Mitä teet nyt valmistautuaksesi?
UUTISTOIMITTAJAT ennustavat, että edessämme on vaikeita aikoja. Onko näin ollen mitään, mitä voisit tehdä valmistautuaksesi niiden varalta?
Aiotko ahtaa pakastekaappiisi satoja kiloja elintarvikkeita? Aiotko hamstrata mahdollisimman paljon säilykkeitä? Aiotko harjoitella aseen käyttöä suojellaksesi itseäsi rikollisilta? Tai aiotko ostaa tuliaseita varjellaksesi varastoimaasi ruokaa? Aiotko muuttaa jollekin etäiselle alkukantaiselle seudulle?
Mutta ajattelehan, miten helposti kaikki tämä valmistautuminen voisi olla silkkaa haaskausta. Kun sähkövirran tai kaasun saanti katkeaa, pakastetut ruokatavarat ovat mennyttä. Kun ruokatavaroita on todella niukasti saatavissa, niin hamstraajat eivät ole ainoastaan vaarassa menettää sen vaan henkensäkin. Sillä mikä pidättää nälkäisiä ihmisiä? Eivätkä aseet pidätä rikollisia. Todellisuudessa rikolliset vetävät aseensa esiin nopeammin kuin sinä, kun he äkkiä hyökkäävät. Sitä paitsi on näköpiirissä paljon suurempi vaara.
ENSISIJAINEN VAARA
Tämä vaara tulee korkeammasta lähteestä. Se on tilinteon päivä, jolloin Jumala tekee tilin koko asiainjärjestelmän – uskonnollisen, poliittisen ja kaupallisen – kanssa. Joka puolella olevat ratkaisemattomat kriisit osoittavat, että maailmanjärjestelmä on ”vaa’alla punnittu ja köykäiseksi havaittu”, ja sen on pian hävittävä näyttämöltä. – Dan. 5:27; 1. Joh. 2:17.
Näin ollen ei ole etupäässä valmistauduttava sen varalta, mitä ihminen voi tehdä, vaan jotta varjeltuisi hengissä tähän pahaan maailmaan kohdistuvien Jumalan tuhotekojen läpi. Valmistaudu niin, että saat hänen suosionsa ja huolenpitonsa. Sillä jollei hän vartioi sinua, niin kaikki muu valmistautuminen on turhaa, menee hukkaan. (Ps. 127:1) Jos valmistaudut Jumalan miellyttäminen mielessäsi, niin sinun ei tarvitse olla huolissasi niistä vaikeuksista, jotka kuuluvat tämän vanhan maailman luhistumiseen, eikä edes sen vastustuksesta ja vainosta.
TALOUDELLISISTA VAIKEUKSISTA SELVIYTYMINEN
On varmaa, että koko maailman väestö saa kokea jonkinlaisia vaikeuksia. Kansallismielisyys, omia etujaan ajavat ryhmät ja poliittinen juonittelu, työntekijöitten ja työnantajien väliset kiistat, säännöstely, rahan arvon heikkeneminen, elintarvikepula, nälänhätä eri paikoissa – nämä ovat jo aiheuttaneet suuria vaikeuksia ja tulevat tuomaan vielä suurempaa ahdinkoa. Ne ympäröivät meitä niin yleisesti, että me emme voi suunnitella etukäteen niin, että välttyisimme niiltä täysin. Mutta me voimme viisaasti käyttää sitä, mitä meillä on nyt. Miten?
Apostoli Paavali kirjoitti Timoteukselle, eräälle kristillisen seurakunnan valvojalle: ”Kehoita niitä, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme, kehoita heitä, että tekevät hyvää, hyvissä töissä rikastuvat, ovat anteliaita ja omastansa jakelevat, kooten itsellensä aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuuden varalle, että saisivat todellisen elämän.” – 1. Tim. 6:17–19.
Se, mitä tässä on sanottu, soveltuu myös niihin, jotka eivät ole rikkaita. Kaikkien täytyy oppia turvaamaan lujasti Jumalaan. Samalla emme saa ajatella vain itseämme. Tällainen menettely on täysin vastakkainen maailman ajattelutavalle, mutta se antaa todellisen elämän.
Jeesus puhui vuorisaarnassaan lohduttavia sanoja niille, jotka palvelevat Jumalaa mutta joilla voi olla huolia jokapäiväisistä elämän tarpeista. Hän sanoi: ”Älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?” Sitten hän päätteli: ”Älkää siis murehtiko sanoen: ’Mitä me syömme?’ tahi: ’Mitä me juomme?’ tahi: ’Millä me itsemme vaatetamme?’ Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.” – Matt. 6:25–34; vrt. Hepr. 13:5, 6.
Kristityillä on siis ratkaisunsa taloudellisiin vaikeuksiin, niin kuin Jeesus esitti. Se panee pääpainon Jumalaan luottamiseen ja toisten ajattelemiseen – halukkuuteen jakaa toisille. Kun he tekevät näin, niin Jumala pitää heistä huolen.
On luonnollisesti muunlaistakin painostusta, joka on myös kohdattava. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.” (Matt. 24:9) Miltä vainon kohtaaminen sinusta tuntuu?
PELKÄÄTKÖ VAINOA?
Luonnollisestikaan kukaan ei pidä vainoa tervetulleena, ja jokainen tuntee pelkoa sitä kohtaan. Jos tunnet siis normaalia pelkoa, niin älä ole huolissasi, sinä et ole epänormaali. Mutta tunnetko kammottavaa pelkoa, sairaalloista kauhua, pelkoa, jonka vuoksi haluaisit vetäytyä pois? (Hepr. 10:39) Jos tunnet, niin sinun on ryhdyttävä toimenpiteisiin sopeutuaksesi tilanteeseen oikein hengellisellä tavalla.
On hyvä katsoa Raamatusta esimerkkejä miehistä ja naisista, jotka kestivät menestyksellisesti vainon. Me huomaamme heidän saaneen suuresti voimaa rukouksesta. Elia oli yksi heistä. Hän pelkäsi ja pakeni, kun kuningas Ahab ja hänen vaimonsa Iisebel koettivat tappaa hänet. Mutta hän rukoili epätoivossaan Jumalaa, ja Jehova vastasi ja vahvisti häntä enkelin välityksellä. Elia palasi sitten rohkeasti suorittamaan profeetallista tehtäväänsä. (1. Kun., 19. luku) Kuningas Daavid säilytti voimansa monissa vainoissa rukouksen avulla. Psalmit 55–57 ovat eräitä tällaisia rukouksia. Heprealaiskirjeen kirjoittaja mainitsee monia esimerkkejä voittoisista kestäjistä. Sitten hän esittää loppupäätelmän kiinnittäen huomion vielä suurempaan esimerkkiin, joka antaa voimakkaan aiheen kestää:
”Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, . . . juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta [olevasta ilosta, Um] kärsi ristin [kidutuspaalun, Um], häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” – Hepr., 11. luku; 12:1, 2.
Sanotko sinä niin kuin jotkut sanovat: ’En tiedä, voisinko kestää lyöntejä, kidutusta ja puutetta’? Tai: ’Kun luen, mitä tapahtui Jehovan todistajille natsien keskitysleireillä, niin pelkään, etten kykenisi säilyttämään nuhteettomuuttani, jos minulle tapahtuisi samoin’?
Jos tunnet tällä tavalla, niin kysy itseltäsi: Mitä teen NYT? Kristillisyys on elämäntapa; se on joka päivän asia. Elätkö sinä Raamatun periaatteiden mukaisesti? Vai annatko ajan kulua hukkaan lykäten tuonnemmaksi jotakin, mistä tiedät, että sinun pitäisi tehdä se? Tavoitteletko sinä aineellista voittoa kristillisten vastuitten, yhteyksien ja toimintojen kustannuksella? Pidätkö kiinni jostakin tavasta tai menettelystä, joka estää sinua edistymästä? Ovatko ne, joiden seurassa olet, vain vähän tai eivät lainkaan kiinnostuneita Jumalan tarkoituksista?
Mitä sinä rakastat? ”Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” (Matt. 6:21) Rakastatko mukavuutta ja joutilaisuutta siinä määrin, että se estää sinua tekemästä sitä, mitä tiedät sinun pitävän tehdä? Rakastatko sinä jotakin nautintoa, joka on hengellisyytesi vastaista? Jos näin on, niin riistäydy siitä irti nyt, muutoin sinun sydämesi on joko kokonaan tai ainakin osaksi siinä. Jollet ole kokosydämisesti Jumalan puolella, et voi säilyttää nuhteettomuuttasi koetuksessa. – Jaak. 1:5–8.
Kuitenkaan ei kysymys ole etupäässä siitä, mitä sinä et tee. Kysymys on ensisijaisesti siitä, mitä sinä teet. (Jaak. 1:23–25) Jeesus ei sanonut ”lampaille” vertauksessa lampaista ja vuohista, että he olivat vain pidättyneet tekemästä vahinkoa hänen asialleen, vaan mitä hän sanoi? ”Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni. . . . kaikki, mitä olette TEHNEET yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” – Matt. 25:35–40.
Mitä Jeesus sanoi toisaalta ”vuohille”? ”Kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.” (Matt. 25:45) Hän ei sanonut ”vuohien” välttämättä harjoittaneen suuresti väärintekoa, joskin luonnollisesti jotkut niinkin tekivät. Riitti, kun he eivät vain välittäneet Kristuksesta, hänen voidelluista hengestä siinneistä veljistään eivätkä heidän sanomastaan ja työstään.
ARVOSTA NYT HENGELLISTÄ RAVINTOA
Kristityt miehet ja naiset, jotka säilyivät uskollisina natsien keskitysleirien tulikokeen läpi, kertoivat, että ne, joilla oli hyvä perustus Raamatun tutkimisen ja veljiensä yhteydessä olon takia, olivat vahvoja ja kestäviä.
Eräs Jehovan todistaja, joka vietti yli kymmenen vuotta kommunistien vankiloissa, seitsemän niistä yksinäiskopissa Itä-Saksassa, sanoi: ”Olen erittäin kiitollinen Jehovalle siitä, että kykenin hänen henkensä avulla pysymään hengellisesti vahvana nämä kymmenen vuotta eristettynä hänen järjestöstään. Haluaisin kannustaa jokaista osoittamaan asiaankuuluvaa arvostusta kaikkea hengellistä ravintoa kohtaan, mitä meille annetaan, koska emme tiedä, kuinka suuriarvoista se voi olla meille jolloinkin. Jos me nautimme säännöllisesti hengellistä ravintoa oikeaan aikaan, niin se auttaa meitä erityisen vaikeina aikoina, jolloin olemme yksin, panemaan luottamuksemme Jehovaan ja kestämään lujina hänen puolellaan.”
Jeesuksen neuvo: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa” antaa meille todella ohjeen elossa säilymiseen. (Matt. 6:33) Valtakunnan etsimiseen sisältyy sen lakien ja työn tunteminen ja sen uskollinen kannattaminen. Jumalan vanhurskauden etsimiseen sisältyy rakkaus Jumalaan ja niihin, joilla on hänen henkensä.
Jos haluamme Jumalan apua koetuksissa, niin meidän täytyy olla hänen kansansa yhteydessä nyt ja kuunnella, mitä sen kokouksissa sanotaan, sekä ilmaista oma uskomme sen edessä. Meidän on toimittava Jehovan kansan kanssa todistuksen antamisessa Valtakunnasta. Samalla me autamme toisia valmistautumaan kanssamme siihen, mitä on edessämme. Jos menettelemme näin nyt, niin meillä voi olla hyvä omatunto, koska tiedämme valmistautuvamme asianmukaisesti ja laskevamme lujan perustuksen todelliselle elämälle. – 1. Piet. 3:16, 17.