Mikä on sinun turvasi? – kotisiko? – pankkitilisikö? – työsikö?
1. Mitkä oikeat halut Jehova tyydyttää ja miten?
KAIKKI normaalit ihmiset kaipaavat turvallisuutta. He haluavat taloudellista turvallisuutta, miellyttävän asuinpaikan, tyydyttävää työtä, vapauden pelosta ja mielenrauhan. Jehova istutti ihmiseen halun tällaisiin oikeisiin asioihin, kun hän loi miehen ja naisen. Ja Jehovan uudessa järjestyksessä, hänen taivaallisen valtakuntansa hallinnon alaisuudessa, sellainen turvallisuus tulee olemaan ihmiskunnan onnellinen osa. Henkeytetty psalminkirjoittaja sanoi Jehovasta: ”Sinä avaat kätesi ja tyydytät kaikkien elävien toiveen.” (Ps. 145:16, UM) Jumalan uudessa järjestyksessä ihmisten oikeat halut tyydytetään täysin, jopa yli heidän odotustensa.
2. Mitä menetyksiä tapahtuu tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”?
2 Mutta me emme ole vielä Jehovan uudessa järjestyksessä. Me elämme yhä nykyisessä pahassa asiainjärjestelmässä. Ja se on nopeasti lähestymässä loppuaan. Sen loppu tulee pian, kun se törmää vastakkain Jumalan kanssa tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”. (Matt. 24:21) Ennen kuin Jumalan uudesta järjestyksestä tulee todellisuutta, täytyy siis Saatanan alaisuudessa oleva poliittisen, kaupallisen ja uskonnollisen vallan vanha järjestelmä poistaa tieltä. (2. Kor. 4:4; Ilm. 19:11–21) Silloin tuhoutuu suunnattomasti elämää, kun Jehova aiheuttaa kuoleman niille, jotka kieltäytyvät tekemästä hänen tahtoaan. Epäilemättä silloin ovat myös aineelliset menetykset suuria, niin kuin ne olivat silloinkin, kun jumalattomat tuhoutuivat Nooan ajan vedenpaisumuksessa ja kun Sodoma ja Gomorra tuhottiin ja myös silloin kun Jerusalem hävitettiin vuonna 70. – Luuk. 17:26–29; 2. Aikak. 36:19.
3. Millainen asenne meillä tulisi olla sen vuoksi, mitä lähitulevaisuus tuo tullessaan?
3 Sen tähden on nyt pakottava syy pitää oikeassa paikassaan se normaali halu, joka meillä voi olla aineellisen turvallisuuden saavuttamiseen. Liian suuren huomion kiinnittäminen aineelliseen voi saada meidät kääntymään pois tärkeimmästä – Jehovan tahdon tekemisestä ja hänen hyväksymyksensä saavuttamisesta. Apostoli Paavali kirjoittikin: ”Pankaamme mekin pois jokainen paino ja meidät helposti kietova synti ja juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu.” (Hepr. 12:1) Uskon puute voi helposti voittaa meidät, jos kietoudumme liiaksi tässä asiainjärjestelmässä yleisiin pyrkimyksiin. Niin kuin juoksija riisuu yltään tarpeettoman painon juostakseen kilpajuoksunsa, samoin meidänkin tarvitsee tehdä juostessamme ikuisen elämän palkinnon saamiseksi. Paavali vertaa kristittyä myös sotilaaseen, joka ei käännä huomiotaan muualle uppoutumalla muihin pyrkimyksiin, ja sanoo: ”Ota osaa pahan kärsimiseen hyvänä Kristuksen Jeesuksen sotilaana. Ei kukaan sotilaana palveleva sekaannu elämän kaupallisiin toimiin, jotta hän saisi sen hyväksynnän, joka pestasi hänet sotilaaksi.” – 2. Tim. 2:3, 4.
TASAPAINOISEN NÄKEMYKSEN SÄILYTTÄMINEN
4. Vaatiiko Jumala kansaansa luopumaan kodistaan, työpaikastaan ja rahoistaan?
4 Tulisiko meidän tehdä tästä sellainen johtopäätös, että koska me olemme niin lähellä tämän järjestelmän loppua, niin Jumala vaatii kristittyjä luopumaan kodistaan, työpaikastaan ja rahoistaan? Eikö heidän tarvitse enää välittää elatuksen ansaitsemisesta, varsinkaan vaikeina taloudellisina aikoina, jolloin monet ihmiset joutuvat pois työpaikastaan? Meidän ei tulisi tehdä sellaista johtopäätöstä, sillä Jumalan sana sanoo myös: ”Jos joku ei varaa ylläpitoa omaisilleen ja varsinkaan niille, jotka ovat hänen huonekuntansa jäseniä, niin hän on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa.” (1. Tim. 5:8) ’Varatakseen ylläpidon omaisilleen’ niiden, joilla on perhevelvollisuuksia, täytyy tavallisesti tehdä työtä ansaitakseen tarpeeksi rahaa ruokaa, vaatetusta ja asuntoa varten.
5, 6. Mistä oikein on kysymys aineelliseen suhtautumisessa nykyään?
5 Raamatun esittämä ydinkohta on, että vaikka elatuksen hankkiminen on tärkeätä ja tarpeellista, niin siitä ei pitäisi tulla ihmisen elämän keskipistettä. Jos päivän huolet kuluttavat ihmisen loppuun, niin hänestä ehkä tuntuu, ettei hänellä ole jäljellä aikaa eikä voimaa Jumalan etsimiseen, hänen vaatimustensa oppimiseen eikä hänen tahtonsa tekemiseen. Niinpä hänen täytyy ratkaista, kumpi on hänen Jumalansa: Jehova vai aineellisuus. ”Kukaan ei voi olla kahden isännän orja”, sanoi Jeesus. ”Ette voi olla Jumalan ja rikkauden orjia.” (Matt. 6:24) Ihminen, joka on liiaksi huolissaan aineellisista, on tavallisesti liiaksi uppoutunut työntekoon ja aineellisista huolehtimiseen. Sen tähden rikkaitten on usein hyvin vaikea tehdä Jumalan tahtoa. Heillä on liian kiire varallisuuden hankkimisessa ja säilyttämisessä. Siksi Jeesus huomautti: ”Kuinka vaikeaa onkaan niiden, joilla on rahaa, mennä Jumalan valtakuntaan!” – Mark. 10:23.
6 Kun on kysymys siitä, mihin käytät aikasi, millaisen asenteen kehität tai mitä arvostat sydämessäsi, niin ennemmin tai myöhemmin jompikumpi – Jumala tai aineellisuus – voittaa ja tulee elämäsi keskipisteeksi. Se, mistä tulee keskipiste, ratkaisee tulevaisuutesi, niin kuin oli Lootin ja hänen vaimonsa laita. ”Älkää eksykö: Jumalaa ei voida pitää pilkkana. Sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” (Gal. 6:7) Maanviljelijä ei voi kylvää rikkaruohojen siemeniä ja toivoa niittävänsä vehnäsatoa. Samoin jos hän kylvää vehnää, hän ei niitä rikkaruohosatoa. Jos me kylvämme luottamusta aineellisiin etuihin, joita tämä järjestelmä nyt tarjoaa, niin me niitämme pettymystä, kun sitä kohtaa tuho. Jos me kylvämme luottamusta Jumalaan, me niitämme niitä palkintoja, joita hän antaa sekä nyt että uudessa järjestyksessään.
7. Miten apostoli Paavali ilmaisi oikeaa asennetta?
7 Kun otamme huomioon, millä kohtaa ajan virralla me olemme, on nyt käytännöllistä viisautta omaksua asenne, joka apostoli Paavalilla oli, kun hän sanoi: ”Minähän . . . pidänkin kaikkea tappiona Herrani Kristuksen Jeesuksen tuntemuksen verrattoman arvon vuoksi. Hänen takiaan olen menettänyt kaiken ja pidän sitä paljona roskana, jotta voittaisin Kristuksen.” Vaikka Jumalan tahdon tekeminen olisi merkinnyt kaiken menettämistä, elämänkin menettämistä, Paavali ei olisi kavahtanut sitä. Hänellä oli varma ylösnousemustoivo. Itse asiassa hän odotti ”varhaisempaa ylösnousemusta kuolleista”. Paavali ymmärsi, että se, millä oli todella merkitystä elämässä, ei ollut omaisuus, rikkaus, asema tai maine, joka hänellä aikaisemmin oli ollut yhdyskunnassa. Hän oli halukas luopumaan sellaisesta sen vuoksi, millä oli todella merkitystä – tehdäkseen Jumalan tahdon ja saadakseen hänen suosionsa ja siunauksensa. – Fil. 3:8, 10, 11.
KUINKA TÄRKEÄ ON KOTISI?
8, 9. Miksi on epäviisasta kiintyä liiaksi kotiin tai omaisuuteen?
8 Tällaisen asenteen viisaus voidaan nähdä siitä, kuinka paljon surua, pettymystä ja harmia kokevat ne, jotka kiintyvät liiaksi aineelliseen ja sitten menettävät sen. Esimerkiksi sinulla voi olla kaunis koti tänään, mutta mitä varmuutta sinulla on siitä, että sinulla on se huomenna? Ehkä et edes elä niin kauan. (Luuk. 12:16–21) Nykyään monet, jotka ovat ottaneet paljon velkaa saadakseen kodin, huomaavat, että he eivät taloudellisesti vaikeina aikoina pysty suorittamaan maksujaan, ja niin heidän on pakko luopua talostaan.
9 Lisäksi joka vuosi tulipalo tuhoaa tai vaurioittaa tuhansia koteja ja tulvat ja myrskyt vielä lisää. Yhä useammat varkaat murtautuvat koteihin ja varastavat tavaroita. Joissakin tapauksissa vakuutus on peittänyt menetykset, mutta monissa tapauksissa niin ei ole käynyt. Ja mitä hintaa se merkitseekään niiden tunne-elämälle, jotka pitävät omaisuutta elämänsä keskipisteenä? Eräs perheenemäntä sanoikin: ”Se on totta. Mitä enemmän omistaa, sitä enemmän on huolta.” Monissa osissa maailmaa on ollut myös sotia, mellakoita ja muita väkivallantekoja, jotka ovat tuhonneet koteja, eikä korvauksesta ole mitään toivoa.
10. Miten kristitty hyötyy oikeasta näkökulmasta? (Luuk. 14:33)
10 Ihmisellä, joka pitää toiveensa kohtuullisen pieninä ja haluaa tyytyä vähempään aineelliseen, ei ole paljon menetettävää. Lisäksi se tavallisesti auttaa häntä käyttämään enemmän ajastaan ja voimastaan tutkimiseen ja Luojansa palvelemiseen. Hän voi keskittyä rakentamaan luottamusta Jehovaan ja hänen lupauksiinsa. Tulipalo, mellakat tai väkivalta voivat tuhota hänen kotinsa, mutta ne eivät voi tuhota sitä tosi turvallisuutta, joka tulee Jehovalta. Sen tähden se, ”joka minua kuulee”, sanoo Jehova, ”saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta”. (Sananl. 1:33) Sellainen ihminen voi syystä sanoa: ”Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua.” – Ps. 4:9.
11. Mitä aineellisia menetyksiä voi tapahtua ”suuren ahdistuksen” aikana?
11 Ja loppujen lopuksi säilyykö jonkun koti ja omaisuus ”suuressa ahdistuksessa”? Onko meillä syytä ajatella, ettei jonkun omaisuus vahingoittuisi tuona sekasortoisten olosuhteitten aikana? (Sak. 14:13) ”Suuressa ahdistuksessa” myös Saatana ja hänen joukkonsa hyökkäävät Jehovan palvelijoitten kimppuun aikeenaan ”saalista saada, ryöstettävää ryöstää”. (Hes. 38:12) Sitä, miten pitkälle Jehova sallii vihollistensa mennä, me emme nyt tiedä, mutta aineelliset menetykset ovat todennäköisiä.
12. Mihin voimme katsoa eteenpäin?
12 Kaikkien näiden syiden perusteella ymmärrämme, että on epäviisasta kiintyä liiaksi esimerkiksi kotiin ja sen kalusteisiin, miten nautittavia ne sitten parhaillaan lienevätkin. Jehova ei tuomitse niitä, mutta hän tietää, että niihin kiintyminen voisi osoittautua vaaralliseksi, kuten kävi Lootin vaimolle. (Luuk. 17:31, 32) Meidän pitäisi sen sijaan katsoa eteenpäin siihen aikaan Jumalan uudessa järjestyksessä, jolloin hänen palvelijansa voivat täysin turvallisesti rakentaa sopivia koteja asumista varten.
ONKO RAHA TAI TYÖPAIKKA TURVASI?
13. Kuinka varmaa on raha? (Saarn. 7:13)
13 Tässä asiainjärjestelmässä elämiseen ja elämän välttämättömyyksien ostamiseen tarvitaan rahaa. Mutta monet ihmiset haluavat tuntuvaa pankkitiliä ja ajattelevat, että se antaa heille turvan. Viime aikojen historia osoittaa kuitenkin, ettei niin ole. Suurina pulavuosina tuhannet pankit ympäri maailman sulkivat ovensa, mikä aiheutti suuria menetyksiä tallettajille. Eräs taloustieteilijä sanoi äskettäin: ”Pankkijärjestelmä . . . on rappeutunut jatkuvasti toisen maailmansodan päättymisestä lähtien.” Lisäksi inflaatio on syönyt rahan arvoa niin kuin auringon paiste sulattaa jäämöhkälettä. Rahan historiasta voidaan tosiaan tehdä yhteenveto yhdellä sanalla: epävarmaa.
14. Miksi on järkevää pysyä vapaana rahanrakkaudesta? (Matt. 19:21)
14 Vaikka siis raha on tarpeellista ja hyödyllistä nyt, on mieletöntä kiinnittää luottamustaan siihen. Mihin tahansa toimiin asiantuntijat ryhtynevätkin korjatakseen nykyisiä talousjärjestelmiä, niin totuus on, että pian ne kaikki romahtavat kokonaan, ja tällä kertaa iäksi. Se päivä lähestyy nopeasti, jolloin käy niin kuin on tapahtunut aikaisemminkin, että ”hopeansa he viskaavat kaduille, ja heidän kultansa tulee heille saastaksi. Heidän kultansa ja hopeansa eivät voi heitä pelastaa Herran vihan päivänä.” (Hes. 7:19) Tämän huomioon ottaen Jumalan sana neuvoo viisaasti: ”Olkoon elintapanne vapaa rahanrakkaudesta, samalla kun tyydytte siihen, mitä teillä nyt on.” Jättämällä huomioon ottamatta tämän neuvon ja kehittämällä sen sijaan rakkautta rahaan ”jotkut ovat harhautuneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä joka puolelta monilla tuskilla”. (Hepr. 13:5; 1. Tim. 6:10) Rahanrakkaus ei siis ainoastaan käännä ihmistä pois Jumalan valtakunnan eduista, vaan se johtaa ”moniin tuskiin” kaiken sen vuoksi, mitä ihmisen täytyy kestää hankkiakseen rahaa ja pitääkseen sen.
15. Onko varallisuudesta mitään hyötyä työskenneltäessä ikuisen elämän hyväksi? (Ps. 49:17, 18)
15 Varakas saattaa toivoa, että hän voisi ”elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi” ja että ”heidän huoneensa pysyvät iäti”, ja ”he nimittävät maatiloja nimensä mukaan”. (Ps. 49:10, 12) Mutta tulevaisuudesta päättää Jumala. Ei raha, vaan Jehova ratkaisee, ketkä ja mikä säilytetään tulevan ahdingon ajan läpi. Ja hänen uudessa järjestyksessään maata ei jaeta keidenkään nykyään elävien rikkaiden ja valtaa pitävien ihmisten oikkujen mukaan. Jehova valvoo Valtakuntansa hallituksen välityksellä taloudellisia asioita niin, että kaikki hänen kansaansa kuuluvat tulevat hyötymään maan antimista. (Room. 2:11) Kuinka käytännöllinen ja pelastava siksi onkaan Raamatun neuvo: ”Kerätkää . . . itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste syö ja missä varkaat eivät murtaudu sisään eivätkä varasta.” (Matt. 6:20) Tärkeätä on siis hyvä tili Jumalan luona taivaassa eikä suuri tili jossakin pankissa.
HUOLESTUNEISUUDEN VÄLTTÄMINEN
16. Minkä tasapainon kristitty säilyttää taloudellisten vaikeuksien aikoinakin? (Matt. 6:34)
16 Mutta nykyään useimmat ihmiset eivät rikastu. He ovat enemmänkin huolestuneita siitä, että voisivat ansaita tarpeeksi rahaa menojensa peittämiseen. Ihmiset ovat huolestuneita, koska viime vuosien maailmanlaajuiset taloudelliset vaikeudet ovat aiheuttaneet sen, että monet ovat menettäneet työpaikkansa ja tulonsa. Tällaisessa tilanteessa olevalla Jumalan palvelijallakin on aihetta huolestumiseen. Mutta hän säilyttää tasapainonsa. Hän muistaa Jumalan sanan sanovan hänelle, ettemme ’jättäisi yhteen kokoontumistamme, niin kuin muutamilla on tapana, vaan rohkaisisimme toisiamme, ja sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän’. (Hepr. 10:24, 25) Tasapainoinen kristitty ymmärtää, että ”ihmisen ei tule elää yksistään leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jehovan suusta”. (Matt. 4:4) Vaikka hän siis tunnollisesti tekee voitavansa löytääkseen työpaikan elämän välttämättömyyksien hankkimiseksi, hän ei salli sen häiritä kokoontumistaan toisten kristittyjen kanssa Jumalan sanan tutkimista varten. Hän ei anna sellaisen huolestumisen myöskään haitata palvelustaan, jota hän suorittaa toisten hyväksi yhdyskunnassa, joka ei vielä tunne Jehovaa ja hänen tarkoituksiaan. Hän pitää Jumalaan ja hänen tahtoonsa liittyvät tärkeämmät asiat ensi sijalla. – Fil. 1:10.
17. Mikä lohdullinen tieto kristityllä on, vaikka hän kokeekin taloudellisia ongelmia? (Hepr. 13:5, 6)
17 Jumalan palvelija, joka kokee pulmia taloudellisten vaikeuksien takia, on paljon paremmassa asemassa kuin ne, jotka eivät palvele Jehovaa. Hän saa lohtua siitä tosiasiasta, että Jumala, jota hän palvelee, tuntee hänen tilanteensa paremmin kuin hän itse, ja koska Hän on rakkaudellinen Isä, hänen voidaan luottaa auttavan ahdingon aikana. Varaisiko Jumala kokouksia hengellistä vahvistumista varten ja mahdollisuuksia saarnata hyvää uutista tulevasta uudesta järjestyksestä eikä tukisi palvelijoitaan, jotka panevat Jumalan edut ensimmäisiksi elämässään? Ja koska Jumala itse sanoo, että ’jos joku ei varaa ylläpitoa omaisilleen, hän on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa’, niin eikö hän itse pitäisi kiinni samasta periaatteesta? (1. Tim. 5:8) ”Onko Jumalassa epäoikeudenmukaisuutta? Älköön koskaan käykö niin!” selittää apostoli Paavali. – Room. 9:14.
18, 19. a) Miksi meidän pitäisi iloita tämän jumalattoman järjestelmän lopun lähestymisestä, sen sijaan että murehtisimme mahdollisia aineellisia menetyksiä? b) Miten me siksi menettelemme tänä lopun aikana?
18 Jehova tosiaan loi ihmisiin luonnollisen halun hankkia hyvää. Mutta tässä aikakausien huippukohdassa kaikki aineelliset näkökohdat tarvitsee pitää oikeassa paikassaan. Niiden ei pidä antaa päästä hallitsemaan meitä. Kun me siis ajattelemme nopeasti lähestyvää ”suurta ahdistusta”, me emme halua olla Lootin vaimon kaltaisia. Me emme murehdi ajatusta omaisuutemme menettämisestä, koska sellainen kielteinen ajattelu voi tehdä meistä niin tasapainottomia, että vaarannamme elämämme.
19 Sen sijaan me iloitsemme tämän jumalattoman järjestelmän lopun lähestymisestä. Me tiedämme, että se merkitsee Jehovan nimen kunniaansaattamista ja myös niiden ihmisten pelastusta, jotka kantavat hänen nimeään ja kunnioittavat sitä jokapäiväisessä elämässään. Koska he ovat uskollisia Jehovalle, he pääsevät uuteen järjestykseen, missä heillä on ihastuttava tehtävä tehdä tästä maasta paratiisi, joka on vapaa Saatanan ja hänen jumalattoman asiainjärjestelmänsä vaikutuksesta, vapaa synnin ja kuoleman orjuudesta. (1. Kor. 15:25, 26) Koska edessämme on tällainen suurenmoinen tulevaisuus, niin kukaan, joka haluaa elää jatkuvasti, ei halua panna ”toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka varaa meille kaikkea runsaasti nautinnoksemme; . . . he tekevät työtä hyvässä, ovat rikkaita hyvissä teoissa, ovat anteliaita, auliita jakelemaan, kooten turvallisesti itselleen aarteeksi hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, jotta he saisivat lujan otteen todelliseen elämään”. – 1. Tim. 6:17–19.