Vuorisaarna: ”Kerätkää aarteita taivaaseen”
KÄSITELTYÄÄN tarvetta välttää ulkokultaisuutta palvonnassa Jeesus alkoi puhua materialismin ansasta. Hän aloitti sanomalla: ”Lakatkaa keräämästä itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste syövät ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.” – Matt. 6:19.
Jeesus tiesi hyvin, että ihminen on taipuvainen luottamaan aineellisen paljouteen. Hän kehotti kuulijoitaan ’lakkaamaan’ sen keräämisestä, koska maallisilla aarteilla ei ole pysyvää arvoa. Olkoonpa kysymys kalliista vaatteista, rahasta tai muusta aineellisesta, niin sellaiset arvotavarat ovat alttiita turmeltumaan. Esimerkiksi ’koit’ voivat turmella kalliita kankaita; arvokkaat metallit voivat helposti ’ruostua’. (Vrt. Jaak. 5:1–3.) Ja jo ennen kuin rappeutuminen alkaa, on olemassa varastamisen vaara. Muinaisessa Palestiinassa varkaat ’murtautuivat sisään ja varastivat’ tunkeutumalla talojen savesta tai laastista tehtyjen seinien läpi.
Niinpä Jeesus sanoi: ”Kerätkää sen sijaan itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste syö ja missä varkaat eivät murtaudu sisään eivätkä varasta.” (Matt. 6:20) Ihminen voi kerätä turmeltumattomia aarteita hankkimalla ”taivaassa” (ts. Jumalan luona) hyvien tekojen maineen. Tämän suhteen apostoli Paavali kehotti rikkaita kristittyjä ’tekemään työtä hyvässä, olemaan rikkaita hyvissä teoissa, olemaan anteliaita, auliita jakelemaan, kokoamaan turvallisesti itselleen aarteeksi hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, jotta he saisivat lujan otteen todelliseen elämään’. – 1. Tim. 6:17–19; Tiit. 3:8.
Jeesus esitti syyn materialismin karttamiseen: ”Sillä missä on aarteesi, siellä on oleva myös sydämesi.” (Matt. 6:21) Ihmisen ”aarre” on se, mitä hän pitää todella arvokkaana. Siihen hän kiinnittää ’sydämensä’, vaikuttimiensa, halujensa ja kiintymystensä tyyssijan. Jos aarre, joka varastaa ihmisen sydämen, on vain sellaista, mitä tämä maailma voi tarjota, niin se turmelee hänen suhteensa Jumalaan, joka vaatii palvelemaan ”ehyellä sydämellä”. – 1. Aikak. 28:9; Matt. 22:37.
Auttaakseen kuulijoitaan välttämään materialismin ansan Jeesus esitti kaksi kuvausta. Hän aloitti ensimmäisen sanomalla: ”Ruumiin lamppu on silmä. Jos siis silmäsi on viaton, niin koko ruumiisi on valoisa.” – Matt. 6:22.
On sopivaa sanoa silmää ”ruumiin lampuksi”, koska valo saapuu aivojen näkökeskukseen silmien kautta. Sen sijaan että silmä jatkuvasti siirtyisi kohteesta toiseen nähdäkseen jokaisen näköpiiriin tulevan esineen, ’viaton silmä’ suuntautuu vain yhteen kohteeseen. Kuvaannollisessa mielessä se, mihin yksilö ’kiinnittää katseensa’, se mihin hän tiiviisti keskittyy ja mitä hän ajattelee, vaikuttaa hänen koko persoonallisuuteensa. Jos Jumalan tahdon tekeminen on ihmisen päätavoite elämässä, niin hänen ’koko ruumiinsa on valoisa’. Kaikissa elämän puolissa hän heijastaa valistusta, joka kirkastaa Jumalaa ja hyödyttää muita ihmisiä. – Vrt. Sananl. 4:18, 25–27; Matt. 5:14–16.
”Mutta jos silmäsi on paha, niin koko ruumiisi on pimeä”, jatkoi Jeesus. (Matt. 6:23a) ’Paha silmä’ kohdistuu ahnein kaipauksin vääriin kohteisiin. (Huom. Matt. 5:28; 2. Piet. 2:14.) Sellaisen ihmisen ’koko ruumis on pimeä’, joka asettaa tämän maailman rikkauden päätavoitteekseen. Sellainen materialistinen tavoite johtaa väärään käytökseen, joka ilmentää hengellistä pimeyttä kaikilla elämän aloilla. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita, joutuvat kiusaukseen ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin, jotka upottavat ihmiset tuhoon ja turmioon. Sillä rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri, ja tätä rakkautta tavoittelemalla jotkut ovat harhautuneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä joka puolelta monilla tuskilla.” – 1. Tim. 6:9, 10.
Jeesus osoitti tämän vakavuuden, kun hän seuraavaksi sanoi: ”Jos todellisuudessa se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan se pimeys!” (Matt. 6:23b) Meillä ihmisillä on epätäydellisyyttä itsessämme syntymästä lähtien. (Room. 5:12) Ihmisen tila tulee kuitenkin pahemmaksi, jos hän ohjaa kykynsä väärään suuntaan valistuksen (kuvaannollisen silmän) hankkimisessa. Ahne rikkauden kaipuu tahraa ihmisen koko elämänpiirin. (Sananl. 28:20) ”Kuinka suuri” onkaan niiden ”pimeys”, joiden rakkaus aineellisiin aarteisiin johtaa heidät työntämään syrjään hengelliset asiat, huudahti Jeesus. – Matt. 13:22.
Sitten Jeesus esitti toisen kuvauksen: ”Kukaan ei voi olla kahden isännän orja, sillä hän on joko vihaava toista ja rakastava toista tai liittyvä toiseen ja halveksiva toista.” – Matt. 6:24a.
Vuorisaarnan kuulijoille oli tuttua orjuus, jota säänneltiin Mooseksen laissa. (2. Moos. 21:2; 3. Moos. 25:39–46) Orjanomistaja voi odottaa orjansa antavan täysin määrin itseään. (Vrt. Luuk. 17:7–10.) On kiinnostavaa, että Mišna käsittelee ”yhteisomistajille kuuluvan orjan” oikeuksia, mikä ilmaisee, että joskus orja saattoi olla kahden isännän alainen. Jeesuksen tätä koskevista sanoista mainitaan eräässä teologisessa sanakirjassa:
”Matt. 6:24 ja Luuk. 16:13 edellyttävät sellaisen mahdollisuuden olemassaoloa, että orjalla on kaksi omistajaa, joilla on samanlaiset osuudet häneen ja sen tähden yhtäläiset vaatimukset hänen palvelustensa suhteen. Tällainen tilanne voisi olla ja sellainen oli olemassa. Oli todellakin orjia, jotka yksi isäntä oli vapauttanut mutta ei toinen, joten he olivat puoliksi vapaita ja puoliksi orjia. Sellaisessa [kaksoisorjuuden] suhteessa oli tietenkin käytännöllisesti katsoen mahdotonta orjan ilmaista samanlaista antaumusta molemmille, varsinkin kun heidän toivomuksensa ja kiinnostuksen kohteensa saattoivat olla hyvin erilaisia. Jeesus ilmaisee tämän aikalaistensa ja kansansa kielellä sanomalla, että orja [rakastaisi] yhtä isäntää ja [vihaisi] toista, ts. olisi vähemmän kiintynyt häneen.” – Theological Dictionary of the New Testament.
Jeesus esitti selvästi tämän kuvauksen ytimen sanoessaan: ”Ette voi olla Jumalan ja rikkauden orjia.” (Matt. 6:24b) Tämä lausunto ei tuomitse varallisuuden omistamista, vaan korostaa sen sijaan sitä, että ihminen ei voi ”olla” rikkauden ’orja’ ja samanaikaisesti ilmaista Jumalalle hänen vaatimaansa yksinomaista antaumusta. Ihmisen, joka todella rakastaa Jumalaa ja haluaa palvella häntä otollisesti, täytyy tosiaankin ’halveksia’ orjuutta, joka aiheutuu maan päällä olevien aarteitten asettamisesta elämänsä pääasialliseksi tavoitteeksi.