Mikä on Raamatun kanta?

Onko toisen uskonnon arvosteleminen epäkristillistä?

BALTIMORESSA Marylandissa Yhdysvalloissa ilmestyvä hiippakuntalehti The Catholic Review julkaisi kirjoituksen eräästä amerikkalaisesta uskonnollisesta ryhmästä, joka mainittiin tuohon aikaan useasti paikallisissa uutisissa.

Seuraus oli, että lehti sai joukon valituskirjeitä. Miksi? Seuraavassa numerossa The Catholic Review -lehden toimittaja sanoi valittajien olleen sitä mieltä, ”että meillä ei ole oikeutta tänä ekumenian aikakautena julkaista mitään, mitä joku saattaisi pitää jonkin uskontoryhmän arvostelemisena”. Oletko sinä samaa mieltä?

Monet saattaisivat vastata myöntävästi ja sanoa, että ’kaikissa uskonnoissa on hyvää’ tai että ’kaikki uskonnot johtavat Jumalan luo’. Esimerkiksi Herätkää!-lehti (engl.) julkaisi äskettäin kirjoituksen, joka tarkasteli buddhalaisuuden opetuksia Raamatun valossa. Eräs buddhalaispiispa esitti vastalauseensa ja sanoi, että nykyään eletään ”rotujen, kansojen ja uskontojen välisen ymmärtämyksen” aikaa. Niin, monet ovat sitä mieltä, että nyt on vapaamielisen, ekumeenisen näkemyksen aika.

Mutta eikö tämä ole myös aikaa, jolloin rehellisyyteen ja vilpittömyyteen kannustetaan ja jolloin niitä tarvitaan? Eikö tämän pitäisi soveltua myös uskonnon alalla? Jotkut eivät ajattele niin. Eräs Madridissa ilmestyvä katolinen sanomalehti mainitsi jesuiittakenraali Pedro Arrupen sanoneen: ”Vastustan ankarasti kaikkea kirkon arvostelua. . . . On sietämätöntä, että jokin vika, olipa se miten todellinen tahansa, tehtäisiin yksilöitten tai ryhmien toimesta laajalti tunnetuksi huolimatta hyväntahtoisuudesta, jota siihen saattaa liittyä.” Käsitellessään tuota lausuntoa The Catholic World -lehti sanoi, että jesuiittojen johtaja ”toisti varhaisemman ajan ihannetta. Kirkko on astunut uuteen aikakauteen.” Samaten yksi Euroopan johtavista katolisista teologeista huomautti: ”Meidän ei tarvitse antaa suostumustamme ja hyväksymystämme kaikelle, mitä kirkossa tapahtuu. Arvostelu, todella äänekäs arvostelu, voi olla velvollisuus.” – The Council, Reform and Reunion.

Mutta on olemassa vieläkin tärkeämpi näkökohta. Mitä voimme päätellä Raamatusta, erityisesti sen Kristuksen elämää käsittelevästä kertomuksesta, sen suhteen, onko toisten uskonnon arvostelu epäkristillistä?

Jotkut, jotka paheksuvat kaikkea sellaista uskonnon arvostelua, lainaavat Jeesuksen sanoja: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.” (Matt. 7:1) Lisäksi Kristus kehotti kuulijoitaan unohtamaan ’roskan, joka on heidän veljensä silmässä, kunnes he olivat ottaneet pois tukin omasta silmästään’. (Matt. 7:3–5, Uusi testamentti nykysuomeksi) Mutta mitä hän tarkoitti?

Jamiesonin, Faussetin ja Brownin raamatunselitysteos sanoo: ”Tekstiyhteys tekee selväksi, että tässä tuomitaan se epäsuosiollinen suhtautuminen toisten luonteeseen ja tekoihin, joka johtaa väistämättä näiden hätäiseen, epäoikeudenmukaiseen ja rakkaudettomaan tuomitsemiseen.” Lisäksi raamatunselittäjä Albert Barnes osoittaa Jeesuksen tarkoittaneen henkilökohtaista ’tuomitsemista’, kun hän sanoo, että Jeesus ”viittaa yksityiseen tuomitsemiseen . . . ja ehkä ensisijaisesti kirjanoppineitten ja fariseusten tapoihin”. Jokaisen kristityn tulisi soveltaa Jeesuksen neuvoa eikä olla äkkipikainen tuomitsemaan toisten henkilökohtaisia tapoja ja mieltymyksiä. (Vrt. Room. 14:1–4, 10.) Niinpä Matt. 7:1–5:ssä Jeesus ei kieltänyt esittämästä suoria Raamattuun perustuvia huomautuksia toisen uskonnon opeista ja menettelyistä. Miksi voimme olla siitä varmat? Huomaa Jeesuksen oma esimerkki.

Eräässä tilaisuudessa Jeesus puhui joistakin juutalaisista uskonnollisista johtajista, jotka kiinnittivät enemmän huomiota perinteisiinsä kuin Jumalan sanan periaatteitten noudattamiseen. Varoiko Jeesus huolellisesti arvostelemasta toisten uskontoa? Päinvastoin hän sanoi: ”Niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua.’” (Matt. 15:6–9) Miten sinä suhtaudut sellaisiin arvosteleviin sanoihin? Ne saattaisivat loukata joidenkuiden herkkätunteisuutta. Mutta oliko Jeesus ”epäkristillinen”? Ilmeisesti ei.

Ehkä vielä terävämpi on hänen Matteuksen 23. luvussa esitetty puheensa. Hän kutsui uskonnollisia johtajia ”tyhmiksi ja sokeiksi”, ”sokeiksi taluttajiksi” ja ’käärmeiksi, kyykäärmeitten sikiöiksi’. (Matt. 23:16, 17, 24, 33) Pitäisikö sellaisten sanojen järkyttää meitä? Oliko Jeesus taaskaan ”epäkristillinen”? Roomalaiskatolinen pappi Bruce Vawter sanoo, että tämä ”puhe on jonkin verran hämmentävä sekä pituutensa että kovuutensa tähden, mutta sitä täytyy pitää sekä historiallisena kertomuksena että evankeliumin sanoman osana”. – The Four Gospels: An Introduction.

Mutta kysyhän itseltäsi: Miksi Jeesus arvosteli julkisesti uskonnollisia miehiä, jotka väittivät palvelevansa samaa Jumalaa, jota hän saarnasi? Oliko hänen vaikuttimensa paha? Ei suinkaan. Vaikka hän oli lempeämielinen ja huomaavainen, hänen vanhurskaudenrakkautensa ja hänen halunsa auttaa vilpitönsydämisiä ihmisiä sai hänet arvostelemaan niitä, jotka opettivat tai toimivat vastoin Jumalan paljastettua tahtoa. – Matt. 11:28–30; Hepr. 1:9.

Lisäksi Jeesuksen suorat lausunnot saattoivat auttaa ihmisiä. Otaksukaamme, että opetellessasi käyttämään vaarallista konetta tekisit jatkuvasti jonkin vakavan virheen. Etkö hyötyisi, jos joku oikaisisi sinua, ennen kuin vahingoittaisit itseäsi tai toisia? Samaten juutalaisia, jotka kuulivat Jeesuksen totuudenmukaisen arvostelun, voitiin auttaa saamaan Jumalan hyväksymys ja pelastus.

Oliko Kristus ainoa, jolla oli valtuus esittää sellaisia lausuntoja? Ei, sillä Raamattu osoittaa selvästi, että myös Kristuksen opetuslapset kiinnittivät huomion uskonnolliseen erheeseen. Lue esimerkiksi Stefanuksen rohkea julistus juutalaisia johtajia vastaan. (Apt. 7:51–54) Huomaa myös, että apostoli Paavali luokitteli ateenalaisten epäjumalanpalvonnan ”tietämättömyydeksi”. (Apt. 17:29, 30) Lisäksi rakkaudesta totuuteen nämä ensimmäisen vuosisadan kristityt paljastivat niiden tosi kristillisyydestä eksymisen, jotka väittivät olevansa kristittyjä. – 1. Tim. 1:19, 20; 2. Tim. 2:16–19.

Entä jos olisit elänyt silloin ja Jeesuksen seuraajat olisivat arvostelleet ystäviesi ja sukulaistesi uskontoa? Kuten nykyäänkin, olisi ollut helppo loukkaantua. Emme voi kuitenkaan kieltää, että opetuslasten lausunnot – vaikka ne olivatkin arvostelevia – olivat oikeita, ja ne sisältyvät Jumalan sanaan. Kuten Jeesuksen, heidänkin arvostelunsa takana oleva vaikutin oli hyvä. Niinpä opetuslapset olivat kristillisiä, eivät epäkristillisiä, osoittaessaan uskonnollisen erheen.

Onko näin ollen epäkristillistä esittää nykyään Raamattuun perustuvia lausuntoja toisten uskonnosta? Raamattu vastaa kieltävästi. On totta, että arvostelu, joka paljastaa jonkun uskonnon opetusten tai menettelyjen viat, saattaa ensin vaikuttaa ankaralta. Miten hänen tulisi kuitenkin suhtautua siihen? Ei niiden tavoin, jotka raivostuivat ja tulivat väkivaltaisiksi Stefanuksen arvostelun tähden. Pane sen sijaan merkille joidenkuiden ateenalaisten erinomainen suhtautuminen heidän kuultuaan Paavalin lausunnot. He hyväksyivät Raamatun totuuden ja tulivat uskoviksi omaksi ikuiseksi hyödykseen. – Vrt. Apt. 17:11, 12.