Ketkä ovat päteviä opettajiksi seurakunnassa
”Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän keskuudessanne? Tuokoon hän hyvästä käytöksestään näkyviin tekonsa viisauteen kuuluvalla lempeydellä.” – Jaak. 3:13.
1. Miksi on erittäin tärkeätä, että ne jotka palvelevat opettajina kristillisessä seurakunnassa, ovat päteviä miehiä?
OPETTAJAN vaikutus voi olla joko hyödyllinen tai vahingollinen. Näin on varsinkin palvonta-asioissa. Jeesus Kristus sanoi fariseuksista: ”He ovat sokeita oppaita. Jos siis sokea opastaa sokeaa, niin molemmat putoavat kuoppaan.” (Matt. 15:14) Kaikki, jotka noudattivat sokeasti fariseusten epäraamatullisia opetuksia, kulkivat kohti hengellistä tuhoa ja kuolemaa, kun taas ne, jotka noudattivat Jumalan Pojan tervettä opetusta, olivat elämän tiellä. (Matt. 7:13–20, 24–27) Elämän liittyminen asiaan edellyttää sitä, että ne jotka palvelevat opettajina kristillisessä seurakunnassa, ovat päteviä miehiä.
2. Miksi apostoli Paavali voi sanoa: ”Olen viaton kaikkien ihmisten vereen”?
2 Se, mitä apostoli Paavali sanoi itsestään Efesoksen seurakunnan vanhimmille, osoittaa, että tapa, jolla kristitty opettaja suhtautuu vastuuseensa, voi tehdä hänet joko verivelkaiseksi tai vapaaksi verivelasta. Apostoli sanoi: ”Kutsun teidät todistamaan juuri tänä päivänä, että olen viaton kaikkien ihmisten vereen, sillä en ole pidättynyt kertomasta teille kaikkea Jumalan neuvoa.” (Apt. 20:26, 27) Jos Efesoksen seurakunnan vanhimmista jotkut tulisivat uskottomiksi ja alkaisivat vääristellä Raamattua omaksi hengelliseksi turmiokseen ja toisten uskovien vahingoksi, niin tätä ei voitaisi laskea Paavalin syyksi. (Vrt. Apt. 20:29, 30.) He itse olisivat verivelkaisia. Apostoli oli tehnyt parhaansa esittääkseen heille ”kaiken Jumalan neuvon”. Hän ei ollut jättänyt esittämättä heille mitään sellaista, mikä oli tarpeellista pelastumiselle. Hän ei ollut halunnut hankkia suosiota kutkuttamalla heidän korviaan tai välttämällä aiheita, jotka voimakkaasti paljastivat väärät asenteet, sanat ja teot. – Vrt. 2. Tim. 4:3, 4.
3. Mitä meidän pitäisi Paavalin esimerkin mukaan odottaa mieheltä, joka on pätevä opettajaksi seurakunnassa?
3 Apostoli Paavalin esimerkin mukaisesti miehen, joka on pätevä opettajaksi kristillisessä seurakunnassa, täytyy tietää ja ymmärtää kaikki, mikä on välttämätöntä pelastumiselle, jottei hänen opetuksensa olisi vakavalla tavalla puutteellista. Hänen täytyy myös olla halukas kertomaan ”kaikki Jumalan neuvo” seurakunnan asenteesta riippumatta. Toisinaan seurakunta ehkä ilmaisee hyvin vastakaikua Jumalan sanan varaamalle ojennukselle ja oikaisulle. Mutta ehkä on myös aikoja, jolloin monet eivät todellisuudessa halua muuttaa vääriä asenteitaan ja menettelyjään. Mutta kristityn opettajan täytyy pysyä uskollisesti Jumalan sanassa antaessaan hengellistä apua. Jos jotkut ovat taipuvaisia väärään, hän ei saa tulla kärsimättömäksi, vaan hänen tulee jatkaa totuuden julistamista. Harkitse tässä yhteydessä sitä, mitä apostoli Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Saarnaa sanaa, pysy siinä hellittämättä suotuisaan aikaan, tukalaan aikaan, ojenna, nuhtele, kehota kaikella pitkämielisyydellä ja opetustaidolla.” – 2. Tim. 4:2.
4. Keille Jaakobin 3:1:ssä oleva neuvo oli osoitettu?
4 Koska terve oppi vaikuttaa ihmisen pelastumiseen, opettaminen on vastuu, joka pitäisi uskoa vain päteville miehille. Kristitty opetuslapsi Jaakob kirjoitti: ”Teistä ei pitäisi monien tulla opettajiksi, veljeni.” (Jaak. 3:1) Tätä henkeytettyä varoitusta ei annettu sen takia, että se olisi masentanut päteviä miehiä tulemasta opettajiksi, sillä Raamattu sanoo myös: ”Jos joku tavoittelee valvojan virkaa, niin hän haluaa hyvää työtä.” (1. Tim. 3:1) Jaakob osoitti sanansa miehille, jotka asettuivat toisten uskovien opettajiksi, vaikka heitä ei ollut nimitetty eivätkä he olleet päteviä opettamaan. Nämä epäpätevät miehet halusivat huomattavaa asemaa ja valtaa, joka liittyi opettajina olemiseen, välittämättä pätevyysvaatimuksista. Heidän on täytynyt olla niiden miesten kaltaisia, joiden apostoli Paavali kuvaili tahtovan ”olla lain opettajia, vaikka eivät käsitä enempää sitä, mitä he sanovat, kuin sitäkään, mitä he voimakkaasti vakuuttelevat”. – 1. Tim. 1:7.
”RASKAAMPI TUOMIO”
5. Miten opettajat saavat ”raskaamman tuomion”?
5 Koska opettajina esiintyvät eivät täysin käsittäneet eivätkä arvostaneet ”kaikkea Jumalan neuvoa”, heille tarvitsi tähdentää sitä, kuinka vakavassa asemassa opettaja on. Jaakob osoitti, että opettajat, joihin hän itsekin kuului, tulevat ”saamaan raskaamman tuomion”. (Jaak. 3:1) Koska opettaja seisoo toisten edessä opettamassa tai johtamassa heitä, niin häneltä odotetaan enemmän kuin muilta seurakunnan jäseniltä. Tämä on sopusoinnussa seuraavan Raamatun periaatteen kanssa: ”Siltä, joka on pantu huolehtimaan paljosta, vaaditaan tavallista enemmän.” (Luuk. 12:48) Sen tähden opettajan sanat ja teot joutuvat tarkemman tarkastelun kohteeksi kuin muiden kristittyjen. Lisäksi jos mies erehtyy opetuksessaan ja se aiheuttaa ongelmia seurakunnan jäsenille tai jos hänen tekonsa antavat aihetta todelliseen loukkaantumiseen, niin hän joutuu Jehova Jumalan Herran Jeesuksen Kristuksen kautta toteuttaman ankaran tuomion alaiseksi. Jumalan Poika sanoi: ”Minä sanon teille, että jokaisesta hyödyttömästä sanasta, jonka ihmiset puhuvat, he tekevät tilin tuomiopäivänä, sillä sanoistasi sinut tullaan julistamaan vanhurskaaksi ja sanoistasi sinulle tullaan langettamaan tuomio.” – Matt. 12:36, 37.
6. Mikä vaara sisältyy opettamiseen Jaakobin 3:2:n mukaan?
6 Opetuslapsi Jaakob jatkaa todistelua: ”Me kaikki kompastumme monta kertaa. Jos joku ei kompastu sanassa, niin hän on täydellinen mies.” (Jaak. 3:2) Koska esimerkillisetkin opettajat ovat taipuvaisia erehtymään sanassa, niin epäpätevillä miehillä erehtymisvaara on paljon suurempi. Ja mitä enemmän joku opettaja erehtyy, sitä suurempi vahinko aiheutuu seurakunnalle ja sitä raskaampi on oleva yksilölle tuleva tuomio.
”KUKA ON VIISAS JA YMMÄRTÄVÄINEN?”
7. Mitä Jaakobin 3:13:ssa oleva kysymys paljastaa siitä, millainen mies on pätevä opettajaksi?
7 Kun otetaan huomioon toisten opettamiseen liittyvät vaarat, niin saatetaan aiheellisesti kysyä: kuka sitten on pätevä opettamaan? Opetuslapsi Jaakob herätti samanlaisen kysymyksen: ”Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän keskuudessanne?” (Jaak. 3:13) On huomion arvoista, ettei Jaakob kysynyt pelkästään: ’Kenellä on hyvä puhekyky?’ Jotta mies olisi hyvä opettaja, hän tarvitsee enemmän kuin vain kyvyn ilmaista hyvin ajatuksensa. Viisaus ja ymmärtäväisyys ovat välttämättömiä. Viisaalla ihmisellä on oikea Jehova Jumalan pelko ja hän osaa soveltaa tietoa tavalla, joka tuottaa hyviä tuloksia. (Sananl. 9:10) Se, jolla on ymmärrystä, kykenee ottamaan selvää asiasta, tajuamaan sen merkityksen ja havaitsemaan tilanteen tai olosuhteitten eri puolien suhteet toisiinsa. Hän käsittää tarkastelemansa asian täyden merkityksen. Tämä merkitsee sitä, että hänen täytyy olla kypsä kristitty, jonka ”havaintokyky on käytössä valmentunut erottamaan sekä oikean että väärän”. – Hepr. 5:14.
8. Mikä osoittaisi, onko miehellä toisten uskovien opettamiseen tarvittava ymmärrys ja viisaus?
8 Mistä tiedetään, että jollakulla miehellä on toisten uskovien opettamiseen tarvittava viisaus ja ymmärrys? Hänen elämänsä pitäisi osoittaa, että hänellä todella on syvälliseen, kunnioittavaan Jehova Jumalan pelkoon liittyvä viisaus ja ymmärrys. Opetuslapsi Jaakob sanoo edelleen: ”Tuokoon hän hyvästä käytöksestään näkyviin tekonsa viisauteen kuuluvalla lempeydellä.” (Jaak. 3:13) Toisten pitäisi siis kyetä näkemään, että hän käyttäytyy tavalla, joka on sopusoinnussa Jumalan persoonallisuuden, menettelytapojen ja toimenpiteiden kanssa.
9. Miten mies voisi ilmaista ”viisauteen kuuluvaa lempeyttä”, ja miksi tämä on tärkeää, jos hän aikoo palvella opettajana?
9 Tällaiseen oikeaan käytökseen sisältyy se, että hän ilmaisee ”viisauteen kuuluvaa lempeyttä”. Ollakseen pätevä opettajaksi hänen täytyy olla hellävarainen, tyyni ja rauhallinen, ei tyly, äänekäs ja jääräpäinen tai ylimielinen. Hänen ei pitäisi myöskään olla taipuvainen esittämään voimakkaita väitteitä ilman järkevää perustelua tai todistetta, joka tukisi niitä. Mies, joka ei ole lempeä, havaitsisi hyvin vaikeaksi toimia sopusoinnussa Paavalin Timoteukselle antaman neuvon kanssa: ”Herran orjan ei tarvitse taistella, vaan hänen täytyy olla hellävarainen kaikkia kohtaan, pätevä opettamaan, itsensä hillitsevä pahaa kärsiessään, sellainen joka opettaa lempeästi niitä, jotka eivät ole suopeasti suhtautuvia.” – 2. Tim. 2:24, 25.
EPÄPÄTEVÄKSI TEKEVIÄ OMINAISUUKSIA
10. a) Mitä voisi sisältyä siihen, että jollakulla on ”katkeraa mustasukkaisuutta”? b) Mitä on riidanhalu?
10 Kiinnittäessään huomionsa pääasiassa miehiin, jotka otaksuivat olevansa päteviä opettajiksi seurakunnassa, opetuslapsi Jaakob seuraavaksi mainitsi epäpäteväksi tekeviä ominaisuuksia. Me luemme: ”Mutta jos teillä on katkeraa mustasukkaisuutta ja riidanhalua sydämessänne, niin älkää kerskailko älkääkä valehdelko totuutta vastaan.” (Jaak. 3:14) Nämä sanat edellyttävät itsetutkistelua. Mies voisi kysyä itseltään: ’Haudonko mielessäni katkeraa mustasukkaisuutta? Olenko riidanhaluinen?’ Katkeraan mustasukkaisuuteen voisi sisältyä se, että joku on liian halukas ylistämään itseään ja mielipiteitään. Se voisi ilmetä kiihkeänä ja omapäisenä intona omien näkemysten puolesta, samalla kun hän äänekkäästi arvostelisi toisten eriäviä mielipiteitä, tai siten, ettei tunnustaisi toisilla olevan yhtä paljon tai enemmän viisautta ja ymmärrystä kuin hänellä itsellään. Riidanhalu tarkoittaa sitä, että ihmisellä on riitaisuuden henki. Mies voi olla taipuvainen käyttämään keinoja, jotka aiheuttavat levottomuutta ja joiden tarkoitus on hämmentää toisia ja edistää hänen omia tavoitteitaan. Sellainen riidanhalu olisi ylpeyden ja itsekkään kunnianhimon aikaansaannosta.
11. Miksi Jaakob voi antaa ymmärtää, että sellainen, joka on katkeran mustasukkainen ja riidanhaluinen ja esiintyy opettajana, ’kerskailee ja valehtelee totuutta vastaan’?
11 Kiinnittäessään huomiota ominaisuuksiinsa opettajana katkeran mustasukkainen ja riidanhaluinen mies todellisuudessa kerskailisi. Mutta kristillinen totuus, jota hän väittäisi opettavansa, tuomitsee hänen ilmaisemansa huonot ominaisuudet. Siksi mies, jolla on jakava kilpailuhenki ja joka silti ajattelee olevansa pätevä kristityksi opettajaksi, esittää väärin Raamatussa ilmaistun totuuden eli valehtelee sitä vastaan. Sitä paitsi tällaisten ei-toivottujen ominaisuuksien vuoksi hänellä ei olisi perustetta kerskailla ominaisuuksistaan opettajana. Hänen siten toimimisensa olisi valhe. Se seikka, että hän on itsekäs ja riitaisa sydämessään, tekisi hänet epäpäteväksi olemaan kristitty opettaja.
12. Millaista viisautta katkeran mustasukkaisella ja riidanhaluisella miehellä on?
12 Se viisaus, jota tällainen itsekäs, riidanhaluinen mies väittäisi omaavansa, ei olisi taivaallista viisautta. Opetuslapsi Jaakob kirjoittaa: ”Tämä ei ole sitä viisautta, joka tulee ylhäältä, vaan on maallista, eläimellistä, demonista.” (Jaak. 3:15) Jumalallinen viisaus on katkeran mustasukkaisuuden ja riidanhalun vastakohta. – Sananl. 6:16–19.
13–15. Miten tällainen viisaus on a) ”maallista”, b) ”eläimellistä” ja c) ”demonista”?
13 Sellaisen opettajana esiintyvän teeskennelty viisaus on tunnusomaista Jumalasta vieraantuneille maailmallisille ihmisille. Hän on niiden kaltainen, joilla ei ole hengellisyyttä vaan jotka käyttävät aikansa ja voimansa nautinnonhaluihinsa uppoutumiseen tai yrityksiin saada arvovaltaa ja omaisuutta tässä epävakaassa, alati muuttuvassa asiainjärjestelmässä. (Fil. 3:19; Kol. 3:2) Hän haluaa olla opettaja väärästä vaikuttimesta. Koska hän on ylpeä, hän haluaa sitä arvonantoa ja kunniaa, jonka hän mielessään liittää tähän asemaan.
14 Ylpeän, riitaisan miehen viisaus on myös eläimellistä eli sielullista, ts. se johtuu luonnostaan siitä, että ihminen on tunteva luomus, jollainen sielu on. Raamatun mukaan sekä ihminen että eläin ovat sieluja. (1. Moos. 2:7; 4. Moos. 31:28, Vanha kirkkoraamattu; Ilm. 16:3) Ihmisille tuntemiskykyisinä luomuksina (sieluina) on annettu moraalin ja älyn ominaisuus, mutta eläimet tuntemiskykyisinä luomuksina ovat vailla järkeä. (2. Piet. 2:12; Juud. 10) Koska tässä kysymyksessä olevaa viisautta sanotaan ”eläimelliseksi” eli ’sielulliseksi’, niin sen osoitetaan olevan epähengellistä, lihallisten tunteitten, halujen ja taipumusten tuotetta.
15 Jaakob sanoo sitä myös aivan oikein demoniseksi viisaudeksi. Tämä johtuu siitä, että demonit (pahat henget) ilmaisevat jumalallisen viisauden vastaista taipumusta. Ne eivät ole lempeitä, vaan raakoja ja ilkeitä, kuten voidaan havaita niiden ihmisten surkeasta tilasta, joita ne riivasivat. (Mark. 5:2–5) Saatana Panettelijasta, demonien hallitsijasta, Raamattu ilmaisee, että itsekäs ylpeys ja kunnianhimo koituivat hänen kukistumisekseen. – 1. Tim. 3:6.
TAIVAALLISEEN VIISAUTEEN LIITTYVÄT HALUTTAVAT OMINAISUUDET
16. Mitkä ovat taivaallisen viisauden ominaisuudet?
16 Jotta joku voisi olla pätevä toisten uskovien opettajaksi, hänessä ei saa olla maalliseen, sielulliseen ja demoniseen viisauteen liittyviä ominaisuuksia. Hänen elämänsä pitäisi osoittaa, että häntä hallitsee taivaallinen viisaus. Opetuslapsi Jaakob kuvailee tämän viisauden seuraavasti: ”Ylhäältä tuleva viisaus on ennen kaikkea siveellisesti puhdas, sitten rauhaisa, järkevä, altis tottelemaan, täynnä armoa ja hyviä hedelmiä, se ei tee puolueellisia erotuksia eikä ole ulkokultainen.” (Jaak. 3:17) Tarkastelkaamme tämän merkitystä.
17. Mitä tarkoitetaan sillä, että joku on ”siveellisesti puhdas” ja ”rauhaisa”?
17 Niiden, jotka ovat päteviä palvelemaan opettajina, sanotaan olevan ’siveellisesti puhtaita’, puhtaita eli saastumattomia mieleltä ja sydämeltä. Koska he ovat ’rauhaisia’, he ovat ihmisiä jotka edistävät rauhaa. He eivät ainoastaan vältä olemasta hyökkääviä tai riitaisia, vaan he toimivat varta vasten hyvien suhteiden aikaansaamiseksi toisten kanssa ja välillä. (Room. 14:19; 1. Tim. 3:3) He eivät ryhdy mihinkään sellaiseen tai hyväksy mitään sellaista, mikä häiritsee rauhaa. – Vrt. Sananl. 16:28; 17:9.
18. Miten joku ilmaisee olevansa a) ”järkevä”, b) ”altis tottelemaan” ja c) ”täynnä armoa ja hyviä hedelmiä”?
18 ”Järkevä” mies on joustava, kohtuullinen ja kärsivällinen, ei fanaattinen innossaan. Hän ei pidä itsepintaisesti kiinni omasta tavastaan tai lain kirjaimesta, vaan suhtautuu asiaan inhimillisesti, asianmukaista huomaavaisuutta osoittaen. (Vrt. 1. Piet. 2:18.) Sellainen, jolla on taivaallista viisautta, ei ole uppiniskainen, vaan ”altis tottelemaan”. Hänellä on yhteistoimintahenki, hän on halukas vastaamaan asianmukaisiin pyyntöihin. Sellainen mies myöntyy siihen mitä Raamattu sanoo eikä omaksu jotakin asennetta ja pidä siitä kiinni, olipa se oikea tai väärä. Hän on valmis tekemään muutoksen, kun on selvästi todistettavissa, että hän on omaksunut väärän kannan tai tehnyt erheellisiä päätelmiä. Se, jolla on taivaallista viisautta, on myös ”täynnä armoa ja hyviä hedelmiä”. Hän suhtautuu toisiin sääliväisesti. Hän tuntee sääliä murheellisia ja ahdingossa olevia kohtaan ja on innokas ja halukas tekemään kaiken voitavansa heidän auttamisekseen. ”Hyviin hedelmiin” sisältyvät kaikki toiminnat, jotka ovat sopusoinnussa hyvyyden, vanhurskauden ja totuuden kanssa. – Ef. 5:9.
19. Mitä tarkoitetaan sillä, ettei ”tee puolueellisia erotuksia”?
19 Ihminen, jota taivaallinen viisaus ohjaa, ”ei tee puolueellisia erotuksia”. Hän ei suosi yksilöitä heidän ulkomuotonsa, asemansa, varallisuutensa, maineensa tai vaikutusvaltansa takia seurakunnassa. (Vrt. Jaak. 2:1–4.) Hän pyrkii kohtelemaan lähimmäisiään puolueettomasti.
20. a) Millainen on ulkokultainen? b) Miten se, jolla on taivaallista viisautta, osoittaa, ettei hän ole ulkokultainen?
20 Taivaallinen viisaus ei tee ihmisestä koskaan ”ulkokultaista”. Ulkokultainen teeskentelee olevansa sellainen mitä hän ei ole. Mies, joka ilmaisee taivaallista viisautta, ei käytä naamiota niin sanoaksemme. Hän on kaikissa suhteissaan rehti ja luotettava. – Ef. 4:25.
21. Miten voimme henkilökohtaisesti soveltaa sitä, mitä Raamattu sanoo seurakunnassa opettajana palvelevan vaatimuksista?
21 Sen, mitä vaaditaan kristityiltä opettajilta, pitäisi saada meidät kaikki tutkimaan tarkoin itseämme. Ilmeneekö meissä todisteita siitä, että haluamme elää sopusoinnussa taivaallisen viisauden kanssa? Vaikka emme ehkä ole opettajia seurakunnassa, meillä kaikilla on Kristuksen opetuslapsina vastuu opettaa totuutta toisille. On sen tähden elintärkeätä, että asenteemme, sanamme ja toimintamme ovat sopusoinnussa sen kanssa, mitä väitämme olevamme. (Room. 2:21, 22) Pyrkikäämme jatkuvasti olemaan taivaallisen Isämme parempia palvelijoita ja iloitsemaan siunauksista, jotka hän on meille antanut. – Vrt. 1. Tim. 4:15, 16.
[Kuva s. 24]
”Jos siis sokea opastaa sokeaa . . . ” – Matt. 15:14.