Vuorisaarna: ”Kun paastoat, voitele pääsi”

KÄSITELTYÄÄN almujen antamista ja rukousta Jeesus kiinnitti huomion kolmanteen huomattavaan puoleen palvonnassa, jota juutalaiset harjoittivat, nimittäin paastoamiseen. Ennen kuin kiinnitämme huomiota siihen, mitä Jumalan Poika sanoi tästä asiasta, tarkastelkaamme joitakin taustatietoja.

Paastoamista ei nimenomaan mainittu Mooseksen kautta annetussa Jumalan laissa heprealaisen tekstin mukaan. Mutta Laissa käskettiin israelilaisia sovituspäivänä ”ahdistamaan” (UM) itseään, minkä ymmärretään merkitsevän paastoamista. Suomalainen Kirkkoraamattu puhuu tässä kohdin ’paastolla kurittamisesta’. (3. Moos. 23:27; 4. Moos. 29:7; ks. myös 3. Moos. 16:29–31; vrt. Ps. 35:13; Jes. 58:3, 5.) Vaikka tämä oli ainoa Mooseksen lain vaatima julkinen paasto, israelilaiset viettivät monia muita paastoja. He paastosivat julkisesti kansallisonnettomuuksien vuosipäivinä ja kuivuuden, huonon sadon, ruton ja sodan aikana. – Sak. 7:5; 8:19.

Lisäksi jotkut ryhtyivät vapaaehtoisesti yksityisesti paastoamaan halutessaan erikoissuosiota Jumalalta tai surun aikana. (2. Sam. 12:16) Paasto saattoi kestää yhden ainoan päivän tai paljon pitemmän ajanjakson. Juutalainen perinne mainitsee, että varsinainen ruoasta pidättyminen ei kestänyt koko vuorokautta, vaan ainoastaan päiväajan tunnit. Tavallisesti yksilöt ryhtyivät sellaisiin vapaaehtoisiin paastoihin vain äärimmäisissä olosuhteissa.

Mutta fariseusten laita oli toisin. Jeesuksen erään vertauksen mukaan tuon uskonnollisen ryhmän tietyt jäsenet ottivat asiakseen ’paastota kahdesti viikossa’. (Luuk. 18:12) Tavanomaisia paastopäiviä olivat maanantai ja torstai. Ilmeisesti fariseukset uskoivat, että vapaaehtoisesti ja säännöllisesti pidetyt paastot tuottaisivat Jumalalta siunauksia ja torjuisivat kansallisonnettomuuksia. Esimerkkinä äärimmäisyyksistä, joihin jotkut saattoivat mennä, Babylonian Talmud kertoo rabbista, joka eli ensimmäisellä vuosisadalla:

”R[abbi] Zadok piti paastoja neljänkymmenen vuoden aikana, jottei Jerusalemia olisi tuhottu, [ja hän tuli niin laihaksi, että] kun hän söi jotakin, niin ruoka voitiin nähdä [kun se kulki hänen kurkkunsa kautta]. Kun hän halusi vahvistaa itseään, hänelle tuotiin tavallisesti viikuna, ja hän yleensä imi siitä mehun ja heitti lopun pois.”

JEESUKSEN NEUVO PAASTOAMISESTA

Jeesus aloitti ruoasta pidättymistä koskevan neuvonsa sanomalla: ”Kun te paastoatte, lakatkaa tulemasta surullisiksi kasvoiltanne niin kuin ulkokullatut, sillä he vääristävät kasvonsa, jotta heidän paastoamisensa näkyisi ihmisille.” – Matt. 6:16a.

Jeesus ei koskaan käskenyt opetuslastensa paastota, ja olikin tunnettua, etteivät he paastonneet mitenkään säännöllisesti. (Matt. 9:14, 15) Toisaalta Jumalan Poika ei käskenyt seuraajiensa karttaa tätä tapaa kokonaan. Ilmaisu ”kun paastoat” osoittaa, että jotkut hänen opetuslapsistaan paastosivat erikoistilanteissa. – Ks. Apt. 13:2, 3; 14:23.

Mutta heidän ei pitänyt ’vääristää kasvojaan, jotta heidän paastoamisensa olisi näkynyt ihmisille’. Ulkokullatut, joihin Jeesus viittasi, näyttivät tarkoituksellisesti ’surullisilta kasvoiltaan’. He laiminlöivät paastopäivinä kasvojensa ulkonäön, mahdollisesti siten, etteivät peseytyneet tai siistiytyneet, ja ripottamalla tuhkaa päähänsä. Tällaisen menettelyn todellinen tarkoitus oli, ”jotta heidän paastoamisensa näkyisi ihmisille”. He nauttivat toisten ihmisten ihailevista katseista ja hyväksyvistä nyökkäyksistä, kun heidän ulkonainen hurskauden näyttelemisensä teki heihin syvän vaikutuksen.

Samoin kuin niille, jotka näyttelivät almujen antamista ja rukoilemista julkisesti, jotta ihmiset olisivat huomanneet heidät, Jeesus sanoi myös niistä, jotka paastosivat samoista syistä: ”Totisesti minä sanon teille: heillä on jo palkkansa täysimääräisenä.” (Matt. 6:16b; vrt. 6:2, 5.) Ei siunausten saaminen Jumalalta, vaan ihmisten ihailu oli heidän täysi ”palkkansa”. He olivat saaneet sen ”täysimääräisenä”, eikä Jumala lisäisi siihen mitään.

”Mutta sinä, kun paastoat, voitele pääsi ja pese kasvosi”, jatkoi Jeesus. (Matt. 6:17) Juutalaiset hieroivat ruumistaan öljyllä ja peseytyivät säännöllisesti. Mutta juutalainen perinne kielsi sen julkisina paastopäivinä, esimerkiksi sovituspäivänä ja viidennen kuukauden, aabin, yhdeksäntenä päivänä (Jerusalemissa olleen Jumalan temppelin tuhon vuosipäivänä). Fariseukset noudattivat samoja kieltoja paastotessaan vapaaehtoisesti kahdesti viikossa. Mutta jos tulisi tilanne, jolloin Jeesuksen kuulijat haluaisivat paastota, niin heidän piti ’voidella päänsä ja pestä kasvonsa’, ts. näyttää samanlaisilta kuin normaalisti.

Syyksi tähän Jeesus sanoi: ”Jottei paastoamisesi näkyisi ihmisille, vaan Isällesi, joka on salassa.” (Matt. 6:18a) Heidän ei pitänyt miellyttää ihmisiä, vaan Jumalaa, joka on ”salassa”, kaukana ihmissilmien katseelta. Sen tähden ei ollut tarpeellista antaa mitään näkyvää todistetta paastoamisesta.

Mutta Jeesus vakuutti, että vaikkeivät ihmiset ehkä huomaakaan ja ylistäkään sellaista, joka ei näyttele julkisesti paastoamistaan, niin ”Isäsi, joka katselee salassa, on palkitseva sinut”. (Matt. 6:18b) Jumala tosiaankin ”katselee” ja panee merkille, kuinka hänen palvelijansa suorittavat palvontaansa. Jumalalle ei ole merkityksellistä hurskaitten tekojen ulkonainen näyttäminen, vaan sydämen vilpittömyys, johon liittyvät rakkaudellista huomaavaisuutta ilmaisevat teot lähimmäistä kohtaan. (1. Sam. 16:7; 1. Aikak. 28:9) Jesaja kirjoitti paastoamisesta:

”Paastopäivänänne te ajatte omia asioitanne ja ahdistatte työhön kaiken työväkenne. Katso, riidaksi ja toraksi te paastoatte, lyödäksenne jumalattomalla nyrkillä [nälän aiheuttamasta ärtyisyydestä]. Te ette nyt paastoa niin, että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa. Tällainenko on se paasto, johon minä mielistyn, se päivä, jona ihminen kurittaa itseänsä? Jos kallistaa päänsä kuin kaisla ja makaa säkissä ja tuhassa, sitäkö sinä sanot paastoksi ja päiväksi, joka on Herralle otollinen?

”Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet? Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?” – Jes. 58:3–7.

Jeesus vakuutti, että Jumala ’palkitsisi’ ne, jotka silloin tällöin paastoavat oikeasta vaikuttimesta. Hänen palkitsemisensa ylittää paljon kaiken sen, mitä ihmiset voivat antaa. Vuorisaarnan kuulijoille se itse asiassa merkitsi tilaisuutta saavuttaa kuolematon elämä taivaassa osana Jumalan messiaanista valtakuntaa. – Luuk. 22:28–30; Joh. 14:2–4; Ilm. 20:6.

Paljonko kello on?

Raamatussa aika ilmaistaan ’tunteina’ ja ’vartioina’. Päiväajan tunteja alettiin laskea auringon noustessa eli noin kello 6 aamulla. Kun siis luet sellaisia ilmauksia kuin ”kolmas tunti”, ”kuudes tunti” ja ”yhdeksäs tunti”, voit saada ajan selville siten, että lasket ensimmäisen tunnin kestäneen noin kello 6:sta kello 7:ään. (Matt. 20:3, 5) Näin ollen esimerkiksi ”kolmas tunti” ulottuisi noin kello 8:sta kello 9:ään. Yön ensimmäinen tunti ulottui noin kello 18:sta kello 19:ään, ja yön tunnit täytyy laskea tästä lähtökohdasta. – Apt. 23:23.

Ennen kuin juutalaisten maa oli Rooman vallan alaisuudessa, he jakoivat yön kolmeen vartioon. Ensimmäinen vartio ulottui noin kello 18:sta kello 22:een. ”Keskimmäinen yövartio” alkoi noin kello 22 ja päättyi noin kello 2. (Tuom. 7:19) Kolmas vartio eli ”aamuvartio” kesti noin kello 2:sta auringonnousuun eli noin kello 6:een. – 2. Moos. 14:24.

Myöhemmin juutalaiset omaksuivat kreikkalaisen ja roomalaisen tavan jakaa yö neljään ”vartioon”. Ensimmäinen kesti noin kello 18:sta kello 21:een, toinen noin kello 21:stä keskiyöhön, kolmas keskiyöstä noin kello 3:een ja neljäs noin kello 3:sta auringonnousuun eli noin kello 6:een.