Mestarin opettamistapa

”Ei ole koskaan ihminen puhunut niin, kuin se mies puhuu.” – Joh. 7:46.

1. Kuka oli suurin konsanaan maan päällä ollut opettaja? Mitä meidän pitäisi oppia häneltä ja millaisin seurauksin?

KUN hän oli maan päällä tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten, niin ihmisten tapana oli sanoa häntä Mestariksi, Herraksi ja Opettajaksi. (Matt. 8:19, 21; Luuk. 5:5; 8:24, 45) Hän oli Jeesus, jonka syntymisen Betlehemissä taivaan enkelit ilmoittivat ja jonka Jumala, hänen taivaallinen Isänsä, lähetti ja voiteli hengellään saarnaamaan ja opettamaan ihmisten keskuudessa. (Luuk. 2:4–14; 3:21–23; 4:16–22) Maan päällä ei ole ollut milloinkaan suurempaa opettajaa kuin Jeesus. Kukaan epätäydellinen ihminen ei voi ylittää hänen tehokkuuttaan evankeliuminpalveluksessa. Jeesus itse sanoi: ”Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi”, ja lisäsi: ”Täysin oppineena jokainen on oleva niinkuin hänen opettajansa.” Mestariopettaja Jeesus ohjasi opetuslapsiaan saarnaamaan niin kuin hän saarnasi, ja hän neuvoi heitä opettamaan siten kuin hän opetti. Kun me noudatamme Jeesuksen esimerkkiä puhumalla Jumalan sanaa eikä omaperäisiä ajatuksiamme, niin me osoitamme seuraavamme häntä. Kun me käytämme samoja menettelytapoja opetuksessa kuin Jeesus, niin meistä tulee opettajamme kaltaisia. Silloin tunnustetaan meistä samoin kuin apostoleista myönnettiin, että me olemme oppineet Jeesukselta. – Luuk. 6:40; Apt. 4:13.

2. a) Mitä sanomaa Jeesus julisti, ja miksi se oli sopiva? b) Mitä hyvää uutista tulee saarnata meidän aikanamme ja miten?

² Jeesuksen julistama sanoma oli: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Kun hän lähetti kaksitoista opetuslastaan, niin hän sanoi heille: ”Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle’.” Niin, valtakunta oli tullut lähelle itsensä voidellun Kuninkaan persoonassa. Hän sanoi lopun ajasta, missä me nyt elämme: ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille.” Jeesuksen seuraajien on saarnattava jälleen Valtakunnan sanomaa, mutta tällä kertaa se on sitä hyvää uutista, että Jumalan taivaallinen valtakunta on perustettu, että ”nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta”. Jeesus pani Valtakunnan elämään kuulijoittensa mielessä, ja meidän tulee oppia tekemään samoin. Hän tiesi myöskin, että oli kompastuskiviä, mitkä estivät eräitä tarttumasta hyvään uutiseen, ja hän auttoi niiden korjaamiseksi pois tieltä. Kuuntelemalla Jeesusta me voimme oppia häneltä nyt olemaan tehokkaita evankeliuminpalvelijoita. – Matt. 4:17; 10:7; 24:14; Ilm. 12:10.

3. Miksi Jeesuksen opetustapa on erittäin kiinnostava meille nykyään, vaikka se on vuosisatoja vanha, ja mitä vaaditaan, jotta meidänkin evankeliuminpalveluksemme olisi hedelmällistä?

³ Jeesuksen käyttämä opetustapa on yhtä tehokas nyt kuin se oli ensimmäisellä vuosisadallakin. Ihmiset ovat sellaisia kuin niinäkin päivinä, kyseleviä ja uteliaita, jotka halusivat tietää miksi, miten ja missä. Vaikka ajat muuttuvat ja maailman olosuhteet saattavat vaihdella, niin ihmisten perusluonne pysyy samana. Niin kuin oli silloin, niin on nytkin: ihmisillä on samat heikkoudet, halut ja huolet, joten tarvitaan samaa armoa, lohtua, toivoa ja varmuutta. Meillä ei tarvitse olla kykyä suorittaa ihmetekoja saadaksemme toiset vakuuttuneiksi totuudesta, mutta meillä täytyy olla täsmällinen tieto ja Jumalan henki kantaaksemme hedelmää, mikä koituu kunniaksi hänen nimelleen. Meidän täytyy pysyä lähellä Jumalaa ja hänen järjestöään. Jeesus valaisi sen tällä tavalla: ”Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. . . . Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.” Meidän täytyy pysyä kiinteästi Jumalan Sanassa ja noudattaa huolellisesti Jeesuksen esimerkkiä ollaksemme tehokkaita evankeliuminpalveluksessa. – Joh. 15:1, 4.

4, 5. Mikä osoitti hänen terävänäköisyytensä hänen toimiessaan ihmisten kanssa?

⁴ Jeesus tiesi, miten ihmiset suhtautuisivat eri olosuhteissa, ja hän käytti tätä tietoa valitessaan osuvia vertauksia. Osoittaen, miksi hän meni syntisten luo, niiden, jotka olivat olleet kuin kadonneita lampaita, opettamaan heitä, hän sanoi: ”Jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän löytää sen? Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: ’Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut’.” Hän etsi koko talon löytääkseen kadottamansa rahan. Vaikka hänellä oli vielä yhdeksän niin hän kaipasi tuota yhtä, ja kun hän löysi sen, niin hän iloitsi enemmän siitä yhdestä kuin niistä yhdeksästä, mitkä hänellä jo oli, koska kadotettu raha oli yksi erityisestä kymmenen rahan sarjasta. Tämä sarja oli ehkä ommeltu hänen pääkoristeeseensa häitä varten ja kuului hänen myötäjäisiinsä. Asiayhteyksiensä takia tuo kadotettu raha oli näin ollen korvaamaton. Sen puuttuminen hänen päähineestään olisi myöskin saattanut herättää epäluuloja hänen hyveellisyytensä suhteen aviovaimona. Tai jos tuo kymmenen rahan erä oli perhekalleus, niin se oli erittäin kallisarvoinen, ja jokainen siihen kuuluva raha oli erikoisen arvokas. Tuo sarja ei olisi ollut täydellinen ilman joka ainoaa rahaa. Yhdenkin ainoan rahan menettäminen olisi heittänyt epäilyksiä kenen hyvänsä talossa kävijään ennen menetetyn takaisinsaamista. Talossa vierailevat olisivat olleet huolissaan rahan häviämisestä ja iloisia siitä, että oli todistettu, etteivät he olleet syyllisiä tuon perhekalleuden minkään osan varkauteen. Kun rahan kadottaja tarkastaisi siis talonsa ja löytäisi rahan sieltä sekä täyttäisi velvollisuutensa kaikkia vierailijoitaan kohtaan ilmoittamalla iloisesti löydöstä, niin kaikki hänen ystävänsä ja naapurinsa iloitsisivat siis hänen kanssaan, koska he puhdistuisivat varkauden epäilystä ja koska perhekalleus olisi jälleen täydellinen.

⁵ Eikö tämä pidä paikkaansa ihmisistä nykyään? Kadottakoon vain joku jonkin alkuperäisen kappaleen kallisarvoisesta korusta, mihin liittyy paljon tunnearvoja tai vaikkapa perheen hyveitä ja kunniaa, niin hän ei ole onnellinen, ennen kuin hän löytää sen ja voi helpotuksesta iloisena ilmoittaa onnistuneen löytönsä huolestuneille ystävilleen ja naapureilleen. Samoin myöskin ”Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on”. Kuinka selvästi Jeesus valaisikaan tämän! Hän ymmärsi ihmisiä, ja se ilmeni siinä tavassa, millä hän puhui. – Luuk. 15:8, 9; 19:10.

6. Miksi hänen vertauksensa olivat niin tehokkaita?

⁶ Hänen vertausten käyttönsä kävi tunnusomaiseksi hänen opetukselleen. Sen sijaan että hän olisi tehnyt monimutkaisia vertailuja, hän käytti jokapäiväisiä asioita. Hän käytti pieniä seikkoja selittääkseen suuria asioita ja helppoja asioita tehdäkseen selväksi vaikeita kysymyksiä. Kuka nainen ei ymmärtäisi heti paikalla kuvausta uuden paikan ompelemisesta vanhaan vaatteeseen? Kuka mies tuossa maanviljelysmaassa ei olisi nähnyt ja tuntenut itseään kertomuksessa miehestä, joka meni kylvämään siementä, mikä putosi erilaiseen maaperään? Nehän olivat jokapäiväisen elämän asioita, ja kun hengellisiä totuuksia yhdistettiin sellaisiin tapahtumiin, niin totuudet voitiin tehdä havainnollisiksi ja helpommin muistettaviksi. – Matt. 9:16; 13:3–9, 18–23.

7. a) Miksi kuvaukset auttavat ihmisiä helpommin omaksumaan uusia ajatuksia? b) Miten Jeesus tuomitsi ahneuden ja armottomuuden voimakkaasti?

⁷ Nämä kuvaukset selvittivät ydinkohdat niin voimakkaasti, ettei kukaan kyennyt kiistämään niitä. Useimmat ihmiset uskovat kernaammin sen, mitä he näkevät, kuin sen, mitä he ovat vain kuulleet. Jos sinä käytät kuvausta, niin heidän on helpompi hyväksyä, mitä sinä opetat, koska he voivat nähdä eli havainnollistaa mielessään kysymyksessä olevan totuuden. Kun Jeesus puhui esimerkiksi ahneutta ja armollisuuden puutetta vastaan, niin hän ei sanonut pelkästään: ”Ei ole kaunista olla ahne.” Ei, vaan hän kertoi miehestä, joka halusi selvittää tilinsä palvelijoittensa kanssa. Yksi palvelija oli velkaa hänelle kymmenentuhatta leiviskää, mutta hän ei voinut maksaa niitä. ”Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: ’Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki’. Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi. Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: ’Maksa, minkä olet velkaa’. Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: ’Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle’. Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen.” Voitko kuvitella tätä? Mies, jolle annettiin anteeksi yli kolmen miljardin velka, kääntyi ja vangitutti toisen siksi, että tämä ei maksanut hänelle viittätuhatta viittäsataa markkaa! Miten kukaan voisi puolustaa tällaista ahneutta ja armottomuutta? Jeesus teki ahneuden ja anteeksiantamattomuuden niin vastenmielisiksi, jotta hänen opetuslapsensa yrittäisivät vilpittömästi juuria ne pois elämästään. – Matt. 18:23–35.

8, 9. Millainen henkilö Jeesus oli, kuten hänen puheensa osoittaa, ja miten me voimme hyötyä hänen esimerkistään?

⁸ Jeesus oli sovittelemattomasti totuuden puolella, hän oli dynaaminen hyökätessään ylpeyden, omavanhurskauden ja sortavien perimätietojen kimppuun. Ihmisen puhetyyli paljastaa, millainen henkilö hän on, ja Jeesuksen puhe oli tarmokasta. Hänen kuvauksensa olivat eloisia. Hänen kuulijansa totesivat, kuinka Jeesus maalaili sanoin kuvauksia ihmisistä, joiden silmissä oli malkoja ja jotka yrittivät poimia rikkoja toisten silmistä, karjapaimenista, jotka tarjosivat helmiä sioille, hiekalle rakennetuista taloista, mitkä luhistuivat myrskyssä, kun taas kalliolla olevat kestivät, ihmisistä, jotka hakkasivat poikki kädet ja repivät silmät päästään välttääkseen tuhon, rikkojista, jotka suuri myllynkivi kaulassaan heitetään mereen, ompeluneulan silmän läpi tunkeutuvista kameleista ja sellaisista ihmisistä, jotka siivilöivät hyttysiä ja nielevät kameleja! Koetahan vain kuvitellakin kamelin nielemistä! Ainoastaan dynaaminen henkilö voi ajatella tällaisia sanakuvia, koska ihminen puhuu henkilöllisyytensä mukaisesti. Kristus Jeesus oli Juudan suvun jalopeura, hän oli Jumalan hengen täyttämä, ja hän puhui sen mukaisesti. Niiden, jotka haluavat olla hänen seuraajiaan, tulee oppia hänen opetustapansa ja noudattaa hänen esimerkkiään ponnekkaina, innokkaina Raamatun totuuden puoltajina.

⁹ Hänen puheensa paljastaa hänet sellaiseksi, joka ei ollut ujon pidättyväinen eikä arka, vaan suorapuheinen ja tehokas. Jeesuksen ajatukset kohosivat sanojen voiman ylä- ja ulkopuolelle, ja toisinaan pystyi ainoastaan erittäin kuvaannollinen kieli ilmaisemaan hänen kuulijoilleen hänen tunteensa voimakkuuden. Ihmisjoukot olivat hämmästyneitä hänen opetuksestaan ja hänen puheensa arvovaltaisuudesta. Hän puhui vakaumuksellisesti totuutta heille Isänsä nimessä, joka oli lähettänyt hänet. ”Ja suuri kansanjoukko kuunteli häntä mielellään”, meille kerrotaan. – Mark. 12:37.

10. Mikä auttoi Jeesusta puhumaan ihmisille heidän henkilökohtaisten tarpeittensa mukaan?

¹⁰ Hänellä oli muitakin ominaisuuksia, mitkä olivat hellempiä. Hän oli luonteva kaikenlaisten ihmisten seurassa – nuorten ja vanhojen, miesten ja naisten, rikkaitten ja köyhien, suoramielisten ja syntisten – ja hän puhui jokaiselle henkilökohtaiselta pohjalta lähtien, sillä tavalla kuin tuolle ihmiselle piti puhua. Tämä toisten tarpeitten oivallus oli yksi hänen huomattavista luonteenominaisuuksistaan, ja se vaikutti suuresti hänen opetukseensa. Johanneksen 2:25:nnessä sanotaan, ettei Jeesus ”tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on”.

11, 12. Miksi hän antoi rikkaalle nuorelle hallitusmiehelle esittämänsä neuvon, mutta kuka menetteli sellaisen neuvon mukaisesti?

¹¹ Ymmärtäen kunkin tarpeen hän puhui heille tarkkanäköisesti. Esimerkiksi nuori hallitusmies tuli Jeesuksen luo kysymään, mitä hänen pitäisi tekemän saadakseen elämän, ja Jeesus käski häntä pitämään Mooseksen lain käskyt. ”Tätä kaikkea minä olen noudattanut nuoruudestani asti”, hallitusmies vastasi. Mutta oliko hän? Voiko kukaan epätäydellinen ihminen pitää tuota lakia? Ei. Jeesus ei tuhlannut kumminkaan aikaa kiistämällä sitä, vaan sanoi: ”Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua.” Mies meni pois murheellisena. (Luuk. 18:18–23) Hän ei ollut onnellinen niin kuin Simon Pietari, joka sanoi itsestään ja apostolitovereistaan: ”Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua.” (Matt. 19:27) Hän ei ollut sen varakkaan veronkokoojan Sakkeuksen kaltainen, joka otti iloiten Jeesuksen taloonsa ja kestitsi häntä sekä kuunteli Jeesuksen opetusta ja sanoi sitten: ”Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille.”

¹² Mutta miksi Mestari ei käskenyt Sakkeusta antamaan kaikkea omaisuuttaan köyhille, jotta hänestä olisi tullut Jeesuksen opetuslapsi ja seuraaja? Syy siihen, miksi hän ei käskenyt, oli siinä, että Sakkeus halusi osoittaa oikeudenmukaisuutta omaisuutensa toisella puolella ja näyttää siten olevansa Jeesuksen tosi seuraaja. Sakkeus ei pidättänyt omaisuutensa toista puolta materialistisesti itsellään, vaan oikeudenmukaisuuden takia, täyttääkseen vanhurskaat velvollisuutensa. Sakkeus sanoi siitä toisesta puolesta, mitä ei jaeltu köyhille: ”Ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin.” Mooseksen laki vaati varasta, joka oli hävittänyt varastetun lampaan, korvaamaan sen neljällä lampaalla. Mutta jos varastettu omaisuus oli vielä elossa hänellä, niin hänen oli annettava ainoastaan kaksinkertainen korvaus. (2. Moos. 22:1, 4) Sakkeus ilmaisi täten katumusta, ja katumuksen hedelmänä hän ei osoittanut ainoastaan rakkautta köyhiä kohtaan, vaan myöskin oikeudenmukaisuutta sorrettujen suhteen. Jeesus oli tyytyväinen tällaiseen uskollisen Aabrahamin luonnollisen jälkeläisen Sakkeuksen omaisuuden järjestelyyn, sillä hän sanoi: ”Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika; sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on.” – Luuk. 19:1–10.

13. a) Miksi hän sanoi Martalle tämän epäviisaasti ’huolehtivan ja hätäilevän moninaisista’, ja onko tämä neuvo sopiva muille? b) Miten me voimme kehittää tätä opetuskykyä, mitä Jeesus käytti niin tehokkaasti?

¹³ Kun Jeesus vieraili Marian ja Martan kodissa, niin hän opetti totuutta Marialle Martan valmistaessa erinomaista ateriaa. Martta valitti lopulta: ”Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi.” ”Martta, Martta”, Jeesus sanoi, ”moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei oteta häneltä pois.” (Luuk. 10:38–42) Vaikka hyvin yksinkertainen ateria olisi ollut riittävä, niin Martta käytti liiaksi aikaa mutkikkaisiin valmisteluihin vieraansa hyväksi laiminlyöden tärkeämmät hengelliset asiat, ja Jeesus teki sen selväksi. Mutta hän ei mennyt läpi Palestiinan sanomaan naisille, ettei heidän tullut valmistaa suuria aterioita vierailleen. Martan huoli työstään kodissa oli hänen henkilökohtainen kompastuskivensä. Jeesuksen neuvo oli tarpeen hänelle samoin kuin se on kaikille, jotka ovat taipuvaisia olemaan Martan kaltaisia. Toisista Jeesuksen opetuksista käy ilmi, että hän osoitti samanlaista terävänäköisyyttä saattaessaan henkilön omakohtaisen esteen ilmenemään ja tehden sitten hänet valppaaksi sen suhteen. Meidänkin tulee olla vaarinottavia huomioiden niiden taipumuksia ja suhtautumistapoja, joita me opetamme, ja ottaen sitten ne seikat harkittavaksi auttaessamme heitä jatkuvasti.

HÄN HÄVITTI ITSEKYLLÄISYYDEN

14, 15. Miten Jeesus aloitti vuorisaarnansa, ja mikä vaikutus sillä oli?

¹⁴ Jeesuksen kuuluisa vuorisaarna ei veisi kuin kaksikymmentä minuuttia sellaisena kuin se on esitetty Matteuksen 5:1–7:27:ssä, mutta se on säilynyt tuhat yhdeksänsataa vuotta, eikä mikään saarna sen jälkeen ole ylittänyt sitä! Hän oli lähellä Kapernaumia, ja joukot seurasivat häntä, joten hän nousi vuorelle ja istuutui opettamaan niitä, jotka seurasivat häntä. Mitä hän sanoi? Sellaistako, minkä enemmistö hyväksyi auliisti? Sanoiko hän, että rikkaat eivät tarvitse mitään, tai onnelliset eivät tarvitse lainkaan lohdutusta? Ylistikö hän niitä, joista ihmiset kovin pitävät? Ei! Päinvastoin, hän sanoi hätkähdyttäviä seikkoja:

¹⁵ ”Autuaita olette te, köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta. Autuaita te, jotka nyt isoatte, sillä teidät ravitaan! Autuaita te, jotka nyt itkette, sillä te saatte nauraa! Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikäänkuin jonkin pahan – Ihmisen Pojan tähden. Iloitkaa sinä päivänä, riemuun ratketkaa; sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa; sillä näin tekivät heidän isänsä profeetoille.” Hän julisti autuaiksi ne, jotka olivat hengellisesti nälkäisiä, janoisia, herjattuja, vainottuja, puutteenalaisia ja murehtivia. – Luuk. 6:20–23.

16. Mitkä korkeat mitat hän esitti, ja mikä vaikutus näillä opetuksilla oli hänen kuulijoihinsa?

¹⁶ Jeesus jatkoi: ”Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: ’Älä tapa’, ja: ’Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion’. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion.” (Matt. 5:21, 22) Monet ihmiset voivat sanoa: ”Minä en ole murhannut koskaan. Minä olen pitänyt sen lain.” Mutta kuinka monet voivat sanoa: ”Minä en ole milloinkaan vihastunut veljeeni”? Sitten Jeesus sanoi: ”Te olette kuulleet sanotuksi: ’Älä tee huorin’. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.” (Matt. 5:27, 28) Moni hänen kuulijakunnassaan saattoi sanoa: ”Minä en ole koskaan tehnyt huorin”, mutta kuinka monet heistä voivat rehellisesti sanoa, ettei heillä ollut milloinkaan ollut himokasta ajatusta elämässään? Jeesus sanoi myöskin: ”Te olette kuulleet sanotuksi: ’Silmä silmästä ja hammas hampaasta’. Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin.” Monet ihmiset voivat sanoa, etteivät he kulje aloittamassa tappeluita, mutta jos joku tulee ja ärsyttävästi läimäyttää ensiksi, niin kuinka monet pystyvät hillitsemään mielensä ja kätensä ja välttämään tappelun? – Matt. 5:38, 39.

17. Keitä meidän tulee rakastaa ja miksi? Ja miten viha voidaan voittaa?

¹⁷ ”Te olette kuulleet sanotuksi: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi’. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva?” (Matt. 5:43, 44, 46) On helppo rakastaa niitä, jotka rakastavat sinua, mutta on äärimmäisen vaikeata rakastaa niitä, jotka vihaavat ja vainoavat sinua. Jehova kykenee rakastamaan vihollisiaan, ja meidän täytyy noudattaa hänen esimerkkiään ollaksemme hänen lapsiaan. Miksi antaisit toisten huonon käyttäytymisen hallita omaa käytöstäsi? Miksi vihata siksi, että toiset vihaavat? Miksi joutua tuohon ilkeään kiertokulkuun, missä paha kostetaan pahalla? Miksi alentuisit vihollistesi alhaisiin elämänohjeisiin? Vihan maksaminen vihalla aiheuttaa vaikeuksia, kun taas sen maksaminen rakkaudella saattaa lopettaa vaikeuden. Mikä siunaus olisikaan, jos sinä voisit oikealla käyttäytymiselläsi voittaa jopa vihollisesi! ”Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako”, sanoi Paavali, ”vaan voita sinä paha hyvällä.” – Room. 12:17, 21.

18. Miten Jeesus tunkeutui opetuksessaan suoraan kysymyksen ytimeen, ja miten kristityt suhtautuvat hänen neuvoonsa?

¹⁸ Jeesus tunkeutui opetuksessaan suoraan kysymyksen ytimeen hävittäen henkilön itsekylläisyyden tunteen. Hän osoitti, että tarvitaan enemmän kuin pelkästään pidättymistä väkivallan ja moraalittomuuden teoista. Hän osoitti ajatukset, mitkä johtavat vääriin tekoihin, ja ehdotti toisia ajatuksia jumalisten halujen kehittämiseksi, jotta rakkaus olisi heidän oikeitten tekojensa vaikuttimena. Sillä tavalla he voisivat välttää joutumisen siihen kuolettavaan kiertokulkuun, minkä Jaakob myöhemmin kuvaili sanoessaan: ”Jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.” (Jaak. 1:14, 15) Kristityt panevat Jeesuksen neuvon sydämeensä ja yrittävät sovelluttaa sitä vakavasti, mutta kuka syntinen ihminen voi rehellisesti sanoa, että hän täyttää täydellisen mitan? Kuka saattaa sanoa, ettei hän tarvitse Jehova Jumalan pitkämielisyyttä eikä Hänen varaamaansa Messiasta? Ne seikat, mitkä kiinnittivät Jeesuksen aikana huomion ihmisten vajavaisuuksiin, häiritsivät kovasti uskonnollisia perimätiedon kannattajia, joiden omavanhurskaus oli sääntöjen ja asetusten ulkonaista pitämistä. (Matt. 23:23) Jeesus iski ankarasti itsekylläisyyteen saattaakseen rehelliset ihmiset järkiinsä ja pelastaakseen heidät ylpeyden ja omavanhurskauden ansasta.

JEESUS SAARNASI TOIMINTAA

19. Mistä huolista Jeesus oli tietoinen, mutta mihin hän opetti meitä kiinnittämään huomiomme?

¹⁹ Hänen saarnansa jatkui: ”Älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?” Ottaen sitten vuorenrinteellä tarjolla olevia kuvauksia hän käski heitä tarkkailemaan lintuja, jotka söivät kylvämättä, ja kedon liljoja, jotka oli niin ihanasti vaatetettu, vaikka ne eivät kehränneet. Ihmisen pitäisi oppia myöskin katsomaan Jumalaan ja kiittämään Häntä hänen varauksistaan. ”Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?” Jeesus painotti hengellisten asioitten, Valtakunnan ja Jumalan vanhurskauden, asettamista ensi sijalle, sen sijaan että omistaisi paljon aikaa ja huolta aineellisiin. – Matt. 6:25–34.

20. a) Mitä asioita Jeesus tähdensi, ja mitä todistuksia sinä voit esittää? b) Vaikuttaako se meidän opetukseemme? Miten?

²⁰ Jeesus opetti opetuslapsilleen, että toiminta oli tärkeä. Hän pani suuremman painon hyvän tekemiselle kuin pahan tekemättömyydelle. Jos sinä teet sitä, mikä on oikein, niin sinä et voi tehdä samaan aikaan sitä, mikä on väärin. ”Jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’ pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” Ei riitä, että pelkästään väittää olevansa kristitty ja pidättyy pahoista teoista. Sen sijaan että Jeesus olisi laatinut pitkän luettelon asioista, joita hänen opetuslastensa ei pitänyt tehdä, hän kehotti heitä tekemään Jumalan tahdon. Hän käsitteli pääasiassa myönteistä toimintaa eikä kielteistä hyvyyttä. Hän tuomitsi useammin ihmisiä hyvän tekemättömyydestä kuin pahan tekemisestä. Oli esimerkiksi pappi ja leeviläinen, jotka menivät toiselle puolelle tietä ja jättivät ryövärien uhrin avuttomaksi, ne vuohimaiset, jotka pidättyivät tekemästä hyvää Kuninkaan veljille, sekä rikas mies, joka ei tehnyt mitään Lasarus-kerjäläiselle. Jeesus varoitti opetuslapsiaan väärästä tiestä, mutta painotti Jumalan tietä. Hän jätti esimerkin kristittyjen opettajien seurattavaksi. – Matt. 7:17, 18, 21.

21. Mikä vaikutus hänen saarnallaan oli hänen kuulijoihinsa, ja mikä luo lisävaloa häntä koskeviin raamatullisiin tapahtumiin?

²¹ ”Ja kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.” Miten kirjanoppineet opettivat? Keitä he olivat? Mitkä muut uskonnolliset ryhmät toimivat Palestiinassa Jeesuksen opettaessa siellä? Palestiinassa Jeesuksen saarnaamisaikaan vallinneen tilanteen tunteminen jossain määrin auttaa meitä ymmärtämään paremmin monia Raamatussa kerrottuja tapahtumia. (Matt. 7:28, 29) Me käsitämme myös paremmin, miksi kuuntelevat kansanjoukot olivat hämmästyneitä Mestarin Jeesuksen opetustavan erilaisuudesta.