Pätevää opetusta todistajien tekemisen taidossa
”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia.” – Matt. 28:19, Um.
1. Mitä tarkoitusta varten Jehova teki Israelin kansaksi, ja miten Israel ei elänytkään tuon tarkoituksen mukaisesti?
JEHOVALLA on ollut täällä maan päällä todistajiaan melkein yhtä kauan kuin ihminenkin on ollut olemassa, Aabelin, Aadamin pojan, ollessa ensimmäinen heistä. Heitä ei ole ollut aina paljon. Enimmäkseen heitä on ollut vain muutamia, harva rivi, mikä kulkee läpi historian sivujen. Mutta Jehova näki kumminkin toisinaan hyväksi pitää verraten paljon heitä. Niinpä koko Israelin kansa oli Jehovan todistajain muodostama. (Jes. 44:8) Mutta israelilaiset eivät eläneet tuon korkean kutsun mukaisesti eivätkä edustaneet häntä maan kansojen joukossa. Kun Jehova oli siis osoittanut pitkämielisyyttään heitä kohtaan vuosisatoja, niin hän hylkäsi heidät lopulta täydellisesti olemasta todistajiaan, vaikka hän oli tehnyt Israelista kansan juuri sitä, tarkoitusta varten. Tämän kansan hylkääminen eli poisheittäminen tapahtui silloin, kun Israelin kansa tapatti Kristuksen Jeesuksen, mutta silloin oli jo muodostumassa Jehovan todistajain uusi kansa. – Hepr. 11:4–12:1; 2. Moos. 19:5, 6.
2. Mikä on yksi ero siinä tavassa, millä todistajain uusi kansa tehtiin, verrattuna tapaan, millä Israelin kansa muodostettiin?
2 Jehovan todistajain uuden kansan piti olla monissa suhteissa erilainen kuin vanha oli. Esimerkiksi kun ihminen saattoi syntyä Israelin kansaan ja siten itsestään tulla Jehovan kansan jäseneksi ollen Jumalan ystävän Aabrahamin jälkeläinen, niin ei kukaan voi tulla uuden kansan jäseneksi syntymällä. Tämän uuden kansan jäseneksi voi tulla ainoastaan Jumalan kutsumana, ottamalla kutsun vastaan ja antautumalla hänen palvelijakseen. Henkilön sydämentila ja usko tulee kysymykseen. Tämän kansan jäseniksi tullaan siten, että niiden ihmisten mieli muuttuu, jotka ovat saavuttaneet ymmärrysiän, niin että he kääntyvät väärän palvonnan tieltä ainoalle palvontatielle, mikä miellyttää Jumalaa. – Room. 12:2; Ef. 4:22–24.
3. Millä tavalla Jeesus ryhtyi alussa tekemään uutta kansaa, ja miten hän onnistui?
3 Jehova pani Jeesuksen Kristuksen, rakkaan Poikansa, valvomaan todistajien tekemistyötä, ja tämä oli erittäin sopivaa, koska hän itse oli suurin Jehovan todistaja, joka koskaan on kulkenut tämän maan kamaralla, ja koska kaikkien Jumalan todistajien hänen jälkeensä täytyy olla hänen opetuslapsiaan ja seuraajiaan. Hänen työnsä oli erittäin menestyksellinen. Hänen itsensä pitämät yleiset esitelmät olivat alussa käytetty keino, ja hän oli ehdottomasti pätevä tällä alalla. Hänellä oli voimakas sanoma julistaessaan Jumalan valtakuntaa ihmisen ainoana toivona, ja hänen on täytynyt esittää sitä mitä kiehtovimmalla tavalla. Kun fariseukset lähettivät eräässä tilaisuudessa palvelijoita ottamaan hänet kiinni, niin nämä palasivat tyhjin toimin, mutta täynnä ihmetystä ja ilmoittivat: ”Ei ole koskaan ihminen puhunut niin, kuin se mies puhuu.” Kansanjoukot olivat niin hänen sanojensa ja ihmetekojensa lumoissa, että he viipyivät hänen luonaan päiväkausia, joten Jeesus saattoi yksistään yleisillä esitelmillä tehdä sellaisen vaikutuksen ihmisten mieleen, että jotkut antautuivat Korkeimman Jumalan, Jehovan, palvelukseen ja vertauskuvasivat sen vesikasteella. Me luemme Johannes Kastajasta: ”Silloin vaelsi hänen tykönsä Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ympäristö, ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa.” Mutta Jeesuksesta me luemme: ”Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes . . . jätti hän Juudean ja meni taas Galileaan.” – Ilm. 1:5; Matt. 3:5, 6; Joh. 4:1–3.
UUSI SAARNAAMISTAPA ALOITETAAN
4. Minkä saarnaamistavan Jeesus aloitti myöhemmin ja miksi?
4 Niistä erinomaisista tuloksista huolimatta, mitkä Jeesuksella oli yleisistä esitelmistä, hän aloitti uuden tavan todistajien tekemiseksi Jehovalle. Hän teki siten, koska hän oli vastuussa tästä työstä ja valpas tulevien tarpeitten suhteen. Hän tiesi, ettei hän voinut olla seuraajiensa luona kovin kauan suorittamassa saarnaamista heidän puolestaan ja että hänen ihmetyönsäkin lakkaisivat jonkin ajan kuluttua. Kuitenkin piti uusien todistajien tekemistä koskevan työn jatkua. Hän tiesi, että monet, jotka kuuntelivat noissa joukoissa häntä tänään, kääntäisivät selkänsä hänelle huomenna ja olisivat muodostamassa roskaväkeä, mikä janoaisi hänen vertaan ja järjestäisi hänen seuraajiensa kiivaita vainoja. Mutta työ ei saanut pysähtyä. Hän tiesi, että hänen opetuslapsensa lähetettäisiin ei-juutalaisiin kansoihin koko asuttuun maahan saarnaamaan siellä, missä pelkkä raamatunpaikkojen lainaaminen merkitsisi hyvin vähän. Jehovan todistajien uuden kansan piti kasvaa ja muodostua hyvää tahtovista ihmisistä, joiden mieleen Jumalan valtakunnan voimakas sanoma tekisi niin syvän vaikutuksen, että se muuttaisi sen. Miten tämä voisi tapahtua? Oli ilmeistä, että yksistään yleiset esitelmät eivät olisi tehokkain keino. Niinpä Jeesus aloitti niiden seuraajiensa hyödyksi, joille tämä työ piti uskottaman, sen kristillisen evankeliuminpalveluksen piirteen, mikä tunnetaan saarnaamisena talosta taloon, ja millaiseksi hedelmää kantavaksi keinoksi se osoittautuikaan! Se oli keino, mikä sopi epätäydellisten ihmisten kykyihin. Se oli silti saarnaamista, mutta yksinkertaistettua siinä suhteessa, että läsnäolijat vähenivät ainoastaan muutamiin kuulijoihin ja toisinaan vain yhteen ainoaan henkilöön. Se ei ollut tosin henkilökohtaisesti yhtä kauaskantoista kuin se massaopetus, mitä Jeesus voi antaa, mutta silti se oli hämmästyttävän tuottoisaa.
5. Mikä alue määrättiin todistajien tekemiselle saarnaamalla?
5 Matteuksen 10. luvusta me löydämme yksityiskohtaisen opetuksen todistajien tekemiseksi noudattamalla talosta-taloon-saarnaamiskeinoa, mitä Jeesus itse käytti valmentaessaan henkilökohtaisesti apostoleitaan. Saarnattava aihe oli Jeesuksen oma: ”Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle’.” (Matt. 10:7) Saarnaamisalue oli ensin rajoitettu Israelin kansaan, mutta Jeesuksen kohottua taivaaseen se laajennettiin käsittämään koko maailma seuraavin kuuluisin sanoin: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkiin kansoihin kuuluvista ihmisistä.” – Matt. 28:19, Um.
6. Mikä hengellinen tila täytyy tähän työhön ryhtyvillä olla?
6 Jeesus suosittelee sitten Matteuksen 10:8–10:ssa sitä hengellistä tilaa, missä tähän työhön tulee ryhtyä. Hyvän uutisen saarnaajien täytyy olla hengellismielisiä ollakseen sopivia työhön. Jumalan valtakunta täytyy asettaa ensi sijalle ja aineelliset tarpeet toiselle. ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. Älkää varustako itsellenne kultaa, älkää hopeata älkääkä vaskea vyöhönne, älkää laukkua matkalle, älkää kahta ihokasta, älkää kenkiä, älkää sauvaa; sillä työmies on ruokansa ansainnut.”
7. Missä olosuhteissa Jeesus asettaa Isälleen velvollisuuden huolehtia aineellisesti palvelijoistaan?
7 Huomaa esitetty syy: ”Työmies on ruokansa ansainnut.” Jeesus asettaa todellisuudessa näillä sanoilla taivaalliselle Isälleen velvoituksen. Jehova Jumala pitää hyvän uutisen saarnaajia työssä viinitarhassaan. Hän määrää heille ehdot. Eräs niistä on, että tulee olla hengellismielinen työntekijöitten pannessa koko sielunsa, sydämensä ja mielensä Valtakunnan saarnaamiseen. Kun vaatimus on tällainen, niin on ilmeistä, että vastuu työntekijän aineellisista tarpeista on työnantajalla. Jeesus tunnustaa siis tämän periaatteen, minkä Jehova oli jo lausunut Mooseksen laissa 4. Mooseksen kirjan 18:31:nnessä ja 5. Mooseksen kirjan 25:4:nnessä, ja hän sovellutti sen kristilliseen saarnaamistyöhön.
8. Milloin Jehova ei katso olevansa velvollinen huolehtimaan erityisesti aineellisista tarpeistamme?
8 Jos työntekijä ei toisaalta täytä ehtoja ja panee aineelliset harrastuksensa ensi sijalle, niin Jehova ei tunne olevansa velvollinen pitämään yksityiskohtaisesti huolta työntekijän aineellisista tarpeista. Hän huolehtii koko ihmiskunnan tarpeista yleisellä tavalla. Maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka pitävät huolen itsestään pannen aineelliset edut ensi sijalle, ja he saavat elämän välttämättömyydet Jehovan huolehtimatta heistä erityisesti. Se ei ole välttämätöntä. He ovat varanneet aikaa ja voimia tehdäkseen sen itse. Mutta Jehova pitää itseään velvoitettuna ja lupaa huolehtia niiden aineellisista asioista, jotka ovat ”etsineet ensin valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan”, niin kuin Jeesuskin teki. Koska lähetystyöntekijät, tienraivaajat, kierros- ja piiripalvelijat sekä yli tuhat Beetel-kodeissa olevaa, jotka ovat kaikki Jehovan todistajain virkaanasetettuja kokoajan palvelijoita, asettavat Valtakunnan ensimmäiseksi, niin he voivat kiitollisina vahvistaa tämän tosiasian. – Matt. 6:33.
”TIEDUSTELKAA” ENSIN
9. Mikä tekee ihmisestä arvollisen saamaan Jumalan sanoman?
9 Antaen nyt suoranaiset ohjeensa kentällä työskentelyä varten Jeesus kuvaili, mitä tulee tehdä, kun hyvän uutisen julistaja saapuu alueelleen: ”Mihin kaupunkiin tai kylään tulettekin, tiedustelkaa, kuka siellä on arvollinen, ja jääkää hänen luokseen, kunnes sieltä lähdette.” (Matt. 10:11) Ensimmäinen, mitä piti tehdä uusien todistajien saamiseksi, oli ”tiedustella, kuka siellä on arvollinen”. Arvollinen mihin? Arvollinen saamaan suuren edun ja hyödyn, että nämä Korkeimman palvelijat jäävät heidän kotiinsa ja että he saavat kuunnella heitä, kun he selittävät Jumalan pelastussanomaa, minkä tuojia he olivat! Apostolien tuoman pelastussanoman ystävällinen vastaanotto ja vieraanvaraisuuden osoittaminen heille siksi, että he olivat Jumalan palvelijoita, auttoi henkilöä ansaitsemaan tällaisen edun Jumalan ja Kristuksen silmissä. Jeesus sanoi näistä: ”Joka ottaa tykönsä teidät, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa minut tykönsä, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt. Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan. Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille.” – Matt. 10:40–42; 25:34–40.
10. Miten arvollisia ihmisiä etsitään?
10 ”Etsikää, kuka on arvollinen”, kuului Jeesuksen käsky. Miten etsitään ihmisiä, jotka ovat arvollisia siihen, että heille saarnataan Jumalan valtakunnasta, Hänen hyvää uutistaan? Sinä et voi sanoa sitä katsomalla heitä. Arvollisuus tai arvottomuus riippuu siitä, mitä tapahtuu ihmisten mielessä. Jos sinä et siis voi varmistautua siitä, mitä heidän mielessään on, niin sinä et saa koskaan selville, ovatko he arvollisia vai eivät. Miten ihminen saadaan paljastamaan, mitä hänen mielessään on? Se ei ole niin vaikeata, kuin voisit ensin luulla. Sinä teet todellisuudessa niin joka päivä. Jos sinä haluat tietää, mitä ihmisen mielessä on säästä, viimeisistä automalleista tai maailman politiikasta, niin sinun tarvitsee ainoastaan alkaa puhua tuolle henkilölle siitä aiheesta, minkä sinä valitset, ja sinä havaitset tavallisesti, että hän avaa suunsa ja antaa sinun tietää, mitä hänen mielessään on tuosta erityisestä aiheesta. Samoin, jos sinä haluat tietää, kuuluuko joku henkilö niihin, joita Jeesus käski seuraajiaan etsimään, niin sinun täytyy alkaa puhua hänelle Jumalasta, Kristuksesta Jeesuksesta ja hänen valtakunnastaan, jolloin sinä saat selville, mitä hän ajattelee ja ansaitseeko hän sitä, että hänelle saarnataan, vai ei. Ainoa keino arvollisten etsimiseksi on ihmisille puhuminen.
11. Miksi apostolit eivät voineet pitää uskontoa henkilökohtaisena asiana, mistä ei pitäisi keskustella toisten kanssa, ja miten tavallisesti suhtaudutaan todistuksen antamiseen?
11 Tämän Jeesuksen todistuksen antamista koskevan neuvon mukaisesti eivät apostolit ja varhaiskristityt ajatelleet, että ihmisen uskonto on henkilökohtainen asia, mistä ei pitäisi keskustella toisten kanssa. Seuraten Mestarinsa askeleissa he puhuivat toisille uskostaan, ja kun apostolit tulivat johonkin kaupunkiin, missä hyvää uutista ei ollut saarnattu aikaisemmin, niin he siis menivät tavallisesti kaupungin torille ja porteille, mihin kansan oli tapana kokoontua kuuntelemaan uutisia. Apostolit alkoivat etsiä tuollaisissa paikoissa olevien ihmisten joukosta henkilöitä, joille kannatti saarnata hyvää uutista. Ei ollut vaikeaa aloittaa keskustelua ja sitten ottaa esiin Valtakuntaa koskevaa aihetta, minkä jälkeen arvolliset voitiin löytää nopeasti. Tyypillinen esimerkki tällaisesta tapauksesta on kerrottu Apostolien tekojen 17. luvussa. Paavali oli saarnannut Ateenan torilla, ja hänet vietiin sitten Mars-kukkulalle, paikkaan, missä hän voi selittää opetuksiaan sinne kokoontuneille filosofeille. Kun hän oli antanut todistuksen Jehova Jumalan ylimmyydestä, Kristuksesta Jeesuksesta, tuomiopäivästä ja ylösnousemuksesta, niin siihen suhtauduttiin perikuvallisella tavalla: ”Kuullessaan kuolleitten ylösnousemuksesta toiset ivasivat, toiset taas sanoivat: ’Me tahdomme kuulla sinulta tästä vielä toistekin’. Ja niin Paavali lähti heidän keskeltänsä. Mutta muutamat liittyivät häneen ja uskoivat.” Nämä viimeksi mainitut olivat arvollisia, ja he pyysivät apostoleita jäämään heidän koteihinsa, samoin kuin Akylas ja Priskilla kehottivat Paavalia olemaan heidän luonaan Korintossa ollessaan ja samoin kuin Lyydiakin teki, hän, josta Luukas kertoo: ”Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: ’Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä’. Ja hän vaati meitä.” – Apt. 17:32–34; 18:1–3; 16:15.
12. Miksi rauhan toivotus oli sopiva tervehdys Kristuksen opetuslasten käytettäväksi ovelta-ovelle-työssä noina päivinä, ja miten he voivat ’antaa rauhan tulla talolle’?
12 Saarnaamista ei suoritettu ainoastaan yleisillä paikoilla, vaan arvollisia etsittiin myöskin saarnaamalla talosta taloon, kuten Jeesuksen edelleen lausumat sanat osoittavat: ”Tullessanne taloon tervehtikää sitä. Ja jos talo on arvollinen, tulkoon sille teidän rauhanne; mutta jos se ei ole arvollinen, palatkoon teidän rauhanne teille takaisin.” (Matt. 10:12, 13) Luukkaan 10:5 esittää tarkalleen sen tervehdyksen sanamuodon, mitä Jeesus halusi heidän käyttävän: ”Rauha tälle talolle!” Tämä oli yleinen tervehdys siihen aikaan. Se viittasi Jumalalta tulevaan rauhaan ja menestykseen; se sisälsi hyvinvoinnin toivotuksen; ja kun otamme huomioon sen hyvän uutisen, mitä apostolit olivat tulleet tuomaan rauhasta Jumalan kanssa Kristuksen Jeesuksen välityksellä, niin tervehdys oli mitä sopivin. Kun talon perhe nyt sai tietää vierailun tarkoituksen, niin sen asia oli osoittaa, oliko se arvollinen nauttimaan hyvän toivotuksen toteutumista vai ei. Jos talo osoitti olevansa arvollinen, niin apostolit tottelivat Jeesuksen neuvoa ja antoivat sille toivottamansa rauhan tulla sille selittämällä hyvää uutista yksityiskohtaisesti. Mutta arvollisten etsiminen tällä tavalla oli ainoastaan ensimmäinen niistä kolmesta yleisestä askeleesta, mitkä piti ottaa Jehovan todistajan tekemiseksi. Se oli kuin raaka-aineen huolellista etsintää, jotta sitä voitaisiin muokata.
SEURAAVAT ASKELEET
13. Miksi todistuksenantamistyötä on sanottu myöskin sovituksen työksi?
13 Kristuksen opetuslasten työtä on sanottu myöskin sovituksen työksi. Jumalan ja tämän maailman välillä on vallinnut vihollisuus siitä lähtien, kun Aadam ja Eeva kapinoivat Jumalaa vastaan, mutta Kristuksen seuraajien tuoma hyvä uutinen oli sanoma, joka kertoi Välittäjän Kristuksen Jeesuksen avulla saatavasta rauhasta Jumalan kanssa. Otettuaan vastaan Jeesuksen Välittäjänä Jumalan ja ihmisen välillä ja antauduttuaan Jumalalle hänen välityksellään nämä kaikista kansoista olevat ensimmäiset kristityt olivat tulleet sovitetuiksi Jumalan kanssa ja olivat rauhassa hänen kanssaan, ja he toivottivat tervehdyksellään saman rauhan tuloa kaikille arvollisille ihmisille. Paavali lausui sen näin: ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” Tämä tarkoitus mielessään he menivät ihmisten koteihin. Tämä merkitsi arvollisille sellaisen valistuksen alkua, mikä oli johtava antautumiseen ja täydelliseen rauhaan Jumalan kanssa. – 2. Kor. 5:20.
14. a) Mitä arvolliselta henkilöltä vaaditaan, jotta hän tulisi sovitetuksi Jumalan kanssa? b) Mikä on toinen askel todistajien tekemisessä, ja kuinka se voidaan ottaa?
14 Sovitus ja rauha Jumalan kanssa merkitsee antautumista hänen tahtoonsa Kristuksen Jeesuksen välityksellä, ja tämä johtuu taas vuorostaan Jumalan päätösten täsmällisestä tuntemuksesta. Täsmällistä tietoa ei voida saada yhden ainoan käynnin aikana, vaan se vaatii aikaa. Jotta arvollisista henkilöistä olisi tullut Jehovan todistajia ja Jumalan kanssa rauhassa olevia ihmisiä, niin heille piti selittää totuutta Kristuksesta ja hänen valtakunnastaan niin perusteellisesti, että se teki syvän ja pysyvän vaikutuksen heidän mieleensä ja voitti heidän vanhat käsityksensä, olivatpa ne sitten puhtaasti pakanallisia tai tulivat turmeltuneesta juutalaisesta uskonnosta. Päämääränä oli, että tällaiset ihmiset saatettaisiin ymmärtämään Jumalan päätökset niin hyvin, että he haluaisivat omistaa elämänsä hänen palvelukseensa. Tämänlaatuinen valistustyö vaatii aikaa, ja siksi Jeesus neuvoi julistajia ”jäämään” arvollisten luokse, mikä on toinen todistajien tekemisessä vaadittu askel. (Matt. 10:11) Jos julistajaa kehotettiin jäämään asumaan arvollisten ihmisten kotiin, niin hän jäi luonnollisesti heidän luokseen ja käytti paljon aikaa heidän opettamiseensa. Mutta hän saattoi myöskin jäädä sellaisten ihmisten luo, joiden kodeissa hän ei varsinaisesti asunut, käymällä heidän luonaan uudelleen toistamiseen ja siten käyttämällä paljon aikaa saarnaten heille.
15. Mitä askelta vielä vaaditaan todistajan tekemiseksi, ja kuka tekee todellisuudessa uudet todistajat?
15 Tässä todistajien tekemistyössä vaadittiin vielä erästä askelta. Ei riittänyt, että opettaja jäi joksikin ajaksi arvollisten ihmisten luokse käyden siellä uudelleen. Jotta evankeliuminpalvelija olisi totellut käskyä, että hänen piti tuoda rauha arvollisille ihmisille, niin säännöllinen Raamatun tutkistelu tällaisten kodeissa kävi välttämättömäksi. Syy, miksi tätä ei voitu välttää, on se, että hyvän uutisen julistaja ei tehnyt todellisuudessa Kristuksen opetuslasta eikä Jehovan uutta todistajaa. Vaikka me luemmekin, että Jeesus ja apostoli Paavali ”tekivät” opetuslapsia, niin he halusivat kuitenkin viimeksi ottaa kunnian siitä. Jeesus sanoi: ”Minä puhun, mitä minä olen nähnyt Isäni tykönä.” Paavali tunnusti Jumalan uuden kansan todelliseksi Tekijäksi viittaamalla puutarhurin työhön sanoen: ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. . . . Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa.” Tämä merkitsee sitä, että julistajaa vain käytettiin istuttamaan Jumalan totuuden Sanaa arvollisten henkilöitten sydämeen. Vaikka Jumalan palvelijat saivatkin siis käskyn: ”Menkää siis ja tehkää opetuslapsia”, niin ei heidän pitänyt puhua omaa sanaansa viipyessään hyvää tahtovien ihmisten luona, vaan heidän odotettiin antavan Jehovan puhua kirjoitetun Sanansa, Raamatun, välityksellä samoin kuin Jeesuskin otti koko ajan lainauksia Raamatusta. Arvolliset henkilöt voivat saada mieleensä pysyvän vaikutuksen vain antamalla Jumalan itsensä puhua heille Sanansa välityksellä. Ainoastaan siten voitiin hänen Sanansa istuttaa syvälle heidän sydämeensä, niin että se kantoi hedelmää. Arvollisille pidettävä Raamatun tutkistelu oli näin ollen kolmas askel siinä tuotantoketjussa, minkä Jeesus opetti Jehovan todistajien tekemiseksi. Vain tämän viimeisen toiminnan, Raamatun tutkistelun, avulla voivat arvolliset ihmiset saada sen rauhan, mitä tosi kristityt nauttivat. – Joh. 4:1; Apt. 14:21; Joh. 8:38; 1. Kor. 3:6–9; Matt. 28:19.
16. Mitä vaaditaan lyhyesti sanoen todistajan tekemiseksi Jeesuksen opettamalla tavalla?
16 Nämä olivat siis Jeesuksen seuraajilleen antamat ohjeet todistajien tekemiseksi ovelta-ovelle-menetelmän avulla. Me havaitsemme kolme eri askelta: arvolliset täytyy ensin etsiä puhumalla heille; täytyy käyttää aikaa saarnaten heille; ja heitä täytyy auttaa saamaan rauha, mikä johtuu siitä, että tulee sovitetuksi Jumalan kanssa antautumalla hänelle, mikä ei taas voi tapahtua ilman Jumalan Sanan ahkeraa tutkimista. Nämä kolme askelta ovat kuin työvaiheita tuotantoketjussa. Jollei johonkin vaiheeseen kiinnitetä asiaankuuluvaa huomiota, niin tuotanto kärsii, mutta jos ainekset ovat oikeat ja jos noudatetaan työohjeita, niin voidaan odottaa täydellistä tuotetta.
17. Eikö ole helpompaa ja nopeampaa tapaa todistajan tekemiseksi? Miten tehokkaaksi tämä menetelmätapa osoittautui varhaiskristittyjen päivinä?
17 Todistajien tekeminen tätä menetelmää käyttäen saattaa näyttää pitkältä ja vaivalloiselta työltä, ja totta onkin, että yhdenkin uuden todistajan saaminen nykyään tällä menettelytavalla vie aikaa ja vaatii ahkeruutta, mutta se on paras ja nopein keino, mitä on olemassa. Jeesus käytti itse sitä valmentaessaan seuraajiaan, ja hän oli asiantuntija tällä alalla. Mitään oikoteitä ei voi olla. Jeesus oli käytännöllinen työntekijä, hän noudatti käytännöllistä viisautta. Jos olisi ollut jokin helpompi ja nopeampi tie, millä hänen seuraajansa voisivat suorittaa työnsä, niin hän olisi varmasti sanonut sen heille. Koska hän ei sitä sanonut, niin se osoittaa, ettei sellaista ollut. Noudattamalla tätä neuvoa hänen opetuslapsensa tekivät lukemattomia tuhansia niin erinomaisia todistajia, että vielä nykyäänkin yhdistetään sanontaan ”varhaiskristityt” horjumaton uskollisuus kaikkein ylevintä periaatetta kohtaan ankarimmassakin vainossa. He ’täyttivät Jerusalemin opetuksillaan’ ja olivat ’koko maailman villitsijöitä’; he ovat vaikuttaneet ihmiskunnan elämään tähän päivään asti. Se oli totisesti huomattava tulos opetusrynnistyksestä ja hyvä näyte käytettyjen keinojen tehokkuudesta! Miten tehokas tämä sama menettelytapa on kahdennellakymmenennellä vuosisadalla, massatuotannon aikakaudella? – Apt. 5:28; 17:6.