Vaatiiko kristillisyys uskomaan kolminaisuuteen

KAIKKI kristikunnan suuret uskonnot hyväksyvät kolminaisuusopin uskonkappaleena. Kirkkojen maailmanneuvostoon kuuluvat yli 250 kirkkoa ”Raamatun mukaan tunnustavat Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi ja sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustansa yhden Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, kunniaksi”.

Vaikka tähän järjestöön kuuluvien eri uskontoryhmien mielipiteet ovatkin jyrkästi toisistaan eriäviä, niin kaikkia niitä vaaditaan olemaan yksimielisiä siitä, että ”Isä ja Poika ja Pyhä Henki” ovat vain ”yksi Jumala”. Siksi kolminaisuusopin hylkäämistä pidetään itse asiassa kristillisyyden hylkäämisenä.

Vaikkei roomalaiskatolinen kirkko kuulukaan Kirkkojen maailmanneuvostoon, niin se pitää samalla tavalla kiinni kolminaisuususkosta. Katolinen teologi Walter Farrell kirjoitti tästä opista:

”Kolminaisuuden salaisuus sellaisena kuin Jumala on ilmaissut sen meille, on kolmen jumalpersoonan salaisuus, jotka ovat todella erilliset, yhdessä ja samassa jumalallisessa luonnossa: tasavertaiset, yhtä iankaikkiset, samaa olemusta, yksi Jumala. Näistä persoonista toinen lähtee ensimmäisestä iankaikkisuudesta syntyneenä; kolmas tulee ensimmäisestä ja toisesta iankaikkisuudesta lähteneenä. . . .

”Kolminaisuus on salaisuus; siitä ei ole epäilystäkään. Jollei meille olisi kerrottu sen olemassaolosta, emme olisi koskaan aavistaneet sellaista. Sitä paitsi kun me nyt tiedämme kolminaisuuden olevan olemassa, niin me emme voi ymmärtää sitä. Ihminen, joka yrittää selvittää tätä salaisuutta, on sellaisen likinäköisen miehen asemassa, joka siristää silmiään Marylandin itärannalta nähdäkseen vilahduksen Espanjasta.”

Tämän teologin sanat ilmaisevat, että on mahdotonta tuntea sitä Jumalaa, jota palvoo. Mutta se ei ole yhtäpitävää Jeesuksen samarialaiselle naiselle lausumien sanojen kanssa: ”Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me [juutalaiset] kumarramme sitä, minkä me tunnemme.” (Joh. 4:22) Vaikka juutalaiset eivät koskaan pitäneet Jumalaa kolmiyhteisenä, niin Jeesus Kristus saattoi silti sanoa, että he tunsivat palvontansa kohteen. Mutta kolminaisuusopin hyväksyvät eivät voi selittää eivätkä ymmärtää, ketä he kunnioittavat. Jumala on heille suuri salaisuus. Eikö tämä osoita, että jokin on vinossa, kun Jumalasta yritetään puhua salaperäisenä kolminaisuutena?

Aikaisemmin lainaamamme katolinen teologi ilmaisi, että kolminaisuusajatusta olisi ollut mahdotonta esittää ilman Jumalan ilmoitusta. Jos näin olisi, niin miksi ei-kristilliset uskonnotkin opettavat kolminaisuuskäsitettä? Professori E. Washburn Hopkins sanoi tutkimustensa perusteella hindulaisuuden, buddhalaisuuden ja kristikunnan kolminaisuuksista: ”Nämä kolme kolminaisuutta ovat uskonnollisina ilmaisuina yhtäläiset. . . . Voisi sanoa: Minä uskon Jumalaan jumalolentona ja Jumalan ruumiillistumaan ja luovaan Pyhään Henkeen kristittynä, višnulaisena tai buddhalaisena.”

On myös merkille pantavaa, että Kiinan buddhalaisuuden kolminaisuus määritellään melkein samalla tavalla kuin kristityiksi tunnustautuvat sanovat. Me luemme:

”Nämä kolme sisältyvät kaikki yhteen olemukseen. Kolme ovat sama kuin yksi; eivät yksi, eivätkä kuitenkaan erillisiä; vailla osia tai kokoomuksia. Kun niitä pidetään yhtenä, niin näistä kolmesta persoonasta puhutaan Täydellisenä Ykseytenä (Tathagata). [Kolminaisuuden kolmen persoonan välillä] ei ole todellista eroavuutta; ne ovat saman muuttumattoman olemuksen ilmaumia, eri puolia.” – Origin and Evolution of Religion (Uskonnon alkuperä ja kehitys), s. 348.

Kukaan ei suinkaan väittäisi tällaisen uskon kolminaisuuteen tekevän buddhalaista tai hindua kristityksi. Se, että ei-kristilliset uskonnot voivat esittää uskomuksensa samanlaisin sanakääntein kuin kristikunnan teologit, kumoaa väitteen, että ainoastaan Raamatun Jumala olisi voinut ilmaista tämän opin. Kukaan buddhalainen tai hindu ei myöntäisi tämän olevan uskonsa lähde. Saivatko sitten kristikunnan kirkot oppinsa perusteen Raamatussa ilmaistulta Jumalalta?

Pyhässä Raamatussa ei esiinny sanaa ”kolminaisuus”. ’Isä, Poika ja pyhä henki’ mainitaan tosin yhdessä (Matt. 28:19), mutta ilmaiseeko tämä itsessään kolminaisuuden olevan olemassa? Perhe saattaa koostua isästä, äidistä ja pojasta. Kukaan ei kuitenkaan sanoisi heidän olevan kolminaisuus, jossa jokaisella jäsenellä on yhtä suuri valta, tieto ja voima. – Vrt. Matt. 2:19–21.

Mutta joku voisi vastata: ’ ”Uusi testamentti” menee paljon pitemmälle kuin vain mainitsee ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen” yhdessä. Se opettaa kolminaisuusoppia.’ Onko näin?

Käsiteltyään kolminaisuuden teologista kehitystä New Catholic Encyclopedia (Uusi katolinen tietosanakirja) sanoo: ”Voisi tulla sellainen vaikutelma, että kolminaisuusoppi on kaikki huomioon ottaen myöhäinen 4. vuosisadan keksintö. Tämä on eräässä mielessä totta.” Antaako ”Uusi Testamentti” perusteen tälle keksinnölle? Ilmoittaako se esimerkiksi Jeesuksen Kristuksen olevan tasavertainen Jumalan kanssa?

Jeesus Kristus ei koskaan esittänyt sellaista väitettä. Hän tunnusti Isänsä Jumalakseen. Jeesus sanoi Maria Magdaleenalle: ”Minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.” (Joh. 20:17) Hän piti Isäänsä valtuutensa lähteenä sanoen: ”Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän.” – Joh. 5:19.

Sen sijaan että Raamattu vihjaisi tasavertaisuuteen, se osoittaa selvästi Jeesuksen olevan Isänsä vallan alainen. Me luemme: ”Jumala on Kristuksen pää.” (1. Kor. 11:3) ”Itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.” – 1. Kor. 15:28.

Ja vielä, jos Isä, Poika ja pyhä henki olisivat tasavertaiset ja muodostaisivat yhden Jumalan, niin synti Poikaa vastaan olisi synti myös Isää ja pyhää henkeä vastaan. Mutta näin ei ole. Jeesus Kristus sanoi: ”Jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta. Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta.” – Matt. 12:31, 32.a

Voidaanko näin ollen kolminaisuusoppia pitää kristillisenä? Ei, sillä se kieltää selvät Raamatun esitykset, että Jeesus Kristus on ”Jumalan Poika”, ”esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa” ja ”Jumalan luomakunnan alku”. (Joh. 20:31; Kol. 1:15; Ilm. 3:14) Se väittää väärin hänen olevan tasavertainen ja yhtä iankaikkinen kuin Isä.

Tosi kristillisyys vaatii sen tähden meitä hylkäämään kolminaisuusopin vääränä, syntisten ihmisten ”keksintönä”. Meidän on palvottava Isää ainoana tosi Jumalana ja tehtävä niin hänen esikois-Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta, Hänen, jolla on ensi sija kaikkien Jumalan älyllisten luomusten joukossa. – Kol. 3:17.

”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.” – Joh. 3:16, 17.

[Alaviitteet]