raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.” – Matt. 6:19, 20.

Jeesus ei tuominnut säästeliäisyyttä, vaan hän sanoi seuraajilleen, että heidän ei pitänyt koota itaralla tavalla rikkauksia ja panna niihin luottamustaan. Iankaikkista hyötyä eivät tuota maalliset aarteet, vaan taivaalliset aarteet, kuten Jumalan hyväksymys. Kuolema riistää rahaa himoitsevan hänen rahoistaan jättäen ne jonkun toisen käytettäviksi. Ne eivät voi pelastaa häntä. ”Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä.” – Luuk. 12:21.

OIKEA SUHTAUTUMINEN RAHAAN

Niin kauan kuin tämä nykyinen asiainjärjestelmä on olemassa, kristityt voivat käyttää rahaa hyödyllisenä välineenä huolehtiakseen tarpeistaan, saadakseen joitakin nykyisten aikojen mukavuuksia ja edistääkseen evankeliuminpalvelusta. Niiden monien asioitten takia, joita se voi tarjota heille, heidän täytyy noudattaa itsehillintää pitäen rahan aina omalla paikallaan välineenä eikä rakkauden kohteena.

Apostoli Paavali painotti oikeaa suhtautumista rikkauteen Timoteukselle lähettämässään kirjeessä. Varoitettuaan rahan himoitsemisesta hän myönsi, että eräät kristityt olivat rikkaita aineellisesta tavarasta, mutta sen sijaan että olisi tuominnut heidät ja neuvonut heitä luopumaan rikkauksistaan ja elämään köyhyydessä, hän kehotti heitä säilyttämään oikean suhteen niihin. ”Kehoita niitä, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme, kehoita heitä, että tekevät hyvää, hyvissä töissä rikastuvat, ovat anteliaita ja omastansa jakelevat, kooten itsellensä aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuuden varalle, että saisivat todellisen elämän.” (1. Tim. 6:17–19) Kristityt, jotka säilyttävät tämän oikean asenteen, eivät ole rahaa himoitsevia, vaikka saattavatkin olla aineellisesti rikkaita. He turvaavat Jumalaan eivätkä rikkauteensa. Jos heidän olisi valittava näiden kahden välillä, he luopuisivat iloiten omaisuuksistaan ja valitsisivat Jumalan palvelemisen.

Mitään rahamäärää ei voida verrata siihen aarteeseen, että palvelet Jehovaa kiinnittäen siihen koko huomiosi niin kuin Paavali teki. Hänellä ei ollut mitään rahallisia velvoituksia, mitkä olisivat vaatineet häntä hoitamaan säännöllistä tointa teltanteossa, joten hän käytti kaiken aikansa evankeliuminpalvelukseen. Hänen tavallaan on nykyään kristittyjä, jotka omistavat kaiken aikansa palvelukseen tienraivaajina tai erikoisvalvojina uuden maailman yhteiskunnassa. Koska he suhtautuvat oikealla tavalla rahaan, niin he pitävät saamiaan hengellisiä siunauksia paljon suurempiarvoisina kuin niitä aineellisia omaisuuksia, mitkä heillä saattaisivat olla, jos he kuluttaisivat suurimman osan ajastaan maallisessa toimessa.

Olkoonpa ihmisellä melkoiset tulot, kohtuulliset tulot tai itse asiassa ei lainkaan tuloja, niin sääntö, minkä on hallittava hänen asennettaan, on Jeesuksen Kristuksen asettama: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa.” (Matt. 6:33) Oikein asiaan suhtautuen kristitty voi käyttää rahaa välineenä lankeamatta koskaan vaaralliseen rahanhimoon, mikä johtaa hengelliseen tuhoon.

Kolehtiongelma

Kenneth Scott, Midsomer Nortonin kirkkoherra Somersetistä, Englannista, on sanonut: ”Kirkon olisi aika ilmoittaa, ettei kuuden pennyn rahaa oteta vastaan enää paitsi lapsilta. Muiden antamana kuusi pennyä on nykyään Jumalan häpäisemistä. Kahden šillingin tai kahden ja puolen šillingin tulisi olla alaraja. Viiden šillingin ja kymmenen šillingin pitäisi olla tavanomainen anti.”