Aina iloisia Jehovan palveluksessa
”Riemuitkaa Jehovassa ja olkaa iloiset, te vanhurskaat, ja huutakaa iloisesti, te kaikki, jotka olette sydämeltä rehtejä.” – Ps. 32:11, Um.
1. a) Missä suhteissa Jehova on vertaansa vailla? b) Minkä varauksen Jehova on tehnyt ihmiskunnan hyväksi ja miten?
JEHOVAN rakkaudellinen hyvyys on vertaansa vailla! ”Hänen ihmeelliset tekonsa ihmislapsia kohtaan” antavat todella aiheen sydämellisiin kiitoksiin ja saavat vanhurskautta rakastavat tekemään tunnetuksi hänen verratonta nimeään ja hänen tarkoituksiaan. (Ps. 107:21, 22) Elävä Jumala, Jehova, ylittää kaikki muut jumalat suuruudessa ja viisaudessa. Eikö Jehova ole Luojamme, itse elämänkin Antaja? Eikö Jehova luonut ihmisen palvelemaan häntä iankaikkisesti mielihyvän paratiisissa? Ja kun arvostamattomat ensimmäiset vanhempamme olivat syösseet ihmissuvun syntiin ja kuolemaan, niin eikö Jehova tehnyt suurenmoisen, ansaitsemattoman varauksen Kristuksen kautta ihmiskunnan lunastamiseksi haudan vallasta? Mikä ilo onkaan nyt nähdä ”merkki” siitä, että hänen ylösnoussut Poikansa hallitsee taivasten valtakunnassa, kun hän valmistautuu poistamaan kaiken jumalattomuuden maan päältä! Hyvin pian kaikki, mikä hengittää, ylistää ennallistetussa paratiisissa jälleen Jehovaa. – Jes. 42:8; 1. Moos. 2:7–9; Joh. 11:25, 26; Hepr. 1:1–3, 13.
2. Mikä on aina ollut koko ihmiskunnan tärkein tarve?
2 Miten verratonta iloa saadaankaan Jehova Jumalan palvelemisesta! Tämä palvelus on myös välttämätöntä kaikille, jotka haluavat päästä hänen uuden järjestyksensä iankaikkisiin siunauksiin. Koko ihmiskunnan tärkein tarve on tosiaan aina ollut ja on Jehovan palveleminen. Muinaista Israelia käskettiin ’palvelemaan Jehovaa kaikesta sydämestään ja sielustaan’. (5. Moos. 11:13, Um) Vastamuodostettu kristillinen seurakunta palveli päivittäin ”riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella”. (Apt. 2:46) Ja katsoen eteenpäin Jumalan ihmiskunnalle luomaan uuteen järjestykseen profeetta Jesaja käskee meitä nyt ’iloitsemaan iankaikkisesti’ ja palvelemaan Jumalaa ’iloiten’ ja ’riemuiten’. – 65:17, 18.
3. Miten Suuren Babylonin tila eroaa tosi kristittyjen tilasta nykyään?
3 Iloitseeko ihmismaailma nykyään? Mitä tilanne kansainvälisellä ja kotirintamalla kertoo meille? Jeesuksen ennustamat ”synnytystuskat”, joiden piti olla nykyisen asiainjärjestelmän lopun tunnus, tulevat joka päivä tuskallisemmiksi. (Matt. 24:3–12) Kristikunnan uskonnolliset johtajat huomaavat, etteivät heidän Babyloniin perustuvat laitoksensa ja oppinsa voi enää pidättää vaikeasti käsiteltäviä laumoja. Niinpä protestanttiset pastorit valittavat tyhjiä kirkkoja, ja paavi Paavali VI vaikeroi, että papistokriisi tuottaa hänelle ”suurta huolta ja tuskaa”. On juuri niin kuin Jehova ennusti: ”Te huudatte sydämen tuskasta ja voivotatte mielimurteissanne.” Toisaalta Raamattuun perustautuvat kristityt, Jumalan oma kansa, ”syövät” kylliksi runsasta hengellistä ruokaa, ”juovat” kyllikseen elämää antavia Raamatun totuuksia ja ”riemuitsevat sydämen onnesta”. Heitä vahvistetaan Jehovan iloiseen palvelukseen ja tekemään tunnetuksi hänen pelastustaan koko maassa, ”sillä jaloja töitä hän on tehnyt”. – Jes. 65:13, 14; 12:2–5.
4. Miten ja miksi meidän tulee ilmaista arvostusta Jehovan varausta kohtaan?
4 Tämä Jehovalle suoritettu iloinen palvelus on välttämätön kaikille, jotka etsivät iankaikkista elämää tulevassa asiainjärjestelmässä. (Mark. 10:28–30) Tämän palveluksen tekemättä jättäminen merkitsee menetystä tai vahinkoa. Jehovan suurenmoinen, rakkaudellinen varaus, jonka hän on tehnyt ihmiskunnan hyväksi Poikansa kautta, vaatii kaikkia ilmaisemaan arvostavaa kiitollisuutta. (Room. 11:33–36) Tämän arvostuksen täysi syvyys voidaan osoittaa ainoastaan palvelemalla Jehovaa hänen tavallaan, tekemällä tunnetuksi Valtakunnan hyvää uutista toisille. Jo ennen tätä ratkaisevaa ”lopun aikaa” apostoli Paavali ilmaisi asian näin: ”Minun täytyy se tehdä. Voi minua, ellen evankeliumia julista!” – 1. Kor. 9:16.
ORJUUS JOHON LIITTYY ILO
5. Mitä sisältyy Jehovalle antautumiseen?
5 Ne, jotka alkavat todella rakastaa ja arvostaa Jehovaa, antautuvat hänelle. Mikä etu tämä onkaan – omistaa itsensä ja kaikkensa koko kaikkeuden korkeimmalle Persoonalle – rakastavalle Jumalalle! (Neh. 9:5, 6) Kaikki omistamamme, jolla on arvoa, tulee todella Jehovalta. Eikö näin ollen ole sopivaa, niin, välttämätöntä, että me maksamme takaisin hänelle tästä yltäkylläisyydestä? (Job 41:2; Ps. 116:12, 13; Jaak. 1:17) Me joudumme antautuessamme Luojamme orjuuteen, hänen ohjauksensa alaisuuteen. Entisajan Joosuan tavalla, joka palvoi Jehovaa ”nuhteettomasti ja uskollisesti”, voivat antautuneet perheenpäät nykyään ilmoittaa: ”Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.” – Joos. 24:14, 15.
6. Onko Jehovan orjuus raskas taakka? Selitä.
6 Onko tämä sidonnaisuus Jumalaan kartettava taakka? Totisesti ei! Jehovan ja hänen lakinsa alaisuuteen tuleminen ei voi tuoda mitään muuta kuin siunausta ja iloa. Kaikki, mikä on ympärillämme maan päällä, Jumalan elollinen luomakunta, kukoistaa Jumalan lain alaisuudessa. Jeesus kehottaa vuorisaarnassaan: ”Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.” (Matt. 6:28, 29) Jos kedon kukat, jotka kehittyvät niihin istutettujen kasvua säätelevien lakien mukaan, voivat asettaa näytteille niin henkeä salpaavan loiston, niin kuinka paljon miellyttävämpi Jehovan silmissä täytyykään olla niiden ihmisten moraalisen kauneuden, jotka ylläpitävät hänen vanhurskaita lakejaan ja periaatteitaan! Samoin kuin Jumalan luomakunnan lakien alainen sidonnaisuus ei ole kärsimys vaan päinvastoin siunaus täällä maan päällä olevien elollisten runsaudelle, niin sekin orjuus, johon kristitty astuu omistaessaan elämänsä Luojalleen, tuo vain tyydyttävää iloa ja lopuksi iankaikkisen elämän. – Ps. 104:24; 145:16, 17.
7. a) Miten ne palkitaan, jotka tulevat Jumalan orjuuteen? b) Mitkä vaarat voivat vaatia jyrkkää toimintaa?
7 Ne, jotka ovat Jumalan orjuudessa, huomaavat elämällä olevan merkitystä, kauneutta ja tarkoitusta. Jumalan tahdon tekemisessä, hänen päivittäisessä palvelemisessaan on vertaansa vailla olevaa iloa. Siinä on tyydyttävää varmuutta Jumalan siunauksesta. (Sananl. 10:22) Mutta samoin kuin saastunut ilma tai maaperä voi vahingoittaa kedon loistavaa kukkaa, voi kristillisen kasvunkin ehkäistä ”ilmaan” tunkeutuva Saatanan henki, moraalittomat ajatukset, materialismin tuhot ja huikentelevainen elämä. Nämä saasteet eivät tuo iloa ihmiselle eivätkä hänen Luojalleen. Jollei myrkkyjä hävitetä perin pohjin ja korvata terveellisellä ravinnolla, niin sairas kasvi kuihtuu ja kuolee. – Ilm. 16:17; Juud. 12; 2. Tim. 1:13, 14.
8. Miksi Jumalan lakien kunnioittaminen on hyödyllistä?
8 Vaikka tiedemiehet eivät mielellään myönnä ihmisen sidonnaisuutta Jumalan luonnonlakeihin, niin heidän täytyy alinomaa tunnustaa se. Jokainen, joka ylittää näiden lakien rajat, on tuhon tiellä. Niinpä kun vioittuneen Apollo XIII:n kolmen astronautin henki oli vaakalaudalla, he ja maan päällä olevat auttajat ponnistelivat epätoivoisesti avaruusaluksen pitämiseksi Luojan lakien puitteissa, jotta paluu maahan olisi ollut turvallinen. Heidän pulmansa oli todellisuudessa pohjimmaltaan siinä, että he olivat ensiksikin menneet Suuren Lainantajan ilmaiseman tarkoituksen ulkopuolelle: ”Taivas on Herran taivas, mutta maan [ei avaruutta] hän on antanut ihmisten lapsille.” Antautuneet kristityt kunnioittavat Jumalan luonnon- ja moraalilakeja. – Ps. 115:16.
MUITA TEOKRAATTISIA SITEITÄ
9. Miten antautuminen kristillisessä seurakunnassa eroaa antautumisesta entisajan Israelissa?
9 Vuonna 1513 eaa. tuli koko Israelin kansa Jehovan orjaksi antautuessaan hänelle. Jokainen israelilainen oli syntymästä asti osa tuosta antautuneesta kansasta. Uudessa liitossa olevan hengellisen Israelin tilanne on kuitenkin sikäli erilainen, että kunkin henkilön täytyy kasvaa täsmällisessä tiedossa ja arvostuksessa siinä määrin, että antautuu henkilökohtaisesti Jehovalle. – Ef. 3:14–19.
10. Miten Israeliin soveltuneet periaatteet voivat hyödyttää meitä nykyään? Valaise.
10 Mutta samat periaatteet, jotka koskivat entisajan Israelia, opettavat meille paljon sellaista, mikä on käytännöllistä kristilliselle seurakunnalle nykyään. Esimerkiksi lasten täytyy yhä olla vanhemmilleen alamaisia, ja vanhemmat voivat ottaa sydämelleen lait, jotka vaikuttivat Israelissa heidän pienokaistensa kasvattamisessa. Milloin tämän kasvatuksen pitäisi alkaa? Milloin se alkoi Israelissa? Kertomus osoittaa, että ”pienokaisten” (Um) piti olla Jumalan kansan kokouksissa varhaisimmista vuosista pitäen. (5. Moos. 29:10–13; 31:12; 2. Aikak. 20:13) Samaa periaatetta noudatettiin varhaiskristillisessä seurakunnassa, sillä Loois ja Eunike opettivat Timoteukselle pyhiä kirjoituksia, niin että hän tunsi ne. Viisivuotiaasta vai kolmivuotiaasta vai yksivuotiaasta lähtien? Ei vaan ”pienokaisesta asti”. – 2. Tim. 1:5; 3:15, Um; ks. myös Luuk. 1:80; 2:40–52.
11. Millainen arvo on nuorten valmentamisella pienokaisesta asti?
11 Miksi lapsilta – pienokaisiltakaan – evättäisiin heidän osansa teokraattisessa järjestelyssä? On onnettomuudelle alttiiksi antautumista, jollei heille puhuta suurenmoisesta Jumalastamme pienokaisesta asti. Sitä paitsi, jos heidät viedään kristillisiin kokouksiin pienokaisesta asti, niin he kasvavat arvostamaan niitä kristilliseen elämäntapaan kuuluvina. – Sananl. 4:1–13.
12. a) Mitkä ohjeet Raamattu antaa lasten kurittamisesta? b) Miten vanhemmat voivat osoittaa rakkaudellista huomaavaisuutta toisia kohtaan?
12 Mutta entä jos vanhemmat tulevat tuntemaan totuuden sen jälkeen kun lapset ovat alkaneet kasvaa isoiksi? Tällöin saattaa olla pulmia. Mutta lapsiaan rakastavien vanhempien tulee alkaa viivyttelemättä kasvattaa lapsiaan teokraattisella tavalla. (Sananl. 22:6; 23:13, 14) Samoin kuin vaiston lait panevat emokarhun läimäyttelemään hairahtuvaa pentuaan, Jumalan lakikin, joka on selvästi esitetty hänen Sanassaan, vaatii ihmisvanhempia kurittamaan lapsiaan – ei vihassa eikä ärsyttävästi nalkuttaen vaan järkevästi ja rakkaudesta. (Ef. 6:4) Kunnes kuri vaikuttaa, vanhemmat voivat osoittaa rakkaudellista huomaavaisuutta myös toisia kohtaan istumalla valtakunnansalissa sellaisessa paikassa, missä niskoittelevat ”pienokaiset” aiheuttavat vähimmän häiriötä.
13. Mikä arvo on kotikasvatuksella, ja miten sitä voidaan antaa?
13 Parhaiten tuloksia antava kuri on se, mitä pidetään joka päivä kotona. Siellä rakastavat vanhemmat voivat käyttää aikaa juurruttaakseen kunnioitusta lakia ja periaatetta kohtaan, keskustellakseen pienokaisten kanssa, vastatakseen kysymyksiin ja kehittääkseen rakkautta perhejärjestelyä kohtaan ja kunnioitusta teokraattista järjestelyä kohtaan Jehovan maailmanlaajuisessa perheessä. (5. Moos. 11:18, 19; 32:45, 46) Pienokaisia voidaan totuttaa istumaan hiljaa rakkaudellisten vanhempien kanssa viisi minuuttia, viisitoista minuuttia, kolmekymmentä minuuttia – samalla kun käytetään raamatullisia apuvälineitä Raamatun kertomuksen sykähdyttävien tapausten ja opetuksen kaiuttamiseksi pieniin sydämiin. (Gal. 6:6; Ps. 78:4) Vartiotornissa on ollut erityisesti lapsille luettavaksi valmistettuja kirjoituksia. Vanhemmat ovat käyttäneet näitä hyvin nuorten arvostuksen kasvattamiseksi hengellisiä asioita kohtaan. Se vaatii tosiaan ponnistelua vanhemmilta. Se kysyy suunnittelua ja aikaa. Mutta pienokaisten päivittäinen valmentaminen vahvistaa perhesidettä. Nuoret alkavat rakastaa vanhempiaan heidän toveruutensa sekä niiden uhrauksien tähden, joita he heidän hyväkseen tekevät. Se kannustaa heitä tulemaan itse hyödyllisiksi, kasvamaan moraalisesti, henkisesti ja teokraattisesti siinä määrin, että he omakohtaisesti antautuvat Jehova Jumalalle. – 5. Moos. 29:29.
14. Miten arvokkaita siteitä voidaan vahvistaa?
14 Meidän Jehovalle antautumisemme side vaatii kunnioitusta muita siteitä – perhesidettä, avioliittosidettä, kristillisen seurakunnan rakkauden sidettä – kohtaan. (Ef. 5:33; 6:1–4; Kol. 3:14) Ajattelehan mitä kaikkea Jumalan kansa voi tehdä yhdessä! Perhe voi tarkastella päivän raamatuntekstin ja saada päivittäisen siunauksen samalla tavalla kuin suurikin perhe, Brooklynin Beetel-perhe, jossa on yli 1 500 jäsentä. Aterioilla ja muina aikoina voi perheesi yhdessä keskustella kiinnostavista raamatullisista kysymyksistä, Vartiotornissa ja Herätkää!-lehdessä olleista uusista tiedoista tai kenttäpalveluskokemuksista. Perheen jäsenet voivat yhdessä harrastaa jotain hyödyllistä tai retkeillä. Tai jollei oma perhe ole vielä ryhtynyt tutkimaan Jehovan sanaa, niin paljon tällaista voidaan harrastaa kristittyjen veljien ja sisarten seurassa. – Matt. 19:29; Room. 12:13.
15. Miten meidän tulee suhtautua antautumissiteeseen?
15 Onko tämä antautumisside kärsimys? Päinvastoin, se on alituista iloa ja tuo virvoitusta ja tyydytystä, mitä muut ihmiset maailmassa eivät saa kokea. – Matt. 11:28–30.
VALTAKUNNAN HARRASTUKSET
16. Minkä tulee olla ylläpitävä harrastuksemme elämässä ja miksi?
16 Mitä me harrastamme? Eikö Jumalamme Jehovan pitäisi olla kaikkein ensimmäisenä elämässämme? Me haluamme tuntea tämän rakastavan Jumalan, jotta voisimme olla hänen kaltaisiaan. Hänen loistavat ominaisuutensa heijastuvat hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, joka teki taivaallisen Isänsä tunnetuksi ollessaan maan päällä. (Joh. 1:14, 18; 8:19; 15:15; 17:3–6) Pitäisikö meidän olla vähemmän innokkaita kuin Esimerkkimme Jehovan nimen kirkastamisessa? Jeesus sanoi: ”Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.” (Joh. 4:34) Sen pitäisi olla ruokaamme ja myös ylläpitävä harrastuksemme elämässä. Jos ensisijainen harrastuksemme on Jehova ja hänen palvontansa ja jos me rakastamme totuutta, niin me iloitsemme todella saadessamme osoittaa yksinomaista antaumusta Jumalallemme. – 5. Moos. 6:4–7; Mark. 12:28–30.
17, 18. a) Mitkä ovat niiden moraaliset harrastukset, jotka rakastavat Jehovaa? b) Mikä vastakohtaisuus havaitaan niiden välillä, jotka rakastavat Jumalan moraaliperiaatteita, ja niiden, jotka jättävät ne huomioon ottamatta? c) Miten voimme nauttia rauhasta Jumalan kanssa?
17 Kristityn harrastusten täytyy olla moraalisia harrastuksia, sopusoinnussa Jehovan vanhurskaitten lakien kanssa. ”Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa”, sanoo psalmista. (97:10) Jehova ei suvaitse sitä, mikä on pahaa, niin kuin osoitettiin selvästi Mooseksen aikana, kun Israel muodosti moraalittoman mieltymyksen Peorin Baaliin. Jehova tappoi 24 000 israelilaista rutolla, ja se lakkasi vasta kun rehti Piinehas ryhtyi jyrkkiin toimenpiteisiin keihästämällä moraalittoman Simrin ja hänen midianilaisen ”tyttöystävänsä”. Pappi Piinehas vihasi sitä, mitä Jumala vihaa, ja toimi sen mukaisesti. Monet nykyiset papit ovat aivan erilaisia, kuten lehtitiedot usein osoittavat. Esimerkiksi eräs 5.6.1970 päivätty uutistoimisto AFP:n raportti kuvaili ”äärimmäisen sympaattisen kohtauksen” Hollannin homoseksualistiryhmän ja erään kardinaalin, Alankomaiden roomalaiskatolisen arkkipiispan, välillä. Ilmoitettu keskustelun aihe oli ”uskonnollinen siunaus” homoseksualisteille. Miten kukaan, joka rakastaa Jumalaa ja vanhurskautta, voisi suosia homoseksuaalisuutta puhumattakaan siitä, että istuutuisi neuvottelemaan siitä! – Gal. 5:19–21; Room. 1:24–27, 32.
18 Nykyään laskeutuu moraalittomuuden vyöry ihmiskunnan ylle uutisia ja huvituksia välittävien kanavien kautta. Mutta meidän ei tarvitse liittyä maailman kanssa juhlimaan tällä myrkytetyllä ravinnolla. Se olisi kohtalokasta! Olkaamme innokkaita kuin Piinehas ylläpitämään moraalisen puhtauden mittapuita. Nauttikaamme jatkuvasti rauhaa Jumalan kanssa ravitsemalla mieltämme hänen Sanansa puhtailla asioilla ja hänen palvelemisensa avulla. – Fil. 4:8, 9.
19. Millaista asennetta kristityt kehittävät päinvastoin kuin maailma?
19 Nykyinen maailma on tullut ylpeäksi, riippumattomaksi, kapinalliseksi ja vaativaksi. (2. Tim. 3:1–13) Miten se eroaakaan Jehovan palvojista, jotka kehittävät nöyryyttä ja tottelevaisuutta Jeesuksen esimerkin mukaisesti! ”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti.” (Fil. 2:5–8) Miten oivallinen esimerkki kaikille, jotka haluavat asettaa Jehovan valtakunnan harrastukset ensi sijalle! – Matt. 6:33.
VARO MAAILMALLISIA HARRASTUKSIA
20, 21. a) Miksi maailmallisten harrastusten etsiminen on hyödytöntä, jopa vaarallista? b) Mikä arvokas päämäärä voidaan saavuttaa ja miten?
20 Mitä varten ihmiset elävät nykyään? Miellyttääkseenkö Jumalaa? Vai miellyttääkseenkö itseään? Eikö suurin osa elä saadakseen tästä lyhyestä elinajasta mahdollisimman paljon itselleen? Jotkut kokoavat rahaa rahan vuoksi. Toiset kokoavat omaisuuksia. Eräät tuhoavat itsensä moraalisesti ja ruumiillisesti ”elämysten” takia. Toiset pyrkivät korkeaan asemaan tai kuuluisuuteen yhteiskunnassa. Miten lyhytnäköistä! Yksi historian rikkaimmista miehistä, viisas kuningas Salomo, sanoi: ”Mutta kun minä käänsin huomioni kaikkiin töihin, joita minun käteni olivat tehneet, ja vaivannäköön, jolla olin vaivannut itseäni niin tehdessäni, niin katso: se oli kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua; eikä ole hyötyä mistään auringon alla.” (Saarn. 2:11) Ponnisteletko sinä näin turhaan? Vai onko päämääränäsi pysyvä sija Jumalan uudessa asiainjärjestelmässä?
21 Kiinnostaako sinua maailman huomiota herättävä, materialistinen komeilu? Jos kiinnostaa, niin olet vaarallisella tiellä, sillä kun harhaan suunnattu halu ”on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin”. Ihmisen elämään tunkeutuvat maailmalliset harrastukset voivat niellä yhä suuremman osan hänen elämästään, kunnes hän on synnin pauloissa. ”Kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.” Mutta ihminen, joka asettaa Jehovan ensi sijalle sydämessään ja joka tekee Jumalan tahdon, ”pysyy iankaikkisesti”. – Jaak. 1:14, 15; 1. Joh. 2:15–17.
22. Millaista arvostusta meidän tulee osoittaa Jeesuksen uhria kohtaan?
22 Jehovan antautuneet todistajat on vapautettu synnistä tulemaan vanhurskauden orjiksi Jeesuksen kalliin veren perusteella. Pysykäämme sen tähden lujina tulematta enää milloinkaan uudelleen maailmallisten harrastusten orjuuttamiksi! – Room. 6:17, 18; Gal. 5:1.
JEHOVAN PALVELEMINEN ”SYDÄMESTÄ”
23, 24. a) Miten voimme miellyttää Jehovaa? b) Miksi monet ovat epäonnistuneet tässä nykyisinä ja menneinä aikakausina?
23 Pelkkä huulilla palveleminen ei pysty täyttämään Jehovan vaatimuksia. Jeesus muistutti siitä aikansa uskonnollisia ihmisiä ja sovellutti Jes. 29:13:n heihin: ”Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana.” (Matt. 15:8) Vilpitön tottelevaisuus arvostavasta sydämestä miellyttää Jehovaa. Meidän täytyy rakastaa ja palvella yhtä Jumalaamme Jehovaa koko sydämestämme ja kaikkine muine kykyinemme. (Mark. 12:29, 30) Meidän täytyy kestää iloiten Jehovan tinkimättömässä palveluksessa vuodesta toiseen. Kun Joosua ilmaisi huonekuntansa selvän päätöksen palvella Jehovaa, niin koko Israel vastasi hänelle: ”Pois se, että me hylkäisimme Herran [Jehovan, Um] ja palvelisimme muita jumalia! . . . Sentähden me palvelemme Herraa [Jehovaa, Um], sillä hän on meidän Jumalamme.” – Joos. 24:15–18.
24 ”Pois se”, he sanoivat. Mutta myöhemmin heidän jälkeläisensä ryhtyivät palvelemaan muita jumalia. Mistä syystä? Koska he antoivat rakkautensa Jehovaan heikentyä. Heidän palveluksensa kadotti nimenomaisen käyttövoimansa. He lakkasivat mietiskelemästä päivittäin hänen Sanaansa, lakkasivat edistymästä. He peräytyivät uskostaan ja hengellisyydestään. Heidän mielensä kieroutui maailmallisiin uriin, ja heidän omatuntonsa paatui, niin ettei se enää erottanut oikeaa väärästä. Jos he olisivat iloinneet jatkuvasti sydämestään Jehovan palveluksesta, ei tuho olisi koskaan kohdannut heitä. – 5. Moos. 4:3–10; Joos. 1:7–9; Hepr. 10:36–39; 1. Tim. 4:1, 2.
25. Millaisia lapsia meistä pitäisi tulla Jehovalle?
25 Tämän pitäisi olla varoituksena Jehovan kansalle nykyään. Kuinka tärkeätä onkaan, että me palvelemme jatkuvasti Jehovaa iloiten, hellittämättä! Kuinka tärkeätä, että tutkimme ja kokoonnumme säännöllisesti säilyttääksemme hengellisyyden ja ilon! Kuinka tärkeätä, että me iloisesti vaalimme verratonta etua palvella Jehovaa hänen todistajinaan! Muista, että Jehova, koko maan Luoja ja Omistaja, iloitsee hänen äänensä rakkaudellisesta tottelemisesta. – 2. Moos. 19:5; 1. Piet. 1:13–16.
26. Miten meidän tulee suhtautua a) Jumalan valtakuntaan, b) maailmaan ja sen kansakuntiin ja c) Jumalan sanan puhumiseen?
26 Kaikkien toiveittemme, koko palveluksemme, koko jokapäiväisen elämämme täytyy keskittyä Jumalan valtakuntaan. Kaikki meidän arvokkaat harrastuksemme ovat Valtakunnan harrastuksia. Me rukoilemme päivittäin Valtakunnan tuloa ja Kristuksen voiman loistoisaa ilmestymistä sekä Jumalan tahdon tapahtumista maankin päällä niin kuin taivaassa. (Matt. 6:9, 10; 2. Tess. 1:6–8) Me emme kaipaa mitään maailman turmeluksesta, emme mitään hallitsijoitten huolista emmekä mitään kansakuntien hämmennyksistä. Kansat ovat Jehovaa ja hänen Voideltuaan, Jeesusta, vastaan. Ne murskataan pian kappaleiksi. (Luuk. 21:25, 26; Ps. 2:2–9) Ihmiskunta lähestyy nopeasti sitä ”suurta ahdistusta, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule”. Kun ”synnytystuskat” pahenevat, niin olkaamme me ensimmäisen vuosisadan kristittyjen kaltaisia rukoillen Jehovalta rohkeutta puhua jatkuvasti hänen Sanaansa. – Matt. 24:7, 8, 21; Apt. 4:24–30.
27. Miten voimme saavuttaa iankaikkisen elämän tavoitteen?
27 Mitä me haluamme elämässä? Varmastikaan emme halua elää maailman moraalilakien lentohiekalla – josta on viime aikoina tullut varomattomia tuhoon nielevää juoksuhiekkaa! Emmekä me halua olla mitenkään osallisia maailman luhistuneessa uskonnossa emmekä sen turmeltuneessa politiikassa, sen ihanteissa emmekä vihamielisyyksissä, sen pettymyksissä emmekä sen hämmennyksessä. Emmekö haluakin elää aitoa elämää? Jos haluamme, niin meidän täytyy rakastaa vanhurskautta ja vihata jumalattomuutta, niin kuin Jehovakin tekee, sekä rakentaa ’hyvä perustus tulevaisuuden varalle’. (Ps. 11:7; Sananl. 6:16–18; 1. Tim. 6:17–19) Meidän täytyy uhkua jatkuvasti yhä enemmän rakkautta varastoiden Raamatun tuntemusta ja tullen ”täyteen vanhurskauden hedelmää” Jumalan palveluksessa. (Fil. 1:9–11) Olkaamme sen tähden yhtä Kristuksen Jeesuksen ja kaikkien toisten uskollisten todistajien kanssa iankaikkinen elämä silmämääränä palvellessamme Jehovaa ”ehyellä sydämellä ja alttiilla mielellä”. – 1. Aikak. 28:9.