totuuden tuntemuksen ja johdattaen heidät järjestöönsä. Mutta hän on sen sijaan antanut teille yhteisesti ja sinulle henkilökohtaisesti (niin, se riippuu sinusta, jolla on tämä lehti ja joka luet sitä) vastuun ja kuvaamattoman ilon ahkeroida ja käydä tuo alue yhä uudelleen etsimässä sydämiä, joihin voidaan kylvää ”siemen”. Sitten seuraa jatkuva uudelleen käyminen ja vähäinen kasteleminen, kenties maan muokkaaminenkin, varastelevien lintujen poiskarkoittaminen, auttaminen rikkaruohojen kitkemisessä vahingoittamatta kallisarvoista istutusta ja lopuksi ilo ja ihastus vastalöydetystä ystävästä ja toverista, joka arvostaa todellisesti totuutta ja uuden maailman yhteiskuntaa. Muista, että tästä ei tule kunniaa meille itsellemme, vaan kaikki täytyy suorittaa totellen järjestön Luojan määräämiä toiminnan lakeja. – Jes. 43:1.

28, 29. a) Jos puuttuu kannustin pysyä ahkerana työssä, niin mikä neuvo annetaan? b) Miten tämä voidaan parantaa ja millaisin tuloksin?

²⁸ Jos sinulla on ”vilpitön ja hyvä sydän”, missä totuuden siemen on orastanut, niin sinäkin saat tosiaan kokea tuon voimakkaan halun ja alituisen kannustimen tulla ahkeraksi ja pysyä sellaisena kaikissa sinulle avoimina olevissa Herran työn muodoissa pyrkien aina parantamaan palveluksesi laatua, niin että ”elon Herra” voi käyttää sinua pätevämmin. – Luuk. 8:15; Matt. 9:38.

²⁹ Rukoile jatkuvasti Jehovan henkeä pyrkien aina kunnioittamaan hänen Sanaansa ja pidä lujasti kiinni hänen järjestöstään, Siionista. Joka kerta, kun Jumala lausui toimeksiannon: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää”, lisättiin seuraavat armolliset sanat: ”Ja Jumala siunasi heidät.” Olkoon se sinunkin runsas ja onnellinen osasi osallistuessasi tähän loistavaan lisääntymiseen Jehovan ylistykseksi. ”Ponnistelkaa kypsyyteen”, niin hän ”varaa ja moninkertaistaa siemenen teille kylvettäväksi ja lisää teidän vanhurskautenne tuotteet”. (2. Kor. 9:10, Um) ”Siunatkoon [Jehova] sinua Siionista.” – Ps. 128:5.

Pappisfilosofit tekevät Raamatun tyhjäksi

SEURAKUNTALAISET ovat virtailleet laumoittain pois kirkoista. Lahkojen jäsenluettelojen paisumisesta huolimatta on kirkoissa käynti vähentynyt jatkuvasti, ja pappien toiminnan saama yleisön kannatus on pienentynyt. Uskonto näyttää joutuneen kristikunnassa laskusuuntaan. Miksi? Eräs ilmeinen syy näyttää olevan siinä hyödyttömässä filosofiassa, mitä papit ovat laverrelleet korvaukseksi saamastaan palkasta. Katsokaamme seuraavaa esimerkkiä Portlandissa, Oregonissa, ilmestyvän Oregonian-lehden maaliskuun 25. p:n numerosta 1952. Käsitellessään pappien kaupungissa pitämää neuvottelukokousta lehti viittasi Ensimmäiseen unitaariseen kirkkoon kuuluvan toht. Richard Steinerin asenteeseen, miehen, joka tunnusti, että uskonto johtaa usein tunteelliseen epävakaisuuteen, mutta ei tuominnut sitä. Hän sanoi päinvastoin:

”Useimmat sivistyksen edistysaskeleet ovat ottaneet ihmiset, jotka voitaisiin luokitella heikkohermoisiksi. Tämä pyrkimys tunteelliseen horjumattomuuteen voi olla vaarallista. Aivan horjumaton ihminen on kuin rannalla oleva kallio – häntä ei voida horjuttaa, eikä hän halua horjua. Minä en tee mitään kypsyydellä. Jokainen, joka on kypsä, on valmis kuolemaan.”

Kuten tavallisesti, ei tässäkään ole mitään selitystä, ei yhtään todistusta, ei johdonmukaisuutta, ei todisteita ”sivistyksen edistysaskeleista”, joita hänen heikkohermoisensa olisivat ottaneet, ei merkkiäkään siitä vaarasta, mikä vaanii horjumattomana pysymisen takana. Ei ole ihme, että tuollainen tyhjä ajattelu törmää suoraa päätä vasten Raamattua, Jumalan viisauden ja tiedon lähdettä. Mitä vinoa on sitten rannalla olevassa kalliossa, joka on niin luja, ettei vähäisinkin kohahdus pyyhkäise sitä pois? Eikö tällainen piirre ole hyvä ihmisessä? Jeesus piti sitä hyvänä sanoessaan: ”Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu.” Mutta niitä, jotka jättivät hänen sanansa huomioonottamatta, hän vertasi mieheen, joka rakentaa talonsa hiekalle ja jonka talo huuhtoutuu pois ensimmäisessä myrskyssä. (Matt. 7:24–27) Horjuvat ja epävakaat saattavat olla Steinerin, mutta eivät Jumalan ihanteita, jonka Sana sanoo: ”Joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko [Jehovalta] mitään saavansa, kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään.” – Jaak. 1:6–8.

”Minä en tee mitään kypsyydellä”, ilmoitti toht. Steiner. ”Jokainen, joka on kypsä, on valmis kuolemaan”, hän mumisi. Uskaltaisiko hän soveltaa periaatettaan kristilliseen uskoon? Olisiko hän halukas kilpailemaan johdonmukaisuudessa apostoli Paavalin kanssa, jonka heprealaisille kirjoittama voimakas kirje päättää 5. luvun vertaamalla hengellisesti epäkypsiä kristittyjä luonnollisiin pikkulapsiin, jotka nauttivat vielä vain maitoa? Tällainen ei ole toivottava tila, mihin ihmisen pitäisi jäädä, sillä hän lisää: ”Mutta vahva ruoka kuuluu kypsille ihmisille, niille, joiden käsityskyky on valmentunut käytössä erottamaan sekä oikean että väärän. Koska me olemme nyt jättäneet Kristusta koskevan alkeisopin, niin ponnistelkaamme tästä syystä eteenpäin kypsyyteen, laskematta jälleen perustusta.” – Hepr. 5:11–14; 6:1, Um.

Kaukana kuolemasta apostoli tarkoittaa kypsillä ihmisillä sellaisia, jotka tuottavat hyvien asioitten hedelmää, mitä varten heille annettu tieto on tarkoitettukin. ”Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta; mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita,