Yhteiskunnallinen uudistus vaiko hyvä uutinen?

Minkä työn Jumala on antanut kristityille? Ns. yhteiskunnallisen evankeliuminko vai Valtakunnan hyvän uutisen?

SE AIHEUTTAA järkytyksen monille ihmisille. Mikä? Että joku voisi käyttää koko elinaikansa suuresti ylistettyjen töitten suorittamiseen eikä saisikaan Jumalan hyväksymystä. Herra Jeesus sanoi meidän ajastamme: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole teitä koskaan tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.” – Matt. 7:21–23.

Me haluamme välttyä olemasta ”laittomuuden tekijöitä”. Ainoa keino tämän välttämiseksi on Jehova Jumalan tahdon tekeminen. On sen tähden vakava asia, miten me näemme vaivaa elämässämme. Me saatamme pitää omissa silmissämme hyvänä työnä sitä, mitä teemme. Mutta riittääkö se? Henkeytetty Sana sanoo: ”Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.” (Sananl. 14:12) Me emme ole näin ollen sen päättäjiä, mikä on oikeaa työtä kristityille. Jumalan tahdon täytyy määrätä, ja meidän täytyy sopeuttaa elämämme Jumalan tahtoon.

Mitä meidän on siis ajateltava yleisesti niin sanotusta ”yhteiskunnallisesta evankeliumista”? Onko maailman uudistaminen kristittyjen työtä? Ei ole epäilystäkään siitä, että yhteiskunnallisen uudistuksen hyväksi voitaisiin käyttää paljon aikaa. Jotkut saattaisivat esim. kuluttaa koko elämänsä taistellen jotain sellaista pahetta kuin rahapeliä, prostituutiota tai alkoholismia vastaan. Maailman huvitusten, elokuvien, kirjojen ja lehtien puhdistamisyritys voisi viedä elinvoimamme. Miten paljon tarmoa saatettaisiinkaan uhrata köyhyyden ja rikollisuuden voittamiseksi! Kun kristitty näkee maailman kauhistavassa sekamelskassa, niin hän ajattelee: miten voin tehdä enimmän hyvää?

Vastaus on, että me voimme tehdä enimmän hyvää tekemällä Jumalan tahdon. Jumalan tahto kristittyjen suhteen on, että he noudattavat kiinteästi Herran Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä. Eräs Kristuksen apostoleista, Tarson kaupungista kotoisin oleva Paavali, sanoi: ”Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja.” (1. Kor. 11:1) Miten me voimme sitten seurata Jeesusta siten kuin Paavali?

SAARNATEN JUMALAN VALTAKUNTAA

Jeesuksen aikana oli monenlaisia uudistusliikkeitä. Oli uudistusliikkeitä pidättyväisyyden ja asketismin alalla. Oli myöskin erilaisia poliittisia uudistajia. Jeesus ei liittynyt mihinkään näistä liikkeistä, vaan keskitti tarmonsa sen työn tekemiseen, minkä hänen Isänsä oli antanut hänelle – Isän nimen ja valtakunnan tunnetuksi tekemiseen. Jeesus pysyi siis taivasten valtakunnan saarnaamisen työssä. Me luemme: ”Meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia ja sanoi: ’Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi’.” (Mark. 1:14, 15) Jeesus saarnasi hyvää uutista, ja hänen Valtakuntaa koskeva saarnaamisensa sai oikeassa sydämentilassa olevat ihmiset katumaan pahoja töitään, kääntymään pois siitä, mikä on pahaa, siihen, mikä on hyvää.

Apostolit saarnasivat samalla tavalla hyvää uutista. He eivät antaneet vetää itseään syrjään tulevan Valtakunnan saarnaamisesta, mikä on heidän työnsä. Nykyiset yhteiskunnan uudistajat ovat tämän tähden aika lailla yllättyneitä sen suhteen, että apostoli Paavali ei hyökännyt lainkaan orjuuden kimppuun. Paavalin päivinä oli orjuus levinnyt laajalle sekä musta- että valkoihoisten keskuudessa. Paavali ei aloittanut kuitenkaan mitään liikettä orjuuden poistamiseksi eikä uhrannut elämäänsä yhteiskunnallisen uudistusliikkeen hyväksi. Ei, vaan Paavali uhrasi, elämänsä Valtakunnan saarnaamisen hyväksi, koska se oli Jumalan tahto. ”Voi minua”, Paavali sanoi, ”ellen evankeliumia julista!” – 1. Kor. 9:16.

Paavalin ajan yhteiskunnan uudistajat ovat saattaneet hyvinkin hyökätä Paavalin kimppuun, siksi että hän ei taistellut orjuutta vastaan. Voimme mainiosti kuvitella, miten joku yhteiskunnan uudistaja on saattanut moittia apostolia: ’Paavali, minusta tuo sinun uskontosi on julma. Miten sinä voit sivuuttaa orjien kurjan osan? Miksi et puhu orjuutta vastaan ja toimi sen poistamiseksi? Sinä sanot, että Jumala on tuominnut tämän maailman – miten kielteinen asenne! Näen sinun kirjoittaneen tessalonikalaisille, että ”levon” on odotettava siksi ”kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaiset meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus.” Sinä sanot näin 2. Tessalonikalaiskirjeen 1:7–9:ssä. Kuka nyt haluaisi odottaa tätä ”lepoa”, minkä sinä sanot tulevan? Se ei tule kenties vuosisatoihin! Aiotko sinä jättää nämä ihmiset kärsimään? Ryhtykäämme toimeen ja liittykäämme yhdistykseen orjuuden, porttojen, veronkokoojien ja juoppojen poistamiseksi.’

Tällainen suhtautuminen Paavalin työhön osoittaisi perin vähän tosi kristillisyyden ymmärtämistä. Mutta Paavali tiesi, mikä oli Jumalan tahto, ja hän kieltäytyi sallimasta vetää itseään syrjään hyvän uutisen saarnaamisesta. Kun Paavali kohtasi karanneen orjan Onesimuksen ja käännytti hänet kristillisyyteen, niin hän ei julistanut häntä vapaaksi mieheksi. Apostoli lähetti päinvastoin Onesimuksen takaisin hänen isännälleen Filemonille orjuuteen, mutta kristityn isännän alaisuuteen. (Filem. 10–16) Miksi Paavali kieltäytyi hukkaamasta kallista aikaa ”yhteiskunnalliseen evankeliumiin”? Koska hän tiesi, että Jehova Jumala poistaa Jeesuksen Kristuksen käsissä olevan valtakuntansa avulla taloudellisen, teollisen ja yhteiskunnallisen orjuuden Harmagedonin taistelussa, ”kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä”. Paavali tiesi, että tärkeä oli todellisuudessa Jumalan tahto, ja niin Paavali tekikin ainoastaan yhden asian: hän saarnasi Jumalan valtakuntaa. Apostoli saattoi sanoa Efeson vanhemmille miehille: ”Katso, minä tiedän, ettette enää saa nähdä minun kasvojani, ei kukaan teistä, joiden keskuudessa minä olen vaeltanut ja saarnannut valtakuntaa. Sentähden minä todistan teille [pyydän teitä todistamaan] tänä päivänä, että minä olen viaton kaikkien vereen. Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa.” – Apt. 20:25–27.

PELASTUSTYÖ

Paavali ei olisi voinut olla ”viaton kaikkien vereen” saarnaamalla ”yhteiskunnallista evankeliumia”. Saarnaamalla Valtakuntaa Paavali säilytti itsensä vapaana verivelkaisuudesta. Koska Valtakunta on määrätty hävittämään tämä paha maailma, niin äänettömyys sen suhteen nykyään saattaisi verivelan antautuneen kristityn pään päälle. Valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen pelastaa näin ollen ihmishenkiä. Valtakunnan saarna varoittaa ja valistaa ihmisiä auttaen heitä ryhtymään toimintaan, jotta he varjeltuisivat, kun Jumala tuhoaa tämän maailman ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa”. – Ilm. 16:14, Um.

Kertoessaan tosi kristittyjen työstä ”lopun aikana” eli ”viimeisinä päivinä” Herra Jeesus osoitti, että se oli oleva saarnaamista, mutta ei ”yhteiskunnallisen evankeliumin”, vaan Valtakunnan evankeliumin eli hyvän uutisen saarnaamista: ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:14) Nyt on Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisen tärkeä aika – ennen tämän maailman ”loppua”, mikä tulee Harmagedonissa. Valtakunnan saarnaaminen auttaa siis niitä ihmisiä, jotka ovat tottelevaisia, varjeltumaan tämän maailman lopussa ja pääsemään vanhurskaaseen uuteen maailmaan. Jumala ei ole päättänyt uudistaa tätä vanhaa maailmaa. ”Nykyiset taivaat ja maa ovat . . . talletetut tulelle, säästetyt jumalattomien ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.” Jumala luo tämän vanhan maailman sijaan ”uudet taivaat ja uuden maan”. Jumalan valtakunta tekee vanhurskaan uuden maailman mahdolliseksi. – 2. Piet. 3:7.

ONNISTUU SIINÄ, MISSÄ YHTEISKUNNALLISET UUDISTUKSET EPÄONNISTUVAT

Mutta jo nyt Valtakunnan hyvä uutinen vaikuttaa ihmiskunnan hyväksi mitä käytännöllisimmällä tavalla. Se puhdistaa ihmisiä. Valtakunnan saarnaaminen aikaansaa todellisuudessa sen, mitä yhteiskunnalliset uudistajat eivät pysty tekemään. Nämä uudistajat kykenivät suorittamaan esim. varhaiskristillisyyden aikana hyvin vähän tilanteen parantamiseksi. Teos Readings in Ethics (Luentoja siveysopin alalta), kirj. Gordon Clark ja T. V. Smith, sanoo asettaen uudistajien saavuttamat tulokset Valtakunnasta saarnaavien kristittyjen saavuttamien tulosten vastakohdaksi:

”Hämmästyttävää on, että vaikka kreikkalaiset koulut vetosivat yleensä ainoastaan erityisesti valistuneitten ihmisten valikoituun luokkaan eivätkä onnistuneet uudistamaan niitäkään todellisesti, kuten Kingsleyn Hypatia kuvailee, ja vaikka stoalaisten laajakantoinen vetoomus ei vaikuttanut massoihin eikä pysähdyttänyt keisarin hovin turmelusta, niin kristillisyys antoi kahdessakymmenessä viidessä vuodessa alkamisestaan täysin uuden elämän tuhansille ja jälleen tuhansille. Tämä uusi elämä ilmeni mitä huomattavimmin hyveenä . . . mikä puuttui totisesti yleisestä menettelystä.”

Niin, Valtakunnan saarnaaminen aikaansai ne tulokset, joita uudistajat eivät saavuttaneet! Miksi tämä on mahdollista? Siksi, että kukaan ei saa iankaikkista elämää Jumalan valtakunnassa eikä sen alaisuudessa, jollei hän puhdistaudu tottelemalla kaikkia Jumalan käskyjä. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson.” – 1. Kor. 6:9–11.

Valtakunnan saarnaaminen koituu täten ihmisten puhdistumiseksi tuollaisista epäpyhistä tavoista kuin haureudesta ja juoppoudesta tavalla, mitä mikään yhteiskunnallinen uudistus ei milloinkaan voisi aikaansaada. Miten tämä puhdistuminen tapahtuu? Jeesus sanoi: ”Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.” (Joh. 15:2, 3) Kristitty tulee siis ’puhtaaksi sen sanan tähden’, mitä Jeesus saarnasi, so. Jumalan Sanan tähden. Jumalan pyhällä Sanalla on puhdistava voima, ja se panee vanhurskauteen taipuvaiset ihmiset ponnistelemaan sydämen syvyydestä, jotta he kantaisivat oikeitten kristillisten ominaisuuksien hedelmää, sellaisten kuin ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen”. – Gal. 5:22, 23.

AINOAN TODELLA RAKENTAVAN TYÖN TEKEMINEN

Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen vaikuttaa siis nyt erittäin käytännöllisesti kääntäen ihmisiä vanhurskaaseen ja hyveelliseen elämään. Tosi kristityistä tulee ”tahrattomia Jumalan lapsia kieron ja nurjan sukukunnan keskellä”. (Fil. 2:15) Tämän aikaansaamisyritykset millä muulla tavalla tahansa eivät ainoastaan epäonnistu, vaan ovat myös ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. Jumala ei aio uudistaa tätä maailmaa, vaan hän aikoo hävittää sen. Tämä paha maailma ei ole Jumalan ystävä, joten ”joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen”. (Jaak. 4:4) Yhtyminen tämän maailman uudistusohjelmiin ja saarnaamaan ”yhteiskunnallista evankeliumia” Valtakunnan hyvän uutisen asemesta saattaa asianomaisen vihollisuuteen Jumalan kanssa. Jos ottaa uskonnokseen ”yhteiskunnallisen evankeliumin” eikä Raamatun puhdasta palvontaa, niin se menee hukkaan ja aiheuttaa tuhoa. Jumala ”turmelee ne, jotka maan turmelevat”, kohta Harmagedonissa. ”Yhteiskunnallinen evankeliumi” ei voi muuttaa Jumalan säätämystä eikä pelastaa ihmishenkiä Harmagedonissa. – Ilm. 11:18.

Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunta toimii näin ollen rakentavimmassa työssä, mitä maailmassa nykyään on – julistaen perustetun Valtakunnan hyvää uutista ”kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille”. (Matt. 24:14) Tämä työ on sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa ja pelastaa ihmishenkiä. Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran kirja ”Uudet taivaat ja uusi maa” sanoo näin sivulla 327:

”Uuden maailman yhteiskunta on nyt maan päällä ainoa ryhmä, joka tekee todellista rakentavaa työtä. Kaikki muut ovat osallisia niiden kanssa, jotka ’turmelevat maata’, koska he kuuluvat osana tähän maailmaan ja liittyvät sen suunnitelmiin, ohjelmiin ja tekoihin. He suorittavat tekoja, mitkä ovat ristiriidassa Jumalan perustetun valtakunnan kanssa ja tuottavat tuhon ja hävityksen heille itselleen Jumalan vihan päivänä Harmagedonissa.”

Uusi maailma on käsillä, ei yhteiskunnallisten uudistajien, vaan Jumalan toimesta. Onnellisia ovat ne, jotka toimivat sopusoinnussa sen Jumalan ilmaiseman päätöksen kanssa, mikä koskee ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu”. (2. Piet. 3:13) Jumalan valtakunta on hänen välineensä tämän iankaikkisen uuden maailman mahdolliseksi tekemisessä. Noudata siis Jeesuksen ja hänen apostoliensa esimerkkiä: osallistu Jumalan valtakunnan etujen edistämiseen. Nauti onnea nähdessäsi ihmisten kääntyvän pois pahoista tavoista hyviin tapoihin rakkautensa takia Jumalaa ja hänen valtakuntaansa kohtaan. Tottele Jumalan tahtoa. Kieltäydy antamasta vetää itseäsi syrjään Valtakunnan hyvästä uutisesta. Silloin et kuulu ”laittomuuden tekijöihin”, jotka hylätään heidän monista teoistaan huolimatta. Silloin voit säilyä elossa Harmagedonissa vanhurskaaseen uuteen maailmaan ja odottaa iankaikkista elämää. Kaikki kunnia kuuluu Jehova Jumalalle, uuden maailman Luojalle!

Lue, kehoita ja opeta ahkerasti, . . . Harrasta näitä, elä näissä, . . . Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.” – 1. Tim. 4:13, 15, 16.