupunki Filippi sai nimensä. Tämä kaksikymmentä vuotta vanha hallitsija osoittautui ”sankarikuninkaaksi”, ja hänestä tuli Aleksanteri Suuri.

11. Miten Aleksanteri ”hallitsi suurella vallalla ja teki, mitä tahtoi”?

¹¹ Isänsä alkuunpaneman suunnitelman innoittamana hän hyökkäsi Aasiaa valloittamaan ja saavutti pikaisen menestyksen. Hän valtasi Persian maakunnat keski-idästä ja Egyptistä, minne hän perusti Aleksandrian kaupungin, joka on ollut olemassa tähän päivään saakka. Kääntyen pohjoiseen päin hän meni Eufrat- ja Tigris-virtojen ylitse kohtaamaan Dareios III:ta Gaugamelan taistelutantereella lähellä sitä paikkaa, missä Assyrian muinainen pääkaupunki Niinive maatui raunioina. Aleksanterin falangit ja ratsuväki, yhteensä 47 000 miestä, vyöryivät Dareioksen 1 000 000 soturin joukkoja vastaan ja hajottivat ne. Dareios III pakeni ja murhattiin, joten Dareios I:stä alkanut Akhemenidien hallitsijasuku loppui. Persian valtakunta oli nyt Aleksanteri Suuren käsissä, ja hän hallitsi ”suurella vallalla” ja ”teki, mitä tahtoi”. Hän nai Roksanen, voitetun Baktrian kuninkaan tyttären, ja myöskin Statiran, Persian kuninkaan Dareios III:n tyttären. Hän sai Roksanen kanssa pojan, ja tämän nimeksi pantiin Aleksanteri (Allou). Hänellä oli avioton poika erään Barsinen kanssa, ja tämän nimeksi pantiin Herakles (Herkules).

12. Miten kauan Aleksanteri nautti maailmanhallinnosta, ja milloin hänen valtakuntansa pirstoutui?

¹² Aleksanteri ei saanut nauttia kauan maailmanhallinnosta. Jehovan enkeli ennusti sen: ”Mutta juuri kun hän on noussut, hajoaa hänen valtakuntansa ja jakautuu neljään taivaan tuuleen. Se ei joudu hänen jälkeläisilleen eikä ole niin mahtava kuin hänen hallitessaan. Sillä hänen valtakuntansa kukistuu ja joutuu muille, ei heille.” (Dan. 11:4) Ollessaan elämänuransa huipulla, vasta 33. ikävuodellaan, mässäilevää Aleksanteria kohtasi malariakuume Babylonissa vuonna 323 eKr., ja hänen suunnitelmansa tämän Raamatussa tuomitun kaupungin tekemiseksi maailman pääkaupungiksi luhistui. Hänen laaja valtakuntansa Euroopassa, Vähässä-Aasiassa, Aasiassa, keski-idässä ja Egyptissä pirstoutui taivaitten neljään tuuleen. Kenraali Ptolemaios, Egyptin satraappi, vei hänen ruumiinsa Egyptiin ja hautasi sen Aleksandriaan.

13. Miten se ennustus osoittautui todeksi, että valtakuntaa ei pitänyt jaettaman Aleksanterin jälkeläisille?

¹³ Valtakunta ei siirtynyt Aleksanterin jälkeläisille. Hän oli jättänyt jälkeensä Makedoniaan kykenemättömän veljen, Filippos Aridaeuksen. Tämä hallitsi vähemmän kuin seitsemän vuotta, ja sitten hänen oma äitinsä murhasi hänet vuonna 317 eKr. Aleksanterin Roksanen kanssa avioliitossa syntynyt poika Aleksanteri Allou seurasi häntä ja hallitsi ainoastaan kuusi vuotta. Hänkin sai vuonna 311 eKr. väkivaltaisen kuoleman erään isänsä kenraalin, Kassandroksen, kädestä, ja tämä anasti nyt Makedonian ja Kreikan valtaistuimen. Aleksanterin avioton poika Herakles ryhtyi hallitsemaan isänsä nimessä, mutta hänet murhattiin vuonna 309 eKr. Hänen mukanaan sammui suuren verenvuodattajan Aleksanterin suku vereen. Valta oli väistynyt hänen huoneeltaan. Enkelin ennustus toteutui.

14. Miten Aleksanterin valtakunta jaettiin joksikin ajaksi ”neljään taivaan tuuleen”, ja miten tämä väheni myöhemmin kolmeen?

¹⁴ Aleksanterin valtakunta repeytyi muiden miesten kuin hänen jälkeläistensä hallittavaksi. Hänen kenraalinsa riitelivät keskenään ja kahmivat alueita, ja tuo pirstoutunut valtakunta oli jonkin aikaa jakautuneena neljään osaan, ”neljään taivaan tuuleen”. Yksisilmäinen kenraali Antigonos yritti asettautua Aasian herraksi ja otti lopulta kuninkaan arvonimen väittäen olevansa Aleksanteri Suuren perijä. Hänen oli voitettava kolmen muun kenraalin, Kassandroksen, Seleukoksen ja Lysimakhoksen, salaliitto. Hän kaatui taistellessaan heitä vastaan Ipsoksessa, Vähän-Aasian Fryygiassa, vuonna 301 eKr. Nuo neljä muodostunutta hellenististä valtakuntaa olivat: 1) Kenraali Kassandroksen valtakunta Makedoniassa ja Kreikassa; 2) kenraali Lysimakhoksen valtakunta Vähässä-Aasiassa ja Euroopan puoleisessa Traakiassa, Bysantti mukaan luettuna; 3) kenraali Seleukos Nikatorin (Valloittajan) valtakunta; hän anasti Babylonian, Meedian, Syyrian, Persian ja Indus-joen itäpuolella olevat provinssit; ja 4) kenraali Ptolemaios Lagoksen valtakunta; hän otti Egyptin, Libyan, Arabian ja Palestiinan sekä Koilesyyrian. Kenraali Kassandroksen miespuolinen sukuhaara sammui muutamassa vuodessa, ja kenraali Lysimakhos otti vuonna 285 eKr. Makedonian valtakunnan Euroopan puoleisen osan haltuunsa. Mutta yksisilmäisen kenraali Antigonoksen pojanpoika, Antigonos Gonatas, sai vuonna 277 eKr. haltuunsa Makedonian valtaistuimen. Tämä vähensi hellenistiset valtakunnat kolmeen, kunnes Makedonia joutui riippuvaiseksi Roomasta vuonna 168 eKr. ja päätyi roomalaiseksi provinssiksi vuonna 146 eKr.

15. Miten kenraali Seleukos Voittajasta tuli Aasian alueitten herra, ja mitkä apostoleitten kannalta katsoen kiinnostavat kaupungit hän perusti?

¹⁵ Kenraali Lysimakhos kaatui vuonna 281 eKr. taistellessaan kenraali Seleukos Nikatoria vastaan ja jätti täten Seleukokselle itse asiassa Aasian alueitten herruuden. Seleukoksesta tuli Syyrian seleukidien kuningashuoneen perustaja. Hän perusti kohta Ipsoksen ratkaisevan taistelun jälkeen Antiokian kaupungin Syyriaan, nimittäen sen isänsä Antiokhoksen mukaan. Sen merisatamaksi hän perusti rannikkokaupungin, minkä hän nimitti itsensä mukaan Seleukiaksi. Kristitty apostoli Paavali käytti vuosisatoja myöhemmin Seleukian merisatamaa ja opetti kristillistä totuutta Syyrian Antiokiassa, missä Jeesuksen seuraajia ruvettiin ensiksi kutsumaan kristityiksi. – Apt. 11:25–27; 13:1–4.

16. Mihin Seleukos siirsi pääkaupunkinsa, ja mikä pitkäaikainen sodankäynti alkoi hänestä, kuten loppunäyssä on kuvailtu?

¹⁶ Seleukos siirsi hallitusistuimensa Babylonista uuteen pääkaupunkiinsa Syyrian Antiokiaan. Hänet salamurhattiin vuonna 280 eKr. Seleukidien hallitussuku, minkä hän jätti jälkeensä, pysyi vallassa vuoteen 64 eKr., jolloin roomalainen kenraali Pompeius teki Syyriasta Rooman provinssin. Seleukos antoi kauan ennen kuolemaansa pojalleen Antiokhos I:lle yksinvaltiuden kaikissa Eufrat-virran toisella puolella olevissa maissa sekä kuninkaan arvon. Pitkäaikainen sodankäynti Raamatun ”Pohjan kuninkaan” ja ”Etelän kuninkaan” välillä alkoi kuningas Seleukos Nikatorista. Jehovan enkeli jätti kaukokatseisesti ”Pohjan kuninkaan” ja ”Etelän kuninkaan” nimet mainitsematta, koska nämä kaksi ”kuningasta” vaihtelevat kansallisuudeltaan ja poliittiselta asemaltaan vuosisatojen kuluessa ja tulevat erittäin tärkeiksi merkitykseltään meillekin tällä kahdennellakymmenennellä vuosisadalla.

NÄIDEN KAHDEN KUNINKAAN KILPAILUa

17. Keihin nähden nuo kaksi kuningasta olivat pohjoisessa ja etelässä?

¹⁷ Jehovan enkeli alkaa nyt kertoa monia yksityiskohtia tuosta pitkäksi venyneestä sodankäynnistä: ”Ja Etelän kuningas on voimistuva, niin, hän, joka on yksi hänen ruhtinaistaan, mutta eräs toinen on voimistuva häntä vastaan ja on hallitseva; hänen valtansa on oleva suuri valta.” (Dan. 11:5, Le) Minkä eteläpuolella tämä ”Etelän kuningas” on, ja minkä pohjoispuolella on ”Pohjan kuningas”? He ovat pohjoiseen ja etelään päin Danielin kansasta, mikä oli tämän Danielin saaman näyn aikaan vapautettu Babyloniasta ja ennallistettu Juudan maahan.

18. Kuka tämä Danielin 11:5:nnen ”Etelän kuningas” oli henkilökohtaisesti, ja minkä hallitsijasuvun hän perusti?

¹⁸ Kuka on Danielin 11:5:nnessä mainittu ”Etelän kuningas” henkilökohtaisesti? Hän on yksi Aleksanteri Suuren ”ruhtinaista” eli sotapäälliköistä, nimittäin Ptolemaios I, Lagoksen poika. Hän oli todellisuudessa eräs Aleksanterin kahdeksasta henkivartijasta. Hänestä tehtiin Egyptin satraappi, mutta hän otti kuninkaan arvon vuonna 306 eKr. jäljitellen yksisilmäistä kenraalia Antigonusta. Hän oli ensimmäinen kolmestatoista tai neljästätoista Makedonian kuninkaasta eli Egyptin faraosta. Hän perusti nimensä mukaan Ptolemaiosten hallitsijasuvun Egyptissä. Hän valtasi Jerusalemin noin vuonna 312 eKr. sapattipäivänä. Hän houkutteli juutalaisia tulemaan siirtolaisiksi Egyptiin, ja heistä perustettiinkin siirtokunta Aleksandriaan. Hän osallistui poikansa ja seuraajansa kanssa Aleksandrian kuuluisan kirjaston ja museon perustamiseen. Juutalainen Juudean provinssi oli Ptolemaioksen Egyptin eli ”Etelän kuninkaan” valvonnassa vuoteen 198 eKr. saakka, jolloin ”Pohjan kuningas” otti sen haltuunsa. Ptolemaios I hyökkäsi kuningas Seleukoksen Syyrian alueelle useita kertoja.

(Jatkuu)

[Alaviitteet]

[Kartta s. 47]

(Ks. painettu julkaisu)

HELLENISTISET VALTAKUNNAT pohjoisessa ja etelässä (312–30 eKr.)

Rajat ---

Kaupungit °

MITTAKAAVA KM:SSÄ

0

100

300

500

800

(VÄLIMERI)

MAKEDONIAN VALTAKUNNAT

Pella

Thermopylai

KREIKKA

Akarnania

Khalkis

Ateena

Boiotia

Sparta

KREETA

KYPRO

TRAAKIA

Bysantti

Lysimakhia

(Musta meri)

SELEUKIDIEN VALTAKUNTA

BITYNIA

Ilion

Pergamon

Sardes

Efeso

Magnesia

KILIKIA

TAURUSVUORISTO

Tarso

Seleukia

Antiokia

Tadmor (Palmyra)

Damasko

Byblos

Siidon

Tyyro

Ptolemais

Jerusalem

Gassa

PTOLEMAIOSTEN VALTAKUNTA

EGYPTI

Niili

Aleksandria

Memfis

LIBYA

Punainen meri

ARABIA

Elat

ARMENIA

PONTOS

Tigris

MESOPOTAMIA

Eufrat

Babylon

BABYLON

(Persian lahti)

PERSIA

Suusan

EELAM

Persepolis

KARMANIA

GEDROSIA

MEDIA

Gaugamela

Ekbatana

PARTHIA

HYRKANIA

Hekatompylos

AREIA

SOGDIANA

BAKTRIA

DRANGIANA

ARAKHOSIA

(Indus)

(Jhelum j.)

(Chenab j.)

(Ravi j.)

(Sutlej j.)

AASIA

(Kaspian meri)