’Saarnatkaa vangituille vapautusta’

”Hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta.” – Luuk. 4:18, 19.

1. Mikä valinta on nykyisten ihmisten edessä, ja mikä varoittava esimerkki annettiin meille tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten?

NYKYÄÄN on kysymyksessä joko pikainen vapautus tai väistämätön tuho! Ihmiset joko vapautuvat tai sitten tuhoutuvat sen mukana, joka pitää heitä vankeina ja sortaa heitä! Asia on todellakin niin vakava! Tilanteella, joka nyt on meidän kaikkien edessämme, on varoittava esimerkki varhaisessa historiassa. Se koski kolmentoista miehen ryhmää 1 900 vuotta sitten. He suhtautuivat tilanteeseen rohkeasti ja ryhtyivät tarmokkaisiin ponnisteluihin vapauttaakseen kansansa ennen kauhistavan hävityksen tuloa. Lukuisat ajattelevat ihmiset tottelivat saarnattua vapautuksen sanomaa, hyväksyivät tarjotun avun ja vapautuivat ajoissa järjestöstä, joka piti heitä vankina ja sorti heitä. He eivät olleet sen omaan kansaansa kuuluvan toista miljoonaa käsittävän joukon mukana, joka kuoli muutaman piirityskuukauden kuluessa, eivätkä niiden kymmenientuhansien joukossa, jotka vietiin maanpakoon ja pakanaisäntien orjuuteen. Tämä kaikki oli profeetallista, ja meidän pitäisi ottaa se opiksemme nykyään. Tapahtumien samanlaisuutena historia on lähellä toistumistaan nykyään, mutta vain maailmanlaajuisessa mitassa. Nykyään elävillä ihmisillä on edessään joko vapautus tai tuho!

2. Millaisissa kansallisissa olosuhteissa uskonnollisesti katsoen Jeesus ja hänen apostolinsa joutuivat olemaan, ja oliko hänen kansansa vapaa?

² Katso, millaisissa kansallisissa olosuhteissa Jeesus Kristus ja hänen apostolinsa joutuivat olemaan 1 900 vuotta sitten. Hänen oli aloitettava yksinään paitsi että Jumala oli hänen kanssaan. Hän tuli omaan kansaansa, joka oli syvästi uskonnollinen. Juutalaiset olivat mustasukkaisesti kiintyneet uskontoonsa, joka erosi tyystin hindulaisuudesta, buddhalaisuudesta, Persian zoroasterilaisuudesta, Kreikan ja Rooman uskonnoista sekä goottien ja druidien uskonnoista, jotka rehottivat suurilla alueilla maailmassa. Noiden pakanauskontojen tunnusmerkkinä oli epäjumalanpalvelus. Tämän uskonnon erilaisuuden vuoksi Jeesuksen kansan olisi pitänyt olla vapaa kansa ainakin uskonnollisesti. Juutalaisilla oli 39 pyhää kirjaa, jotka oli ryhmitelty kolmen otsikon alle: laki eli toora, profeetat ja psalmit. He olivat saaneet nämä Luojalta Jumalalta. Miksei heidän olisi pitänyt olla vapaa kansa? Mutta he eivät olleet!

3. Mikä saattoi Jeesuksen kansan orjuuden tilaan?

³ Laki, profeetat ja psalmit eivät saattaneet näitä ihmisiä orjan asemaan uskonnollisesti puhuen. Rooman valtakunta ei orjuuttanut heitä uskonnollisesti, vaikka se olikin valloittanut heidän maansa vuonna 63 eaa. Sen teki se ihmisten suuri perimätietojen ja sääntöjen kokoelma, joka myöhemmin koottiin kirjoitetussa muodossa juutalaiseksi Talmudiksi.

4. Kuka pani heidät tähän orjuusjärjestelmään ja miten, ja millainen suhtautuminen Jumalan profeettoihin oli siitä seurauksena?

⁴ Vaikka nämä henkeyttämättömien ihmisten perimätiedot, säännöt ja määräykset olivat ristiriidassa lain ja profeettojen ja psalmien kanssa ja tekivät ne tyhjäksi, niin uskonnolliset johtajat panivat ne henkeytyksestä kirjoitetun Jumalan sanan sijaan, ja ihmiset luottavaisesti alistuivat tähän. Se saattoi yhteisen kansan orjuusjärjestelmään, sellaisten uskonnollisten johtajien orjuuteen, jotka kunnioittivat enemmän sitä, mitä edellisten aikojen ihmiset olivat opettaneet ja noudattaneet, kuin Jumalan selvästi kirjoitettua lakia ja järjestystä. Tämä orjuus sokaisi heidät. Se pani heidät sokeasti seuraamaan sokeita uskonnollisia johtajiaan ja vastustamaan henkeytettyjä miehiä, jotka Jumala itse lähetti heidän luokseen. Niin kuin historian alastomat tosiasiat osoittavat, se pani heidät kuolemaan asti vastustamaan heidän suurinta Profeettaansa, joka todisti kaikin tavoin olevansa itse Jumalan Poika.

5. Miten kansa suhtautui Jeesuksen sille tarjoamaan suojelukseen, ja mitä sen tähden tapahtui sen kaupungille?

⁵ Ottakaamme esimerkiksi muinainen muurein varustettu Jerusalemin kaupunki vuonna 33 ya., joka oli Rooman keisarin Tiberiuksen 19. hallitusvuosi. Kolme päivää ennen juutalaisten pääsiäistä tuona vuonna Jeesus Kristus tuomitsi yhteisen kansan uskonnollisen orjuutuksen ja sanoi sitten heidän pyhälle kaupungilleen: ”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’. Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen’.” (Matt. 23:1–4, 15, 37–39) Mutta kansa, joka seurasi perimätietonsa säilyttäviä uskonnollisia johtajiaan, ei halunnut sitä suojaa, jota Jeesus Kristus tarjosi sille, niin kuin kana suojelee poikasiaan siipiensä alla. Sen ajan Jerusalem ei sanonut koskaan Jeesukselle: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.” Ja niin tuo juutalainen kaupunki hävitettiin kauhealla tavalla vuonna 70.

6. Miten apostoli Paavali valaisi Aabrahamin huonekuntaan viitaten kansansa orjuutta, ja miten kauan Jerusalem pysyi tässä orjuudessa?

⁶ Myös Jeesuksen Kristuksen apostolit näkivät kansan uskonnollisen vankeuden. Noin kaksikymmentä vuotta ennen kuin Rooman armeijat tuhosivat Jerusalemin, apostoli Paavali kirjoitti eräille Galatian opetuslapsille, jotka olivat harhautumassa uskonnollisten perimätietojen vankeuteen: ”Aabrahamilla oli kaksi poikaa, toinen orjattaresta, toinen vapaasta. . . . [Orjatar] Haagar . . . vastaa nykyistä Jerusalemia, joka elää orjuudessa lapsineen. Niin me siis, veljet, emme ole orjattaren [Haagarin] lapsia, vaan vapaan. Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” (Gal. 4:21–25, 31; 5:1) Nämä sanat merkitsivät, että Jerusalem oli pysynyt uskonnollisessa orjuudessaan 17 vuotta sen jälkeen, kun Jeesus Kristus kuoli sen porttien ulkopuolella. Se pysyi siinä tilassa, kunnes se tuhottiin vuonna 70 ja pakanalliset roomalaiset veivät orjuuteen kymmeniätuhansia sen uskonnollisesti orjuutettuja lapsia.

VAPAUTUKSEN SAARNAAMINEN JA TARJOAMINEN

7. Oliko Jeesuksen aikana kysymys joko kansan vapautuksesta tai sen tuhosta, ja mitä myöhempi juutalaisten historia osoittaa tästä?

⁷ Kun siis Jeesus Kristus esittäytyi kansalleen 1 900 vuotta sitten, niin tarvitsiko se vapautusta? Oliko kysymyksessä joko vapautus tai tuho? Koska he kieltäytyivät uskonnollisesta vapautuksesta, niin kärsivätkö he ruumiillisen tuhon? Kyllä, 1 100 000 kärsi sen juutalaisen historioitsijan Flavius Josephuksen mukaan. Vaikka heillä oli papisto, vaikka heillä oli mahtava temppeli ja alttari ja pyhä kaupunki, vaikka heillä oli laki, profeetat ja psalmit alkuperäisellä heprean ja aramean kielellä, niin se ei pelastanut heitä. He olivat hylänneet sen vapautuksen, joka oli heille tarjottu Jumalan varaamalla tavalla. He eivät saaneet vapautusta kapinoidessaan Roomaa vastaan vuonna 66 ja ponnistellessaan sankarillisesti vapautuakseen Rooman herruudesta. Jumala oli todellakin hylännyt heidän ”huoneensa”, heidän Jerusalemissa olevan pyhän temppelinsä. Hän ei suojellut sitä tuholta vuonna 70.

8. a) Miten paljon aikaa tarvittiin Jerusalemin tapauksessa väärinteon huonojen seurausten ilmenemiselle? b) Missä ominaisuudessa Jeesus palasi Nasaretiin, ja mitä hän sopivasti teki siellä sapattipäivänä?

⁸ Väärän toimintatavan huonot tulokset eivät ilmaannu heti. Niin oli myös Jerusalemin ja sen temppelin laita. Kului ainakin 40 vuotta. Pääsiäisen aikaan keväällä vuonna 30 Jeesus Kristus puhdisti temppelin rahanvaihtajista ja kaupustelijoista, jotka muuttivat temppelin ”markkinahuoneeksi”. (Joh. 2:13–17) Muutamia kuukausia myöhemmin hän kävi kotikaupungissaan Nasaretissa. Vuotta aikaisemmin hän oli lähtenyt Nasaretista puuseppänä. Nyt hän palasi Jumalan valtakunnan saarnaajana. Juutalaisten sapatti oli tulossa, ja tapansa mukaan hän meni synagoogaan, ei vain kuuntelemaan, vaan esittääkseen vapautuksen sanomansa. Hän nousi lukemaan osan Pyhästä Raamatusta siellä oleville juutalaisille palvojille. ”Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna: ’Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta’.” – Luuk. 4:16–19.

9. Mistä Jeesuksen lukema ennustus löytyi, ja keiden vapautuksen vankeudesta se ensimmäisessä sovellutuksessaan ilmaisi?

⁹ Se oli Jes. 61:1, 2:n ennustus, joka oli kirjoitettu ainakin 732 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Se oli siis kirjoitettu ainakin 125 vuotta ennen kuin Babylonian armeijat tuhosivat Jerusalemin ja veivät suurimman osan eloon jääneistä juutalaisista vankeuteen Babyloniin, väärän uskonnon pääkaupunkiin. Siellä heitä sorrettiin ja heidän Jumalaansa Jehovaa pilkattiin. Tapahtui juuri niin kuin profeetta Jesaja oli ennustanut: ”Sen valtiaat elämöivät, sanoo Herra, ja minun nimeäni pilkataan alati, kaiket päivät.” (Jes. 52:5) Babylon ei ollut ajatellut vapauttaa juutalaisvankeja. Juutalaisvankien vapauttamiseksi oli välttämätöntä kukistaa uskonnollinen Babylon. Kun profeetta Jesaja ennusti Babylonin kukistumisen, niin hän sanoi sen tähden kansan esittävän seuraavan kysymyksensä kukistuneesta kuningassuvusta: ”Onko tämä se mies, joka järisytti maan, järkytti valtakunnat, joka teki maanpiirin erämaaksi ja hävitti sen kaupungit, joka ei päästänyt vankejansa kotiin?” (Jes. 14:16, 17) Jesajan ennustus eräästä voidellusta saarnaajasta kuitenkin osoitti, että juutalaisvangit vapautettaisiin. Vapautus tulikin vastustamattomasti – vuonna 537 eaa.

10. Miten Jesajan ennustamaa voideltua saarnaajaa koskeva kysymys tuli selvitetyksi Nasaretin synagoogassa?

¹⁰ Kuka oli se voideltu saarnaaja, johon Jesaja viittasi? Heprealaiseen Raamattuun merkityt profeetalliset sanat kuuluvat: ”Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta [silmien täyttä avautumista, Um], julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia.” (Jes. 61:1, 2) Jeesus Kristus selvitti tämän voideltua saarnaajaa koskevan kysymyksen Nasaretin synagoogassa. Luettuaan Jesajan ennustuksen hän ojensi kirjakäärön takaisin palvelijalle, istuutui ja sanoi kaikille synagoogassa olijoille: ”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen.” (Luuk. 4:20, 21) Se merkitsi sitä, että Jeesus oli tämä voideltu saarnaaja.

11. a) Millä tavalla Jeesus oli puhunut siellä oikein? b) Miksi hän meni Nasaretin ulkopuolelta etsimään juutalaisia, jotka halusivat vapautusta vankeudesta?

¹¹ Jeesus oli puhunut oikein. Vuotta aikaisemmin Johannes Kastaja oli kastanut hänet, ja kun hän nousi Jordan-virran vedestä, Jumala vuodatti pyhän hengen kastetun Jeesuksen päälle. Herra Jehova voiteli hänet pyhällä hengellä. Siten hänestä tuli se, joka oli voideltu saarnaamaan vangituille vapautusta ja näkönsä saamista niille, jotka heidän uskonnollisen vankilansa synkkä pimeys oli sokaissut. (Matt. 3:13–17) Mutta Jeesus sanoi noille nasaretilaisille synagoogassa: ”Totisesti minä sanon teille: ei kukaan profeetta ole otollinen kotikaupungissaan.” Jeesus oli oikeassa, sillä kun hän lopetti saarnansa, he yrittivät tappaa hänet, vaikka hän todellisuudessa oli Voideltu, Messias, Kristus. Mutta Jeesuksen Kristuksen ei pitänyt kuolla siten, kuin he ajattelivat. Niinpä hän pääsi Jumalan avulla heidän käsistään ja lähti saarnaamaan muualle. (Luuk. 4:22–30) Hän etsi kotiseutunsa ulkopuolelta juutalaisia, jotka halusivat vapautusta vankeudesta.

12. Täyttyikö Jesajan ennustus voidellusta saarnaajasta lopullisesti Jeesuksessa, ja mitä seuraavan helluntain tapahtumat osoittivat?

¹² Täyttyikö Jesajan ennustus voidellusta saarnaajasta lopullisesti Jeesuksessa Kristuksessa? Ei! Vapautuksen saarnaaminen ei lakannut, kun Jeesus Kristus kuoli pääsiäispäivänä vuonna 33. Hänen kuolemansa jätti Jerusalemin pääkaupungin yhä ”orjuuteen lapsineen”. (Gal. 4:25) Mutta Jeesus oli koonnut ympärilleen kaksitoista miestä olemaan hänen kanssaan suurimman osan ajasta. Ylösnousemuksensa jälkeen ja ennen nousemistaan takaisin taivaaseen hän sanoi uskollisille apostoleilleen: ”Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” Kymmenen päivää myöhemmin pyhä henki tuli heihin helluntaipäivänä Jerusalemissa. (Apt. 1:1–9; 2:1–21) Siten Herra Jehova alkoi voidella hengellä Jeesuksen Kristuksen kastettuja seuraajia. (2. Kor. 1:21; 1. Joh. 2:20, 27) Täten Jesajan ennustus alkoi soveltua myös heihin, ja heidänkin osakseen tuli velvoitus ’saarnata vangituille vapautusta’.

13. Miten apostoli Pietari osoitti helluntaipäivänä kansan tärkeän vapautustarpeen?

¹³ Nuo juutalaiset ja käännynnäiset, jotka kokoontuivat tuhansittain kuulemaan, miten Pietari ja muut apostolit saarnasivat helluntaipäivänä pyhän hengen innoittamina, eivät ehkä täysin ymmärtäneet, miten tärkeä ja ajankohtainen tämä vapautus uskonnollisesta vankeudesta oli. Mutta Pietari ymmärsi sen, ja hän sanoi kyseleville ihmisille: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta.” Tätä edeltäneessä puheessaan hän lainasi myös heille Jooelin ennustusta Jehovan hengen vuodattamisesta viimeisinä päivinä ja jatkoi lainaten Jooelin ennustuksen lopun sanoen: ”Ja minä [Jehova] annan näkyä ihmeitä ylhäällä taivaalla ja merkkejä alhaalla maan päällä, verta ja tulta ja savupatsaita. Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran [Jehovan, Um] päivä tulee, se suuri ja julkinen. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran [Jehovan] nimeä, pelastuu.” (Apt. 2:16–21, 40; Jooel 2:28–32) Se merkitsi, että pyhän hengen vuodattaminen ja vapautuksen saarnaaminen edeltäisivät epätavallista ahdistuksen aikaa, jolloin tuho kohtaisi ”nurjaa sukupolvea” ja kaikkia niitä, jotka eivät huutaisi avukseen Jehovan nimeä.

MINKÄ TÄYTYY SEURATA HENGELLÄ VOITELEMISTA

14, 15. Minkä piti hengellä voitelemisen jälkeen seurata kansalle, ja miten Gabriel ennusti tämän Danielille?

¹⁴ Ahdinko oli tulossa maalliselle Jerusalemille, joka oli ”orjuudessa lapsineen”. Toinenkin voitelua koskeva profeetallinen lausunto osoitti sen. Tässä ennustuksessa enkeli Gabriel ilmaisi profeetta Danielille tarkan vuoden, jolloin Jeesus voideltaisiin pyhällä hengellä, jotta hänestä tehtäisiin Messias eli ”voideltu, ruhtinas”, ja kertoi myös hänen seuraajiensa voitelemisen. Sitä seuraisi ahdingon aika, sillä enkeli Gabriel sanoi mm.:

¹⁵ ”Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, . . . ja kaikkeinpyhin voidellaan. . . . tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse [se, Um] saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.”

16. Mikä voideltava ”kaikkeinpyhin” oli, ja milloin ja miten voitelu tapahtui?

¹⁶ Näissä Dan. 9:24–26:ssa olevissa sanoissa kaikkeinpyhin, joka piti voidella, on Jumalan hengellinen temppeli. Se koostuu Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen 144 000 uskollisesta seuraajastaan, joista tulee hengellisen temppelin ”eläviä kiviä”. Jumala asuu tässä elävistä kivistä rakennetussa temppelissä henkensä välityksellä. (1. Piet. 2:5; Ef. 2:20–22; 1. Kor. 3:16, 17) Tämä voideltu temppeli ei siis ole sama kuin se ”pyhäkkö”, jonka hyökkäävän ruhtinaan väki oli hävittävä. Tuomittu ”pyhäkkö” oli se palvontahuone, se kirjaimellisten elottomien kivien temppeli, jonka Jeesus sanoi Jumalan hylänneen epäuskoisten juutalaisten haltuun. (Matt. 23:38) Sitä ei voideltu Jumalan pyhällä hengellä, mutta 70. viikon alussa vuonna 29 ya. Jeesus kastettiin pyhällä hengellä. Pian 70. viikon keskivälin jälkeen hänen uskolliset apostolinsa ja muut opetuslapsensa voideltiin hengellä Jerusalemissa helluntaipäivänä, ja 70. viikon lopussa ensimmäiset pakanat eli ei-juutalaiset uskovat voideltiin pyhällä hengelläa Kesareassa noin 80 kilometriä luoteeseen Jerusalemista.

17. a) Mikä Jumalan päättämänä kohtasi ”kaupunkia ja pyhäkköä”, mutta miten kävi ”kaikkeinpyhimmän”? b) Mistä päivästä Pietari varoitti siis juutalaisia helluntaipäivänä?

¹⁷ Tämä voideltu ”kaikkeinpyhin” säilyi, kun ”pyhä kaupunki” ja ”pyhäkkö” tuhoutuivat 34 vuotta 70. viikon päättymisen jälkeen. Jerusalemin ja sen temppelin loppuun saakka oli sotaa, niin kuin enkeli Gabriel oli sanonutkin Danielille, ja roomalainen ruhtinas, joka hyökkäsi legioonineen, nimittäin Titus, aiheutti ”kaupungille ja pyhäkölle” ”hävityksen”, niin kuin Jehova Jumala oli säätänytkin. Se oli totisesti ”Jehovan päivä” Jerusalemille ja sen lapsille. Ja sen päivän yhteydessä oli runsaasti ”verta ja tulta ja savupatsaita”; aurinko ei kirkastanut päivisin kaupungin synkeyttä, ja kuu toi öisin mieleen vuodatetun veren eikä rauhaisaa hopeaista kuutamoa. Nämä tapahtumat sattuivat, kun Jehova Jumala oli vuodattanut pyhän henkensä kaiken lihan päälle Jooelin ennustuksen täyttymykseksi, sen ennustuksen, jonka apostoli Pietari lainasi tuhansien juutalaisten ja käännynnäisten kuullen Jerusalemissa helluntaipäivänä vuonna 33. Pietari varoitti erityisesti noita ympärileikattuja juutalaisia ja käännynnäisiä ’Jehovan suuresta ja julkisesta päivästä’, jonka oli määrä saapua vuonna 70.

18. Miten Jeesuksen ennustus Jerusalemista, jonka hän lausui ratsastaessaan kaupunkiin, osoitti, että vapautuksen vastaanottaminen oli tärkeä?

¹⁸ Oliko heillä siis mitään kiirettä ottaa vastaan sitä vapautusta, mitä Jeesuksen opetuslapset saarnasivat uskonnollisille vangeille, ja oliko heillä mitään kiirettä huutaa avukseen Jehovan nimeä Jeesuksen Kristuksen välityksellä pelastuakseen? Oli totisesti! Vain kaksi kuukautta ennen helluntaita, kun Jeesus oli kuninkaallisella ratsastuksellaan matkalla Jerusalemiin, hän pysähtyi ja itki kaupunkia sanoen: ”Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut.” – Luuk. 19:41–44.

19, 20. a) Minkä ennustuksen Jeesus esitti Jerusalemin temppelistä ollessaan katselemassa sitä? b) Minkä ennustuksen Jeesus esitti Jerusalemista vastaukseksi apostoleilleen, ja mitä päivää Jeesus siten saarnasi?

¹⁹ Kaksi päivää myöhemmin, kun Jeesus oli kertonut juutalaisille, että heidän temppelinsä, heidän palvontahuoneensa, oli hylätty heidän haltuunsa, hän katseli hiukan nähtävyyksiä temppelissä ja sanoi apostoleilleen: ”Ettekö näe näitä kaikkia? Totisesti minä sanon teille: tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta.” (Matt. 23:38; 24:1, 2) Milloin tämä oli tapahtuva? Hänen apostolinsa tiedustelivat sitä häneltä myöhemmin.

²⁰ Hän esitti silloin ennustuksensa asiainjärjestelmän lopusta ja sanoi siinä: ”Kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö. Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.” (Luuk. 21:20–24) Jeesus saarnasi silloin meidän Jumalamme kostonpäivää.

21. Miten Jeesus ennusti matkalla Golgatalle ahdistusta Jerusalemille ja sen tyttärille?

²¹ Kolme päivää myöhemmin Jeesus kulki Golgatalle kyreneläisen Simonin edellä, joka kantoi hänen kidutuspaaluaan. ”Ja häntä seurasi suuri joukko kansaa, myös naisia, jotka valittivat ja itkivät häntä. Niin Jeesus kääntyi heihin ja sanoi: ’Jerusalemin tyttäret, älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne. Sillä katso, päivät tulevat, jolloin sanotaan: ”Autuaita ovat hedelmättömät ja ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole imettäneet”. Silloin ruvetaan sanomaan vuorille: ”Langetkaa meidän päällemme”, ja kukkuloille: ”Peittäkää meidät”. Sillä jos tämä tehdään tuoreelle puulle, mitä sitten kuivalle tapahtuu?’” – Luuk. 23:26–31.

22. Miten kuvaannollinen puu oli vielä mehevä, ja miten se oli kuihtuva?

²² Juutalaisen kansan puussa oli vielä jonkin verran elämän tuoreutta, koska sen keskuudessa oli uskova jäännös. Mutta kun tämä kristilliseksi tullut jäännös otettaisiin pois, niin jäljelle jäisi hengellisesti kuollut puu, kuivunut kansallisjärjestö. Miten Jumalan viha kohtaisikaan silloin juutalaisia!

23. Mitä Paavali sanoi muutamia vuosia myöhemmin juutalaisten käyttäytymisestä ja siitä, mikä oli kohtaava heitä, ja toteutuiko se?

²³ Noin seitsemäntoista vuotta sen jälkeen, kun Jeesus oli varoittanut kuivuneesta puusta, apostoli Paavali, juutalaiskäännynnäinen, kirjoitti kristitylle seurakunnalle, joka oli vainottavana Tessalonikassa, Makedonissa, ja sanoi: ”Teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa, sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta, jotka tappoivat Herran Jeesuksenkin ja profeetat ja ovat vainonneet meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia, vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia, kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa. Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin jo saavuttanut heidät, viimeiseen määräänsä asti.” (1. Tess. 2:14–16) Miten totta tämä olikaan, sillä 20 vuotta myöhemmin ’Jehovan suuri ja julkinen päivä’ tuli heille, ja hänen vihansa vuodatettiin heidän päälleen Rooman armeijoitten toimesta!

24. Kun kristityiksi tulleet juutalaiset pakenivat, niin mitä alettiin pidättää Juudeassa ja Jerusalemissa olevilta, ja enteilikö se jotakin?

²⁴ Noudattaen Jeesuksen neuvoa juutalaiskristityt pakenivat Jerusalemista ja Juudean maakunnasta jättäen epäuskoiset juutalaiset heidän ennustettuun kauheaan loppuunsa. Silloin Jehovan pyhän hengen vuodattaminen juutalaisille Jerusalemissa ja Juudeassa lakkasi. Tämä hänen henkensä pidättäminen oli hyvin pahaenteistä, koska se tiesi vaikeuksien tuloa!

25. Miten Jeesuksen seuraajien saarnaaman vapautuksen hylkääminen osoittautui tuhoa merkitseväksi juutalaisille?

²⁵ Epäuskoiset juutalaiset hylkäsivät pyhällä hengellä voideltujen Kristuksen seuraajien saarnaaman vapautussanoman. He halusivat mieluimmin pysyä perimätietojen sitoman juutalaisen järjestelmän vankeina. Heidän oma uskonnollinen pöytänsä tuli heille tuhoisaksi paulaksi. (Ps. 69:23; Room. 11:9) Hyläten Jeesuksen Kristuksen ”Jumalan Karitsana, joka ottaa pois maailman synnin”, he jatkoivat jokavuotisen pääsiäisensä viettämistä Jerusalemissa. Sen sijaan että he olisivat paenneet kristittyjen mukana Jerusalemista ja Juudeasta, heitä tulvi Jerusalemiin sadointuhansin keväällä vuonna 70. Silloin Rooman legioonat palasivat kenraali Tituksen johdolla ja saartoivat heidät Jerusalemiin rakentaen kahdeksan kilometrin pituisen varustetun aitauksen tuomitun kaupungin ympärille. Julman piirityksen jälkeen kenraali Titus valloitti Jerusalemin syyskuun 8. päivänä vuonna 70. Historioitsija Flavius Josephuksen mukaan kuolleita oli 1 100 000, ja 97 000 onnetonta eloon jäänyttä vietiin orjuuteen. Kieltäytyminen Jeesuksen Kristuksen tarjoamasta vapautuksesta oli merkinnyt ainakin 1 100 000:lle kauhistavaa tuhoa.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 117]

”Tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta.”