Uskollisuus lopun aikana
”Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa.” – 1. Piet. 4:3.
1. Miksi ihmiskunnan pahuus näyttää tulevan yhä suuremmaksi tänä aikana?
ME OLEMME olleet ensimmäisestä maailmansodasta lähtien ihmiskunnan historian mitä epätavallisimmassa aikakaudessa, jonka tunnuksena ovat olleet ennen kokematon väkivalta, suuri verenvuodatus ja laajalle levinnyt moraalin rappeutuminen. Raamatun historiallinen kertomus sanoo tuhansia vuosia sitten olleesta samankaltaisesta ajasta: ”Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat.” (1. Moos. 6:5) He eivät ”välittäneet” (Um) Jumalan tahdosta ihmiskunnan suhteen. Tässä kuvailtiin asiaintilaa Nooan ajan suurta vedenpaisumusta edeltävinä päivinä. Jeesus Kristus sanoi, että samanlaiset olosuhteet vallitsisivat ihmisen hallitusvallan nykyisen järjestelmän viimeisinä päivinä. (Matt. 24:37–39) Me olemme eläneet näitä ”viimeisiä päiviä” vuodesta 1914 lähtien.
2, 3. Minkä huonon vaikutuksen kristityt tuntevat, ja miksi heidän täytyy vastustaa sitä?
2 Ihmiskunnan vajotessa jatkuvasti yhä alhaisemmalle moraalitasolle tosi kristittyjä painostetaan lisääntyvässä määrin pitämään moraalittomia tekoja hyväksyttävinä. Niin sanotun ”uuden moraalin” ajatus kyllästää heidän ympärillään olevat maailmalliset ihmiset ja täyttää sellaisten ihmisten tuottaman kirjallisuuden ja ajanvietteen. Tämä kohdistaa huonoa vaikutusta kaikkiin kristittyihin. Heidän on päättäväisesti vastustettava sitä. Ovatpa jotkut saattaneet osallistuakin moraalittomaan elämään ennen tosi kristityiksi tuloaan. Mutta kun he nyt ovat pukeutuneet uuteen persoonallisuuteen, joka muovautuu Jumalan sanan korkeiden moraalimittapuiden mukaan, niin aika elää kansojen tavalla on mennyt. Siihen palaaminen olisi samaa kuin koira palaisi oksennukselleen. – 2. Piet. 2:22.
3 Heidän tulemisensa tosi kristityiksi ei merkitse kuitenkaan sitä, että he lakkaisivat kokemasta langenneen lihan himoja. He kokevat, ja nämä himot ovat heidän heikko kohtansa. Jos he eivät säilytä alinomaa itsehillinnän moraalista suojaa, niin he voivat tulla tästä heikosta kohdastaan alttiiksi hyökkäykselle. Saatana, tämän turmeltuneen ihmismaailman jumala, iskee juuri tähän heikkoon kohtaan maailmansa turmelevalla vaikutuksella. Hän käyttää samaa menetelmätapaa nykyään, kuin hän pani mooabilaiset ja midianilaiset käyttämään, kun he yrittivät turmella israelilaiset 15. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua ja siten saada Jehova Jumalan kääntymään heitä vastaan. Niin Saatana koettaa nytkin houkutella kristittyjä lihan himoilla rikkomaan Jumalan lakeja ja siten aikaansaamaan Jumalan epäsuotuisan tuomion heille. – 1. Piet. 5:8.
4. Mitä saattaa tapahtua, kun kristitty sallii mielensä viipyä väärissä haluissa?
4 Kun kristitty saa mielihyvää moraalisesti turmeltuneesta kirjallisuudesta ja muista Saatanan asiainjärjestelmän tuottaman ajanvietteen muodoista, niin eikö hän jätä itseään paljastetuksi ja suojattomiksi? Eikö väärien halujen ruokkiminen johda vähitellen niihin sortumiseen ja siten synnin tekoon Jumalan silmissä? (Jaak. 1:14, 15) Sillä tiellä jatkaminen tuottaa varman tuhon Jumalalta, niin kuin se toi niille 24 000 israelilaisellekin, jotka surmattiin Mooabin arolla. Saatana on silloin saanut voiton heistä saattamalla heidät uskottomiksi heidän Jumalalleen ja Kuninkaalleen. – 4. Moos. 25:1–9.
USKOLLISUUS KAIKESSA
5, 6. a) Mitä sisältyy uskollisuuteen Jumalaa kohtaan? b) Mitä Jeesus sanoi kristityn täytyvän etsiä Valtakunnan lisäksi? Miten?
5 Kristitty saattaa ajatella olevansa uskollinen Jehova Jumalalle, koska hän saarnaa innokkaasti Valtakunnan hyvää uutista, mutta uskollisuus sisältää enemmän kuin sen. Israelilaissotilaat, jotka taistelivat urhoollisesti amorilaisia vastaan, luulivat olevansa uskollisia Jumalallekin, mutta monet eivät ymmärtäneet, että uskollisuutta täytyy osoittaa myös koko käyttäytymistavallaan. Jos kristitty sortuu vääriin haluihin, niin hänen Jumalan valtakunnasta saarnaamisensa ei merkitse mitään. Hän osoittautuu todella uskottomaksi Jumalan valtakuntaa kohtaan rikkomalla sen moraalilakeja. Hänen epäkristillinen käytöksensä tuottaa häpeää hänen Jumalansa ja Kuninkaansa nimelle. – 2. Piet. 2:2.
6 Kristityn täytyy ilmaista uskollisuutensa Jumalaa ja hänen Valtakuntaansa kohtaan koko elämäntavallaan, siinäkin, mitä voitaisiin katsoa pikkuseikoiksi. Sen täytyy olla silmäänpistävästi erilainen kuin maailman turmeltunut elämäntapa, vaikka tämä voi saada maailmalliset tuttavat ja sukulaiset puhumaan herjaavasti hänestä. (1. Piet. 4:3, 4) Pane merkille, miten Jeesus teki selväksi, minkä täytyy seurata Jumalan valtakuntaan kohdistuvan kiinnostuksen ohessa. ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa”, hän sanoi, mutta sitten hän lisäsi: ”ja hänen vanhurskauttansa”. (Matt. 6:33) Siis jotta kristitty kannattaisi uskollisesti Jumalan valtakuntaa, niin hänen täytyy elää Jumalan vanhurskauden mukaisesti, joka on ilmaistu Jumalan valvonnassa kirjoitetuissa Raamatun laeissa ja neuvoissa. Hänen täytyy elämäntavallaan ilmentää tosi kristillisyyttä.
7. a) Koska tosi kristityt ovat persoonallisessa suhteessa Jehovan kanssa, niin mitä heidän täytyy erityisesti rakastaa? Miksi? b) Miksi kristitty syyllistyy uskottomuuteen, kun hän hylkää sen, mikä on vanhurskasta?
7 Samoin kuin israelilaiset Mooseksen päivinä tosi kristitytkin ovat persoonallisessa suhteessa Jehova Jumalan kanssa. Tämä vaatii heitä rakastamaan sitä, mikä on puhdasta ja vanhurskasta, niin kuin Jumalakin rakastaa. Hänen päävihollisensa Saatana rakastaa sitä, mikä on turmeltunutta ja epävanhurskasta, ja siksi tämä tottelemattoman ihmiskunnan maailma tuottaa sen pahan jumalan ja hallitsijan turmeltuneita ja epävanhurskaita hedelmiä. (Joh. 8:44; 2. Kor. 4:4) Jos kristitty hylkäisi sen, mikä on vanhurskasta, antamalla myöten väärille haluille, niin se merkitsisi sitä, että hän seuraa uskottomasti toista jumalaa, tämän maailman pahaa jumalaa. Hän tuottaa tämän jumalan huonoja hedelmiä. Hän olisi niiden uskottomien israelilaisten kaltainen, jotka väärät halut viekoittelivat heidän ollessaan mooabilaisten ja midianilaisten juhlissa ja sekaantuessaan Baalin palvontaan. Kun me etsimme Jehovan vanhurskautta, niin me pyrimme ajattelun ja käytöksen suurimpaan puhtauteen. Me tottelemme Raamatun kehotusta: ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” – Room. 12:2.
8. Onko elämässämme mitään osaa, jota voidaan sanoa yksityiselämäksi Jehovan silmissä? Selitä esimerkein.
8 Tosi kristityt, jotka todistavat Jehovan valtakunnasta, kantavat hänen nimeään. Tämä nimi edustaa kaikkea sitä, mikä on rehtiä ja puhdasta kaikkeudessa. Hänen valtakuntansa valtikka, jota hänen Poikansa käyttää, ”on rehtiyden valtikka”. (Hepr. 1:8, Um) Eikö alamaisten, jotka ovat uskollisia tälle valtakunnalle ja sen korkeimmalle Kuninkaalle Jehova Jumalalle, pitäisi heijastaa tätä vanhurskautta kaikessa elämässään? Eikö uskollisuus vaadi tätä? Hehän kantavat Jehovan nimeä koko ajan, ja jos joku uskoo voivansa harjoittaa jotakin pahaa tai edes valonarkaa yksityiselämässä, niin hän tuottaa häpeää tälle nimelle. Elämässämme ei ole todellisuudessa mitään osaa, jota voitaisiin sanoa ”yksityiselämäksi” Jehovan ollessa kysymyksessä. Jos teemme salassa sellaista, mikä on pahaa, niin se on salaista ainoastaan toisille ihmisille. Jehova on nähnyt sen. Eikö hän nähnyt, mitä uskottomat israelilaiset tekivät mooabilaisten ja midianilaisten teltoissa? Eikö hän nähnyt, mitä uskottomat Israelin vanhimmat tekivät satoja vuosia myöhemmin Jerusalemissa olevan Jehovan temppelin sisemmän esipihan yksityishuoneissa? Eikö hän nähnyt heidän antautuvan epäjumalanpalvontaan siellä? Tällaista uskottomuutta Jumalaa kohtaan ei voida kätkeä. He pettivät itseään, kun he sanoivat: ”Ei Herra meitä näe; Herra on hyljännyt tämän maan.” (Hes. 8:9–13) Kukaan tosi kristitty ei haluaisi erehtyä omaksumaan tällaista väärää järkeilyä, niin kuin valekristityt ovat tehneet nykyään väittäen, että Jumala on kuollut.
9, 10. a) Selitä, miten lihan himot voivat saattaa kristityn vaikeuksiin. b) Miten uskollisuus sisältyy tähän?
9 Kristitty alkaa joutua vaikeuksiin, kun hän lakkaa ylläpitämästä voimakasta puolustusta. Sen sijaan että hän pysyttelisi kaukana tilanteista, jotka houkuttelevat vääriin lihan himoihin, hän voi yrittää vaeltaa niin lähellä reunaa kuin mahdollista. Vaikka hänen omatuntonsa saattaakin sanoa hänelle, että se halu ei ole oikea, niin hän voi helliä sitä, ja mitä kauemmin hän leikittelee sillä, sitä voimakkaammaksi väärä halu tulee. Uskottomien israelilaisten tavalla hän ei torju väärää halua ”pahaan”. (1. Kor. 10:6) Tällainen tilanne voi kehittyä, kun kaksi eri sukupuolta olevaa henkilöä, jotka eivät ole avioliitossa, alkaa kahden kesken ollessaan kiihdyttää toisiaan sukupuolisesti koskettelemalla toistensa sukupuolielimiä. Tämä on yksi moraalisen saastaisuuden muoto ja sopimatonta kristitylle, jonka elämäntavan pitäisi heijastaa Jehovan vanhurskautta.
10 Voimmeko ottaa tällaisissa asioissa oppaaksi sen, mikä on hyväksyttyä yleensä maailmassa? Emme, sillä maailma ei tarjoa meille terveitä mittapuita. Se ei heijasta Jehova Jumalan vanhurskautta, vaan ”tämän maailman jumalan”, Jehovan vastustajan, epävanhurskautta. (2. Kor. 4:4) Sen sijaan että sallisimme itsemme tuudittautua välinpitämättömyyden tunteeseen tai jopa pettäisimme itseämme, meidän on rehellisesti tunnustettava, että kun sukupuolihimoja kiihotetaan, niin se voi johtaa ylivoimaiseen kiihkoon tyydyttää niitä himoja sukupuoliyhteydellä. Tämä on elämän totuus. Tällainen tyydytys on normaali ja sopiva avioliittojärjestelyssä oleville. Mutta jos naimattomat henkilöt tyydyttävät näitä himoja tällaisessa yhteydessä, niin se on vakavaa Jumalan lain rikkomista; kristitty on silloin todellisuudessa uskoton Jumalaa kohtaan. Eikö näin ollen uskollisuuden pitäisi varjella meitä antautumasta tällaisen rikoksen vaaraan ja saada meidät karttamaan tekoja, jotka vaarallisesti kiihottavat sukupuolihalua?
11. a) Minkä väitteen eräät henkilöt esittävät himokkaan hyväilyn puolustamiseksi, ja miksi tämä väite on väärä? b) Miten saastainen käyttäytyminen voi silti mennä niin pitkälle, että se on ”haureutta” (pornēia), vaikkei siihen sisältyisikään varsinaista sukupuoliyhteyttä?
11 Nykyaikaisen ”seurustelutyylin” mukaan monet nuoret parit harrastavat hyväilyjä, jotka nostattavat voimakkaita himon tunteita. Jotkut voivat kuitenkin väittää, ettei se ole väärin niin kauan kuin ei tapahdu varsinaista sukupuolielinten yhdyntää, koska – kuten he ymmärtävät asiat – Raamattu kieltää nimenomaan tämän naimattomilta henkilöiltä. Tällainen järkeily on sekä virheellistä että vaarallista. Kristittyjä kehotetaan olemaan antamatta jäseniään ”saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi” ja sen sijaan antamaan ne ”vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen”. (Room. 6:19) Vaikkei heidän himokas hyväilynsä saavuttaisikaan ”haureuden” (kreik. pornēia) astetta sanan Raamatun mukaisessa merkityksessä, niin se voisi silti olla ”saastaisuutta” (kreik. akatharsía), säädytöntä, epäpuhdasta käytöstä. ”Saastaisuus” mainitaan seuraavana ”haureuden” jälkeen apostolin luetellessa langenneen lihan tekoja, ja hän varoittaa, että ne, jotka katumatta ”semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa”. (Gal. 5:19, 21) Eikä tässä kaikki, vaan tällaiset saastaiset menettelyt voisivat tulla asteittain törkeämmiksi luonteeltaan tai määrältään, kunnes ne saavuttavat sen kohdan, missä ne syystä luokitellaan ”haureudeksi” (pornēia). Näin siksi, että tämä sana ei Raamatussa tarkoita vain sukupuoliyhteyttä naimattomien kesken, vaan kaikenlaista törkeää moraalittomuutta tai irstasta käytöstä, jollaista voisi tavata paikoissa, joissa harjoitetaan prostituutiota.
12. a) Antaako kihlaus parille oikeuden ryhtyä himokkaaseen lemmenleikkiin? b) Mitä tilannetta naimattomien tulee karttaa ja miksi?
12 Kahden henkilön, jotka ovat sopineet keskenään avioliitosta, on luonnollista ilmaista kiintymystä toisiaan kohtaan. Mutta tämä ei merkitse sitä, että he voisivat oikeutetusti antautua niihin läheisiin suhteisiin, jotka on asianmukaisesti varattu avioituneille henkilöille. Koska he eivät ole vapaita varsinaiseen sukupuoliseen yhtymiseen ennen avioliittoa, niin heidän ei pitäisi antautua sellaiseen intiimiin ’lemmenleikkiin’, joka avioliitossa on valmistelua sukupuolisuhteisiin. Tämä olisi saastaisuutta heidän puoleltaan ja osoittaisi kunnioituksen puutetta Jumalan järjestelyä kohtaan, uskollisuuden puutetta hänen puhtaita pyhyyden mittapuitaan kohtaan. Heidän uskollisuutensa tulee siis heidän kaikissa kiintymyksen ilmaisuissaan saada heidät noudattamaan huolellisuutta ja asiaan kuuluvaa pidättyväisyyttä. Heidän ei tule ainoastaan olla loukkaamatta paikallista tapaa julkisesti ja välttää sitä vaaraa, että kompastuttaisivat ihmisiä, vaan heidän ei pidä silloinkaan, kun he ovat keskenään, ryhtyä tekoihin, jotka aiheuttaisivat heille häpeää, jos joku muu äkisti ilmestyisi paikalle. Eikö olekin totta, että toisten läsnäolo on usein hyvä suoja meille meidän heikkouksiamme ja lihallisia halujamme vastaan? Pimeys ja eristyneisyys toisaalta heikentävät suojavarusteitamme ja voivat heikentää päätöksiämme. (Vrt. Sananl. 9:16–18; Joh. 3:20, 21; Ef. 5:7–13.) Vaikka kristitty pari olisi kihloissakin, niin eikö heidän olisi viisasta välttää vaarantamasta itsekunnioitustaan ja toistensa kunnioittamista karttamalla tilanteita, jotka ovat omiaan johtamaan saastaiseen käytökseen? He voivat välttää näitä olemalla eristäytymättä toisista siinä määrin, etteivät enää tunne sen tietoisuuden terveellistä hillikettä, että joku voi helposti tulla huoneeseen tai paikkaan, missä he ovat. Varmastikin niiden, jotka eivät ole kihlautuneita, on syytä noudattaa vielä suurempaa pidättäytymistä ja nauttia mieluummin toistensa toveruudesta avoimessa seurassa toisten kanssa eikä kahden kesken muista erillään.
SEURAKUNNAN TOIMENPITEET
13, 14. Mikä kristillisen seurakunnan toimenpide vastaa sitä, johon Israelin uskolliset vanhimmat ryhtyivät niiden suhteen, jotka olivat uskottomia Jumalalle, ja miksi tämä toimenpide on välttämätön niiden suhteen, jotka noudattavat moraalitonta käytöstä?
13 Kun israelilaiset sortuivat lihan himoihin mooabilaisten ja midianilaisten juhlissa ja antautuivat sukupuolipalvontaan, niin Jumala ja Israelin seurakunnan edustajat ryhtyivät toimenpiteisiin heitä vastaan. Nuo kansan edustajat surmasivat henkilökohtaisesti todennäköisesti kokonaista tuhat uskotonta israelilaista. (4. Moos. 25:3–5) Tämän vastine voidaan löytää kristillisestä seurakunnasta nykyään. Vaikkei Jumala olekaan valtuuttanut sitä teloittamaan uskottomia jäseniä, jotka harjoittavat vakavia syntejä, niin se on valtuutettu ryhtymään toimenpiteisiin heitä vastaan erottamalla heidät seurakunnasta, jos he ovat katumattomia. (1. Kor. 5:11–13) Tämä on välttämätöntä seurakunnan pitämiseksi puhtaana. Jollei se tekisi tätä, niin miten se voisi oikeutetusti väittää kuuluvansa Jehovalle ja Jeesukselle Kristukselle, jotka ovat vanhurskaita? Sen velvollisuus on pitää voimassa Jumalan vanhurskaita lakeja.
14 Koska kaikki törkeä moraalittomuus, jota sana pornēia tarkoittaa, on irstasta käyttäytymistä, joka voi estää ihmistä perimästä Jumalan valtakuntaa, niin kristillinen seurakunta erottaa aivan oikein henkilöt, jotka harjoittavat sellaista eivätkä ilmaise vilpitöntä katumusta. Samoin on niiden laita, jotka pysyvät itsepintaisesti minkälaisessa ”saastaisuudessa” tahansa. Mutta saastaisuus on laajasisältöinen sana, joka käsittää laajan asteikon – samoin kuin ihminen voi ruumiillisesti olla vain vähän tahriintunut tai voi olla selvästi likainen, niin on moraalisenkin saastaisuuden laita. Ratkaistaessa saastaisuuden määrää täytyy sen tähden vaikuttimet, olosuhteet ja saastaisuuteen johtaneet seikat kaikki punnita, jotta voitaisiin päättää käyttäytymisen vakavuus. Se, että kristillinen seurakunta on kiinnostunut säilyttämään puhtautensa ja tahrattomuutensa, ei näin ollen merkitse kohtuuttomuutta, vaan se ottaa huomioon tosiasiat eikä ole hätäinen ryhtymään erottamistoimenpiteisiin mutta ei myöskään viivyttele, kun erottamista vaatii törkeä tottumus, jota ei kaduta. Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, mitä on kirjoitettu 2. Tim. 2:19:ään, jossa sanotaan muun muassa: ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran [Jehovan, Um] nimeä mainitsee.” Tuomintatoimenpide, johon seurakunnan vanhimmat ryhtyvät, suojelee seurakuntaa ja sen mainetta tulemasta saastaisuuden tahrimaksi tai likaamaksi. Se on myös terveellinen varoitus kaikille seurakuntalaisille sen suhteen, mikä voi olla seurauksena sille, joka hellii moraalisesti vääriä haluja.
15. Miten henkilö voi saada anteeksi pahat tekonsa?
15 Henkilölle voidaan tietysti antaa anteeksi, jos hän ilmaisee sydämestään katuvansa tekemäänsä syntiä ja pyytää anteeksiantoa. Jumala ilmaisee halukkuutta antaa anteeksi sellaiselle henkilölle, ja kristillinen seurakunta toimii sopusoinnussa Jumalan anteeksiannon kanssa. (1. Joh. 1:9) Tuomiovaltainen komitea voi ojentaa julkisesti sellaista henkilöä hänen väärinkäytöksensä takia tai se voi ojentaa häntä yksityisesti sen johdosta. (1. Tim. 5:20) Vaikka joku olisi jouduttu erottamaankin, niin hän voi saada anteeksi, jos hän myöhemmin osoittaa todella katuneensa ja muuttaneensa huonon käyttäytymistapansa. Tilanne ei ole siis välttämättä toivoton syntiä tekevälle. – Hes. 33:11.
VÄLTÄ USKOTTOMUUDEN TEKOJA
16, 17. Minkä suhteen meidän täytyy säilyttää voimakas puolustus? Selitä, miten voimme tehdä niin.
16 Meidän ihmisten on tärkeätä tunnustaa, että meillä on lihan himoja, jotka tekevät meistä haavoittuvia. Meidän on sen tähden säilytettävä voimakas puolustus ja tajuttava tilanteet, jotka voivat heikentää puolustustamme. Ymmärtäen, että liha on heikko, apostoli Paavali sanoi: ”Minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.” (1. Kor. 9:27) Tämä merkitsee sitä, että meidän täytyy alituisesti taistella pitääksemme sukupuolihimomme kurissa. Me emme voi lakata yrittämästä harjoittaa itsehillintää. Jos luemme aistillista kirjallisuutta, joka kuvastaa maailman ihmisten turmeltunutta ajattelua, niin auttaako se meitä säilyttämään vahvan puolustuksen vai eikö se heikennä meitä? Me emme varmastikaan vahvistu, jos annamme mielemme viipyä väärissä haluissa, vai kuinka? Me teemme sen sijaan itsemme sitä haavoittuvammiksi. Olisi parempi noudattaa Fil. 4:8:ssa olevaa neuvoa, joka sanoo: ”Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu [hyve, Um] ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.” Se ei käske ajattelemaan asioita, jotka ovat epävanhurskaita, ja asioita, jotka sytyttävät saastaisia haluja. Kun mielemme on asioissa, jotka ovat vanhurskaita, niin tokkopa me ryhdymme tekoihin, jotka ovat epävanhurskaita?
17 Meidän on ymmärrettävä, että Saatana yrittää houkutella meitä tekemään sellaista, mikä on pahaa Jumalan silmissä, ja jos me sallimme, niin hän johtaa meitä aina siihen kohtaan saakka, mistä me suin päin syöksymme moraalittomiin tekoihin. Jos antaudumme mukaan vietäviksi ja yritämme puolustella tekoamme, niin emmekö silloin järjestä itsellemme ikävyyksiä, jotka varmasti tulevat? Eikö olisi parempi torjua houkutus alussa? Eivätkö israelilaiset, jotka sekaantuivat Baalin palvontaan, olisi olleet paremmassa asemassa, jos he olisivat torjuneet heti ensimmäiset houkutukset, jotka mooabilaiset ja midianilaiset esittivät heille?
18. a) Minkä merkityksen Raamattu liittää ’naiseen koskemiseen’ ja miksi? b) Miten tämän tulee vaikuttaa naimattomien katsantokantaan?
18 Tarkastelkaamme Eevan tapausta. Hän tiesi, ettei hänen pitänyt koskeakaan Eedenin puutarhassa olevaan kiellettyyn hedelmään, koska koskeminen oli ensi askel kohti sen syömistä. (1. Moos. 3:3) Se, ettei hänen sallittu syödä tämän yhden puun hedelmää, ei aiheuttanut hänelle mitään vaikeutta, koska oli useita muita hedelmiä, joita hänen sallittiin syödä. Se, että hän koski siihen, edusti sen väärää haluamista, minkä Jumala oli kieltänyt. Muistaen tämän voimme harkita syvällisesti 1. Kor. 7:1:ssä olevaa neuvoa: ”Hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä [koskematta, Um].” Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ’kajoamista’ eli koskemista käytetään toisinaan tarkoittamaan sukupuoliyhteyttä. (Vrt. Sananl. 6:29; 1. Moos. 20:6, 7.) Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että tapahtumasarja, joka johtaa sukupuoliyhteyteen, alkaa vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan henkilön koskettamisesta himokkaalla tavalla. Jeesus varoitti, ettei tule edes ’katsoa naista himoiten häntä’, ja sanoi, että se, joka niin tekee, ”on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa”. (Matt. 5:28) Näin ollen näyttäisi siis siltä, että ’naisen koskettamiseen’ voisi sisältyä kaikki ruumiillinen kosketus jonkun vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa tavalla, joka juontaa tällaisesta luvattomasta himosta tai herättää sitä. Jollei joku voi hallita himojaan ja on taipuvainen ’koskettamaan’ vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia himokkaalla eli saastaisella tavalla, niin, kuten apostoli Paavali edelleen sanoo, hänen olisi parempi mennä naimisiin. (1. Kor. 7:2, 9) Kuitenkin on niiden kristittyjen, jotka vielä ovat naimattomia, viisasta välttää sekä himokasta ’katsomista’ että ’koskemista’, joka voi niin helposti johtaa vakavaan väärintekoon. Heillä on silloin tyydyttävä ilo omata puhdas omatunto Jumalan ja ihmisen edessä.
19. Miksi meidän tulee pyrkiä heijastamaan Jehovan vanhurskautta elämässämme?
19 Me olemme oppineet rakastamaan Jehova Jumalaa hänen vanhurskautensa, hyvien lakiensa ja rakkaudellisen hyvyytensä eli uskollisen rakkautensa takia. Me iloitsemme siinä odotteessa, että koko maa tulee hänen valtakuntansa hallinnon alaisuuteen epävanhurskaitten hallitusten häiritsemättä. Me tiedämme tämän merkitsevän oikeudenmukaista ja vanhurskasta ihmiskunnan hallitsemista pysyvässä rauhassa ja turvallisuudessa. Eikö jokaisen, jolla on onni olla lähellä tätä kaikkeuden vanhurskasta Hallitsijaa hänen maalliseen järjestöönsä kuuluvana, pitäisi pyrkiä elämässään kaikella voimallaan heijastamaan Jumalan vanhurskautta elämällä Hänen lakiensa mukaan? Tämä osoittaisi varmasti uskollisuutta häntä kohtaan, eikö niin?
20. Miten uskollisuuden osoittaminen kuuluu Jeesuksen Kristuksen esimerkin jäljittelemiseen?
20 Ihmisen kristillisyys ei ilmene ainoastaan siten, että hän osoittaa julkisesti antautuneensa Jehova Jumalalle tulemalla kastetuksi vedessä, vaan myös Kristuksen kaltaisen persoonallisuuden ilmentämisessä. Se sisältää sellaisen uuden persoonallisuuden, joka ”luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja uskollisuudessa”. (Ef. 4:24, Um) Jeesus Kristus käyttäytyi aina Jumalan vanhurskaitten lakien mukaisesti. Ne lait olivat hänen sydämessään, ja ne saivat hänen sydämensä halut sopusointuun Jumalan tahdon kanssa. (Joh. 5:30) Näiden samojen vanhurskaitten lakien pitäisi olla meidänkin sydämessämme ja sen halujen vaikuttimena.
USKOLLISUUDEN HYÖTY
21, 22. Mitä hyötyä saadaan uskollisuudesta Jehovalle, ja millaista se on lihallisiin nautintoihin verrattuna?
21 Mielihyvä, jonka ihminen voi saada nyt tyydyttämällä vääriä lihallisia haluja, on vain hetkellistä. Mutta hyöty, joka tulee uskollisuudesta Jehovalle, voi olla ikuinen. Miksi luopua tällaisesta ikuisesta hyödystä ohikiitävien nautinnon hetkien takia? Mooses ”otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa”, koska hyöty Jehovan uskollisena palvelijana olemisesta on paljon suurempi. (Hepr. 11:25) Yksi hyvin huomattava hyöty, jota voimme odottaa nyt, on kuuluminen Jehovan uskollisten palvojien ”suureen joukkoon”, joka varjellaan sen tulevan ”suuren ahdistuksen” läpi, joka tuo tuhoisan lopun nykyiselle asiainjärjestelmälle. – Dan. 2:44; Ilm. 7:9, 14.
22 Toinen huomattava hyöty on elämä määräämättömästi siinä uudessa aikakaudessa, jonka Jumalan valtakunta tuo. Eikö elämä rauhassa ja turvallisuudessa vanhurskaitten hallitsijain alaisuudessa koidu sinulle paljon suuremmaksi hyödyksi kuin muutamat ohikiitävät luvattoman nautinnon hetket? Eikö elämä itsessään ole arvokkaampi kuin sellaiset nautinnot? Uskottomuus Jehovalle voi merkitä ikuista kuolemaa, mutta uskollisuus häntä kohtaan voi merkitä aivan päinvastaista, ikuista elämää. ”Ja tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.” (1. Joh. 2:25) Tämän ja paljon muutakin merkittävää hyötyä saavat uskolliset.
23. Mikä on siis viisas menettely nykyään?
23 Olisi murheellista, jos kristitty tultuaan aivan uuden aikakauden kynnykselle epäonnistuisi sen takia, että elättäisi vääriä lihan himoja ja tulisi uskottomaksi tosi Jumalalle. Kuinka paljon viisaampaa onkaan säilyttää puhdas omatunto vaeltamalla Jumalaa kohtaan osoitetun uskollisuuden suoraa polkua tänä lopun aikana! – Ps. 37:28, 29.
[Kuva s. 17]
Naimattomat kristityt, jotka valmistautuvat avioliittoon, voivat varjeltua saastaisesta käytöksestä välttämällä viettämästä aikaa kahden kesken muista erillään