ykseyden kirkkojen kesken se koetti tukahduttaa evankeliumin saarnaamisen ajatuksen ollessa se, että ei ole tärkeätä, mitä joku uskoo, niin kauan kuin hän vain väittää olevansa kristitty. Kirkkojen maailmanneuvosto on enemmän kiinnostunut ykseydestä kuin totuuden löytämisestä ja sen saarnaamisesta. Mutta se ykseyskin, mikä saavutetaan, on vain pinnallinen, se ei ole se ajatuksen ja uskon ykseys, mikä on tosi kristillisyyden tunnus.

MITÄ SE MERKITSEE

Käy ilmeiseksi, että kristikunta ei ole saavuttanut todellista yksimielisyyttä. Kirkkojen maailmanneuvosto myöntää kernaasti, että se on enintään aikaansaanut monenlaisuuden ykseyden, monien kirkkojen yhdistelmän, jotka ovat myöntyneet toimimaan yhdessä ja sivuuttamaan eroavaisuutensa. Mutta tämä ei riitä. Se ei ole se ykseys, minkä Kristus sanoi olevan hänen kansansa tunnus.

Jeesus itse sanoi: ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.” Kristikunta ei ole omien pappiensa tunnustuksen mukaan tuottanut kristillisen ykseyden hyvää hedelmää. – Matt. 7:16–18.

Kristikunnan uskontojärjestelmät sanovat tosin Kristusta Herraksi, mutta hän varoittaa: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” (Matt. 7:21) On ilmeistä, että ne, jotka eivät ole olleet ykseydessä yhtenä laumana Isän määräämän yhden Paimenen alaisuudessa, eivät ole tehneet Jumalan tahtoa. Eivätkä täten nekään yksilöt, jotka välinpitämättöminä ovat samaa mieltä tuollaisten uskontojärjestelmien kanssa, kulje sitä tietä, minkä Jumala siunaa. Nyt on sen tähden aika hylätä ihmistekoiset perimätiedot, mitkä ovat erottaneet kristikunnan uskonnot Jumalastakin eikä yksistään toisistaan, ja tutkia, mitä Jumalalla on sanottavaa omassa Sanassaan Raamatussa. Liity sitten niihin, jotka uskovat ja opettavat Jumalan sanaa ja jotka ovat Jeesuksen tavoin pelottomia Jumalan todistajia ja jotka hänen tavallaan tekevät tunnetuksi hänen Isänsä, Jehovan, nimen. – Joh. 18:37; Ilm. 1:5; Jes. 43:10; Joh. 17:6.

Sananlaskun takana oleva ajatus

ON KIINNOSTAVAA verrata Raamatun Sananlaskuja Mooseksen lakiin. Mooses merkitsi muistiin suoranaiset käskyt, mitkä Jehova antoi kansansa oppaaksi turvallisuuden ja elämän tiellä. Salomo ja muut Raamatun sananlaskujen kirjoittajat eivät korosta Jumalan käskyjä suoraan, vaan osoittavat havaitsemusten avulla, että nämä lait koituvat meidän parhaaksemme. Usein verrataan paikallisia ilmiöitä ihmisten käyttäytymiseen meidän auttamiseksemme ymmärtämään hyvän ja pahan, viisauden ja tyhmyyden. Sananlaskun takana olevan ajatuksen tunteminen auttaa ymmärtämään opetetun läksyn.

SANANLASKUT 16:31

”Harmaat hapset ovat kunnian kruunu; se saadaan vanhurskauden tiellä.”

Joissakin varhaisissa kansoissa pidettiin vanhahkoa miestä, joka ei kyennyt taistelemaan eikä metsästämään, onnettomana taakkana. Jotkut heimot surmasivat häikäilemättä iäkkäät. Vertaa tätä Jehova Jumalan ystävällisyyteen. Hän käski: ”Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta sekä pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra.” (3. Moos. 19:32) Tämä sananlasku kiinnittää huomion siihen seikkaan, että Jehovan terveellisessä pelossa kulutettu elämä on kaunis Jumalan silmissä, ja