Elonkorjuuaika Pohjois-Euroopassa
KESÄN kuumuus oli vähenemässä Euroopassa, kun N. H. Knorr, Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentti, vieraili sihteerinsä, M. G. Henschelin, seuraamana pohjoisissa maissa. Mutta kesä oli suorittanut työnsä hyvin, ja maanviljelijät kokosivat ahkerina pelloillaan ruista ja vehnää, joka loisti kullanvärisenä auringonpaisteessa. Jotkut käyttivät nykyaikaisia traktoreita ja korjuukoneita elon kokoamisessa, mutta oli toisia, jotka käyttivät sirppiä, niinkuin elonkorjuuta suoritettaessa Jeesuksen päivinäkin.
Niiden mieleen, jotka matkustivat Jehovan todistajain konventteihin Kööpenhaminaan, Vaasaan, Helsinkiin, Tukholmaan ja Lillehammeriin tuona elonkorjuuaikana, muistuivat Jeesuksen käyttämät kuvaukset, kun hän opetti opetuslapsilleen evankeliumin saarnaamista ja Saatanan hallinnossa olevan jumalattoman maailman lopun aikaa: ”Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: ’Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.’” (Matt. 9:36–38) Nämä konventtilaiset saivat tällaisen kokemuksen; oli niin paljon hyvätahtoisia ihmisiä autettava oppimaan Raamatun totuuksia, että he saivat työskennellä yötä päivää eivätkä pystyneet sittenkään palvelemaan jokaista, joka halusi Raamatun tutkisteluja. He työskentelivät hengellisen elonkorjuun aikana ja rukoilivat myös Korkeinta lähettämään enemmän todistajia kenttäpalvelukseen.
Konventtiin saapuneitten lähettiläitten mielessä ei ollut kysymystäkään siitä, etteikö Jeesuksen Matteuksen 13:39–43 ennustaman suuren elonkorjuun aika olisi tullut. Hän pitää nyt joitakuita luomuksia hedelmällisenä viljana ja toisia hyödyttöminä rikkaruohoina, koska ne eivät tuota lainkaan hedelmää Jehovan ylistykseksi, vaan pysyvät tuon jumalattoman lapsina. Toisin sanoen, luomukset jaetaan eli erotellaan, ja ne, jotka eivät kunnioita Jehovaa, merkitään iankaikkisesti tuhottaviksi kuin tulella Harmagedonin taistelussa.
Tämä erottelutyö on käynnissä Pohjois-Euroopassa samoin kuin muissakin osissa maailmaa. Seuran presidentti vieraili veljiensä luona tuossa osassa kenttää auttaakseen heitä levittämään Valtakunnan hyvää uutista, sillä sitä mukaa kuin ihmiset kuulevat tämän evankeliumin, joutuu elonkorjuutyökin.
TANSKA
Veli Knorr ja veli Henschel saapuivat Kastrupin lentokentälle Kööpenhaminaan keskiviikkona, elokuun 29:ntenä, Frankfurtin ja Berliinin suurista konventeista. He olivat tulossa palvelemaan Tanskaa, missä asuu hiukan yli neljä miljoonaa ihmistä. Heidät vietiin ensiksi autolla erääseen pieneen kylään Pohjois-Sjellantiin haaratoimistonpalvelijan, veli Westin, luo, hän kun oli ollut sairaana yli kaksi kuukautta. Käynti oli lohduttava ja vahvistava tälle sairastavalle veljelle, ja kaikki veljet toivoivat hänen toipuvan pian. Hän oli hyvin pahoillaan siitä, ettei voinut olla mukana Kööpenhaminassa vietettävässä konventissa. Nämä kaksi vierailevaa veljeä menivät seuraavana päivänä takaisin Kööpenhaminaan tarkastamaan asioita haaratoimistoon. He kohtasivat siellä veli K. M. Jensenin, joka lähetettiin Brooklynin Beetelistä palvelemaan Skandinavian maissa olevia veljiä ja puhumaan konventissa.
Konventti pidettiin elok. 31:sestä syysk. 2:seen nykyaikaisessa K. B:n salissa. Koska tämä sali ei ole aivan kaupungin keskustassa, niin julistajat lähetettiin mainostamistyöhön ja kenttäpalvelukseen 55 paikasta pitkin kaupunkia. Tämä havaittiin käytännöllisimmäksi koko kaupungin käymiseksi ja ajan säästämiseksi. Konventin ohjelma alkoi todellisuudessa klo 14, ja jokaisen suureksi ihastukseksi päästettiin uusi tanskalainen Laulukirja julkisuuteen. Se sisältää samat laulut kuin New Yorkin Yankee-Stadionillakin 1950 julkaistu englantilainen Laulukirja.
Christian Rasmussen, eräs Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin suorittanut, johti erittäin opettavan palveluskokouksen. Jos joukkoa olisi ollut läsnä enemmän kuin 4 461, olisi ohjelmaa ollut mahdoton viedä läpi. Koko maan työ näytettiin suurella kartalla, missä oli kierroksien rajat ja mihin ryhmät oli merkitty punaisilla sekä maassa olevat tienraivaajat sinisillä merkeillä. Kartalle oli asennettu sähkövalot näyttämään palveluskokouksen aikana mainitut päänumerot. Menestyksellistä tienraivausta painotettiin erityisesti, ja konventtilaiset vakuuttivat, että sinistä väriä on kylliksi useampien sinisten merkkien panemiseksi karttaan!
Kööpenhamina ei ollut totisesti nähnyt koskaan sellaista mainostusta, mitä konventtilaiset nyt suorittivat. Yleisö oli hämmästynyt nähdessään heidän kantavan satoja mainoksia kaikkialla kaupungissa. Mainostamistyössä käytettiin myöskin monia autoja ja polkupyöriä. Lisäksi oli 6 000 pikkumerkkiä, mitkä kiinnitettiin takkeihin, samanlaisia, joita käytettiin Lontoon konventissakin, ja tämä oli hyvä ajatus Tanskassa. Kun me ilmaisemme itsemme, niin me tapaamme usein hyvätahtoisia ihmisiä. Eräs veli, joka ajoi raitiovaunussa, sai todisteen tästä, kun eräs mies katsoi hänen takkiinsa kiinnitettyä merkkiä ja sanoi: ”Tiedän Teidän olevan yksi Jehovan todistaja. Olen kuullut teistä niin paljon ja tapaan Jehovan todistajia kaikkialla. Nyt tahdon tietää enemmän teidän työstänne ja opetuksestanne.” Kastepuheen jälkeen ilmaisi 259 haluavansa vertauskuvata elämänsä pyhittämisen Jehovan palvelukseen, minkä he voivatkin tehdä jälkeenpäin antamalla kastaa itsensä eräässä sisällä olevassa altaassa.
Puheet ja näytteet esitettiin hyvin koko konventin aikana. Jokainen odotti veli Knorrin yleistä esitelmää aiheesta ”Pystyykö uskonto kohtaamaan maailman ahdingon?” sunnuntai-iltapäivällä. Vuonna 1950 oli Jehovan todistajain piirikonventissa pidetyssä yleisessä esitelmässä 6 571 henkeä, ja uskonnollinen päivälehti kirjoitti sen jälkeen, että Jehovan todistajat voivat saada sen aikaan vain kerran. Havaittaisiinko heidän sanansa tosiksi? Tuntia ennen yleistä esitelmää oli K. B:n sali tupaten täysi. Pääsalin sivussa oli tennishalli, mitä käytettiin ylijäämää varten. Kun läsnäolijat laskettiin, niin huomattiin, että niitä oli 6 912. Se avasi niiden hyvätahtoisten ihmisten ja muiden silmiä, jotka olivat läsnä ja näkivät tuon joukon ja kuulivat sen voimakkaan sanoman, mikä pidätti kuulijat istuimillaan loppuun asti. Kuulijoitten joukossa huomattiin eräs jumaluusoppinut, joka matkusteli pitkin maata pitämässä puheita Jehovan todistajia vastaan. Hän teki ahkerasti muistiinpanoja, ja kun esitelmä jatkui, niin hän näytti olevan yhä enemmän ymmällä ja hämillään. Väärän uskonnon epäonnistumista koskevat kipeästi iskevät totuudet näyttivät olevan hänelle oikeaa ruoskintaa. Yleisön kiinnostus puheeseen ilmeni siinä, että sen päätyttyä annettiin 2 342 kirjasta ilmaiseksi halukkaille.
Veli K. M. Jensen ja veli Leo Larsen, eräs gileadilainen, joka oli Islannista käymässä Tanskassa, palvelivat konventin jälkeen eräitä suurimpia Tanskan kaupunkeja pitämällä useita esitelmiä. Niissä oli läsnä: Aarhusissa 540; Aalborgissa 406; Odensessä 362; ja Vejlessä 215.
Tanskan julistajien henki on erittäin hyvä. Yksistään Kööpenhaminassa on noin kaksituhatta toimivaa työntekijää, ja koko maassa on huippu ollut 6 064. Neljä miljoonaa tanskalaista tavoitetaan vieden Jumalan Sanan totuudensanomaa, ja kun katsomme taaksemme presidentin edelliseen vierailuun, minkä hän teki Tanskaan 1947, niin voimme nähdä, miten paljon elonkorjuuta on tapahtunut: silloin oli 2 977 työntekijää.
SUOMI
Veljet Knorr ja Henschel saapuivat hämärissä syyskuun 3:ntena Helsingin lentokentälle viettääkseen kiireisen viikon Suomen Beetel-perheen ja Valtakunnan julistajien kanssa.
Veljet Knorr ja Henschel sekä haaratoimistonpalvelija, W. H. Endres, eräs Gileadin suorittanut, astuivat tiistai-iltana Vaasaan menevään junaan. He saivat nähdä varhain keskiviikkoaamuna laajat tasaiset pellot täynnä viljaa. Näissä Suomen pohjoisissa seuduissa, joissa kesät ovat hyvin lyhyet, on aina vaara menettää koko sato, jos pakkanen tulee liian pian, joten maanviljelijät olivat erittäin ahkeria.
Kun juna saapui Vaasaan klo 9, olivat veljet Knorr ja Henschel saapuneet kaikkien matkojensa pohjoisimpaan kohtaan, mutta ilma ei ollut kylmä. Oli ilmeistä, että tuossa 40 000:n asukkaan kaupungissa oli tapahtumaisillaan jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Torilla oli 3 1/2 metriä korkea torni, aivan samanlainen kuin Vartiotorni-lehden kannessa, ja siinä oli yleisen esitelmän ilmoitus. Toisia mainoksia, suuria ja pieniä, oli levitetty kaikkialle kaupunkiin ja tuon kaksikielisen kaupungin kauppoihin. Koska tämä kaksipäiväinen konventti täällä Pohjois-Suomessa pidettiin sekä suomen että ruotsin kielellä, oli jakeluilmoitukset ja kilvet ja mainostusvälineet painettava näillä kahdella kielellä. Sanomalehdissä oli muutamina päivinä kirjoituksia Vartiotorni-Seuran presidentin tulosta Vaasaan, ja ne julkaisivat hänen kuvansakin.
Konventtia varten varatun Kaupungintalon salin seinät ja katto olivat runsaasti koristellut. Monet suomalaiset veljet, jotka tulivat yksinkertaisista yhden huoneen maataloista, olivat hämmästyneet nähdessään konventtisalin, sillä he eivät osanneet kuvitellakaan saavansa niin kaunista konventtipaikkaa.
Mutta tämä oli vasta heidän onnellisuutensa alku. Kun konventti alkoi, niin uusi täydellinen 96-sivuinen Laulukirja julkaistiin suomeksi. Konventin kokoukset järjestettiin siten, että suomalaiset veljet pitivät puheensa toisessa salissa ja ruotsalaiset toisessa. Kun veli Knorrin tai Henschelin piti puhua, niin molemmat joukot tulivat yhteen. Puhuja seisoi keskellä lavaa, ja suomalainen kääntäjä oli toisella ja ruotsalainen toisella puolella.
Iltapäivän huippu tuli, kun veli Knorr puhui, miten tosi, puhdas, saastuttamaton uskonto saa riemuvoiton. Hän osoitti, että väärä uskonto ei ollut täyttänyt ihmisten tarpeita ja että tarvitaan oikeaa uskontoa. Veli Knorr päästi puheensa lopussa julkisuuteen uuden suomenkielisen julkaisun, kirjasen Kehitysoppi uutta maailmaa vastaan. Siitä tulee todellinen sodankäyntiväline kommunisteja vastaan, joiden väärä uskonto sisältää uskon kehitysoppiin eikä Luojaan. Läsnä oli 308 ystävää.
Monet kaupungin asukkaista ja hyvätahtoisista saapuivat illalla konventtisaliin, ja veli Knorr aloitti yleisen esitelmän, mikä käännettiin sekä suomeksi että ruotsiksi. Läsnä oli useita huomattavia liikemiehiä ja pappeja. Kaikki seurasivat hyvin tarkkaavaisina puhujaa. Kuulijoita oli 670, ja kiinnostavaa on, että muukalaisia oli enemmän läsnä kuin todistajia. Puheen päätyttyä tuli toinen julkaisuyllätys: veli Knorr ilmoitti, että uusi kirjanen Voitko elää ikuisesti maan päällä onnessa? annetaan ilmaiseksi sekä suomen- että ruotsinkielisenä sitä haluaville.
Vaikka yleinen esitelmä oli ohitse, niin oli vielä useita muita tärkeitä asioita tarjolla veljille. Torstaiaamuna pidettiin kastepuhe, ja 14 uutta Jehovan todistajaa kastettiin. Eräs heistä oli nuori veli, joka oli tullut muutamia päiviä aikaisemmin kierrospalvelijan kotiin sanoen yksinkertaisesti: ”Minä etsin Jumalaa”. Kierrospalvelija käytti paljon aikaa hänen kanssaan osoittaen hänelle Kirjoituksista Jehova Jumalan suurenmoiset päätökset. Heidän keskustelunsa riitti saamaan hänet vakuuttuneeksi siitä, että se oli totuutta, ja hän pyhitti elämänsä Jumalan tahdon tekemiseen. Hän huomautti konventissa: ”Tämä on ensimmäinen kerta, jolloin minua on edes kohdeltu kuin ihmistä.” Hänet oli pakoitettu tekemään raskasta työtä koko elämänsä ajan, eikä hän voinut saada aikaa Jumalan asioiden tutkimiseen. Nyt hän on vapaa palvelemaan Luojaansa.
Veli Knorr lopetti aamukokouksen puheella ”Mielen uudistaminen uuden maailman elämään”. Tässä puheessa oli runsaasti käytännöllisiä ja varteenotettavia neuvoja ja tietoja elämänjuoksun ohjaamisesta ja mielen kehittämisestä. Sitten seuraisi jälleen sidotun suomalaisen kirjan ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää” julkisuuteen päästäminen. Taputusjyrinä puhkesi ystävien joukossa, jotka huomasivat tämän olevan ensimmäinen Suomessa ilmestynyt sidottu kirja kymmeneen vuoteen. Jokainen riemuitsi. Kun juna lähti sinä iltana Vaasasta, oli junassa monta onnellista Valtakunnan julistajaa, jotka puhuivat ja ajattelivat uuden maailman asioita, lauloivat uusia lauluja ja kertoilivat kokemuksia.
Viikonlopulla vietetty Helsingin konventti toi uusia kokemuksia, uusia iloja ja uusia ongelmia. Aikaisempina vuosina oli vuokrattu Suomen suurin ja parhaimmin varustettu sali, Messuhalli, mutta tänä vuonna saivat veljet tietää, että tämä sali oli varattu koko syys- ja lokakuuksi näyttelyihin. Heidän ainoa mahdollisuutensa oli Ratsastushalli. Se ei ollut oikeastaan kokoussali, vaan ratsastamista varten. Veljille ilmoitettiin kolme päivää ennen konventtia, että kaupunki oli päättänyt tuohon halliin päästettävän ainoastaan 2 000 henkeä. Syynä oli riittämättömät uloskäytävät. Hallin viranomaiset lupasivat, että toiseen päähän saa avata aukon varauloskäytäväksi. Sitten tuli lupa päästää 3 500 halliin. Mutta tämäkään ei riittänyt odotetun ihmismäärän sijoittamiseksi. Vuokrattiin sirkusteltta, ja konventtipäivänä ahersi 20 veljen joukko teltan pystyttämiseksi hallin vieressä olevalle kentälle. Koska hallia käytetään ratsastamiseen, niin se oli likainen eikä sen keskiosassa ollut istuimiakaan. Sivuille asetettiin joitakin istuimia. Penkit muodostivat ongelman, sillä kukaan ei halunnut vuokrata niitä. Eräs veli huomasi sitten kasan penkkejä näkyvän aidan yli armeijan alueelta. Ne vuokrattiin, joten saatiin istuimia.
Kun kirkas aamuaurinko paistoi tervetuliaisiaan vieraileville konventtilaisille Helsingissä, oli tapahtunut ihmeellinen muutos. Ratsastushalli ei ollut enää ratsastushalli, vaan suuren teokraattisen konventin paikka. Toisessa päässä, missä hevoset tavallisesti juoksivat, oli kauniisti koristettu lava, minkä edessä oli satoja hyvin järjestettyjä istuimia. Ikkunat olivat puhtaat. Tomu ei peittänyt enää penkkejä eikä seiniä. Helsingin ryhmän veljet ja sisaret olivat käyttäneet monta tuntia tuon paikan puhdistamiseen ja valkaisemiseen. Hevosten hajukin oli hävinnyt. Ulkopuolelle kentälle oli pystytetty neljä tilapäisrakennusta, jotka palvelivat ystäviä ruokailu- ja virvokekeskuksina. Ulkona keitettiin yli seitsemäntuhatta ateriaa. Siinä käytettiin 15:tä armeijan kenttäkeittiötä. Työntekijäin yhteistoiminta oli innoittavaa, kun he toimivat ’kulissien takana’ valmistaen ruokaa ja pitäen kaikkea puhtaana.
Kun konventti alkoi klo 9.15 perjantaiaamuna, oli halli melkein täynnä ystäviä. Ohjelma noudatti tarkasti Vaasassa seurattua ohjelmaa. Lauantaina kastettiin 156. Kun lisätään 14 Vaasassa kastettua, niin saadaan yhteensä 170 uutta teokraattista julistajaa. Elonkorjuu on käynnissä Suomessa.
Kenttäpalvelus oli erittäin pätevää. Jotkut menivät mainostamistyöhön kadulle käyttäen jakeluilmoituksia ja mainoskilpiä. Noin 70:n muodostama joukkue lähti pyörillä jonossa kiertämään Helsingin katuja mainoskilvet sidottuina kunkin pyörän taakse. Saattoi nähdä melkein keskeytymättömän jonon mainoksia kaupungissa, kun työntekijät reunustivat katuja. Polkupyörät kiertelivät kahden tunnin ajan kaupungin pääosia ja lähtivät sitten sen ulkoreunamille. Ihmiset huomasivat mainostuksen, mihin kuului 25 000 mielenkiintoa herättävää ennakkomainoslehtistä ennen konventtia ja 175 000 tavallista kaksiväristä jakeluilmoitusta. Käytössä oli yli 12 000 mainoskilpeä ja ikkunamainosta sekä 27 suurta ilmoitusta, jotka olivat 1 1/2 kertaa 3 metriä kooltaan. Sitten oli neljä 3 1/2 metrin korkuista ”Vartiotornia” pystytetty kaupungin keskustaan mainostamaan yleistä esitelmää. Melkein kaikki ei-kommunistiset lehdet julkaisivat kirjoituksia.
Oli erittäin tyydyttävää havaita, miten hyvin kaksi amerikkalaista Gileadin käynyttä, veljet Endres ja Bruton, tulivat toimeen Suomessa. He olivat saapuneet helmikuussa 1950, ja vaikka suomen kieli on vaikeaa oppia, niin he olivat ryhtyneet opiskelemaan, ja he pystyivät puhumaan konventissa ystäville suomeksi ja keskustelemaan hallissa kohtaamiensa kanssa. Heidän ponnistelunsa olivat tosiaan kiitettäviä, ja se osoittaa, mitä sellaiset voivat tehdä, jotka keskittävät mielensä uuden kielen opiskelemiseen voidakseen osallistua Valtakunnan saarnaamiseen.
Konventin kohokohta saapui yleisessä esitelmässä sunnuntai-iltapäivällä. Halli oli täpö täysi tuntia ennen puheen alkua, ja ihmisiä istui ulkopuolella ruohikolla, kallioilla, sirkusteltassa, ruokala-alueella, niin, missä vain oli mahdollista kuulla sanoma kovaäänisistä. Kun kaikki saatiin lasketuksi, niin läsnä oli 5 080. Kun lisäämme tähän 670 Vaasassa ollutta, kuuli Suomessa yleisen esitelmän kaiken kaikkiaan 5 750 henkeä, mikä on hyvä sysäys elonkorjuutyön jouduttamiseksi. Oli kiinnostavaa huomata, että lauantai-illan ja sunnuntai-iltapäivän läsnäolijain ero oli 40 prosenttia. Paljon useampia suomalaisia kokoontuu pian teokraattiseen järjestöön.
Veljien Knorrin ja Henschelin puheet käännettiin samanaikaisesti ruotsiksi noin 100 ruotsia puhuvan ystävän ja hyvätahtoisen joukolle rakennuksessa olevassa ravintolahuoneessa. Kääntäjä, veli Harteva, joka oli ensiksi totuudessa Suomessa, kuunteli korvakuulokkeilla ja käänsi sitten ruotsiksi, samalla kun toinen veli käänsi suomeksi.
Koska Suomessa on sekä suomi että ruotsi hyväksytty virallisiksi kieliksi, niin veli Knorr esitti, että kiinnitettäisiin lisähuomiota elonkorjuutyöhön ruotsia puhuvan väestön keskuudessa. Eräissä ryhmissä oli sekä suomalaisia että ruotsalaisia, jotka eivät useinkaan voineet puhua toisilleen. Näin ollen järjestetään erillisiä ruotsalaisia ryhmiä kautta Suomen, missä vain asuu ruotsia puhuvia ihmisiä ja kaikki kokoukset voidaan pitää ruotsiksi. Kierrospalvelijoilta vaaditaan lisäpalvelusta, ja veli Knorr järjesti siten, että Ruotsin piiripalvelija lähetetään kahdesti vuodessa Suomeen pitämään kierroskonventteja ruotsalaisille.
Laajentuminen on ollut Suomessa oivallinen. Kun veli Knorr teki vuonna 1947 edellisen vierailunsa Suomeen, niin siellä oli 2 696 julistajaa. 1951:n huippu on 5 078, melkein kaksinkertaistunut julistajamäärä neljässä vuodessa, mikä on erinomaista 4 015 000:n asukkaan maassa.
Tämä viikko oli totisesti täynnä siunauksia ja runsaita kokemuksia ystäville Suomessa, mistä kaikki ovat samaa mieltä. He katsovat iloiten eteenpäin tuleviin palvelustilaisuuksiinsa. Gileadin käynyt piiripalvelija Nikkilä viittasi, että vaikka talvikuukausina onkin äärimmäisen kylmää, niin julistajat tapaavat toisensa kierroskonventeissa ja ponnistelevat eteenpäin ja jouduttavat kasvua Suomessa.