Vahvistautukaa tulevaan toimintaan

”Koska te siis . . . tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette . . . lankeaisi pois.” – 2. Piet. 3:17.

1. Mitä erilaisia näkemyksiä on olemassa palvontaan kokoontumisesta?

USEIMMAT henkilöt, jotka lukevat nämä sanat, asuvat maassa, missä kokoontuminen palvontaan on hyväksytty tapa, jopa siinä määrin hyväksytty, että sitä pidetään usein selviönä ja siihen suhtaudutaan keveästi kristillisenä vastuuna. Mutta useimmat myöntävät auliisti, että se hengellisyys, mikä heillä on, johtuu heidän seurustelustaan toisten samanuskoisten kanssa. Mutta otaksukaamme, että sinut eristettäisiin äkisti kokonaan seurakunnan yhteydestä. Otaksukaamme, että lailla kiellettäisiin useampia kuin kaksi tai kolme henkeä kokoontumasta ilman erityistä poliisin lupaa ja että kaikki jumalanpalvontakokoukset julistettaisiin laittomiksi. Otaksukaamme, että sinulta kiellettäisiin oikeus puhua Jumalasta tai ilmaista kenellekään muulle uskoasi Jumalaan ja hänen ihmiskunnalle antamiinsa lupauksiin. Mitä sinä silloin tekisit?

2. Mitkä olosuhteet voivat saada jonkun uskon heikkenemään, ja mitä kysymyksiä meidän tulee tarkastella vakavasti?

² Otaksukaamme, että tosi kristityillä olisi tällaisissa olosuhteissa mahdollisuus kokoontua ainoastaan salassa, kaksittain ja kolmittain, ja että he tuntisivat toisensa vain numerosta, niin että jos salainen poliisi pidättäisi yhden, häntä ei voitaisi saada ansaan eikä kiduttaa ilmiantamaan veljiään. Otaksukaamme, että silloin tällöin joitakuita täten kokoontuvia otettaisiin kiinni ja heitettäisiin vankilaan tai keskitysleireihin. Otaksukaamme myös, että alkaisi kierrellä huhuja, että joku niistä veljistä, jotka olivat olleet huomattavia uskossa, on tehnyt ilmiannon salaiselle poliisille ja että häntä käytetään tietojen antajana. Otaksukaamme sitten, että sinä näkisit jonain päivänä tämän veljen kävelevän kadulla salaisen poliisin seurassa, ei käsiraudoissa, vaan poliisin kohdellessa häntä kuin jotakuta heikäläisistä. Mitä sinä tekisit? Pitäisitkö jatkuvasti lujasti kiinni uskostasi? Miten kauan jatkaisit toivosi kertomista toisille tilaisuuksien tarjoutuessa siihen? Miten kauan lähtisit tekemään tilaisuuksia Jumalan nimen korottamiseksi ja auttaaksesi lähimmäisiäsi ravistamaan pois jumalattoman hallituksen heille panemat hengelliset kahleet? Mitä tekisit näissä eri olosuhteissa?

3. Mihin Jehovan todistajia on alistettu yritettäessä murtaa Heidän uskoaan, ja minkä suojeluksen me voimme saada Jumalan hengen avulla?

³ Tässä mainitut olosuhteet eivät ole pelkkää otaksumaa eikä mielikuvitusta. Tällaista on tapahtunut ja tapahtuu Jehovan todistajille monissa maissa nykyään. Monet Jumalan uskolliset palvelijat ovat joutuneet natsien ja fascistien kidutettaviksi, kun heidän nuhteettomuuttaan on yritetty murtaa. Nyt kärsivät monet näistä samoista kristityistä lisäksi ilkeän kommunismin hyökkäyksistä mielensä ja uskonsa kimppuun. Vain itsensä Perkeleen henki voi aiheuttaa tällaisia petollisia menettelyjä kuin edellä mainitut ovat, sellaisten huhujen kiertämään panemisen, että joku hyvin järjestössä tunnettu on hylännyt sen ja tullut petturiksi, ja tuon kyseisen pakottamisen kävelemään kadulla salaisen poliisin jäsenten kanssa, ikään kuin hän olisi todella liitossa heidän kanssaan, yrittäen siten saada jotkut uskomaan huhujen olevan tosia. Mutta vaikka salainen poliisi ei harjoittaisikaan tällaista viekkautta, vaikka entisestä veljestä tulisikin Juudas, niin miksi antaisit uskosi järkkyä? Jos sinä joutuisitkin eroon seurakunnasta vainon takia, niin miksi sinun pitäisi tuntea olevasi yksin? Jumalan henki ei hylkää sinua koskaan, jos olet antanut sille lujan ja pysyvän sijan sydämessäsi. Eikä Jehova jätä sinua hoivaamatta, koska hänen käskettävinään on tuhansia enkeleitä, jotka valvovat hänen kansaansa ja ylläpitävät ja suojelevat sitä. Mutta sinun suhteesi Jumalaan täytyy olla vahvasti lujitettu, jotta se pysyisi horjumattomana ollessasi erossa seurakunnasta. Sinä tiedät, että Jumalan henki on siellä ollessasi läsnä, ja sinä olet läsnä saadaksesi apua Jumalan hengen pysymiseksi itselläsi. Sinä haluat varmistua siitä, että olet asianmukaisesti vahvistunut silloinkin, kun olet poissa kokouksesta, tuokoonpa tulevaisuus millaisia koettelemuksia hyvänsä palvelustoiminnassakin.

IHMISTEN SEURAAMISEN VAARAT

4. Mikä on seurauksena luomuksen palvonnasta?

⁴ Monta kertaa johtuu se, ettei saada Jumalan henkeä, siitä, että turvataan ihmisiin eikä Jumalaan. Olihan apostolienkin aikana joitakuita, jotka olivat halukkaita katsomaan enemmän ihmiseen kuin Jumalaan tai Kristukseen. Se on eräänlaista luomuksen palvontaa ja vastoin 2. Korinttolaiskirjeen 5:7:nnessä lausuttua periaatetta: ”Sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.” Kovin kiinteä ihmiseen katsominen himmentää uskonsilmien näkökyvyn, ja näkyy vain epätäydellisen ihmisen luoma varjo. Kristuksen malli katoaa uskonsilmistä, ja toisista ihmisistä riippumattomat uskon teot tulevat mahdottomiksi. Luomuksen palvoja ei kykene noudattamaan Kristuksen mieltä, koska hänen mielensä ei ole vapaa ja hänen täytyy nojata kokonaan palvontansa epätäydelliseen kohteeseen kaikissa ratkaisuissa, jotka koskevat hänen toimintaansa. Hän ei pysty kantamaan omaa vastuutaakkaansa. – Gal. 6:5.

5. Miten ihmisten seuraaminen on uhka järjestön ykseydelle, ja mitä se ilmaisee oppilaasta?

⁵ Eräs ihmisten seuraamisesta johtuva vaara on sen uhka järjestön ykseydelle. Paavali ymmärsi tämän vaaran kristillisen seurakunnan epäkypsyydessä ja huomasi välttämättömäksi kirjoittaa sille: ”Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa. Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä; olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin? Kun toinen sanoo: ’Minä olen Paavalin puolta’ ja toinen: ’Minä olen Apolloksen’, ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin? Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut.” – 1. Kor. 3:1–5.

6. Miten Paavali osoitti, ettei hän halunnut lainkaan muodostaa itselleen seuraajajoukkoa?

⁶ Paavali ei halunnut lainkaan muodostaa itselleen seuraajajoukkoa. Hän tiesi, että jos hän hankkisi sellaisen joukon, se aiheuttaisi vain jakaumia järjestössä ja olisi varma syy kompastumiseen. Hän sanoi, etteivät hän eikä Apollos olleet mitään seurattavia. He olivat vain Hänen palvelijoitaan. Paavalin ainoa halu oli, että hän voisi esittää kristillisen seurakunnan ”avioon yhdelle miehelle . . . puhtaana neitsyenä Kristukselle”. Hän kirjoitti 2. Korinttolaiskirjeessään: ”Minä kiivailen teistä jumalisella kiivaudella, sillä minä lupasin henkilökohtaisesti” tämän suhteen Korintossa saarnatun hyvän uutisen välityksellä. Paavali ei voinut sen tähden vetää seuraajia itselleen, eikä hän voinut sallia kenenkään muunkaan tehdä sitä. ”Mutta”, hän kirjoitti, ”minä pelkään, että niin kuin käärme vietteli Eevan oveluudellaan, teidänkin mielenne voi jollakin tavalla turmeltua siitä vilpittömyydestä ja puhtaudesta, mitkä kuuluvat Kristukselle. Sillä, nykyisillään ollen, jos joku tulee ja saarnaa jotakuta toista Jeesusta kuin sitä, mitä me saarnasimme, tai jos te saatte jonkin muun hengen, kuin minkä te saitte, tai muun hyvän uutisen, kuin minkä otitte vastaan, niin te siedätte häntä helposti.” – 2. Kor. 11:2–4, Um.

7. a) Minkä vaaran Jeesus ennusti tässä suhteessa, ja miten jotkut voisivat olla helposti taipuvaisia lankeamaan siihen? b) Miksi Paavali sanoi sellaisia epäkypsiksi, ja minkä neuvon Johannes antoi suojaksi?

⁷ Tämä pois lankeamisen vaara, minkä Paavali ymmärsi, on kolmas vaara, mikä johtuu ihmisten eikä Kristuksen seuraamisesta. Jos sinä nimittäin seuraat ihmistä, niin miten sinä voit olla Kristuksen opetuslapsi? Jeesus itse ennusti tämän vaaran varoittaessaan opetuslapsiaan: ”Mahdotonta on, että viettelykset jäisivät tulematta.” Mutta hän lisäsi: ”Mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat!” (Luuk. 17:1) Sinulla voi olla taipumusta odottaa ihmiseltä hengellistä opastusta, kenties joltakulta, joka on auttanut sinua tuntemaan Jumalan päätöksiä. Mutta ymmärrätkö sinä sen vaaran, mikä saattaa olla seurauksena, jos sinä luotat jatkuvasti siihen henkilöön kaiken hengellisen voiman saamiseksi, olet riippuvainen hänestä kaikkien ratkaisujesi tekemisessä suhteessasi Jumalaan? Sinä voit ajatella, että tuo henkilö on varmasti luotettava, kun tärkeät asiat painavat mieltäsi. Kenties hän onkin. Mutta oletko koskaan harkinnut, miten kohtalokkaat seuraukset siitä olisi sinulle, jollei hän olisikaan? Tosin hänen vastuunsa saattaa olla suurempi, mutta Jeesus sanoi, että sokea johtaja ja hänen seuraajansa päätyvät samaan kuoppaan. (Matt. 15:14) Siitä syystä Paavali sanoi korinttolaisten olevan epäkypsiä. He eivät kyenneet erottamaan oikeaa väärästä, koska he katsoivat pikemminkin ihmisiin kuin punnitsivat ihmisen sanoja Jumalan tosi Sanalla. Apostoli Johannes esitti sen monta vuotta myöhemmin näin: ”Rakkaat, älkää uskoko jokaista henkeytettyä ilmaisua, vaan tutkikaa henkeytetyt ilmaisut nähdäksenne, ovatko ne alkuisin Jumalasta, koska monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.” – 1. Joh. 4:1, Um.

SUOJA VÄÄRINTEKIJÖITÄ VASTAAN

8. Onko väärin etsiä neuvoa joltakulta, joka ottaa johdon hengellisissä asioissa, ja miten voimme tietää, milloin se ei ole turvallista?

⁸ Tämä ei merkitse sitä, ettei keneenkään hengellisissä asioissa johdon ottaviin voitaisi luottaa eikä ketään sellaista etsiä avuksi. Päinvastoin. (1. Tim. 5:17; 1. Piet. 5:2–4) Mutta ennustettu on, että jotkut eivät säilytä hengellistä näkemystään ja vievät toisiakin mennessään kääntyessään syrjään. Pietari varoitti varhaisseurakuntaa ja meitäkin: ”Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan.” (2. Piet. 2:1, 2) Mikä on sinun suojasi silloin? Jos sinulla on ollut hyvä syy luottaa siihen Jumalan sanan opetukseen, minkä olet saanut jonkun yksilön kautta, niin miten voit tietää, milloin ei ole enää turvallista kuunnella hänen neuvojaan? Jos olet tutkinut asianmukaisesti, oikea päämäärä mielessäsi, niin olet varustettu, ainakin jossain määrin, ’tutkimaan henkeytettyjä ilmaisuja nähdäksesi, ovatko ne alkuisin Jumalasta’. Siten olet lujittunut tulevaan toimintaasi.

9. a) Minkä suojeluksen väärintekijöitä vastaan Jumala on antanut järjestössään? b) Ketkä ovat esimerkkejä varhaiskristillisessä seurakunnassa, ja mihin kukin oli syypää?

⁹ Mutta Jehova Jumala on antanut sinulle muunkin suojan nimelleen muodostamassaan järjestössä. Hän on päättänyt tämän uskollisten palvelijain järjestön kautta ylläpitää tiettyä tasoa kaikille, jotka edustavat häntä. Jokainen, joka ei pidä yllä tätä tasoa tai joka alkaa vetää opetuslapsia perässään, täytyy paljastaa kaikkien niiden hyväksi, jotka saattaisivat olla taipuvaisia seuraamaan häntä. Tästä annettiin näyte Jumalan seurakunnassa Israelissa hänen omasta käskystään. (5. Moos. 17:7) Niiden joukossa kristillisessä seurakunnassa, joiden nimet on merkitty erityisesti Pysyvään Asiakirjaan, ovat Hymeneus, Aleksander, Hermogenes, Deemas ja Diotrefes. (1. Tim. 1:20; 2. Tim. 1:15; 2:17, 18; 4:10; 3. Joh. 9, 10) Nämä karkotettiin eli erotettiin seurakunnasta samoin kuin siveettömään käytökseen syypäätkin, ja Paavali kehotti, ettei seurakunta ”seurustelisi” sellaisten kanssa eikä ”söisikään semmoisen kanssa”. – 1. Kor. 5:5, 11, 13.

10. a) Miksi opettajilla on raskaampi vastuu? b) Miksi ja miten valmennettavien tulee oppia luottamaan itseensä? c) Minkä Pietari sanoi olevan etumme, kun meitä varoitetaan edeltäkäsin?

¹⁰ Jos tällainen varoitus on arvokas opiskeleville, kuinka paljon tärkeämpi se onkaan niille, jotka haluavat olla opettajia! (Jaak. 3:1) Toimitko sinä ahkerasti Jumalan sanan opettamisessa toisille? Jos toimit, niin sinulla ei ole ainoastaan iloista etua, vaan myös vakava vastuu. Muista alituisesti, että sinä olet tekemisissä ihmisten elämän kanssa. Se, mitä he oppivat, voi ratkaista elämän tai kuoleman saamisen. Jos heistä tulee Jumalan ”lampaita”, he ovat iankaikkiseen elämään johtavalla tiellä. Johdatko sinä heitä tällä tiellä? Sinä johdat, jos varoitat heitä turvaamasta ihmisiin. Toimi tunnollisesti ja väsymättä estääksesi heitä seuraamasta itseäsi. Opeta heitä kärsivällisesti ja ystävällisesti luottamaan ratkaisujaan tehdessään yhä enemmän itseensä, koska he tutkivat Jumalan sanaa. Sinä voit tehdä tämän harjaannuttamalla heitä ajattelemaan luettuja raamatunkohtia. Kun he soveltavat jonkin kohdan siinä julkaisussa olevaan kappaleeseen, mitä tutkit heidän kanssaan, niin se voi hyvinkin olla ensi askel siihen, että he soveltavat nämä raamatunpaikat elämässään kohtaamiinsa pulmiin. Tämän tulee olla eräs heidän oppimansa läksyn osa, koska Jumalan sanaa ei ole annettu meille vain tutustuaksemme Jumalan päätökseen tai tiedon antamiseksi meille siitä, mitä Jumala vaatii. Raamatun on tultava vaikuttavaksi voimaksi elämässämme, kun Jumalan henki tunkeutuu sydämeemme ja mieleemme ja ohjaa meitä käyttämään viisaasti Jumalan sanaa. Sinä voit Raamatun opettajana olla Jumalan hengen välikappale ja kehittää oppilaassa halua tuntea Jumalan henki ja antaa sen johtaa itseään Kristuksen eikä ihmisten esimerkin mukaan. Tällä tavalla ne, joita sinä opetat, tietävät, mitä vaaditaan ja odotetaan korkeitten moraalimittapuitten suhteen, ja he heräävät seuraamaan Kristusta. He vahvistuvat kaikkeen toimintaan, mikä voi olla heidän edessään ja mihin Jumalan henki heitä johtaa. Kun heitä on edeltävaroitettu, niin he voivat olla varuillaan niin kuin Pietari osoitti: ”Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne, ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.” – 2. Piet. 3:17, 18.

PAAVALIN JÄLJITTELIJÖITÄ

11. Mitä Paavali tarkoitti kirjoittaessaan filippiläisille: ”Tulkaa yhdessä minun jäljittelijöikseni”, ja mitkä hänen muut kirjoituksensa selittävät tämän seikan?

¹¹ Ehkä ihmettelet tämän huomioon ottaen, miksi Paavali sanoi Filippin kristityille: ”Tulkaa yhdessä minun jäljittelijöikseni, veljet.” (Fil. 3:17, Um) Apostoli ei kehottanut varmastikaan kristittyjä tulemaan seuraajikseen. Tämän olemme jo nähneet. Sinä et saa tosiaankaan lukea koko hänen neljästätoista kirjeestään mitään Paavalin ”opetuslapsista”. Korinttolaiskirjeessään hän ei jättänyt pienintäkään epäilystä tästä asiasta kirjoittaessaan: ”Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän edestänne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen?” (1. Kor. 1:13) Miten voimme sitten tulla Paavalin ”jäljittelijöiksi”? Ja mitä meidän on ”jäljiteltävä”? Ei suinkaan ihmistä. Jumala toivoo, ettei kukaan kristitty ”ole sen jäljittelijä, mikä on pahaa, vaan sen, mikä on hyvää”. (3. Joh. 11; Um) Paavali itse sanoi efesolaisille: ”Tulkaa sen tähden Jumalan jäljittelijöiksi, niin kuin rakkaat lapset.” (Ef. 5:1, Um) Hän kehotti edelleen juutalaiskristittyjä: ”Juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen.” (Hepr. 12:1, 2) Tässä samassa kirjeessä hän laajensi tätä kohtaa sanoen: ”Jotta . . . olisitte niiden jäljittelijöitä, jotka uskon ja kärsivällisyyden avulla perivät lupaukset.” ”Muistakaa niitä, jotka ottavat johdon teidän joukossanne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa, ja kun te tarkastelette, millaiseksi heidän käytöksensä muodostuu, jäljitelkää heidän uskoaan.” (Hepr. 6:12; 13:7; Um) Jäljitelkää mitä? Heidän uskoaan, kärsivällisyyttään, käytöstään niin pitkälle kuin se on sopusoinnussa Jumalan sanan ja Jeesuksen asettaman täydellisen esimerkin kanssa. (Ps. 119:105) Sitä Paavali kehottaa meitä tekemään. Mutta jos kristitty kadottaa uskonsa, ei kestä ja käyttäytyy väärin, niin mitä jäljiteltävää hänelle jää? Ei mitään.

12. Miksi on tyhmää seurata erotettua henkilöä kapinalliseen menettelyyn?

¹² Tämä on kristittyjen Jumalan järjestössä omaksuma uskollinen vaellus. He eivät voi eivätkä tahdo suosia väärintekoa. (1. Kor. 5:6, 7) Jos siis joku, johon olet luottanut menneinä aikoina, menettää uskonsa ja hänet erotetaan, niin miksi seuraisit häntä kapinallisuuteen? Sinusta saattaa tuntua, että toimenpide, johon on ryhdytty, on epäoikeudenmukainen, liian ankara. Mutta onko se syy, minkä vuoksi pitäisi jättää Jumalan seurakunta? Vaikka ajattelisitkin tämän nimenomaisen teon olevan väärä, niin entä kaikki se hyvä, mitä olet saanut seurakunnan jäseniltä? Haluaisitko jättää kaiken itsellesi tehdyn hyvän sen takia, mitä pidät vähän pahana? Mitä odotat saavasi jälleen vanhasta asiainjärjestelmästä takaisin? Onko siellä mitään, mitä Jumala varjelee pysymään? Me emme totisesti halua jäljitellä niitä, jotka kääntyvät pois tuhoon.

LASTESI VAHVISTAMINEN

13. Miten vanhemmat voivat tarkkailla lastensa uskon määrää, ja miten he voivat antaa näille oikean esimerkin?

¹³ Vahvistatteko te, jotka olette vanhempia, lapsianne heidän tulevaan toimintaansa? Kuinka suuri usko heillä on? Tiedättekö te? Miten he tosiaan suhtautuvat Jumalan sanan tutkimiseen? Ovatko he innokkaita, ottavatko he johdon ja kehottavat teitä jakelemaan näitä hyviä asioita, mitkä te tunnette heidän kanssaan? Vai onko heitä alituisesti kehotettava lähtemään kanssanne, kun lähdette toisten seuraan Valtakunnansaliin? Kun lapsenne käyvät kokouksissa, niin kuuntelevatko he todella? Voivatko he kertoa teille jälkeenpäin ainakin yhden oppimansa asian kustakin kokouksesta? Oletteko vakavasti kehottaneet heitä kiinnittämään huomiota huolellisella tarkkaavaisuudella saamaansa tietoon ja käyttämään sitä? Annatteko heille toimeliaan esimerkin kokouksissa esittämillänne vastauksilla, sellaisen esimerkin, minkä he voivat nähdä ja kuulla uskon tekona, ja mitä he voivat jäljitellä? Jäljittelevätkö teidän lapsenne teidän uskoanne? Vai jäljittelevätkö he leikkitovereitaan? Kertaavatko he sitä, mitä te kerrotte heille Jumalan sanasta, vai lörpöttelevätkö he alituisesti muista asioista, viimeisistä elokuva- tai televisio-ohjelmista, mitkä he ovat nähneet, tai viimeisestä iskelmästä tai tanssihullutuksesta? Ketä lapsenne tosiaan seuraavat? Ovatko he Kristuksen jäljittelijöitä niin kuin te, vai seuraavatko he jotakuta, joka ei ole elämän tiellä?

14. Miten vanhemmat voivat toimia vastapainoksi niille vaikutuksille, joille heidän lapsensa joutuvat välttämättä alttiiksi niinä tunteina, mitkä he ovat maailmallisten toverien seurassa, ja miksi tämä on niin tärkeätä?

¹⁴ Teidän lastenne elämä on teidän käsissänne. Te olette alituisesti heidän kanssaan, vai oletteko te? Teidän lastenne täytyy tosin kehittää oma elintapansa, heidän täytyy mennä kouluun ja joutua toisten ikäistensä seuraan, joilla on voimakas vetovoima heihin. Mutta tunnit, jotka heidän täytyy olla poissa luotanne, ovat vähälukuisemmat kuin ne tunnit, jotka heillä on käyttää teidän kanssanne. Käyttäkää nämä toiset tunnit viisaasti. Muistakaa Jumalan kansalleen Israelille antamaa kehotusta: ”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.” (5. Moos. 6:6, 7) Ei riitä siis vain, että vaaditte lapsianne pysymään kotona koko ajan kanssanne. Jollette täytä sitä aikaa jollakin arvokkaalla ja mieluisella toiminnalla, he eivät ole suostuvaisia. He voivat jopa harmistua heille asettamiinne vaatimuksiin. Mutta jos he alkavat saada sitä iloa ja niitä siunauksia, mitkä tulevat Jumalalle suoritetusta uskollisesta palveluksesta, niin Jumalan henki täyttää heidän pienen mielensä ja sydämensä, ja teidän uskostanne tulee heidän uskonsa täysin omistusoikeuksin. Jos haluatte lastenne tulevan todella niin vahvistuneiksi, etteivät he ”rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois” siitä lujuudesta, minkä olette istuttaneet heihin, niin heillekin täytyy vakavasti opettaa tätä tietoa ”edeltäpäin”, jotta he voisivat olla varuillaan. – 2. Piet. 3:17, 18.

15. Mitä etua lapselle on siitä, että hän tietää tulevansa olemaan erilainen kristittynä, ja mikä Paavalin roomalaisille antama kehotus hänen tulee pitää mielessään?

¹⁵ Kristityt ovat erilaisia. Jos lapsesi on kristitty ja jos hänen tulee säilyttää asemansa, niin hänen täytyy tietää, että hän tulee olemaan erilainen kuin ne, joiden kanssa hänen täytyy olla yhteydessä. Mutta hänen täytyy tietää, miksi hän on erilainen, ja hänet täytyy saada ymmärtämään täysin, mikä hyöty hänellä on erilaisuudestaan. Hänen täytyy tietää, että jos hän on maailman kaltainen, niin häntä kohdellaan kuin maailmaa. (1. Moos. 34:1, 2) Hän saa kärsiä heidän onnettomuuksiaan, sydänsurujaan, pettymyksiään, heidän iankaikkisen elämän menetyksensä. Kristittynä hän taas voi olla mielessään vapaa epävarmuudesta tulevaisuuteen, kutsumukseensa ja lopulliseen menestykseensä nähden elämässä. Hän on jo nyt menestyvä ja esimerkkinä tovereilleen. Lapsilla voi olla voimakas vaikutus toisiinsa hyväksi tai pahaksi. Jos lapsesi tutkii alituisesti kanssasi nyt, niin pane hänet itsensä lukemaan tämä raamatunkohta: ”Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.” (Room. 12:21) Tiedättekö te, lapset, mitä se merkitsee? Te voitte ”ryhtyä ankaraan taisteluun uskon puolesta”, ei sellaisina, ”jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan [sellaisina], jotka uskovat sielunsa pelastukseksi”. Ettekä vain oman sielunne, vaan myös niiden elämän pelastukseksi, jotka noudattavat esimerkkiänne ja jäljittelevät uskoanne. – Juud. 3, Um; Hepr. 10:39; 1. Tim. 4:16.

16. Mikä kaksipuolinen vastuu kaikilla tosi kristityillä on?

¹⁶ Lapset ja aikuiset, meillä on kristittyinä kaksipuolinen vastuu. Ollaksemme vahvistuneita kaikkiin koettelemuksiin tai palvelusetuihin, jotka ovat edessämme, meidän ei ole lujitettava ainoastaan omaa uskoamme, vaan meidän täytyy myös kyetä rakentamaan luja usko toisissa. Me emme saa seurata ihmisiä emmekä koettaa saada ihmisiä seuraamaan itseämme. Meidän tekojemme täytyy olla uskon tekoja, jotka ovat jäljittelemisen arvoisia eivätkä kompastuksen aiheita. Meidän täytyy tulla hyviksi esimerkeiksi ”puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa”. (1. Tim. 4:12) Jeesuksen Kristuksen ollessa oppaamme ja mallimme me voimme tuntea koko sydämestämme vastakaikua Paavalin kolossalaisille antamaa neuvoa kohtaan: ”Kaikki, mitä teette, se tehkää [koko] sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, . . . [palvelkaa] Herraa Kristusta.” – Kol. 3:23, 24.