Nälkäinen heinäsirkka
”NIINKUIN Eedenin puutarha on maa sen edessä, sen jäljissä on autio erämaa, eikä jää ketään, joka olisi siltä pelastunut.” (Jooel 2:3) Näin kirjoitti muinainen heprealainen profeetta Jooel kuvaillessaan heinäsirkkojen hyökkäyksen vaikutuksia.
Laaja aavikkosirkkaparvi voi muuttaa monien hehtaarien suuruisen viljapellon surullisen näköiseksi, mikä merkitsee nälänhädän lisääntymistä. Yksi ainoa heinäsirkka syö oman painonsa verran joka päivä. Kun ajattelemme, että laaja parvi voi muodostua miljardeista heinäsirkoista, tuhotun kasvillisuuden määrä on todella valtavan suuri. On arvioitu, että noin 40 miljardin heinäsirkan parvi, joka peittää tuhannen neliökilometrin suuruisen alan, saattaa ahmia yli 70000 tonnia ruokaa päivittäin!
Vuonna 1958 näin suuri parvi ilmestyi Somaliaan, Afrikan itäisimpään valtioon. Tämä valtaisa parvi ei kuitenkaan ole tilastojen suurin. Vuonna 1889 eräs parvi Punaisenmeren alueella peitti arviolta 5000 neliökilometriä.
Seuraava raamatullinen kuvaus heinäsirkkavitsauksesta ei ole liioittelua: ”Ryskyen kuin sotavaunut ne hyppivät vuorten huipuilla, räiskyen kuin tulen liekki, joka kuluttaa oljet; ne ovat kuin väkevä kansa, sotarintaan asettunut. Niitten edessä kansat vapisevat, kaikki kasvot kalpenevat. Kaupunkiin ne hyökkäävät, ryntäävät muurille, nousevat taloihin, tulevat ikkunoista sisään kuin varas. Niitten edessä maa vapisee, ja taivaat järkkyvät; aurinko ja kuu käyvät mustiksi, ja tähdet kadottavat valonsa.” – Jooel 2:5, 6, 9, 10.
Heinäsirkkaparven lähestyminen voidaan kuulla jo kymmenen kilometrin päähän. Heinäsirkka-armeija etenee kuin hyvin järjestäytynyt sotajoukko tuhoten kaiken kasvillisuuden, joka osuu sen tielle. Myöskään pellava, villa, silkki ja nahka eivät säästy sen leuoilta. Kun heinäsirkat hyökkäävät taloihin, ne eivät säästä edes huonekalujen päällä olevaa lakkaa.
Maanviljelijät saattavat epätoivoissaan heittää heinäsirkkoja kivillä ja säilyketölkeillä ja lyödä niitä ruo’oilla ja kepeillä. Loppujen lopuksi se on kaikki turhaa. Niitä on aivan liian paljon. Ankara hyökkäys jatkuu. Niitä on niin paljon, että ne näyttävät pilveltä tai lumimyrskyltä, joka pimentää taivaan.
Onneksi aavikkosirkat eivät hyökkää joka vuosi täydessä voimassaan aiheuttaen pelottavaa tuhoa. Miksi eivät?
Se johtuu pääasiassa sääolosuhteista. Kuivina vuosina, kun aavikkoseuduilla on vähän kasvillisuutta, heinäsirkat eivät kehity täysikasvuisiksi niin runsain määrin eivätkä sen jälkeen keräänny parviksi. Ne muistuttavat vihreitä heinäsirkkoja. Mutta kun aavikolla esiintyy useita sateita, suuret joukot heinäsirkkoja tulevat täysikasvuisiksi ja muodostavat parvia. Niiden väri vaihtuu vihreästä keltaiseksi, mustaksi tai punaiseksi.
Heinäsirkkojen värin ja käyttäytymisen muutokset johtuvat niiden koskemisesta toinen toisiinsa. Tämä on vahvistettu tieteellisillä kokeilla. Kun aavikkosirkka suljetaan tölkkiin, missä kosketuksen vaikutusta jäljitellään pienillä kieppuvilla rihmoilla, se vähitellen vaihtaa väriä.
Nykyaikaiset menetelmät heinäsirkkojen kurissa pitämiseksi, varsinkin lentosumutus, ovat rajoittaneet heinäsirkkavitsausten määrää. Mutta ne eivät estä heinäsirkkoja lisääntymästä runsaslukuisesti. Ainoa seikka, joka voi todella estää heinäsirkkavitsauksen, on luonnononnettomuus – kuivuus.
Merkitseekö tämä sitä, että ihmisen täytyy aina taistella nälkäistä heinäsirkkaa vastaan? Ei. Miksi ei? Koska Luojan, Jehova Jumalan, tarkoitus on muuttaa maa paikaksi, jossa ei ole enää niitä ongelmia, jotka ovat estäneet ihmistä nauttimasta elämästä. (Ilm. 21:3–5) Hänen luomakuntansa osana heinäsirkoilla on paikka maan päällä, ja hänen uudessa järjestyksessään ne tulevat pysymään omassa paikassaan eikä niistä tule tuhoavaa vitsausta.
Vuosisatoja sitten Jehova Jumala osoitti voimansa heinäsirkkojen pitämiseksi kurissa. Hän aiheutti näillä hyönteisillä suuren vitsauksen egyptiläisille, jotka pitivät israelilaisia orjuudessa, ja sitten myös lopetti tämän vitsauksen ajamalla koko parven mereen. – 2. Moos. 10:12–19
Omalla tavallaan nälkäinen heinäsirkka voi auttaa meitä ymmärtämään ihmisen pienuuden ja Jumalan suuruuden. Vain Luoja voi pitää huolen siitä, että jonakin päivänä tämä hyönteinen palvelee hyödyllistä tarkoitusta ihmisen hyväksi eikä ole enää ongelma, jonka kanssa hänen täytyy kamppailla.