Jehovan kostoa ja rakkautta käsittelevät Jooelin profetiat

”NÄITTEN jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni.” – Jooel 2:28, 29.

Nämä kaksi jaetta ovat epäilemättä parhaiten tunnettu osa Jooelin profetiasta siksi, että Pietari lainasi niitä helluntaina. (Apt. 2:14–18) Mutta Raamatussa olevalla Jooelin kirjalla on paljon muutakin sanottavaa, vaikka hänen profetiansa sisältää vain kolme lukua, yhteensä 73 jaetta. Kirja kertoo myös tuhoisasta heinäsirkkavitsauksesta ja siitä aiheutuvasta nälänhädästä, katumuksen ja ennallistuksen ajasta ja Jehovan kansoille toimeenpanemasta kostosta. Meidän Raamatuissamme Jooel on toisena niin sanotuista pikkuprofeetoista, joiden pienuus johtuu kunkin kirjan lyhyydestä mutta ei siitä, etteivät ne olisi tärkeitä.

Jooelin profetian tarkastelusta käy ilmi sellainen Raamatun periaate, että sanoma on tärkeä eikä sen antamiseen käytettävä ihminen. Niinpä me emme tiedä sen kirjoittajasta Jooelista muuta kuin että hän oli Petuelin poika. Raamatun nimillä on usein merkitys, ja niin on Jooelin ja hänen isänsäkin nimellä. ”Petuel” tarkoittaa ’Jumala vapauttaa’, ja ”Jooel” merkitsee ’Jehova on Jumala’.

Kirjan sisäinen todistus ilmaisee, että mitä todennäköisimmin Jooel kuului Juudan kahden sukukunnan valtakuntaan. Tämä ilmenee siitä, miten paljon profetiassa korostetaan Juudaa ja Jerusalemia ja Jerusalemissa suoritettavaa temppelipalvelusta.

Milloin tämä profetia kirjoitettiin? Sitä me emme voi tietää ehdottoman varmasti. Oppineitten esittämät arviot vaihtelevat 900-luvulta eaa. 100-luvulle. Todisteet viittaavat noin vuoteen 820 eaa. Tätä ajankohtaa näyttää tukevan se tosiasia, että siinä mainitaan Israelin aikaisempia vihollisia – Tyros, Sidon, Filistea, Edom ja Egypti – eikä myöhemmän ajan vihollisia, kuten Assyriaa ja Babyloniaa. Siihen viittaa myös kirjan paikka Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa.

Kirjoitustyyli puhuu myös aikaisemman ajankohdan puolesta. Monet pitävät Jooelin tyyliä niin erinomaisena, että hänen profetiaansa voitaisiin verrata erittäin hyvin kiillotettuun timanttiin. Itse asiassa se on kirjalliselta tyyliltään niin korkealuokkainen, että jotkut oppineet asettavat Jooelin profetian kaikkien myöhempien profeettojen edelle. Hänen kirjoituksensa on hyvin runollista ja sille on tunnusomaista erilaisten poljentojen käyttö. Hän osoittaa myös pitävänsä vertauksista ja kielikuvista.

Israelilaiset itse eivät ole koskaan asettaneet kyseenalaiseksi Jooelin profetian oikeaperäisyyttä; sillä on varhaisesta asti ollut kunniakas asema heidän kaanonissaan. Sen oikeaperäisyyttä tukevat edelleen apostolien Pietarin ja Paavalin siitä ottamat lainaukset. Sen oikeaperäisyyden vahvistaa myös sen Tyrosta, Filisteaa ja Edomia koskevien profetioitten täyttymys. – Apt. 2:14–18; Room. 10:13.

VITSAUS JA NÄLÄNHÄTÄ

Jooelin profetian voitaisiin katsoa koostuvan kolmesta osasta. Ensimmäinen osa (1:1–2:11) esittää kaksi erilaista kuvausta heinäsirkkavitsauksesta. Ensimmäinen kuvaus vertaa sitä sellaisten heinäsirkkojen aiheuttamaan vitsaukseen, joilla on leijonien hampaat ja leukaluut. Tätä koskevasta Jooelin esityksestä on sanottu: ”Heinäsirkkavitsauksen aiheuttama kauhea tuho maanviljelykselle ja ihmisten taloudelliseen ja uskonnolliseen elämään on kuvailtu melkein tieteellisen tarkasti monien sellaisten mielestä, jotka itse ovat nähneet sellaisen vitsauksen.”

Kuten Jooel kertoo meille, kaikki on syöty putipuhtaaksi. Maa on riistetty, maanviljelijät ovat onnettomia ja viinitarhurit valittavat. Kotieläimetkin huokaavat ja karja on sekasorron vallassa. Ei ihme, että Jehovan huoneessa olevien pappien ja palvelijoitten käsketään valittaa, viettää yö säkkiin pukeutuneena, pyhittää paastoaika ja ’huutaa Herran puoleen’! – Jooel 1:14.

Toinen kuvaus heinäsirkkavitsauksesta alkaa käskyllä antaa hälytys: ”Puhaltakaa pasunaan Siionissa, toitottakaa torvia minun pyhällä vuorellani.” Sitten kuvaus jatkuu: ”Ne juoksevat kuin sankarit, kuin soturit ne nousevat muurille. . . . Toinen ei sysi toistansa: jokainen kulkee omaa suuntaansa. Heittoaseitten välitse ne syöksyvät pysähtymättä. Kaupunkiin ne hyökkäävät, ryntäävät muurille, nousevat taloihin, tulevat ikkunoista sisään kuin varas.” – Jooel 2:1, 7–9.

Koska käytetty kieli on erittäin kuvallista, näyttää siltä, että meidän tulee pitää Jooelin sanoja profetiana eikä selostuksena siitä, mitä on todella tapahtunut menneisyydessä. Mihin se soveltuu? Tosiasiat viittaavat siihen, että se soveltuu Jehovan todistajien 1920-luvun alkupuolella aloittamaan ponnekkaaseen talosta taloon suoritettavaan todistustyöhön. He ovat tosiaan osoittautuneet vitsaukseksi nykyiselle kristikunnalle ja ovat menneet eteenpäin kuin hyvin koulutettu armeija.a

KATUMUS JA ENNALLISTUS

Jooelin profetian toinen osa käsittelee katumusta ja sitä seurannutta ennallistusta. Me luemme Jooelin 2:12–14:stä: ”Kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen. Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, . . . Ehkä hän vielä katuu ja jättää jälkeensä siunauksen: ruokauhrin ja juomauhrin Herralle, teidän Jumalallenne.”

Profetian tällä osalla näyttää myös olleen erityinen täyttymyksensä nykyaikoina, varsinkin ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin Jumalan kansalla oli saastaiset huulet ja Jehova oli suuttunut siihen. Juuri silloin Jehovan kansa katuen anoi Jumalalta, niin kuin on mainittu Jooelin 2:17:ssä: ”Säästä, Herra, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi, pakanain pilkattavaksi. Miksi pitäisi sanottaman kansain seassa: ’Missä on heidän Jumalansa?’” – Vrt. Jes. 12:1; 6:5.

Jooelin 2:21–27:ssä ja 3:18–21:ssä profetia kuvailee tämän katumuksen hedelmiä, ennallistuslupauksia. Ensimmäisen maailmansodan vuosien tuskallisten kokemusten jälkeen Jehovan kansa on tosiaan ennallistettu hengelliseen paratiisitilaan. – Ks. Jes., 35. luku.

Apostoli Pietarin sanojen (Apt. 2:14–18) valossa ei voi olla epäilystäkään siitä, että Jooelin 2:28, 29 täyttyi helluntaipäivänä vuonna 33. Mutta sillä näyttää olleen toinen täyttymys Saatanan koko asiainjärjestelmän ”viimeisinä päivinä”. (2. Tim. 3:1) Varsinkin vuosina 1919 ja 1922 Jehovan henkeä vuodatettiin erityisesti Jehovan antautuneen kansan kahden konventin yhteydessä, jotka pidettiin Cedar Pointissa Ohiossa Yhdysvalloissa.

TUOMION TÄYTÄNTÖÖNPANO

Sitten tulemme kolmanteen osaan, joka käsittelee tuomiota ja sen täytäntöönpanoa. (Jooel 3:2–16, 19) Se kertoo, miksi Jehova on suuttunut kansoihin – sen tavan vuoksi, jolla ne ovat kohdelleet hänen palvelijoitaan. Ne hajottivat heidät kansojen sekaan ja tekivät heistä orjia. Ne myös ryöstivät Jehovan temppelistä kullan, hopean ja muut kalleudet ja veivät ne omiin temppeleihinsä. Ne tekivät väkivaltaa Juudan pojille ja vuodattivat viatonta verta. Huomaa, että Jehova Jumala väittää tässä tämän huonon kohtelun olevan ikään kuin häneen kohdistettua, aivan samoin kuin Jeesus sanoi Saulus Tarsolaiselle, että tämä vainosi Häntä, kun Saulus vainosi Jeesuksen seuraajia. – Apt. 9:5.

Myöhemmin vaadittuaan nämä kansat tilille Jehova käskee kansansa julistaa kostonpäiväänsä noiden kansojen keskuudessa: ”Alkakaa pyhä sota, innostakaa sankareita.” Sitten sanotaan päinvastoin kuin Jesajan 2:2–4:ssä ja Miikan 4:1–3:ssa: ”Takokaa vantaanne miekoiksi ja vesurinne keihäiksi. Sanokoon heikko: ’Minä olen sankari’.” Heidät kutsutaan Joosafatin laaksoon; nimi Joosafat tarkoittaa ’Jehova on Tuomari’. – Jooel 3:9–12.

Seuraavaksi kuvaillaan kansoja kohtaavaa Jehovan kostoa. Sirppi lähetetään suorittamaan jumalattomien kansojen elonkorjuu, joiden viinikuurnaan heittäminen aiheuttaa sen ylitsepursuamisen. Sopivasti tämä profetian osa päättyy kaikkein tärkeimmän syyn esittämiseen siihen: ”Te tulette tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka asun Siionissa, pyhällä vuorellani.” (Jooel 3:17) Tämä profetia vastaa tarkoin sitä, mitä Ilmestyskirja sanoo Harmagedonista. – Ilm. 16:14–16; 19:15–21.

Jooelin kirja julistaa Jehova Jumalan suvereenisuuden suuruutta. Tämä ilmenee siitä, että hän lähettää heinäsirkkavitsauksen ’Juudan juopuneille’ (kristikunnalle), haastaa kansat taistelemaan ja teloittaa ne ”Joosafatin laaksossa”. Tämä profetia korostaa myös Jehovan suurta armoa, sillä me luemme Jooelin 2:13:sta: ”Kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa.” Lisäksi kirjaan sisältyy Jehovan kansalle käsky kaiuttaa varoitusta hänen tulevasta kostonpäivästään, kun he julistavat kansojen keskuudessa: ”Alkakaa pyhä sota.” Me olemme onneksi saapuneet siihen aikaan, jolloin Jehova istuu ”tuomitsemassa kaikkia pakanakansoja, joka taholta tulleita”! – Jooel 3:9–12.

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 29]

”Kuin soturit ne nousevat muurille . . . nousevat taloihin.” Mihin tämä soveltuu?

Heinäsirkka