”Pyhitetty olkoon sinun nimesi” – mikä nimi?

OLETKO uskonnollinen ihminen? Jos olet, niin epäilemättä monien muiden tavoin uskot Korkeimpaan. Ja todennäköisesti arvostat suuresti tuolle Korkeimmalle osoitettua tunnettua rukousta, jonka Jeesus opetti seuraajilleen ja joka tunnetaan Herran rukouksena tai Isä meidän -rukouksena. Tuo rukous alkaa seuraavin sanoin: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.” – Matteus 6:9, KR.

Oletko koskaan kysynyt itseltäsi, miksi Jeesus mainitsi Jumalan nimen ’pyhittämisen’ ensimmäiseksi tässä rukouksessa? Sen jälkeen hän mainitsi muita asioita, esimerkiksi Jumalan valtakunnan tulemisen, Jumalan tahdon tapahtumisen maan päällä ja syntiemme anteeksi antamisen. Näiden muiden pyyntöjen täyttyminen merkitsee lopulta pysyvän rauhan tulemista maan päälle ja sitä, että ihmiset saavat ikuisen elämän. Voisiko mikään mielestäsi olla tärkeämpää? Jeesus käski meidän kuitenkin rukoilla kaikkein ensiksi Jumalan nimen pyhittämistä.

Se että Jeesus opetti seuraajiaan asettamaan Jumalan nimen ensi sijalle rukouksissaan, ei ollut pelkkä sattuma. Jumalan nimellä oli selvästi hänelle ratkaisevan tärkeä merkitys, sillä hän mainitsi sen toistuvasti omissa rukouksissaan. Erään kerran, kun hän rukoili julkisesti Jumalaa, hänen kuultiin sanovan: ”Isä, kirkasta nimesi!” Ja Jumala itse vastasi: ”Minä olen sen kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava.” – Johannes 12:28, KR.

Kuolemaansa edeltäneenä iltana Jeesus rukoili Jumalaa opetuslastensa kuullen, ja jälleen he kuulivat hänen tähdentävän Jumalan nimen tärkeyttä. Hän sanoi: ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta.” Myöhemmin hän vielä toisti: ”Minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin.” – Johannes 17:6, 26, KR.

Miksi Jumalan nimellä oli niin tärkeä merkitys Jeesukselle? Miksi hän osoitti, että se on tärkeä myös meille, kehottamalla meitä rukoilemaan sen pyhittämistä? Tämän ymmärtämiseksi meidän täytyy tietää, kuinka nimiin suhtauduttiin raamatullisina aikoina.

Nimet raamatullisina aikoina

Jehova Jumala pani ilmeisesti ihmiseen halun antaa nimiä. Ensimmäisellä ihmisellä oli nimi, Aadam. Luomiskertomuksessa Aadamin ilmoitetaan ensi töikseen antaneen nimet eläimille. Kun Jumala antoi Aadamille vaimon, Aadam kutsui häntä heti ”miehettäreksi” eli ”naiseksi” (hepreaksi ’iššáh). Myöhemmin hän antoi hänelle nimen Eeva, joka merkitsee ’elävää’, koska ”hänestä tuli kaiken elävän äiti”. (1. Mooseksen kirja 2:19, 23; 3:20) Nykyäänkin meillä on tapana antaa ihmisille nimiä. On vaikea kuvitella, kuinka voisimme tulla edes toimeen ilman niitä.

Israelilaisten keskuudessa nimillä oli kuitenkin aina jokin merkitys. Esimerkiksi nimi Iisak ’nauru’ palautti mieleen hänen iäkkäitten vanhempiensa naurun, kun he ensi kerran kuulivat saavansa lapsen. (1. Mooseksen kirja 17:17, 19; 18:12) Eesaun nimi merkitsi ’karvaista’ ja kuvaili siten fyysistä ominaisuutta. Hänen toinen nimensä Edom ’punainen’ tai ’punertava’ muistutti siitä, että hän myi esikoisoikeutensa kulhollisesta punaista muhennosta. (1. Mooseksen kirja 25:25; 25:30–34, UM; 27:11; 36:1) Jaakob, joka oli vain hieman kaksoisveljeään Eesauta nuorempi, osti esikoisoikeuden Eesaulta ja sai esikoiselle kuuluvan siunauksen isältään. Syntymänsä perusteella Jaakobilla oli nimi, joka merkitsi ’kantapäähän tarttumista’ tai ’syrjäyttäjää’. (1. Mooseksen kirja 27:36) Salomon hallituskaudella Israel nautti rauhasta ja vauraudesta, ja niinpä Salomon nimi merkitsikin ’rauhaisaa’. – 1. Aikakirja 22:9.

Eräs Raamatun sanakirja toteaa: ”Vanhassa testamentissa esiintyvän sanan ’nimi’ tutkiminen paljastaa, miten paljon tämä sana merkitsee heprean kielessä. Nimi ei ole pelkkä leima, vaan se ilmaisee paljon kantajansa todellisesta persoonallisuudesta.” – The Illustrated Bible Dictionary, 1. osa s. 572.

Se seikka että Jumala pitää nimiä tärkeinä, näkyy siitä, että hän ilmoitti Johannes Kastajan ja Jeesuksen tuleville vanhemmille enkelin välityksellä, mitkä nimet näiden pojille tuli antaa. (Luukas 1:13, 31) Ja toisinaan hän vaihtoi nimiä tai antoi ihmisille lisänimiä osoittaakseen, mikä sija heillä oli oleva hänen tarkoituksissaan. Esimerkiksi kun Jumala ennusti, että hänen palvelijastaan Abramista (’korotuksen isä’) tulisi monien kansojen isä, Hän muutti hänen nimensä Aabrahamiksi (’paljouden isä’). Ja Aabrahamin vaimon nimen Saarai (’riitaisa’) hän muutti Saaraksi (’ruhtinatar’), koska tästä oli tuleva Aabrahamin siemenen äiti. – 1. Mooseksen kirja 17:5, 15, 16; vrt. 1. Mooseksen kirja 32:28; 2. Samuelin kirja 12:24, 25.

Myös Jeesus käsitti nimien merkityksellisyyden, ja hän viittasi Pietarin nimeen antaessaan hänelle erään palvelusedun. (Matteus 16:16–19) Henkiluomuksillakin on nimi. Raamatussa mainitaan kaksi: Gabriel ja Miikael. (Luukas 1:26; Juudas 9) Ja kun ihminen antaa nimiä elottomille kohteille, esimerkiksi kiintotähdille, planeetoille, kaupungeille, vuorille ja joille, niin hän vain jäljittelee Luojaansa. Raamatussa esimerkiksi sanotaan, että Jumala kutsuu kaikkia tähtiä nimeltä. – Jesaja 40:26.

Nimet ovat siis Jumalan silmissä tärkeitä, ja hän pani ihmiseen halun tunnistaa ihmisiä ja esineitä nimien avulla. Niinpä enkeleillä, ihmisillä, eläimillä samoin kuin tähdillä ja muilla elottomilla kohteilla on kullakin nimensä. Olisiko sitten johdonmukaista, että kaikkien näiden Luoja jättäisi itsensä nimettömäksi? Ei tietenkään, eritoten kun otamme huomioon seuraavat psalmistan sanat: ”Kaikki liha kiittäköön hänen [Jumalan] pyhää nimeänsä, aina ja iankaikkisesti.” – Psalmit 145:21.

Eräässä teologian sanakirjassa sanotaan: ”Yksi erittäin perustavaa laatua oleva ja olennainen piirre Raamatun ilmoituksessa on se seikka, että Jumala ei ole nimetön: hänellä on persoonanimi, jota käyttämällä häntä voidaan ja häntä tulee rukoilla.” (The New International Dictionary of New Testament Theology, 2. osa s. 649) Jeesuksella oli varmasti tämä nimi mielessään, kun hän opetti seuraajiaan rukoilemaan: ”Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty.” – Matteus 6:9.

Kaiken tämän huomioon ottaen meidän on ilmeisesti tärkeää tietää, mikä Jumalan nimi on. Tiedätkö sinä, mikä Jumalan persoonanimi on?

Mikä Jumalan nimi on?

Niin hämmästyttävää kuin se onkin, suurin osa kristikunnan kirkkojen sadoista miljoonista jäsenistä havaitsisi todennäköisesti vaikeaksi vastata tähän kysymykseen. Jotkut sanoisivat, että Jumalan nimi on Jeesus Kristus. Mutta Jeesus rukoili jotakuta muuta, kun hän sanoi: ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta.” (Johannes 17:6, KR) Hän rukoili taivaassa olevaa Jumalaa isälleen puhuvana poikana. (Johannes 17:1) Hänen taivaallisen Isänsä nimi oli siis määrä ’pyhittää’.

Monet nykyaikaiset Raamatut eivät kuitenkaan sisällä tätä nimeä, ja sitä käytetään harvoin kirkoissa. Siksi miljoonat Raamatun lukijat eivät edes tunne sitä, puhumattakaan siitä että se olisi ’pyhitetty’. Esimerkkinä siitä, miten raamatunkääntäjät ovat kohdelleet Jumalan nimeä, tarkastelkaamme yhtä jaetta, jossa se esiintyy: Psalmia 83:19. Tämä raamatunkohta kuuluu neljän eri Raamatun mukaan seuraavasti:

”Tulkoot tuntemaan, että sinun ainoan nimi on Herra, että sinä olet Korkein kaikessa maassa.” (Kirkkoraamattu vuodelta 1933)

”Opettaaksesi heille, että sinä, oi Iankaikkinen, sinä olet Korkein Jumala yli koko maailman.” (James Moffattin A New Translation of the Bible vuodelta 1922)

”Jotta tulisivat tietämään, että Sinä, jonka ainoan nimi on Jahve, olet korkein kaikessa maassa.” (Aapeli Saarisalo, Salmit ja Jobin kirja vuodelta 1971)

”Jotta ihmiset tietäisivät, että sinä, jonka nimi yksin on JEHOVA, olet korkein koko maassa.” (Englantilainen hyväksytty eli Kuningas Jaakon käännös vuodelta 1611; myös virolainen käännös)

Miksi Jumalan nimi näyttää niin erilaiselta näissä käännöksissä? Onko hänen nimensä Herra, Iankaikkinen, Jahve vai Jehova? Vai ovatko ne kaikki hyväksyttäviä?

Ennen kuin vastaamme tähän, meidän on muistettava, ettei Raamattua kirjoitettu alun perin suomeksi tai englanniksi. Raamatunkirjoittajat olivat heprealaisia, ja he kirjoittivat enimmäkseen oman aikansa heprean ja kreikan kielellä. Useimmat meistä eivät osaa noita muinaisia kieliä. Mutta Raamattu on käännetty lukuisille nykyajan kielille, ja me voimme käyttää näitä käännöksiä, kun haluamme lukea Jumalan sanaa.

Kristityt kunnioittavat syvästi Raamattua ja uskovat täysin aiheellisesti, että ”koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä”. (2. Timoteukselle 3:16) Raamatun kääntäminen on siksi hyvin vastuullista. Jos joku tahallaan muuttaa tai jättää pois osia Raamatun sisällöstä, niin hän väärentää henkeytettyä Sanaa. Häneen soveltuisi Raamatun varoitus: ”Jos joku panee näihin jotakin lisää, niin Jumala lisää hänelle ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjakääröön, ja jos joku ottaa jotakin pois tämän profetian kirjakäärön sanoista, niin Jumala ottaa pois hänen osansa elämän puista.” – Ilmestys 22:18, 19; ks. myös 5. Mooseksen kirja 4:2.

Useimmat raamatunkääntäjät epäilemättä kunnioittavat Raamattua ja haluavat vilpittömästi esittää sen niin, että sitä ymmärretään nykyaikana. Mutta kääntäjät eivät ole henkeytettyjä. Useimmilla heistä on myös voimakkaita mielipiteitä uskonnollisista asioista, ja henkilökohtaiset käsitykset ja mieltymykset saattavat vaikuttaa heihin. He voivat myös ymmärtää väärin inhimillisten erehdysten vuoksi.

Meillä on siksi oikeus esittää joitakin tärkeitä kysymyksiä: Mikä on Jumalan todellinen nimi? Miksi eri raamatunkäännökset käyttävät eri nimiä Jumalasta? Saatuamme vastauksen näihin kysymyksiin voimme palata aluksi esittämäämme kysymykseen: miksi Jumalan nimen pyhittäminen on niin tärkeää?

[Huomioteksti s. 4]

Enkeleillä, ihmisillä ja eläimillä samoin kuin tähdillä ja muilla elottomilla kohteilla on nimi. Olisiko johdonmukaista, että kaikkien näitten Luoja olisi nimetön?

[Huomioteksti s. 5]

Jumalan nimellä oli selvästi ratkaisevan tärkeä merkitys Jeesukselle, sillä hän mainitsi sen toistuvasti rukouksissaan