20. luku
Keitä ylösnousemus tulee hyödyttämään?
KUOLLEITTEN ylösnousemuksesta herää monia kysymyksiä. Ketkä herätetään? Herätetäänkö pikkuvauvat? Lapset? Sekä vanhurskaat että pahat? Yhdistetäänkö ne, jotka olivat naimisissa, jälleen entiseen puolisoonsa?
Raamattu ei selosta kaikkia ylösnousemukseen liittyviä yksityiskohtia. Se sisältää kuitenkin suurenmoisen lupauksen, jonka mukaan kuolleet herätetään henkiin, ja se esittää riittävästi yksityiskohtaisia tietoja uskon vahvistamiseksi tuohon lupaukseen. Pitäisikö sen, että se vaikenee joistakin asioista, estää meitä arvostamasta tuon lupauksen luotettavuutta?
Kun olemme tekemisissä toisten ihmisten kanssa, niin emmehän me odota aina, että jokainen yksityiskohta selitetään, vai kuinka? Jos sinut esimerkiksi kutsuttaisiin pitoihin, niin sinä et kysyisi kutsun esittäjältä: ’Mihin kaikki mahtuvat istumaan? Oletko valmistautunut tekemään ruokaa niin monelle hengelle? Miten voin olla varma, että sinulla on riittävästi tarjoiluvälineitä ja astioita?’ Sellaisten kysymysten esittäminen olisi loukkaavaa, eikö olisikin? Kukaan ei ajattelisi sanoa pitojen isännälle: ’Todista minulle ensin, että tulen nauttimaan siellä olosta.’ Kutsun saamisen ja sen lähettäjän tuntemisen pitäisi riittää vakuuttamaan henkilölle, että kaikki menee hyvin.
Kukaan ei todellakaan pitäisi siitä, että häntä vaadittaisiin selittämään tai todistamaan jokainen esittämänsä lausunto. Sanokaamme, että joku tuttava on kuvaillut kokemustaan siitä, miten hän pelasti jonkun hukkumasta. Jos hän on arvostettu ystävä, me emme pyytäisi häntä todistamaan, että hän todella teki sen, mitä hän kuvaili. Sen vaatiminen osoittaisi luottamuksen ja uskon puutetta. Se ei olisi mikään peruste ystävyyden rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi. On siis ilmeistä, että henkilöä, joka ei hyväksyisi Jumalan ylösnousemuslupausta, ennen kuin jokainen yksityiskohta olisi selvitetty hänelle, ei koskaan pidettäisi Jumalan ystävänä. Jumala tunnustaa ystävikseen vain ne, jotka osoittavat uskoa ja luottavat hänen sanaansa. (Hepr. 11:6) Hän varaa ylenpalttisesti todisteita, joille sellainen usko voidaan perustaa, mutta hän ei pakota ihmisiä uskomaan esittämällä ja todistamalla jokaisen yksityiskohdan, niin että usko kävisi tarpeettomaksi.
Näin ollen joidenkin yksityiskohtien puuttuminen koettelee, millaisia ihmiset ovat sydämeltään. Joillakuilla on suuret luulot itsestään ja omista lempiteorioistaan, ja he noudattavat riippumattomuuden tietä. He eivät halua olla tilivelvollisia kenellekään. Usko ylösnousemukseen vaatisi heitä tunnustamaan tarpeen elää sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Mutta sitä he eivät halua. Kun siis ylösnousemuksesta puuttuu joitakin yksityiskohtaisia tietoja, niin he saattavat ajatella löytävänsä siitä puolustuksen epäuskolleen. He ovat suuresti Jeesuksen maallisen palveluksen aikaisten saddukeusten kaltaisia. Saddukeukset kieltäytyivät uskomasta ylösnousemukseen ja viittasivat siihen, minkä he ajattelivat olevan ylipääsemätön ongelma. He sanoivat Jeesukselle:
”Opettaja, Mooses on säätänyt meille: ’Jos joltakin kuolee veli, jolla on vaimo, mutta ei ole lapsia, niin ottakoon hän veljensä vaimon ja herättäköön siemenen veljelleen’. Nyt oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli lapsetonna. Niin toinen otti sen vaimon, ja sitten kolmas, ja samoin kaikki seitsemän; ja he kuolivat jättämättä lapsia. Viimeiseksi vaimokin kuoli. Kenelle heistä siis tämä vaimo ylösnousemuksessa joutuu vaimoksi? Sillä kaikkien seitsemän vaimona hän oli ollut.” – Luuk. 20:28–33.
Vastatessaan heidän kysymykseensä Jeesus Kristus paljasti saddukeusten järkeilyn virheellisyyden ja korosti ylösnousemuslupauksen varmuutta. Hän vastasi:
”Tämän maailmanajan lapset naivat ja menevät miehelle. Mutta ne, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät nai eivätkä mene miehelle. . . . Mutta että kuolleet nousevat ylös, sen Mooseskin on osoittanut kertomuksessa orjantappurapensaasta, kun hän sanoo Herraa Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi. Mutta hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät.” – Luuk. 20:34–38.
MIKSI YLÖSNOUSEMUKSEEN EI LIITY LUPAUSTA AVIOLIITOSTA
Jeesuksen saddukeuksille antaman vastauksen perusteella jotakuta voi vaivata hänen lausuntonsa, etteivät kuolleista herätetyt mene naimisiin. Voivatpa he ajatella, että ilman avioliittoa ylösnousemus ei ole edes toivottava, ettei se hyödyttäisi heitä.
Mutta kun ajattelemme Jeesuksen vastausta, meidän on hyvä muistaa, että me olemme epätäydellisiä. Sitä, mikä on meistä miellyttävää ja mikä ei, säätelee suuressa määrin se, mihin me olemme tottuneet. Siksi kukaan ei voi todellisuudessa perustellusti olla varma siitä, että hän ei pitäisi niistä tulevista varauksista, joita Jumala tulee tekemään ylösnousseitten hyväksi. Eikä kaikkia yksityiskohtia ole edes kerrottu. Jumala on siten menetellessään todellisuudessa osoittanut huomaavaisuutta. Epätäydellisinä ihmisinä me saatamme ensin suhtautua kielteisesti sellaiseen, mikä todellisuudessa täyttäisi elämämme ilolla, kun olemme täydellisyyden tilassa. Sellaiset yksityiskohdat voisivat siksi ylittää nykyisen vastaanottokykymme. Kristus Jeesus osoitti ymmärtäväisyyttä ja huomaavaisuutta epätäydellisten ihmisten rajoituksia kohtaan, kuten ilmenee siitä, mitä hän sanoi opetuslapsilleen eräässä tilanteessa: ”Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.” – Joh. 16:12.
Niillä, jotka saavat ylösnousemuksen kuolemattomaan henkielämään taivaissa, ei ole mitään käsitystä siitä, millaista se tulee olemaan. He eivät voi verrata sitä mihinkään, minkä he tuntevat maan päällä. Heidän ruumiinsa tulee olemaan aivan erilainen. Kaikki ihmisille ominaiset sukupuolten väliset erot tulevat heillä kuulumaan menneisyyteen. Ne, jotka herätetään henkielämään taivaisiin, eivät siis voi mennä naimisiin, koska heistä kaikista yhdessä ruumiina tulee Kristuksen ”morsian”.
Mutta entä ne, jotka tuodaan takaisin kuolleista elämään maan päälle? Yhdistetäänkö heidät jälleen entiseen aviopuolisoonsa? Mikään Raamatun lausunto ei osoita niin tapahtuvan. Raamattu osoittaa selvästi, että kuolema purkaa avioliiton. Room. 7:2, 3 kuuluu: ”Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. . . . niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.”
Jos siis henkilö päättää mennä nyt uudelleen naimisiin, niin hänen ei tarvitse olla huolissaan siitä vaikutuksesta, mikä tällä voisi olla kuolleista herätettyyn puolisoon tulevaisuudessa. Ellei naimattomuus ole häntä varten, hänen ei tarvitse taistella ylläpitääkseen sitä siinä toivossa, että hänet jälleen yhdistettäisiin avioliittoon entisen puolisonsa kanssa ylösnousemuksessa. Jumala oli siis huomaavainen, kun hän ei vaadi, että aikaisempi aviosuhde saatettaisiin voimaan henkilön ylösnousemuksen hetkellä, kuten saddukeukset erheellisesti ajattelivat.
Vaikka me emme tiedä, missä maan päällä tai kenen kanssa ylösnousseet tulevat asumaan, me voimme olla varmat siitä, että mitä tahansa järjestelyjä tehtäneenkin, ne edistävät ylösnousseitten onnellisuutta. Jumalan lahjat, ylösnousemus mukaan luettuna, tyydyttävät täysin kuuliaisen ihmiskunnan toiveet ja tarpeet. Hänen lahjansa ovat täydellisiä, moitteettomia. (Jaak. 1:17) Ne runsaat lahjat, joita jo olemme saaneet hänen rakkautensa ilmaukseksi, tekevät meidät vakuuttuneiksi siitä.
LAPSET JA MUUT JOTKA HERÄTETÄÄN
Entä mitä on sanottava lapsista, jotka ovat kuolleet? Palaavatko hekin takaisin elämään, kun vanhurskaus vallitsee tämän maan päällä? Varmasti kaikki rakastavat vanhemmat toivoisivat sitä niiden lasten suhteen, jotka he ovat ehkä menettäneet kuolemassa. Ja sellaisen toivon vaalimiseen on olemassa luotettava peruste.
Niiden joukossa, joita Raamattu kertoo herätetyn kuolleista, oli lapsia. Galileassa asuneen Jairuksen tytär oli noin 12-vuotias; Jeesus herätti hänet henkiin. (Luuk. 8:42, 54, 55) Profeetat Elia ja Elisa herättivät kuolleista poikia, jotka ovat voineet olla sitä vanhempia tai nuorempia. (1. Kun. 17:20–23; 2. Kun. 4:32–37) Kun otamme huomioon nämä menneisyydessä tapahtuneet lasten ylösnousemukset, niin eikö ole oikein odottaa, että Jeesuksen hallitessa kuninkaana tapahtuu laajamittainen lasten ylösnousemus? Aivan varmasti! Me voimme olla varmat siitä, että mitä tahansa Jehova Jumala onkin tämän suhteen tarkoittanut, se on oleva oikeudenmukaista, viisasta ja rakkaudellista kaikille asianosaisille.
Raamattu paljastaa, että suurin osa ihmisistä – miehistä, naisista ja lapsista – herätetään kuolleista. Niinpä apostoli Paavali vakuuttikin puolustuspuheessaan maaherra Feeliksin edessä: ”Pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, . . . sekä vanhurskasten että vääräin.” (Apt. 24:15) ”Vanhurskaat” ovat niitä, jotka ovat eläneet Jumalan suosiossa. ”Vääriä” ovat muut ihmiskunnan jäsenet. Mutta tarkoittaako se sitä, että kaikilla kuolleilla ihmisillä on ylösnousemus? Ei, sitä se ei tarkoita.
NE JOITA EI HERÄTETÄ
Jumala on tuominnut jotkut arvottomiksi saamaan ylösnousemusta. Niistä, jotka tänä aikana kieltäytyvät alistumasta Kristuksen hallitusvaltaan eivätkä tee hyvää hänen maan päällä oleville ’veljilleen’, Raamattu sanoo: ”Nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen [karsiutumiseen, Um].” (Matt. 25:46) He kokevat tämän iankaikkisen karsiutumisen, kun Jeesus Kristus enkelisotajoukkoineen hävittää kaikki vanhurskaan hallitusvaltansa vastustajat nyt lähellä olevassa ”suuressa ahdistuksessa”.
Niistä, jotka ovat ehdolla taivasten valtakuntaan ja jotka osoittautuvat uskottomiksi Jumalaa kohtaan, sanotaan: ”Ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.” – Hepr. 10:26, 27.
On myös ihmisluokkia, joiden sanotaan joutuvan ikuiseen tuhoon. Jeesus Kristus osoitti, että hänen aikansa katumattomat fariseukset ja muut uskonnolliset johtajat olivat luokkana tehneet syntiä pyhää henkeä vastaan. Sellaisesta synnistä hän sanoi: ”Jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta. Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa.” (Matt. 12:31, 32) Koska sellaisesta synnistä ei ole anteeksiantoa, niin kaikki, jotka syyllistyvät Jumalan hengen ilmeisten todistusten kieltämiseen, kärsivät rangaistuksen sellaisesta anteeksiantamattomasta synnistä jäämällä iäksi kuoleman tilaan.
Lukuun ottamatta sitä, mitä Raamattu sanoo nimenomaan niistä, jotka ovat tuhoutuneet iäksi, me emme ole sellaisessa asemassa, että voisimme sanoa, etteivät jotkut nimenomaiset henkilöt saa ylösnousemusta kuolleista. Sen tosiasian, että jotkut eivät herää, tulisi kuitenkin olla varoituksena meille, jotta me välttäisimme sen tien, joka johtaa Jumalan epäsuosioon.
TUOMION YLÖSNOUSEMUS
Se, että ihmiskunnan enemmistö herätetään kuolleista, on varmasti Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä. Se on sellaista, mitä Jumalan ei olisi pakko tehdä, mutta hänen rakkautensa ja säälinsä ihmiskuntaa kohtaan sai hänet laskemaan sille perustuksen antamalla Poikansa lunnaiksi. (Joh. 3:16) On sen tähden vaikea kuvitella, että olisi sellaisia, jotka eivät arvostaisi sitä, että heidät herätetään kuolleista ja että heille annetaan iankaikkisen elämän mahdollisuus. Kuitenkin tulee olemaan joitakuita, jotka eivät kehitä täyttä, murtumatonta, uskollista kiintymystä Jehova Jumalaan. He menettävät sen tähden ne pysyvät siunaukset, jotka se, että heidät tuodaan takaisin elämään, tarjoaa heille.
Jeesus Kristus kiinnitti huomion tähän puhuessaan ”tuomion ylösnousemuksesta”, jonka vastakohdaksi hän asetti ”elämän ylösnousemuksen”. (Joh. 5:29) Se, että elämä asetetaan tässä tuomion vastakohdaksi, osoittaa selvästi, että kyseessä on langettava tuomio. Mikä tämä tuomio on?
Vertaa tämän ymmärtämiseksi ensin maalliseen elämään ja taivaalliseen elämään herätettyjen tilaa toisiinsa. Raamattu sanoo niistä, jotka pääsevät osallisiksi ”ensimmäisestä ylösnousemuksesta”: ”Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa.” (Ilm. 20:6) Koska Kristuksen 144000 perijätoveria on herätetty kuolemattomaan elämään taivaissa, he eivät voi kuolla. Heidän uskollisuutensa Jumalaa kohtaan on niin varma, että hän voi antaa heille tuhoutumattoman elämän. Mutta näin ei ole asianlaita kaikkien niiden osalta, jotka herätetään maanpäälliseen elämään. Jotkut näistä viimeksi mainituista tulevat uskottomiksi Jumalaa kohtaan. Heidän uskottomuutensa vuoksi heille langetettu tuomio on ”toinen kuolema”, kuolema, jonka ”vallasta” ei ole mahdollisuutta vapautua.
Mutta miksi kukaan päätyisi toimimaan tavalla, joka johtaa langettavaan tuomioon, kun hänelle on suotu ansaitsemattomasta hyvyydestä etu herätä kuolleista?
Vastaus tähän kysymykseen voidaan paremmin ymmärtää sen valossa, mitä Jeesus Kristus sanoi ihmisistä, jotka saisivat ylösnousemuksen. Puhuessaan epäuskoisille maanmiehilleen Jeesus sanoi:
”Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joonas. Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja tuleva sille tuomioksi; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomo.” – Matt. 12:41, 42; Luuk. 11:31, 32.
Tarkoittaen kaupunkia, joka kieltäytyisi itsepäisesti kuulemasta totuuden sanomaa, Jeesus totesi:
”Sodoman ja Gomorran maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sen kaupungin.” – Matt. 10:15; ks. myös Matt. 11:21–24.
Miten Sodoman ja Gomorran olisi oleva helpompi tuomiopäivänä? Miten ”etelän kuningatar” ja niiniveläiset, jotka ilmaisivat vastakaikua Joonan saarnaamiselle, tuomitsisivat Jeesuksen maanmiesten sukupolven?
Tämä tapahtuu sen perusteella, miten nämä ylösnousseet suhtautuvat saamaansa apuun Jeesuksen Kristuksen ja hänen 144000 kuningas-pappi-toverinsa hallituskaudella. Tuo hallituskausi on oleva ”tuomiopäivä”, koska se varaa kaikille ihmisille mahdollisuuden ilmaista, haluavatko he alistua Jumalan järjestelyihin. Tämä ei tule olemaan helppoa niiden kaupunkien epäuskoisten asukkaiden kaltaisille, jotka näkivät Jeesuksen Kristuksen voimalliset työt.
Heille tulee olemaan vaikeaa tunnustaa nöyrästi, että he olivat väärässä hylätessään Jeesuksen Messiaana, ja sitten alistua palvelemaan häntä Kuninkaanaan. Ylpeys ja itsepäisyys tekevät alistumisen heille vaikeammaksi kuin Sodoman ja Gomorran asukkaille, jotka – vaikka olivatkin syntisiä – eivät koskaan hylänneet sen kaltaisia suurenmoisia tilaisuuksia kuin asetettiin niiden eteen, jotka näkivät Jeesuksen Kristuksen työt. Ylösnousseitten niiniveläisten ja Saaban kuningattaren suotuisampi suhtautuminen tulee olemaan nuhde sille Jeesuksen maanmiesten ylösnousseelle sukupolvelle, joka eli hänen maallisen palveluksensa aikana. Näiden niiniveläisten ja heidän kaltaistensa tulee olemaan paljon helpompi hyväksyä jonkun sellaisen hallitusvalta, jota kohtaan he eivät ole koskaan olleet ennakkoluuloisia.
Ne, jotka ehdottomasti kieltäytyvät edistymästä vanhurskauden tiellä Kristuksen valtakunnan alaisuudessa, saavat ”toisen kuoleman” langettavan tuomion. Joissakin tapauksissa se tapahtuu, ennen kuin he saavuttavat inhimillisen täydellisyyden.
Lisäksi on sellaisia, jotka saavutettuaan inhimillisen täydellisyyden eivät kiittämättöminä osoita uskollista antaumusta Jehova Jumalalle koetukselle pantuina. Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden jälkeen Saatana päästetään vapaaksi vähäksi aikaa pidätystilastaan syvyydestä. Samoin kuin hän hyökkäsi Jumalan suvereenisuutta vastaan johtaakseen harhaan Eevan, joka sitten suostutteli Aadamin, hän koettaa jälleen saada täydelliset ihmiset kapinoimaan Jumalan hallitusvaltaa vastaan. Saatanan yrityksestä ja sen lopputuloksesta Ilm. 20:7–10, 14, 15 sanoo:
”Kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään Saatana vankeudestaan, ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka. Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät. Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen . . . Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.” Tämä merkitsee heidän loputonta tuhoaan eli tyhjäksi tekemistä. Näin näillä uskottomilla on, kuten Jeesus sanoi, ”tuomion”, langettavan tuomion, ”ylösnousemus”.
Toisaalta ne, jotka kieltäytyvät yhtymästä Saatanan kapinaan, tuomitaan arvollisiksi saamaan iankaikkinen elämä. He tulevat riemuitsemaan iankaikkisesti siitä, että he saavat elää täydellisinä ihmisinä, osoittaa rakkautta ja olla rakastettuja kautta ikuisuuden. Heidän ylösnousemuksensa osoittautuu ”elämän ylösnousemukseksi”.
Me voimme jo nyt alkaa kehittää ominaisuuksia, joita Jumala odottaa niiltä, jotka hän tunnustaa hyväksytyiksi palvelijoikseen. Jos me osoitamme arvostavamme kaikkea sitä, mitä hän on tehnyt, ja lähdemme ajoissa vanhurskauden tielle, meillä voi olla suurenmoinen odote siitä, että meillä on paljon enemmän kuin tämä nykyinen elämä. Me voimme saada iankaikkisen elämän täydellisyydessä, vapaina kaikesta surusta ja kivusta!