avioon aikovilta, millaiset vihkiäiset he aikovat pitää. Komitean jäsenet ymmärtävät, että henkilökohtaiset maut vaihtelevat, eivätkä he halua pakottaa ketään toimimaan sen mukaan, mitä he itse pitävät parhaana. He tarkistavat kuitenkin asian varmistautuakseen siitä, ettei mikään, mitä on suunniteltu, mahdollisesti aiheuttaisi kompastumista tai häiritsisi seurakunnan rauhaa ja ykseyttä. – 1. Kor. 1:10; 14:33.

Koska Raamattu selvästi neuvoo ’menemään naimisiin vain Herrassa’, Jehovan todistajat eivät kannusta ketään kristittyä menemään naimisiin sellaisen kanssa, joka ei ole ollut vielä kasteella eikä palvele Jehovaa. (1. Kor. 7:39) Jos joku ei noudata tätä Raamatun neuvoa, niin häntä kohtaavat todennäköisesti monet ongelmat ja murheet, kuten toisten kokemukset ovat osoittaneet. (Neh. 13:25–27) Mutta voitaisiinko sellaiset vihkiäiset pitää valtakunnansalissa?

Valvojien muodostaman komitean on ratkaistava se. Jossakin tapauksessa saattaa olla kysymys vastakastetusta kristitystä, joka toteuttaa suunnitelmansa mennä naimisiin henkilön kanssa, jonka kanssa hän oli kihloissa, ennen kuin hän oppi tuntemaan Jumalan sanan totuuden. Jossakin toisessa tapauksessa olosuhteet voivat olla aivan erilaiset. Jokainen tilanne on niin ollen harkittava erikseen. Koska nämä palvelijat tuntevat tosiasiat ja mahdolliset paikalliset reaktiot, he voivat ratkaista, mikä on kaikkien parhaaksi.

Joissakin tapauksissa sellaisiakin morsiuspareja, jotka vielä tutkivat Raamattua todistajien kanssa, on vihitty valtakunnansalissa. Esimerkiksi Tanskassa eräs morsiuspari halusi, että valtakunnansalissa lähellä morsiamen kotia pidettiin vihkiäispuhe, ennen kuin he muuttivat sulhasen kotimaahan Espanjaan. Seurakunnasta huolehtivat palvelijat antoivat luvan. He näkivät heidän edistyvän hyvin kohti kristityksi tulemista ja uskoivat heidän ja heidän ystäviensä ja sukulaistensa hyötyvän vihkiäispuheessa annetuista Raamatun neuvoista.

Jos sinulla siis on tilaisuus olla läsnä valtakunnansalissa pidettävässä vihkiäistilaisuudessa, niin sinun pitäisi havaita se nautittavaksi, arvokkaaksi, onnelliseksi ja hengellisesti hyödylliseksi tilaisuudeksi. Tilaisuudessa saattaa olla piirteitä, jotka heijastavat paikallisia tapoja. Toiset piirteet ovat todennäköisesti ilmauksia sulhasen ja morsiamen henkilökohtaisesta mausta. Mutta kuulet myös Jumalan henkeytettyyn sanaan perustuvan hyödyllisen ja rakentavan puheen avioliitosta.

Lukijain kysymyksiä

● Onko aviorikostapauksissa sellaisia tilanteita, joissa syyllinen osapuoli voisi hankkia avioeron ja seurakunta voisi katsoa hänen olevan vapaa menemään uudelleen naimisiin? – Jamaika.

Kyllä voisi esiintyä tilanteita, jotka sallisivat seurakunnan sen nimitettyjen vanhinten kautta omaksua sellaisen kannan. Mutta ennen kuin tarkastelemme sellaisia tilanteita, meidän tulisi kerrata avioeroa koskevat Raamatun perusperiaatteet.

Matt. 5:31, 32:ssa ja 19:9:ssä olevat Jeesuksen sanat osoittavat, että puolison syyllistyminen ”haureuteen” (Um; kreik. porneia) muodostaa ainoan perusteen avioerolle, joka on pätevä Jumalan silmissä. Hänen sanansa ilmaisevat myös, että jumala antaa viattomalle puolisolle oikeuden avioliiton lopettamiseen, aviositeiden purkamiseen.

On kuitenkin huomattava, että pelkästään haureuden teko ei aiheuta noiden siteiden purkautumista. Viaton puoliso voi haluta antaa anteeksi aviorikoksen tehneen puolison väärän teon. Sellaisessa tapauksessa aviositeet pysyvät ehjinä. Ratkaiseva seikka kaikissa tapauksissa on siis viattoman puolison päätös joko antaa anteeksi tai kieltäytyä antamasta anteeksi aviorikoksen tehneelle puolisolle.

Mutta entä sitten, jos sen jälkeen kun toinen puolisoista on syyllistynyt ”haureuteen”, viaton puoliso kieltäytyy hyväksymästä häntä takaisin, ehkä kieltäytyy asumasta samassa kodissa, tai vaikka asuisikin samassa kodissa, kieltäytyy olemasta sukupuolisuhteissa syyllisen kanssa, mutta ei silti hae laillista avioeroa maan tuomioistuimen kautta? Miten on asian laita, jos tällainen tilanne jatkuisi pitkän aikaa, vuoden tai jopa vuosia, eikä väärin tehneellä puolisolla niin ollen olisi mahdollisuutta kunniallisiin sukupuolisuhteisiin siten, että hänen puolisonsa täyttäisi aviovelvollisuutensa?

Raamattu osoittaa, ettei aviopuolisoiden pitäisi jättää täyttämättä aviovelvollisuuttaan paitsi ”keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi”, siis vain tilapäisesti, koska muutoin voisi helposti syntyä kiusaus. (1. Kor. 7:2–5) Aviovelvollisuuden täyttämättä jättäminen puolisoa kohtaan pitkäksi ajaksi tai rajattomasti olisi rakkaudetonta. Jos puoliso, joka ei ole tehnyt aviorikosta, menettelisi siten, niin se olisi todiste siitä, ettei hän ole antanut todella anteeksi aviorikosta. Itse asiassa puoliso, joka ei ole tehnyt aviorikosta, on hylännyt rikkoneen olemasta puolisonsa. Ja, kuten