”Herkeä vihasta”
VIHAN hillitseminen ei ole helppoa, kun tehdään vääryyttä tai kun laittomat ihmiset menestyvät. Kuitenkin Raamattu kehottaa tällaisissakin olosuhteissa: ”Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.” – Ps. 37:8.
’Vihasta herkeäminen’ on viisasta. Viha voi olla hyvin vahingollinen tunne. Kun joku päästää vihansa purkautumaan, niin hänen verenpaineensa kohoaa, ja valtimon lyönti ja hengitysnopeus kiihtyy. Kun viha menee ohitse, niin yleensä kaikki palaa normaaliksi. Mutta toistuvat vihanpuuskat ovat ilmeisesti rankkoja elimistölle. Toisaalta joku voi vihastua, mutta hän voi sulkea vihan sisäänsä. Hän saattaa näyttää ulkonaisesti hyvin tyyneltä, mutta saattaa sisimmässään olla kuohuksissaan. Kun näin on, niin hän saattaa ruveta tuntemaan ruumiillisia kipuja ja kuitenkin kieltää tunnehäiriöiden olevan vaivojensa syy. Viha voi näin ollen osaltaan aiheuttaa tai pahentaa monia sairauksia, kuten sydänverisuonitauteja, hengitysvaikeuksia, ihotauteja, hammas- ja ruoansulatusvaivoja ja päänsärkyä.
Viha voi ruumiillisten pulmien ohella johtaa suureen hengelliseen vahinkoon saamalla ihmisen rikkomaan Jumalan lakia. Kiinnittäen huomion tähän vaaraan Raamattu sanoo: ”Pikavihainen tekee hullun töitä.” (Sananl. 14:17) ”Kuin kaupunki, varustukset hajalla, muuria vailla, on mies, joka ei mieltänsä hillitse.” (Sananl. 25:28) Vanhalla ajalla oli kaupunki, jonka muurissa oli aukko, puolustuskyvytön, koska vihollisjoukot saattoivat tunkeutua siitä sisään. Samalla tavalla saattaa vihastuvan ihmisen mieleen tunkeutua sopimattomia ajatuksia, jotka johtavat järjettömiin tekoihin.
Se, miten vaarallista viha voi oikein olla, ilmenee Kainin tapauksesta. Kun Kain näki Jumalan suosion ilmenevän veljeään Aabelia mutta ei itseään kohtaan, niin hän raivostui. Vaikka Jumala antoi Kainille varoituksen, niin hän antautui väärien ajatusten valtaan ja murhasi veljensä. – 1. Moos. 4:4–8.
MITEN VIHA VOIDAAN HILLITÄ
Kukaan meistä ei varmastikaan haluaisi tulla Kainin kaltaiseksi suhtautumistavassaan eikä toiminnassaan. Meidän tulee sen tähden pyrkiä vihan hillitsemiseen. Tämä ei merkitse ainoastaan ulkonaista tunteitten hillintää. Vihan hillintä alkaa siitä, että kykenee suhtautumaan asioihin järkevästi – ilman asiatonta ulkonaista tai sisäistä häiriintymistä – kun epäsuotuisat olosuhteet kohtaavat.
Ajatelkaamme esimerkiksi sellaisen henkilön tapausta, jota oikaistaan, koska hän on syyllistynyt johonkin laiminlyöntiin tai väärintekoon. Jos hän sallii ylpeyden päästä vaikuttamaan, niin hän voi tulla siitä hyvin vihaiseksi. Niin kävi Juudan kuninkaalle Aasalle. Kun profeetta Hanani oikaisi Aasaa, koska tämä oli osoittanut uskon puutetta, niin Aasa vihastui kovin. Hän pani Hananin vankilaan ja alkoi myös sortaa muita alamaisiaan. (2. Aikak. 16:7–10) Aasan olisi pitänyt suhtautua järkevästi tilanteeseen eikä purkaa vihaansa. Hänen olisi pitänyt muistaa, ettei Hanani puhunut omasta aloitteestaan vaan Jehovan sanantuojana. Aasalla oli tilaisuus tunnustaa väärintekonsa ja ilmaista vilpitöntä katumusta. Nöyryys olisi voinut auttaa Aasaa hillitsemään vihan. Jos me siis aiomme noudattaa Raamatun neuvoa: ”Herkeä vihasta”, niin meidänkin on kehitettävä nöyryyttä.
Ihmiset sanovat ja tekevät toisinaan meille sellaista, mikä on täysin sopimatonta. Se voi häiritä meitä kovasti. Mitä voimme tehdä? Meidän on hyvä harkita niiden vaikuttimia, jotka kuohuttavat meitä.
Yrittävätkö he tahallaan saada meidät suuttumaan? Jos näin on, niin me vain antaisimme heille yliotteen, jos antaisimme vallan vihanpuuskalle. Olisi paljon parempi jättää huomioon ottamatta purevat huomautukset tai loukkaavat teot, jotka on aiottu ärsyttämään meitä. Silloin voisi sopia Jeesuksen Kristuksen neuvo: ”Jos joku läimäyttää sinua oikealle poskellesi, käännä hänelle toinenkin.” (Matt. 5:39) Poskelle annettu läimäys ei olisi tarkoitettu vahingoittamaan ruumiillisesti, vaan loukkaukseksi tai ärsytykseksi taisteluun. Näin ollen henkilö maksamalla samalla mitalla vain pahentaisi tilannetta.
Mutta entä jos sitä, mikä kuohuttaa meitä, ei sanottaisi tai tehtäisi lainkaan meidän kiihottamiseksemme vihaan? Siinä tapauksessa voisimme pohtia itseksemme: Aiommeko ehkä tehdä kärpäsestä härkäsen? Eikö olisi rakkaudellisempaa unohtaa kokonaan vähäpätöinen loukkaus?
Meillä voi toisaalta olla todellista syytä olla tuohtuneita. Mutta eikö rakkauden pitäisi saada meidät haluamaan auttaa kyseistä henkilöä olemaan loukkaamatta tulevaisuudessa? Kristittyjä neuvotaan: ”Vihastukaa, mutta älkää kuitenkaan tehkö syntiä; älköön aurinko laskeko ollessanne ärsyyntyneessä tilassa, älkääkä antako Panettelijalle sijaa.” (Ef. 4:26, 27) Jos pääpyrkimyksemme on auttaa sitä, joka on tehnyt vääryyttä meille, voittamaan heikkoutensa, niin me emme haudo vihaa häntä kohtaan emmekä ylitä sopivan närkästyksen rajoja. Me emme jätä Panettelijalle mahdollisuutta käyttää hyväkseen ärsyyntynyttä tilaamme ja yllyttää meitä kostamaan.
On tietysti sellaistakin, minkä suhteen voimme tehdä hyvin vähän. Tässä epätäydellisessä järjestelmässä esiintyy paljon vääryyttä. Jos joudumme tällaisesta syystä kokonaan pois tolaltamme ehkä siinä määrin, että terveytemme tuhoutuu, se ei suinkaan hyödyttäisi ketään. Me voimme sen sijaan saada lohtua Raamattuun perustuvasta vakuutuksesta, että Jehova Jumala lopettaa valtakuntansa välityksellä kaikki vääryydet ja kaiken sorron. (Dan. 2:44) Sitä ennen voimme luottaa siihen, että hän vahvistaa meitä kestämään kaikki kohtaamamme koetukset. – Jaak. 1:2–5.
Sen lisäksi, että me suhtaudumme tasapainoisesti sellaiseen, mikä voi nostattaa vihaa, meitä voi auttaa säilyttämään itsehillinnän myös se, että kartamme niiden seuraa, jotka ovat taipuvaisia vihaan. Raamattu varoittaa: ”Älä rupea pikavihaisen ystäväksi äläkä seurustele kiukkuisen kanssa, että et tottuisi hänen teihinsä ja saattaisi sieluasi ansaan.” – Sananl. 22:24, 25.
Toisaalta taas tasaisen ja rauhallisen luonteen omaavien ihmisten seurassa oleminen vaikuttaa varmasti meihin terveellisesti. Sellaiset ihmiset eivät ärsytä toisia vihaan purevilla huomautuksilla. Heidän lempeydellään on tavaton voima katkeran kiistelyn lopettamiseksi ja ankaran vastustuksen voittamiseksi. Heistä pitävät seuraavat Raamatun sanat paikkansa: ”Leppeä vastaus taltuttaa kiukun.” (Sananl. 15:1) ”Pitkämielinen asettaa toran.” (Sananl. 15:18) ”Leppeä kieli murskaa luut.” – Sananl. 25:15.
On totisesti hyvin perustellut syyt ’herjetä vihasta’. Me hyödymme siitä sekä ruumiillisesti että hengellisesti. Pyrkikäämme sen vuoksi olemaan antamatta toisille aihetta vihastua ja valvokaamme seuraamme, kehittäkäämme nöyryyttä ja suhtautukaamme aina järkevästi ja tasapainoisesti siihen, mitä toiset ihmiset saattavat tehdä tai sanoa.