Työn loppuun suorittaminen opetuslasten teossa
”Me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, te olette Jumalan rakennus.” – 1. Kor. 3:9
1. a) Miltä ihmisestä pitäisi tuntua, kun hän näkee hyvin suoritetun työn, ja minkä seikkojen ei pitäisi vaikuttaa asiaan? b) Mainitse joitakin raamatullisia esimerkkejä hyvin suoritetuista tehtävistä, joiden on täytynyt tuottaa tyydytystä tekijöilleen.
HYVIN tehdyn työn näkeminen tuottaa iloa. Se pitää paikkansa, olkoonpa tehtävä suuri tai pieni, vaatikoonpa se useita henkilöitä tai vain yhden, suoritettakoonpa se nopeasti tai pitkän ajan kuluessa. Nooan ja hänen perheensä on täytynyt tuntea syvää tyydytystä arkin valmistumisesta aikanaan ja sitten eläinten kokoontumisesta sinne ja lopuksi sen sulkemisesta ennen sateitten tuloa. Mooseksen ja israelilaisten on täytynyt tuntea samaa riemua, kun he saivat valmiiksi tabernaakkelin monine yksityiskohtineen erämaassa. Salomon ja hänen kanssaan työskennelleiden on täytynyt iloita, kun upea temppeli tuli valmiiksi Moorian vuorella Jerusalemissa vuonna 1027 eaa. ja kun Jumalan hyväksymistä merkitsevä pilvi täytti sen niin, etteivät papit voineet mennä sisälle.
2. Kuvaile työ, mihin osallistumisen pitäisi tuottaa todellisen aikaansaannoksen ilo.
2 Kuulutko sinä niihin, jotka iloitsevat todellisista aikaansaannoksista? Jos kuulut, niin mitä sanoisit, jos sinulle annettaisiin etu osallistua suurimpaan koskaan ihmisen maan päällä suorittamaan työhön? Sinä osallistuisit siihen tuhansien kaikista kansoista olevien antautuneiden miesten ja naisten kanssa. Sinä ryhtyisit työhön, joka koituisi vanhurskasmielisten ihmisten suurimmaksi mahdolliseksi hyväksi. Se on työ, joka alkoi yli 1 900 vuotta sitten ja joka nyt on saavuttamaisillaan suurenmoisen huippukohtansa. Se suoritetaan loppuun tämän sukupolven aikana. Jumalaa kaikesta voimastaan rakastava henkilö on varmasti kiinnostunut tällaisesta työstä.
3. Miten jotkut voivat panna vastalauseen uskonnolliselle palvelustyölle?
3 ’Mutta’, sinä voit vastustaa, ’sehän kuulostaa papin työltä, ja minusta se on ammatti, jonka suosio on vähenemässä.’ ’Siitähän se pappispulakin johtuu kaikkialla maailmassa’, sinä saatat sanoa, ’ja tämä pula tulee yhä ankarammaksi koko ajan. Se olisi luultavasti hyvin pettävä elämänura.’
4. Jos joku vastustaisi sellaista työtä, missä kristikunnan papit toimivat, niin mitä hänen tulee muistaa?
4 Hankkikaamme oikea näkemys tästä työstä heti alusta pitäen ja tehkäämme se mutkattomalla tavalla. Tilaisuus ryhtyä tähän suurenmoiseen työhön ei merkitse papiksi tulemista missään tämän ajan nimellisessä uskonnossa. Vaikka kutsu koskeekin evankeliuminpalvelustyötä, se ei muistuta vähääkään sitä saarnaamista, mitä suoritetaan nykyään kristikunnan kirkoissa, eikä se ole missään yhteydessä siihen. Ero on suunnaton.
5. a) Minkä pitäisi alun perin herättää mielenkiinto? b) Kuka on tämän työn takana, ja mitä hän sanoi?
5 Ennen kaikkea pitäisi olla kiinnostunut siitä, kuka tämän työn takana on ja kuka siis kutsuu osallistumaan siihen. Tilaisuus ryhtyä tähän kaikkein suurenmoisimpaan työhön avautuu Kristuksen Jeesuksen seuraajilleen antaman ja Matt. 28:19, 20:ssä (Um) kerrotun käskyn perusteella: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastaen heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä, opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt.”
6. a) Mikä opetuslapsi on erään lähdeteoksen mukaan? b) Millaiseksi opetuslapseksi tämän määritelmän mukaan ihminen voisi tulla?
6 Ennen kuin tarkastelemme tämän työn mieluisia piirteitä ja sen loppuun suorittamisesta saatavaa sykähdyttävää iloa näinä viimeisinä päivinä, meidän tulee kysyä: mikä opetuslapsi on? Vuoden 1963 Websterin kolmannen uuden kansainvälisen sanakirjan (Webster’s Third New International Dictionary) mukaan opetuslapsi on ”se, joka saa opetusta toiselta. Se, joka omaksuu toisen opit ja auttaa niiden levittämisessä ja toimeenpanemisessa.” Myös ”jonkin koulukunnan (kuten filosofian, taiteen tai politiikan) vakuuttunut kannattaja”. Vaikka tämä arvovaltaisen maallisen tietolähteen määritelmä auttaakin meitä jossain määrin ymmärtämään tämän sanan merkitystä, niin se ei riitä. Meitä kiinnostaa sanan raamatullinen merkitys. Tämän määritelmän jälkimmäinen puoli osoittaa sanan nykyisen käytön mukaan, että joku saattaa olla sellaisen henkilön tai järjestön opetuslapsi, joka opettaa vääriä uskonnollisia oppeja, ja saattaisi olla sellaisenkin opetuslapsi, jolla ei ole mitään tekemistä Raamatun kanssa.
7. Millaiset opetuslapset Jeesuksen mielessä olivat, kun hän kehotti tekemään niitä?
7 Mutta meidän mielessämme on tämän sanan merkityksen oikea sisältö sellaisena, kuin Kristus Jeesus tätä sanaa käytti esittäessään lausunnon, mistä teemamme on otettu. Hän ei kannustanut seuraajiaan tekemään ”filosofian, taiteen eikä politiikan” eikä edes ”valitsemasi kirkon” opetuslapsia. Hän kannusti heitä tekemään hänen opetuslapsiaan ja ”noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt”. Me haluamme muistaa myös, että Jeesus ei opettanut omia ajatuksiaan vaan, kuten hän sanoi: ”En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt.” (Matt. 28:20, Um; Joh. 5:30) Me puhumme siis opetuslapsista sanan oikeassa kristillisessä merkityksessä emmekä missään maailmallisessa merkityksessä, mikä on kehittynyt sen jälkeen, kun Jeesus asianmukaisesti käytti tätä ilmaisua. He olivat henkilöitä, jotka ymmärsivät ja omaksuivat Kristuksen Jeesuksen opetukset ja seurasivat häntä läheisesti niiden levittämisessä.
8. a) Mikä on paras keino sen selville saamiseksi, kuinka opetuslapsia voidaan tehdä? b) Keiden esimerkkiä Jeesus ei noudattanut, ja mistä me sen tiedämme?
8 Kun ymmärrämme, millainen kristitty opetuslapsi on, meitä kiinnostaa, miten heitä tehdään. Mikä voisi olla parempi keino tämän selville saamiseksi kuin palata siihen aikaan, jolloin Kristus Jeesus antoi tämän käskyn, ja huomioida tarkkaan, miten hän menetteli opetuslapsia tehdessään? Noudattiko hän aikansa pappien esimerkkiä? Tuskinpa! Hänhän sanoi näille: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin [Gehennan, Um] lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!” (Matt. 23:15) Hän sanoi lisäksi näistä: ”Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa, ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä ’rabbi’. Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä.” (Matt. 23:2–8) Ei, se ei ollut Jeesuksen menetelmätapa lampaankaltaisten ihmisten löytämiseksi ja tien avaamiseksi heille hänen seuraajikseen.
9. a) Millaisia henkilöitä hän etsi ja millaisia ei? b) Miten hän etsi heitä ja miten ei?
9 Hänen menetelmänsä oli kumouksellinen ja tarkoitettu täyttämään erään nimenomaisen tarpeen. Hän ei etsinyt kannattajia eli pelkkiä kuuntelijoita. Hän etsi opetuslapsia, ihmisiä, jotka halusivat oppia tuntemaan ”hyvän uutisen”, miksi hän sitä sanoi, jotka olisivat halukkaita asennoitumaan totuuden puolelle käsitettyään sen ja jotka vuorostaan omistaisivat elämänsä tähän työhön, taas toisten opetuslasten tekemiseen, kun heille näytettäisiin menetelmätapa. Heidän etsimisensä ei merkinnyt kirkon avaamista ja jonkun odottamista poikkeamaan sisälle. Se merkitsi sitä, että hän teki aloitteen ja meni ihmisten luo voidakseen puhua heille henkilökohtaisesti. Hän tiesi alusta pitäen, ettei ole parempaa keinoa viedä ihmisille hänen tärkeää sanomaansa kuin tapa, minkä hän nyt aloitti.
10. Miten hän osoitti kekseliäisyyttä työssään opetuslasten tekemiseksi?
10 Millaista kekseliäisyyttä hän lisäksi osoittikaan näin tehdessään! Hän saarnasi ihmisjoukoille vuorenrinteellä, kotikaupunkinsa synagoogassa ja muissa synagoogissa, Jerusalemin temppelissä, veneestä merenrannalla, yksinäisissä paikoissa, yksityiskodeissa ja ”kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään”. – Matt. 5:1; 12:9; 13:54; 14:13, 14; Luuk. 5:3; 8:1; 10:38, 39; 19:2, 5, 6.
11. Millaisille ihmisille hän saarnasi, mutta ketkä suhtautuivat häneen suotuisimmin?
11 Ja millaisille ihmisille hän saarnasi? Nuorille ja vanhoille, miehille ja naisille, rikkaille ja köyhille, sairaille ja terveille. Vaikka hän puhui kaikille, niin yhteinen kansa suhtautui häneen suotuisimmin. Hänen apostolinsa olivat esimerkiksi enimmäkseen työläisluokkaan kuuluvia.
12. Miksi meidän tulisi odottaa työläisluokasta tulleiden olevan hyviä evankeliuminpalvelijoita?
12 Tulisiko näistä eri elämänaloja edustavista ihmisistä hyviä evankeliuminpalvelijoita? Miksi ei? He saattoivat oppia opit ja periaatteet yhtä hyvin kuin kuka tahansa. Sitä paitsi Jeesus ei ainoastaan ohjannut heitä Jumalan päätösten totuudentuntemiseen, vaan hän opetti ja valmensi heitä myös saarnaamaan ja opettamaan toisia. He olivat tarmokkaita, innostuneita henkilöitä, työhaluisia ja työkykyisiä.
13. Miten evankeliuminpalvelijoiden valmentaminen suorittamaan työtä opetuslasten tekemiseksi alkoi, ja onko todisteita siitä, että heille annettiin perusteellinen opetus?
13 Ensin ”Jeesus lähetti” kaksitoista apostolia ”ja käski heitä . . .” (Matt. 10:5) Sitten Jeesus jatkoi ja antoi yksityiskohtaisia ohjeita talosta taloon ja kaupungista kaupunkiin suoritettavasta työstä, mihin heidän piti ryhtyä. Tämä on kerrottu Matt. 10. luvussa, ja sitten Matt. 11:1 sanoo: ”Ja kun Jeesus oli antanut kahdelletoista opetuslapselleen kaikki nämä käskyt, niin hän lähti sieltä opettamaan ja saarnaamaan heidän kaupunkeihinsa.”
14. Miten työ myöhemmin laajeni, ja miten tiedämme sen olleen menestyksellinen?
14 Myöhemmin tämä toiminta laajeni, kun ”Herra valitsi seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät kaksittain edellänsä jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne hän itse aikoi mennä. Ja hän sanoi heille: ’Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.’” (Luuk. 10:1, 2) Oliko tämä varhainen kiertomatka Jumalan palveluksessa menestyksellinen? Luuk. 10:17 vastaa: ”Niin ne seitsemänkymmentä palasivat iloiten.” Ja jae 21 lisää: ”Sillä hetkellä hän [Jeesus] riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: ’Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.’” Jeesuksen menetelmätapa opetuslasten tekemiseksi oli tervejärkinen ja osoittautui sykähdyttävän tehokkaaksi ja menestykselliseksi!
15. a) Miten tiedämme Jeesuksen menettelytavan opetuslasten tekemiseksi olleen menestyksellinen hänen kuolemansa jälkeenkin? b) Osoittivatko Jeesuksen seuraajat vakaumusta ja rohkeutta tehtävänsä suorittamisessa?
15 Tämä piti osoittaa todeksi vielä laajemmassa mitassa kohta Jeesuksen kuoltua. Apostolien ja muiden Jeesuksen seuraajien toiminta ja tulokset näyttävät, että he ymmärsivät selvästi, mitä heiltä odotettiin. Pietarin puhe, joka on kerrottu Apt. 2. luvussa, sai aikaan sen, että 3 000 kastettiin, ja kohta sen jälkeen luku kasvoi 5000:een. (Apt. 2:41; 4:4) Heidän menestyksensä todisti ylimmäinen pappi, kun eräitä apostoleita vietiin sanhedrinin saliin. ”Ja ylimmäinen pappi kuulusteli heitä ja sanoi: ’Me olemme kieltämällä kieltäneet teitä opettamasta tähän nimeen; ja katso, te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne’.” (Apt. 5:27, 28) Näiden Jumalan palvelijain vastaus osoitti, etteivät he olleet peloteltavissa, vaan että opetuslasten tekeminen oli jatkuva: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” (Apt. 5:29) Saarnaamistyö edistyi nopeasti, ja opetuslapset lisääntyivät!
TAUKO OPETUSLASTEN TEKEMISESSÄ
16. Jatkuiko tuo varhainen työ opetuslasten tekemiseksi, ja laajeniko se siksi uskonnolliseksi työksi, minkä näemme kristikunnassa nykyään, ja mitkä ovat eräitä syitä vastaukseemme?
16 Miten tämä työ edistyi sen jälkeen? Onko se laajentunut satoihin niin sanottuihin ”kristillisiin” uskontoihin, joilla on nykyään miljoonia kannattajia eri osissa maailmaa? Miten suurenmoista olisikaan, jos voisimme vastata myöntävästi näihin kysymyksiin! Mutta ikävä kyllä näin ei voida vastata. Me emme näe nyt kristikunnassa Jeesuksen aikaisen puhtaan kristillisyyden laajentuneen. Sekä raamatulliset että maalliset tosiasiat osoittavat toista. Jeesuksen ja apostolien aloittamaan työhön tuli tauko, jonka Jeesus ja eräät apostolit selvästi ennustivatkin. Sen ei pitänyt tulla yllätyksenä silloin, eikä sen ymmärtämisen nytkään pitäisi olla kovin vaikeata.
17. Mitä Jeesus valaisi kylväjävertauksessa?
17 Jeesus valaisi Matt. 13:24–30, 38–43:ssa kerrotussa kylväjävertauksessa, miten tuo alkuperäinen kristillisyys oli turmeltuva sekä järjestöltään että opiltaan. Saatana kylvi valhekristittyjä ”lusteena” tosi kristittyjen joukkoon, jotka kuvattiin ”nisuna”. Koska asiain kehittyessä oli oleva aika, jolloin olisi vaikea tai mahdotontakin erottaa niitä, niin elon herran piti antaa niiden kasvaa yhdessä ”elonkorjuuseen” saakka. Silloin ”luste” olisi selvästi tunnistettavissa ja erottelutyö voi tapahtua.
18. Milloin lankeaminen pois tosi kristillisyydestä alkoi, ja mitä apostolit Paavali ja Pietari sanoivat siitä?
18 Tuon varhaisen järjestön lankeaminen pois tosi kristillisyydestä tapahtui kahdentoista apostolin kuoltua, mutta se alkoi jo ennen heidän poistumistaan näyttämöltä kuolemaan. Huomaa Paavalin varoitus Apt. 20:29, 30:stä: ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.” Hän sanoi myös: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.” (2. Tim. 4:3, 4) Pietari varoitti: ”Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheen opettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon.” – 2. Piet. 2:1, 2; 2. Tess. 2:7.
19. Mitkä todisteet mm. osoittavat, ettei kristikunta ole ollut kautta vuosisatojen eikä ole nytkään kristillinen?
19 Siitä lähtien läpi vuosisatojen, keskiaika ja sen pimeät vuosisadat mukaan luettuna, kristikunta ristiretkineen, sotineen ja inkvisitioineen on ollut kaikkea muuta kuin kristillinen. Saattoiko kristikunta uskoessaan sellaisiin pakanallisiin oppeihin kuin helvetin tuli, kiirastuli, ihmissielun kuolemattomuus, kolminaisuus jne. olla todella kristillinen? Entä sen sekaantuminen politiikkaan, liike-elämään, sotiin ja uhkapeliin? Näetkö myöskään sen pappien tai kirkon jäsenten ahkerasti toimivan Kristuksen Jeesuksen ja apostolien opetuslapsien tekemisessä sillä tavalla kuin Raamattu kuvailee ja mihin olemme edellä viitanneet? Ei, nykyinen kristikunta ei ole kristillinen eikä täytä Jeesuksen käskyä tehdä todellisia opetuslapsia. Monet huomattavien pappismiesten lausunnot osoittavat näin olevan. Se myönnetään avoimesti.
20. a) Ketkä suorittavat nykyään työtä opetuslasten tekemiseksi, ja miten he ovat valmistautuneet tähän tehtävään? b) Mikä muu käsky liittyy nyt tähän Matt. 28:19:n soveltuessa erityisesti meidän aikaamme?
20 Ketkä suorittavat sitten työtä opetuslasten tekemiseksi nykyään? Tästä ei voi olla epäilystäkään: Jehovan kristityt todistajat. Tämän työn, opetuslasten tekemisen, elpyminen havaitaan tässä järjestössä näinä viimeisinä päivinä. He ovat vapautuneet nimellisten kirkkojen kuristavista uskontunnustuksista ja saastuttavista vääristä opeista. He ovat vapautuneet kirkkohallinnon pappisvaltaisista, seurakunnallisista ja kaikista muistakin muodoista, jotka ovat epäraamatullisia, ja he ovat teokraattisen hallinnon alaisia. Lopuksi he ovat ryhtyneet Kristuksen Jeesuksen perustamaan ja apostolien ja varhaiskristittyjen noudattamaan työtapaan. Tätä tapaa ei omaksuttu vain nykyään vanhanaikaisena pidettyyn raamatulliseen malliin mukautumiseksi. Ei, siinä pysytään tarkasti, koska se on yhä perusteellisin ja tehokkain menetelmätapa, mikä voidaan löytää tämän työn suorittamiseksi. Jehovan todistajat tottelevat nykyään Mestarin (Matt. 28:19:ssä olevaa) käskyä: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä.” Mutta vielä enemmän: he tottelevat meidän ajallemme tarkoitettua ja Matt. 24:14:ssä kerrottua käskyä: ”Tämä valtakunnan evankeliumi [hyvä uutinen, Um] pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” Työ opetuslasten tekemiseksi on jälleen täydessä vauhdissa!
TYÖN LOPPUUN SUORITTAMINEN
21. a) Onko työ opetuslasten tekemiseksi kiireellinen ja miksi? b) Mitä opimme Nooan kokemuksista kiireellisyyteen nähden?
21 Tilapäinenkin Jehovan todistajain toiminnan huomiointi saa havaitsemaan, että asialla on kiire. Mutta miksi? Varmaanhan työ opetuslasten tekemiseksi voi jatkua määräämättömästi! Siinäpä se onkin: se ei voi. Tällä työllä oli alku, ja sillä on oleva loppukin. Viimeinen edellä lainaamistamme raamatunpaikoista sanoo, että kun saarnaamistyö on suoritettu, ”sitten tulee loppu”. ”Viimeiset päivät”, joista niin usein varoitetaan Raamatussa, ovat tulleet. (2. Tim. 3:1; Jaak. 5:3; 2. Piet. 3:3) Ne, jotka haluavat selvän ennaltanäkemyksen näistä päivistä, voivat lukea Matt. 24:37–39:n ja 1. Moos. 6. ja 7. luvun. Jeesus sanoi näiden päivien olevan ”niinkuin oli Nooan päivinä”. Nooaa sanottiin ”vanhurskauden saarnaajaksi”, ja kun hän oli suorittanut varoitustyönsä ja arkin ovi oli suljettu, niin siitä sukupolvesta ei enää tehty opetuslapsia. Pelastumistilaisuus oli mennyt.
22. Voidaanko opetuslapsia tehdä hätäisesti, vai mitä siihen sisältyy?
22 Jos me elämme vaarallisia aikoja ja tämän asiainjärjestelmän loppu on lähellä, niin silloin todennäköisesti on tarpeellista tehdä kiireellisiä ”ratkaisuja Kristuksen hyväksi” Billy Grahamin tyylin mukaan, voi joku ajatella. Mutta se ei ole niin helppoa. Jeesus käski: ”tehkää” opetuslapsia. Tämä ilmaisu itsessään osoittaa, että sen tekemiseen sisältyy melkoisesti työtä. Se osoittaa, että opetuslapsi on muovattava uusien periaatteitten ja ajatusten mukaisesti. Juuri tätä tarvitaan Room. 12:2:ssa (Um) olevien apostolin sanojen mukaan: ”Lakatkaa muovautumasta tämän asiainjärjestelmän mukaan ja muuttukaa sen sijaan uudistamalla mielenne, jotta voisitte varmistautua Jumalan hyvästä ja otollisesta ja täydellisestä tahdosta.” Tällainen työ vie aikaa, sitä ei suoriteta nopealla käännytyksellä.
23. a) Mikä aikaa vievä alku- ja jatkotyö täytyy suorittaa? b) Mikä opetuslasten tekemiseksi suoritettavaa työtä hidastuttava seikka pitää nyt paikkansa ihmisten mielen suhteen?
23 Ensin täytyy suorittaa etsimistyötä. Kiinnostuneisiin saadaan yhteys käymällä ovelta ovelle ja monilla muilla tavoilla, ja heille annetaan tilaisuus kuulla lyhyt esitys Raamatun totuudesta. Ne, jotka osoittautuvat lampaankaltaisiksi mieleltään ja ilmaisevat halua oppia Jumalan päätösten totuutta, merkitään muistiin, ja heidän luokseen tehdyt lisäkäynnit kiihottavat heidän kiinnostustaan. Jos kiinnostus osoittautuu aidoksi, voidaan aloittaa raamatuntutkistelu, missä käsitellään laajalti raamatullisia aiheita, väärinkäsityksiä raivataan pois tieltä ja moniin kysymyksiin vastataan. Kuten olemme sanoneet, kaikki tämä vie aikaa. Hyvä uutinen on ollut verhottuna pitkän aikaa ja mieli on sokaistunut. Huomaa, miten vakavasti Paavali esittää tämän seikan 2. Kor. 4:3, 4:ssä: ”Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.” Mutta hellittämätön opettaminen antaa kumminkin hyvän uutisen valon loistaa heille. Jehovan todistajat johtivat vuonna 1965 joka viikko 770 595:tä Raamatun kotitutkistelua.
24. Miten opetuslapsia autetaan muutenkin kuin opettamalla heitä henkilökohtaisesti?
24 Opetuslapsia ei opeteta ainoastaan henkilökohtaisesti, vaan he voivat käydä myös opettavissa ja kiinnostavissa seurakunnan kokouksissa ja oppia niistä. Vartiotornin tutkistelussa, yleisessä esitelmässä, palveluskokouksessa, palveluskoulussa ja seurakunnan kirjantutkistelussa käyvät joka viikko ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan ja haluavat tyydyttää totuudenveden janonsa. Näin tapahtuu maailmanlaajuisesti 24 158 seurakunnassa 197 maassa, kuten vuoden 1966 Jehovan todistajain vuosikirja raportoi.
25. Miten voimme olla varmoja siitä, että tämä suunnaton työ suoritetaan loppuun?
25 Tuleeko tämä suunnaton työ lopullisesti suoritetuksi? Jumala vakuuttaa meille, että se tulee. Hän sanoo kaikesta, mitä hän aloittaa: ”Niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.” (Jes. 55:11) Me teemme todellisuudessa Jehovan työtä, mikä voidaan nähdä 1. Kor. 3:9:ssä olevista Paavalin sanoista: ”Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.” Työtä ohjaavat Jeesus Kristus ja enkelit. (Ilm. 14:6) Voimme olla varmoja siitä, että se tulee suoritetuksi tällaisessa ylivalvonnassa. Jokaisella, jolla on nykyään todella rakkautta totuutta kohtaan, on myös tilaisuus jollain tavalla kuulla tätä totuutta.
26. Millaiseksi tämä aika, jolloin opetuslapsia tehdään, voidaan sopivasti kuvailla?
26 Tämän pitäisi olla ja tämä on riemullista aikaa. Puhuen yleisesti ajastamme Jeesus sanoi: ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” (Luuk. 21:28) Kuvaillen iloa mikä syntyy, kun yksi harhaantunut lammas löytyy, Matt. 18:13 sanoo: ”Ja jos hän sen löytää, totisesti minä sanon teille: hän iloitsee enemmän siitä kuin niistä yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä, jotka eivät olleet eksyneet.” Nyt on erittäin riemullinen aika, jolloin tuhansia löydetään.
27. Miksi opetuslasten tekemisen päätösvaiheen tulee olla vielä iloisempaa?
27 Odote johonkin yritykseen ryhdyttäessä voi olla jännittävä. Mutta mikä osa yrityksestä on todella nautittavin, alku vai loppu? Loppu tietysti. Tässä kohdassahan nähdään työn hedelmät. Silloin ei nähdä ainoastaan ääriviivoja eli suunnitelmia vaan todellisuus. Samoin on opetuslasten tekemisenkin laita. Tämän Valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen ja opetuslasten kokoaminen sen avulla kaikista kansoista ja roduista on suurin tehtävä, mitä on koskaan yritetty suorittaa täällä maan päällä. Mikä ilo onkaan elää aikana, jolloin sen loppuun suorittaminen, päätösvaihe, tapahtuu aivan silmiemme edessä! Monet ovat tosiaan iloitsemisen syyt!
28. Millaiset ajatukset tulee olla mielessä katseltaessa tämän suuren työn huippukohtaa?
28 Mutta tosi iloa saadaan myös siitä, että saa osallistua tähän työhön. Ei tule ainoastaan olla opetuslapsi, vaan täytyy myös tehdä opetuslapsia, ja tähän työhön täytyy osallistua nyt. Kun tämä osallistumistilaisuus on mennyt, se ei toistu enää koskaan. On totta, ettei Jumala tarvitse meitä suorittaakseen työn, mutta mikä siunaus onkaan, että hän sallii meidän osallistua siihen! Ymmärtäen tämän meidän tulee työskennellä käyttäen kaiken voimamme ja kykymme.
[Kuva s. 282]
Valtakunnansali