Miten Jumala antaa uskoa?
USKO Jumalaan ja hänen Sanaansa, Raamattuun, on nykyään vähentymässä. Paavalin sanat, että ”usko ei ole joka miehen”, ovat todet enemmän kuin koskaan aikaisemmin. – 2. Tess. 3:2.
Miksi toisilla on uskoa, toisilla ei? Jotkut ajattelevat, että usko on lahja, jonka Jumala antaa tai pidättää mielivaltaisesti. He lainaavat mielellään kantansa tueksi Efesolaiskirjeen 2:8:nnessa olevat Paavalin sanat, kun hän sanoo kristityille, että ”te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja”.
Mutta huomaa tekstiyhteydestä, että Paavali ei käsittele uskoa niin paljon kuin Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä ja että Jumala on tämän ansaitsemattoman hyvyyden perusteella tehnyt pelastusjärjestelyn uskon kautta. Koko jae osoittaa tämän tosiasian: ”Tämän ansaitsemattoman hyvyyden perusteella teidät on tosiaan pelastettu uskon kautta; ja tämä [järjestely] ei johdu teistä, se on Jumalan lahja.” (Um)
Tämä ystävällinen järjestely, mikä tulee Kristuksen Jeesuksen kautta ja mikä ottaa lukuun uskon, on lahja. Pelastus oli tuleva niille, jotka ilmaisevat uskoa siihen, tämän järjestelyn kautta eikä lain teoista. Koko kristillisen pelastuksen järjestely tapahtui siis Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä, ja kristityt pelastuvat siihen omaamansa uskon kautta eikä lain alaisuudessa suoritettuihin töihin uskoen. Jumalan järjestely ilman yksilön siihen omaamaa uskoa ei aikaansaa pelastumista yksilöille. Nämä kaksi käyvät käsi kädessä, ja Jehova varaa kaikkien hänen järjestelyynsä sisältyvien lahjojen mukana myöskin keinon, jolla voidaan saada välttämätön usko tähän järjestelyyn. Tämä järjestely panee arvon uskolle, niin että tuloksena on pelastuminen. Meidän täytyy käyttää tätä keinoa saadaksemme uskoa.
HERKKÄUSKOISUUS EI OLE USKOA
Suuri osa siitä, mikä käy uskosta, ei ole uskoa, vaan herkkäuskoisuutta, ja uskon ja herkkäuskoisuuden välillä on suunnaton ero. Meille sanotaan, että herkkäuskoisuus merkitsee ”uskon perusteena olevan todisteen luonteen tai voiman heikkoa tai tietämätöntä huomioonottamatta jättämistä, yleensä taipumusta, mikä johtuu heikkoudesta tai tietämättömyydestä, erikoisesti mahdottomien tai järjettömien asioitten liian herkkää uskomista”. Ja herkkäuskoisuus merkitsee ”arvostelukyvyttömyyttä vakaumuksiin nähden; helposti petetyksi tulemista.” – Century Dictionary and Cyclopedia.
Koska herkkäuskoisuus menestyy tietämättömyydessä, niin ei ole hämmästyttävää tavata paljon herkkäuskoisuutta roomalaiskatolisessa latinalaisessa Amerikassa, jossa on United Nations Worldin (lokak. 1951) mukaan kaksi kolmasosaa väestöstä oppimattomia. Niinpä esitettiin Puerto Ricon sanomalehdissä ja radiossa uutista, että neitsyt Maria ilmestyisi määrätyssä paikassa, ja se sai noin 100 000:n tekemään pyhiinvaellusmatkan tuohon paikkaan vain pettyäkseen. Mikä oli koko tämän kiihoituksen peruste? Muutamien 7–10 vuotta vanhojen lasten lausunto, että neitsyt oli ilmestynyt heille ja sanonut heille ilmestyvänsä uudelleen määrätyssä paikassa toukokuun 25:ntenä 1953. Se oli totisesti herkkäuskoisuutta!
Herkkäuskoiset eivät pysty kantamaan ajattelemisen eikä todistusten punnitsemisen taakkaa eivätkä siirtymään johdonmukaisesti syistä seurauksiin. He toimivat mielenliikutuksen, tunteen, hentomielisyyden tai pelon vallassa. He uskovat taipumuksen, ennakkoluulon, olosuhteitten tai palkan toivon tähden ja ovat niin ollen subjektiivisia eivätkä objektiivisia uskonnon asioissa.
Kristitty perustaa näiden jyrkkänä vastakohtana uskonsa terveisiin luotettavan arvovaltaisiin seikkoihin ja selvään ajatteluun. Hänen uskonsa on tiedon ja hänen siihen omaamansa varman luottamuksen muodostama, koska se on ”toivottujen asioitten vakuuttunutta odottamista, todellisuuksien ilmeistä toteamista, vaikka niitä ei nähdä”. (Hepr. 11:1, Um) Usko katselee todistuksia objektiivisesti, totuuden rakkaudessa, eikä niele ”tiedemiesten” vahvistamattomia vakuutuksia eikä järjestetylle uskonnolle ominaisia perimätietoja.
Jumala odottaa meidän käyttävän järkeämme, ajattelevan. Siksi hän kehoittaa: ”Tulkaa nyt ja pohtikaamme yhdessä.” Ja miksi Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Ajattele alituisesti sitä, mitä minä sanon.” ”Harkitse näitä asioita.” – Jes. 1:18; 2. Tim. 2:7 ja 1. Tim. 4:15, Um.
Koska herkkäuskoiselta ihmiseltä puuttuu virheettömään arvovaltaan ja selvään ajatteluun perustuvaa tietoa, niin hän sanoo: ”Minä en koskaan väittele uskonnosta.” Mutta henkilö, jolla on terve peruste uskonnolleen, voi keskustella siitä toisten kanssa, ja häntä kehoitetaankin tekemään siten, ’olemaan aina valmis puolustautumaan jokaisen edessä, joka vaatii häneltä syytä hänessä olevaan toivoon’. Hän noudattaa Paavalin esimerkkiä, kun hän etsi juutalaisia heidän synagoogistaan, joissa hän ”keskusteli heidän kanssaan Kirjoituksista selittäen ja osoittaen todistein, että Kristuksen oli välttämättä kärsittävä ja noustava kuolleista”. – 1. Piet. 3:15 ja Apt. 17:2, 3, Um.
JUMALA VARAA USKON PERUSTEEN
Usko on lahja ennen kaikkea siksi, että Jumala varaa hyvin perustellun ja pakoittavan syyn uskomiselle. ”Hänen näkymättömät ominaisuutensa nähdään selvästi maailman perustamisesta eteenpäin, koska ne ymmärretään siitä, mikä on tehty, nimittäin hänen iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa, niin että he eivät voi puolustautua”, kun eivät usko. (Room. 1:20, Um) Koko luonto, sen kauneus, suuruus, suunnittelu ja sopusuhtaisuus, sen tasapaino, jota ilman elämä ei olisi mahdollinen tämän maan päällä, ja meidän oma ruumiimmekin, joka on ’niin ihmeellisesti ja pelättävästi tehty’, antavat yhdessä kaunopuheisen todistuksen Luojan olemassaolosta samoin kuin kertovat meille hänen ominaisuuksistaan. – Job 38–41; Ps. 139:14, KJ.
Kristitty uskoo samanlaisista perustelluista ja pakoittavista syistä koko Raamattuun. Jos sanomme, niinkuin kerran eräs huomattava Brooklynin pappismies sanoi: ”Minä luen Raamattua sillä tavalla kuin syön kalaa” (tarkoittaen, että hän hylkäsi sen, mitä ei pitänyt totena, syötäväksi kelpaavana), niin se merkitsee sen myöntämistä, ettei meillä ole uskoa Raamattuun, vaan ainoastaan omaan päätöskykyymme.
Raamatun 66 kirjaa esittävät kauttaaltaan sopusointuisen ajatuksen, vaikka niiden kirjoittajina onkin ollut noin 35 ihmistä kaikilta elämän aloilta monien satojen vuosien kuluessa ja eri maissa ja eri kielillä. Ne ilmaisevat suoruuden, rehellisyyden ja vilpittömyyden, mikä leimaa ne totuudeksi, ja niiden historiallinen tarkkuus on tullut kerran toisensa jälkeen todistetuksi geologien ja arkeologien löytöjen kautta. Ja ennen kaikkea monien Raamatun ennustusten täyttyminen leimaa sen olevan jumalallista eikä inhimillistä alkuperää.
Raamattu antaa meille järkevän selityksen ihmisen alkuperästä ja osoittaa, miten, synti tuli maailmaan, miksi Jumala on sallinut pahan jatkua, ja mikä on ihmisen kohtalo. Sen ydinaihe on Jumalan valtakunta, jonka kautta Jehova kunniaansaattaa nimensä ja ylimmyytensä ja siunaa hyvätahtoiset ihmiset. Ne, jotka soveltavat sen periaatteita elämässään, huomaavat ne sekä käytännössä toteutettaviksi että käytännöllisiksi. Suurin ihminen, joka on koskaan elänyt, sanoi siitä: ”Sinun sanasi on totuus”, mikä yksin on riittävä syy siihen uskomiseen. – Joh. 17:17.
USKON LAHJAN HANKKIMINEN
Meidän täytyy tehdä jotakin hankkiaksemme uskon lahjan. Jumala ei lahjoita millään yliluonnollisella ja mielivaltaisella tavalla uskoa meille. Koska Jumala on varannut perusteen uskollemme, niin meidän asiamme on hankkia se tieto, mikä tekee uskon mahdolliseksi, niinkuin Paavali sanoo: ”Usko seuraa ilmoitusta”, so. Jumalan Sanaan sisältyvää ilmoitusta eli tietoa. (Room. 10:14–17, Um) Se merkitsee, että meidän täytyy tutkia Jumalan Sanaa.
Mutta tutkiminenkaan ei yksin riitä, vaan meillä täytyy olla ennen kaikkea oikea sydämentila. Jeesuksen ajan papit tutkivat Jumalan Sanaa, eikä se kuitenkaan hyödyttänyt heitä; he eivät voineet uskoa Kristukseen Jeesukseen. Miksi? Koska, kuten Jeesus sanoi heille: ”Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?” Itsekkään voiton himo sokaisee meidät, niin että me emme pysty uskomaan. – Joh. 5:39, 44; Jer. 17:9; Mark. 4:19.
Mutta oikea sydämentila ja tutkistelukaan eivät riitä uskon saamiseksi. Meidän täytyy ymmärtää, mitä me tutkimme, jos haluamme saada uskoa, ja jotta ymmärtäisimme Raamattua, niin me tarvitsemme apua, niinkuin etiopialainen eunukki ilmaisi Filippukselle kysyen: ’Miten minä voin ymmärtää, jollei joku opasta minua?’ Siksi Jumala antoi kristilliselle seurakunnalle ”muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi”, jotta me saavuttaisimme ”ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan täsmällisessä tuntemuksessa”. Jumala on tätä tarkoitusta varten varannut tänä aikana ”uskollisen ja ymmärtäväisen orja” -järjestön, joka toimittaa julkaisuja Vartiotorni-Seuran välityksellä. (Apt. 8:30–35; Ef. 4:11, 13 ja Matt. 24:45, 46, Um) Koska Jumala varaa kaiken tämän avun meille uskon saamiseksi tässäkin merkityksessä, niin usko on lahja.
Emmekä me saa sivuuttaa myöskään pyhää henkeä eli Jumalan toimivaa voimaa, jota ilman me emme voisi ymmärtää Jumalan Sanaa emmekä siis omata uskoa. ”’Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat’. Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.” (1. Kor. 2:9, 10) Koska pyhä henki on lahja, niin siitä seurauksena oleva usko on myös lahja tältäkin näkökulmalta katsoen.
Tätä uskon asiaa, mikä on Jumalan lahja, mutta mitä ei anneta kuitenkaan mielivaltaisesti eikä ihmeen kautta, vaan mikä vaatii ponnistelua meidän puoleltamme, voidaan valaista eri tavoin. Me esimerkiksi rukoilemme: ’Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme’, ja me kiitämme Jumalaa siitä, mitä hän varaa, eikä hän kuitenkaan anna sitä meille ilman meidän omia ponnistuksiamme, sillä niinkuin Paavali selvästi sanoi: ”Kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä.” – Matt. 6:11; 1. Tess. 5:18; 2. Tess. 3:10.
Me näemme näin ollen, että usko on lahja siten, että Jumala varaa perusteen uskolle, luonnon kirjan ja kirjoitetun kirjansa, Raamatun. Hän varaa myöskin järjestön ja pyhän henkensä auttamaan meitä saavuttamaan tämän uskon. Mutta meidän täytyy myös suorittaa oma osamme, meidän täytyy ryhtyä tutkimaan Raamattua oikeassa sydämentilassa, meidän täytyy tutkia saadaksemme Raamatun sisältämää tietoa, ja sitten meidän täytyy luottaa siihen varmasti, toisin sanoen, toimia sopusoinnussa sen kanssa, sillä jos me emme tee siten, niin meillä ei ole vieläkään uskon lahjaa, koska ”usko ilman tekoja on kuollut”. – Jaak. 2:26.