Mitä Jeesus sanoisi?
Joulua sanotaan Jeesuksen syntymäjuhlaksi. Tuskinpa voisi näin ollen olla parempaa joulun asiantuntijaa kuin Jeesus. Jos hän olisi täällä maan päällä, niin mitä hän sanoisi kristikunnan suurimmasta juhlapäivästä?
KUVITTELE, jos sinua haluttaa, Jeesus kulkemassa pitkin kristikunnan suurehkon kaupungin iloisesti koristeltuja ja kirkkaasti valaistuja katuja. On jouluaika. Kaupungin joulukuusi säteilee loistavassa kirkkaudessa. Joulupukkeja näkyy joka puolella. Ja niin on ostajiakin. He ryntäävät laumoittain kauppoihin tekemään viimeisen minuutin ostoksiaan. Kovaäänisistä raikuu joululauluja ja väliin meluisia ilmoituksia. Kassakoneet lisäävät rahallisesti tyydyttävän laulunsa hälinään. ”Hyvää joulua!” luikahtaa nopeasti jokaisen suusta. Joulun henki on kohonnut korkealle. Jeesus kysyy keskellä kaikkea hälinää kaiken tämän poikkeuksellisen touhun merkitystä.
”Tämähän on joulu”, kuuluu vastaus, ”vuoden suurin syntymäpäivä.” ”Mutta”, Jeesus kysyy, ”kenen syntymäpäivä se on?”
Kenen syntymäpäivä se on? Outo kysymyskö? Ei oikeastaan. Uusi kristikuntaan tulija ihmettelisi tosiaan. Ilmaiseeko kuitenkaan lahjojen vimmainen vaihtaminen hänet, jonka kunniaksi sitä vietetään? Sanovatko miljoonien markkojen arvoiset ilmoitukset, kenen syntymäpäivää vietetään? Kertovatko tuhlailevasti somistetut näyteikkunat, koristellut joulukuuset tai värilliset lamppurivistöt kaduilla, kenen syntymäpäivä se on? Eikä joulupukkikaan, miljoonien kotien suuri keskushahmo, joka vertauskuvaa tätä viettoa niinkuin ei mikään muu, valista muukalaista sen suhteen, kenen syntymäpäivä se on.
Ei ole näin ollen outoa, että Jeesus kysyisi viettäjältä: ”Kenen syntymäpäivä se on?” ”Sehän on joulukuun 25:s, Kristuksen syntymäpäivä”, kuuluu vastaus. Mitähän Jeesus nyt sanoisi? Että tuo vietto ei ainoastaan ole tuottamatta kunniaa Jumalan Pojalle, vaan koko päivä on väärä. Jeesus voisi nyt osoittaa Raamatun kertomukseen viitaten, että hän ei syntynyt lainkaan joulukuussa. Miten niin? Koska Raamattu osoittaa, että hän syntyi lokakuun 1. pnä tai niillä main vuonna 2 eKr., että hänestä tuli Messias v. 29 jKr. ja että hänet surmattiin kolme ja puoli vuotta myöhemmin eli huhtikuun 1. p:n tienoilla v. 33 jKr. Tämän todistaa Danielin 9:24–27 oleva ennustus ”seitsemästäkymmenestä viikosta” ja Luukkaan 3:1, 23 ja muut raamatunpaikat.
Mutta Jeesus voisi osoittaa vielä enemmän: että sää on Palestiinassa huomattavasti erilainen lokakuussa kuin joulukuussa. Kun Jeesus syntyi, niin Raamattu osoittaa paimenten olleen ulkona yöllä: ”Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. ’Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.’” (Luuk. 2:8, 12) Paimenet eivät pitäisi laumojaan avoimella kentällä joulukuussa, vaikka kyllä lokakuussa. Joulukuun ajankohta on aivan väärä.
KÄÄNTYMINEN VÄÄRIIN TARUIHIN
Mitä Jeesus sanoisi sitten kristikunnan osallistumisesta petokseen ja ihmisten ohjaamisesta uskomaan hänen syntyneen joulukuun 25. pnä? Hän viittaisi erään hänen apostolinsa ennustukseen: ”On oleva aikakausi, jolloin he eivät suvaitse tervettä opetusta, vaan haalivat omien halujensa mukaisesti itselleen kokoon opettajia, jotta heidän korviaan kutiteltaisiin, ja he kääntävät korvansa pois totuudesta, kun taas he vieroittuvat vääriin taruihin.” – 2. Tim. 4:3, 4, Um.
”Vieroittuvat vääriin taruihin.” Ja miksi? Heidän ”omien halujensa mukaisesti”. Kuinka sopiva raamatunkohta! Vaikka monet ihmiset tietävät, ettei Jeesus syntynyt joulukuun 25. pnä, niin he viettävät mieluummin kuitenkin tuota juhlaa ”omien halujensa mukaan”. Niin, he haluavat mieluummin näin, vaikka se onkin väärin. Eikä siinä kaikki, vaan he haluavat näin vielä siitäkin huolimatta, että tämä juhlapäivä on tehty kaupalliseksi. Washingtonin Post sanoi tämän tähden uudenvuoden päivänä v. 1953 pääkirjoituksessaan:
”Amerikan joulusta on tullut kaupallinen siinä määrin, että se vaikuttaa tyrmistyttävästi moniin ulkomaalaisiin ja että se melkein muuttaa sen tunteellisen materialismin kansallisiksi juhlamenoiksi. Mutta näin eivät halua ainoastaan tehtailijat ja ilmoittajat, vaan suuri osa Amerikan kansasta.”
Israelilaiset, jotka sietivät uskonnollisia valheita ja kauhistuksia sen itsekkään voiton vuoksi, mitä he voivat saada vääristä kertomuksista, olivat samanlaisia kuin joulunviettäjätkin, jotka eivät ainoastaan suvaitse Kristuksen syntymäpäivää koskevaa petosta, vaan pitävätkin siitä. Jeesus voisi erittäin hyvin viitata Jehovan sanoihin: ”Maassa on tapahtunut pelästyttävää ja kauhistuttavaa: profeetat ennustavat väärien jumalien nimeen, ja papit hankkivat hyötyä heidän kauttaan. Minun kansani haluaa niin olevan.” – Jer. 5:30, 31, Ak.
Jeesus voisi sanoa vielä enemmänkin joulukuun 25. p:stä, nimittäin että sillä on syvällinen pakanallinen merkitys. Ja historia osoittaa sen. Pakanat viettivät Persian jumalan Mitran syntymäpäivää joulukuun 25. pnä. Ja joulukuun 25. p:n tienoilla oli toinenkin pakanallinen juhlanvietto: saturnalia, mitä pidettiin Saturnuksen, maanviljelyksen jumalan, kunniaksi. Ihmiset kulkivat tämän juhlan aikana edestakaisin kaduilla laulaen; kynttilöitä sytytettiin ja asetettiin kotien ikkunoihin. Ihmiset vaihtoivat lahjoja, ja jokainen juhli ja kävi ystävien luona. Historioitsijat myöntävät, että nämä pakanalliset tavat ovat todellisuudessa joulukuun 25. p:n vieton perusteena.
SYNTYMÄPÄIVIÄ EI OLE KÄSKETTY VIETTÄMÄÄN
Mitä Jeesus sanoisi niille kristityiksi tunnustautuville, jotka yrittävät puolustaa joulua sen väärästä päivämäärästä ja pakanallisesta taustasta huolimatta? Hän sanoisi, ettei hän ole koskaan käskenyt viettämään sitä, että ketkään hänen apostoleistaan tai varhaisista opetuslapsistaan eivät viettäneet sitä milloinkaan, että joulunvietto alkoi vasta ennustetun luopumuksen tapahduttua nimikristittyjen keskuudessa. Tämän luopumuksen ennusti Kristuksen apostoli, joka sanoi, että se johtaa ’vääristeltyihin asioihin’. ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen tulee teidän keskuuteenne julmia susia, eivätkä ne kohtele laumaa hellästi, ja teidän omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita.” (Apt. 20:29, 30, Um) Joulunvietto ei saanut vauhtia kristityiksi tunnustautuvien keskuudessa ennen kuin neljännellä vuosisadalla. Luopumus oli siihen mennessä tapahtunut, pakanallinen juhlapäivä verhottiin kristillisellä nimellä, ja roomalaiskatolinen kirkko antoi tuolle juhlalle siunauksensa – kaikki tämä nimellisten kannattajien lisäämiseksi kristillisyyteen.
Jeesus ei sanonut syntymäpäivänsä viettämisestä: ”Tehkää tämä jatkuvasti minun muistokseni.” Hän sanoi sen kuolemansa muiston viettämisestä, mikä tapahtuma on paljon tärkeämpi ihmiskunnalle kuin Jeesuksen syntymä. Kun Jeesus käski näin ollen seuraajiaan viettämään kuolemansa eikä syntymänsä muistoa, niin hän noudatti Raamatun periaatetta: ”Asian loppu on parempi kuin alku.” Ja asia onkin niin, että syntymäpäivää viettävät Raamatussa ainoastaan pakanat. 1. Mooseksen kirjan 40:20:nnessä mainitun faraon syntymäpäivän ja Matteuksen 14:6–10 kerrotun Herodeksen syntymäpäivän vieton himmensivät murhateot. Kristittyjä ei käsketä viettämään mitään juhlapäivää: ”Mutta nyt, kun te olette tulleet tuntemaan Jumalan, tai pikemminkin kun hän on tullut tuntemaan teidät, niin kuinka on, että te käännytte jälleen takaisin heikkoihin ja puutteellisiin alkeisseikkoihin ja haluatte olla uudelleen niiden orjia? Te huomioitte tunnontarkasti päiviä ja kuukausia ja aikakausia ja vuosia. Minä pelkään teidän puolestanne, että olen jotenkin uurastanut turhaan teidän suhteenne.” – Luuk. 22:19, Um; Saarn. 7:8; Gal. 4:9–11, Um.
Ja mitä Jeesus sanoisi kaikesta siitä maineesta, mikä on annettu ”kolmelle” viisaalle miehelle joulukorteissa ja -koristeissa? Hän kysyisi, miksi heille annetaan kaikki tällainen kunnia, koska nuo viisaat olivat tähdistä ennustajia eli paholaisten palvojia. Jumalan laki tuomitsee ehdottomasti tähdistä ennustajat. (5. Moos. 4:19; 2. Kun. 17:16; Jes. 47:13, 14) Koska monien nuorten poikien tappaminen liittyi noiden tähdistä ennustajien matkaan, niin ei ole johdonmukaista ajatella, että Jumala johdatti heidät Jeesuksen luo. Jollei Jumala tehnyt sitä, niin kuka sen teki? Sen on täytynyt olla Saatana Perkele, sillä mikään luonnollista alkuperää oleva valo taivaalla ei voinut johdattaa noita tähdistä ennustajia. Saatana käytti ”tähteä” opastamaan tähdistä ennustajia suunnitelmansa mukaan ilmoittaakseen näille Jeesuksen olinpaikan, jotta Herodes surmaisi hänet.
KRISTUS ON KUNINGAS EIKÄ LAPSI
Mitä Jeesus sanoisi siitä, että hänet kuvataan loputtomasti pienokaiseksi? Hän sanoisi, että hän ei ole enää lapsonen. Miksi ihmiset on sitten saatava ajattelemaan häntä lapsena? Jeesuksen pitäminen ainoastaan lapsukaisena on vaarallista. Se kääntää ajatukset pois siitä tärkeästä tosiseikasta, että hänen Isänsä on antanut hänelle vallan Kuninkaana ja että hän hallitsee nyt ja murskaa kohta kaikki kansat rautavaltikalla, kun hän ”sotii vanhurskaudessa”. Pitäisikö maailman murskaavaa Kuningasta, ”kuningasten Kuningasta ja herrain Herraa”, ajatella tosiaankin lapsena? Ihmisten huomion kohdistaminen Jeesukseen lapsosena on näin ollen petosta, mihin on syypää mestarillinen Pettäjä, Saatana Perkele. – Ilm. 19:11–16.
Ja mitä Jeesus sanoisi itsestään joulun viettäjistä? Tuottaako heidän käyttäytymisensä kunniaa Kristukselle? Jeesus voisi vastata yhdellä ainoalla yleistävällä lausunnolla lainaten ”viimeisiä päiviä” koskevan ennustuksen, missä mainitaan ’huvituksia pikemmin kuin Jumalaa rakastavat’. Jouluaika synnyttää yltäkylläisesti näitä. Eikä tässä kaikki, vaan monet joulun viettäjät syöksyvät jouluaikaan kuin muinaiset pakanat liikajuomisen, ylensyömisen ja moraalittomuuden saastaisiin meriin. Kristuksen kristitylle antamat käskyt eivät jätä mitään sijaa minään aikana takaisin vanhan maailman teille kääntymiselle, vielä vähemmän tilaisuudessa, mitä luulotellaan vietettävän Kristuksen kunniaksi. ”Se aika, mikä on kulunut, riittää jo siihen, että te olette täyttäneet kansojen tahdon, kun te vaelsitte irstaan käytöksen teoissa, himoissa, viinin kohtuuttomassa käytössä, kemuissa, juopotteluissa ja epäjumalanpalveluksissa.” – 2. Tim. 3:1–4; 1. Piet. 4:3, Um.
Mitähän Jeesus sanoisi joulutavoista, piikkipaatsaman, mistelin, joulupölkkyjen ja joulukuusien käytöstä? Hän esittäisi suorat tosiasiat, niinkuin tietosanakirjatkin tekevät: että sellaiset tavat eivät ole kristillisiä, vaan pakanallista alkuperää.
Mitä Jeesus sanoisi lahjojen antamisesta? Jeesus ei tuomitsisi suinkaan antamista, koska hän suositteli sitä onnellisuuden lähteenä. Mutta lahjojen vaihto sellaisena, kuin sitä suoritetaan jouluaikaan, ei saisi Jeesuksen hyväksymystä, ’koska tämä antaminen noudattaa pakanallisen saturnalian lahjainvaihtotapaa. Suurin osa jouluna antamisesta tapahtuu lisäksi vastavuoroisuuden perusteella, mutta Kristus käski antamaan niille, jotka eivät voi maksaa sinulle takaisin. Eikä Raamattu anna mitään esimerkkiä lahjojen vaihdosta, niinkuin jotkut ajattelevat. Kuka toi lahjoja Jeesukselle? Eivät ketkään muut kuin paholaisia palvovat tähdistä ennustajat! Kristittyjen ei pidä totisesti noudattaa heidän esimerkkiään. Eikä kristittyjen tarvitse odottaa pakanallista juhlapäivää osoittaakseen hyväntekevää ystävällisyyttä, mitä heidän pitäisi harjoittaa 365 päivänä vuodessa.
Ja mitähän Jeesus sanoisi niistä vilisevistä juhlijoista, joiden kiihko ei kätke heidän tietämättömyyttään, heidän tiedonpuutettaan sen valtakunnan suhteen, mitä Kristus saarnasi maailman toivona? Hän sanoisi, että ihmiset ovat liian hätäisiä voidakseen oppia tuntemaan elämäntietä, ja joulu tekee heidät vain entistä hätäisemmiksi. Jeesus sanoisi siis samaa kuin Luukkaan 17:26, 27:nnessä (Um): ”Juuri niinkuin tapahtui Nooan päivinä, niin on oleva myös ihmisen Pojan päivinä: he söivät, he joivat, ihmiset menivät naimisiin, naisia naitettiin, siihen päivään asti, jona Nooa astui arkkiin, ja vedenpaisumus tuli ja tuhosi heidät kaikki.” Noissa asioissa ei ole itsessään mitään väärää, mutta vika on siinä, että ihmiset häärivät liiaksi uponneina niihin varsinkin joulunaikaan syöden, juoden ja ostaen, niin ettei heidän elämässään ole sijaa Jumalan Poikansa kautta ilmaisemien päätösten tuntemiselle. Ja niin jää tietämättömyys uhkaavasta Harmagedonin sodasta ja tulevasta uudesta maailmasta laajallelevinneeksi.
Mitä Kristus sanoisi siis joulusta? Että joulu on uskonnollista petosta, kaupallinen ansa, pakanallinen juhla, häpeää tuottava hänelle ja alentava kristillisyydelle. Hän ei voi koskaan hyväksyä sitä, hän ei vai koskaan tunnustaa sitä tosi kristilliseksi tavaksi. Se merkitsee sitä, että ne, jotka viettävät sitä, joutuvat Kristuksen paheksunnan alaisiksi. Jos näin on, niin miksi viettäisit joulua? Miksi et olisi vapaa tuosta suunnattomasta kaupallisesta ansasta? Sitä ei tarvitse viettää siksi, että toiset kristityiksi tunnustautuvat viettävät sitä! Ei ole tosiaan tarpeellista kuulua noihin lukuisiin nimikristittyihin, joita Kuningas kieltäytyy tunnustamasta huolimatta heidän vastaväitteistä, että he tekevät töitä Kristuksen nimessä:
”Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Mestari, Mestari, emmekö me ennustaneet sinun nimessäsi ja ajaneet pois paholaisia sinun nimessäsi ja suorittaneet monia voimatekoja sinun nimessäsi?’ Ja kuitenkin minä tunnustan silloin heille: Minä en ole koskaan tuntenut teitä. Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.” Jotta sinun ei tarvitsisi milloinkaan vieroittua Kristuksen luota, niin vieroitu siis nyt joulusta! – Matt. 7:22, 23, Um.