Usko – siirtääkö se todella ”vuoria”?
MITEN voimakas usko oikeastaan on? Jeesus Kristus sanoi satoja vuosia sitten: ”Jos teillä on uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te sanotte tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyy, eikä mikään ole teille mahdotonta.” – Matt. 17:20.
Hän osoitti sellaisen uskon olevan niin voimakas, ettei mikään vuorenkaltainen vastus voisi estää ihmistä palvomasta Jumalaa. Mutta onko se realistista? Ovatko Jeesuksen sanat vain ’kauniilta kuulostavaa filosofiaa’? Onko olemassa varmoja todisteita siitä, että joillakuilla on uskoa, joka voi ’siirtää vuoria’?
Pyydämme sinua miettimään seuraavia kokemuksia. Ne ovat kaikki syksyllä ja talvella 1978 pidetyn yhdeksän ”Voittoisan uskon” kansainvälisen konventin yhteydessä sattuneita tositapauksia. Nämä Kaukoidässä ja Eteläisen Tyynenmeren alueella pidetyt konventit ovat tärkeitä kohokohtia Jehovan todistajien palvonnassa. Ajattele joitakin niistä suunnattomista ”vuorista”, joiden kanssa niissä läsnä olleet joutuivat vastatusten.
Taloudellisia ongelmia
Alueilla, joissa konventit pidettiin, tavallisten ihmisten keskuudessa on paljon köyhyyttä. Joissakin tapauksissa monien osanottajien oli matkustettava satoja kilometrejä päästäkseen lähimpään konventtiin. Mistä he saivat rahaa rautatie- ja laivamaksujen maksamiseen?
Burmassa oli liikuttavaa kuulla kokemuksia siitä, miten jotkut myivät suurimman osan riisivarastostaan ja miten monet muut myivät arvokasta omaisuuttaan, kuten joissakin tapauksissa ainoan lehmänsä, välttämättömän rahan hankkimiseksi. Joistakuista lukijoista se ei ehkä tunnu paljolta, mutta heille se merkitsi aineellisen turvallisuuden menetystä talvikaudeksi. He luottivat siihen, että Luoja siunaisi heitä, kun he itse ponnistelisivat uutterasti huolehtiakseen tulevista tarpeistaan.
Uudessa-Kaledoniassa muuan kristitty nainen oli saanut äskettäin tapahtuneen miehensä kuoleman johdosta hallitukselta huomattavan määrän rahaa, ja hän käytti osan siitä ollakseen läsnä konventissa. Hänen käyttämänsä osa edusti kolmen vuoden tuloja, mutta hän oli onnellinen ponnistellessaan tällaisella erikoisella tavalla kahden lapsensa kanssa.
Bangkokissa Thaimaassa läsnäolijoiden joukossa oli seitsemän nuorta lihallista veljeä ja sisarta, jotka maksoivat noin 1100 kilometriä pitkän matkansa. Saadakseen rahaa kaksi tyttöä korjasi talteen pienet raakakumin rippeet siellä, missä he olivat työssä, ja lopulta he myivät ne, samoin kuin he valmistivat ja myivät yksinkertaisia rannerenkaita. Näin he tekivät runsaan vuoden huolimatta siitä, että heidän vastustava äitinsä yritti estää heitä osallistumasta konventtiin.
Päättäväistä uskoa vaadittiin lukuisissa tapauksissa, joissa työnantajat kieltäytyivät antamasta osanottajille lomaa työstään. Monet tekivät vaikean päätöksen olla läsnä konventissa välittämättä seurauksista. Tästä tuli silmiinpistävä kiistakysymys Australiassa, jossa konventit oli ajoitettu joulukuuksi, jolloin maailmassa loppuvuoden kauppatoiminta olisi huipussaan. Kuitenkin todistajat kokonaisuudessaan toimivat uskossa ja olivat läsnä erinomaisissa konventeissa. Heidän joukossaan oli muuan todistaja, joka erotettiin työstä siksi, että hän otti osaa konventtiin. Hän rukoili ja jätti hakemuksen uudesta työpaikasta. Mikä oli tulos? Häntä pyydettiin aloittamaan työ 18. joulukuuta, kolme päivää Sydneyssä pidetyn konventin päättymisen jälkeen!
Terveysongelmia
Rampauttava tauti voi näyttää ihmisestä suurelta vuorelta, joka estää häntä pääsemästä konventtiin. Erityisesti tämä pitäisi paikkansa eräästä australialaisesta todistajasta, joka kuvailee itseään ”kuolleeksi kaulasta alaspäin”. Kuitenkin tämä mies, jonka molemmat kädet ja jalat olivat halvautuneet, toimi uskossa ja vetosi sairaalaan, jossa häntä hoidettiin. Tehtiin erikoisjärjestelyjä hänen ja hänen kahden lapsensa lennättämiseksi konventtiin, jossa hänen esimerkkinsä kosketti monien sydäntä.
Kahdentuhannen kilometrin uneton matka täpötäydessä junassa olisi melkoinen koettelemus jopa hyvän terveyden omaavalle nuorelle miehelle. Muuan Intiassa pidetyn konventin osanottajista, 78-vuotias mies (katso kuvaa), matkusti istuen kovalla puupenkillä junassa neljä päivää ja kolme yötä päästäkseen konventtiin! Ei hänen ikänsä eikä hänen horjuva terveytensä pidätellyt häntä!
Thaimaassa erään hyvin köyhän lesken vanhempi poika on raajarikko, joka voi liikkua ainoastaan konttaamalla. Viime vuonna hänestä tuli Jehovan todistaja. Mutta miten hän aikoi päästä konventtiin? Hän rupesi kertomaan uudesta uskostaan äidilleen ja nuoremmalle veljelleen. He suhtautuivat suopeasti ja molemmat auttoivat häntä konventtiin ja olivat hänen seurassaan siellä (katso kuvaa). Hänen veljensä oli yksi niistä 21:stä, jotka kastettiin siellä. Todellakin, näennäisistä ”vuorista” vakavien ruumiillisten vammojen muodossa selviydyttiin voittoisasti.
Luonnonmullistukset ja ihmisten aikaansaamat mullistukset
Useita viikkoja ennen Bombayssa Intiassa pidettyä konventtia maa oli ankarien tulvien kyllästämä, joiden jäljiltä jäi tuhansia kuolleita ja miljoonia kodittomia. Satakunta todistajaa valmistautui lähtemään Kalkuttasta 2100 kilometrin päässä sijaitsevaan konventtikaupunkiin. 80 prosenttia Kalkuttasta oli veden alla. Muuan veli kuvaili olojaan seuraavasti:
”Vesi alkoi vähitellen laskea, mutta meillä ei ollut ruokaa, ei paloöljyä eikä ruoanlaitossa tarvittavaa polttoainetta, ja tilannetta pahensi se, että maanjäristyksen pelko aiheutti pakokauhun likomärillä törkyisillä kaduilla.
”Vaimoni ei pysty kävelemään niveltulehduksen vuoksi. Hän sanoi epätoivoisena: ’Miten voimme ajatella konventtiin menemistä näissä olosuhteissa kolmen lapsen kanssa?’ Rukoiltuani ja harkittuani vastasin: ’Jos emme nyt kestä tällaisia rasituksia, miten me läpäisemme suuren ahdistuksen?’ Niinpä meidän onnistui päästä asemalle noustaksemme junaan, joka veisi meidät Bombayhyn konventtiin.”
Tämä perhe ja muut kohtasivat rohkeasti vaaralliset olosuhteet matkalla rautatieasemalle vain havaitakseen, että kaikki junavuorot oli peruutettu! Tulvavedet olivat vaurioittaneet raiteita. Jotkut katselijat ivasivat: ”Kenties rautatiet antaa juuri teitä varten erikoisjunan!” Kaikki tuntui turhalta.
Useita tunteja myöhemmin ilmoitettiin, että Bombaysta lähetettäisiin koejuna tarkastamaan raiteiden kuntoa. Pian hämmästyneet todistajat huomasivat olevansa matkalla konventtiin!
36 tunnin uuvuttavan matkan jälkeen he liittyivät onnellisina toisiin konventtivieraisiin Bombayssa ja saapuivat konventtipaikalle. Se oli lukossa! He kuulivat karvaan uutisen, jonka mukaan siellä ei ehkä voitaisi pitää konventtia. Aikaa oli vain muutama tunti ensimmäisen aikataulun mukaisen ohjelmajakson alkuun.
Ihmistekoinen mullistus, huoltotyöntekijöiden lakko, oli sulkenut kaikki tilat. Kiihkeitä rukouksia ja anomuksia kohosi ylös konventtilaisilta. Todistajat kävivät viime hetkellä tapaamassa henkilökohtaisesti ammattiliiton johtajaa. Keskustelussa tähdennettiin sitä, että nämä olivat rauhaa rakastavia ihmisiä, jotka halusivat käyttää hallia pelkästään uskonnollisista syistä.
Tunnin pituisen kireän keskustelun jälkeen harvoin julkisuudessa esiintyvä ammattiliiton johtaja meni hallille ja antoi lakkolaisille määräykset siitä, että todistajat saavat käyttää rakennusta häiriöttä. Siitä tuli pian suurin Intiassa koskaan pidetty Jehovan todistajien konventti!
Vaino
Väärinymmärryksen ja syvälle juurtuneiden tunteiden vuoksi uskonnollinen vaino voi näyttää suurelta ”vuorelta” erityisesti niiden kohdalla, jotka tutkivat Raamattua tullakseen todistajiksi.
Tämä piti varmasti paikkansa eräästä australialaisesta pariskunnasta, jota vaimon isä käski olemaan enää keskustelematta todistajien kanssa. Tuossa perheessä voimakkaat patriarkaaliset tavat antavat isälle suuren vallan. Antaakseen pontta vaatimuksilleen hän potkaisi kuudetta kuukautta raskaana olevaa tytärtään vatsaan ja ruhjoi nyrkillään tämän nenän!
Estikö tämä nuorta paria olemasta läsnä konventissa? Ei lainkaan! Todellisuudessa heidän päättäväisyytensä teki niin suuren vaikutuksen isään, että hän heltyi ja jopa hoiti heidän vastasyntynyttä lastaan, samalla kun pariskunta nautti konventista kolmivuotiaan poikansa kanssa!
Fidžin konventissa kaikki 25 kasteelle aikovaa olivat valmistautumassa kasteelle. Äkkiä yhden kasteelle aikovan aviomies saapui ja tarttui vaimoonsa, löi häntä ja raahasi hänet autoonsa. Sitten hän vei hänet puolentoista kilometrin päähän ja käski hänen mennä kotiin, sillä aikaa kun hän itse menisi työhön. Palasiko vaimo kotiin? Ei, vaan hän juoksi takaisin konventtialueelle kastettavaksi juuri ajoissa muun ryhmän kanssa!
Ovatko nämä yksittäisiä tapauksia? Tuskinpa! Monissa niistä maista, joissa konventteja pidettiin, uskonnollinen vihamielisyys hyökyy rajusti. Kristityt ovat halveksittu vähemmistö. Kun jostakusta tulee Jehovan todistaja, yhteisö painostaa voimakkaasti. Kuitenkin sadat kohtasivat rohkeasti sellaisen vastustuksen, ja kokoontuneissa joukoissa oli jopa aiempia hinduja ja buddhalaisia.
Rodullinen ja kansallinen ennakkoluulo
Rotu- ja kulttuuriennakkoluulot ovat yleisiä nykyisessä maailmassa. Esimerkiksi eräs Englannissa äskettäin tehty mielipidetutkimus antoi ymmärtää, että joka toinen britti on huolissaan rotusuhteista ja sitä mieltä, että hallituksen ”pitäisi maksaa siirtolaisille, jotta nämä palaisivat omiin maihinsa, kuten esimerkiksi Pakistaniin, Jamaikaan, Intiaan, Keniaan ja muihin Englannin entisiin alusmaihin”. Useimmista uskonnoista ei ole ollut paljon apua tässä tilanteessa, sillä eräässä kanadalaisessa tutkimuksessa todettiin, että 65 prosenttia baptisteista, luterilaisista ja presbyteereistä on joko hiukan tai voimakkaasti rotusyrjintää harjoittavia. Osoittautuisivatko tällaiset ennakkoluulot vuorenkaltaisiksi esteiksi, kun erilaisen rodullisen ja kulttuuritaustan omaavia vieraita olisi läsnä näissä kansainvälisissä konventeissa?
Sadat Isosta-Britanniasta, Yhdysvalloista, Kanadasta, Saksasta, Ruotsista, Sveitsistä, Venezuelasta ja muista maista saapuneet olivat läsnä näissä Kaukoidässä ja Eteläisen Tyynenmeren alueella pidetyissä konventeissa. Mutta miten suuri olikaan vastakohtaisuus! Minkäänlaista rotukiihkoa ei ilmennyt heissä sen enempää kuin heidän isännissäänkään. Tavallisesti ulkomaalaisia vieraita oli odottamassa lämmin vastaanotto lentokentällä. Fidžitodistajat ottivat heidät vastaan tyypillisellä tavalla. Eräässä selonteossa sanotaan:
”Lähtiessään tullista konventtivieraat hämmästyivät nähdessään valtavan julisteen, jossa heidät toivotettiin tervetulleiksi, ja odottamassa olleiden hymyilevien fidživeljien seppelöivän heidät tuoksuvilla jasmiinileillä. Se oli sykähdyttävä muistutin apostoli Pietarin sanoista, kun hän puhui ’veljesseurastamme maailmassa’. (1. Piet. 5:9) Tällainen lämmin rakkauden side ihmisten taholta, jotka eivät tunteneet heitä henkilökohtaisesti, vaan ainoastaan uskon välityksellä, tullaan muistamaan kauan.”
Pian vieraat liittyivät täysin mukaan sydämellisten isäntiensä tapoihin. Monet vieraista olivat onnellisia asuessaan todistajatovereitten vaatimattomissa kodeissa, sen sijaan että he olisivat asuneet mukavammissa hotelleissa. Heihin kuului joitakuita Jehovan todistajien New Yorkissa sijaitsevasta maailmankeskuksesta saapuneita.
Uudessa-Kaledoniassa ihmiset olivat ällistyneitä nähdessään eri rotuihin kuuluvien todistajien työskentelevän yhdessä. Muuan konventtipaikan lähellä asunut nainen otti lämpimästi vastaan kaksi todistajaa, jotka kävivät hänen kodissaan, ja sanoi: ”Oletteko Jehovan todistajia? Siinä tapauksessa otan mielelläni kirjasenne! Tiedättekö, että asuntoni on niin lähellä, että voin nähdä ja kuulla kaiken konventtiohjelman? Niin monet kansallisuudet tekivät minuun erittäin syvän vaikutuksen!”
Yksi Jehovan todistajien hallitsevan elimen jäsenistä kävi Burmassa, jossa vaatimattomat ihmiset ovat sitä mieltä, että länsimaalaiset ylenkatsovat heidän kulttuuriaan ja pukeutumistapaansa. Burmalaisten iloksi hänen yllään oli paikallinen longi eli hame, joka oli annettu hänelle. Hän jopa piti puheitaan tämä ’hame’ yllään. Rotu- ja kulttuurieroavuudet olisivat voineet olla jakava ”vuori”, mutta aito usko poisti sen.
Mikä loi sellaisen uskon?
Olemme vain hyvin pintapuolisesti voineet käsitellä niitä monia henkilökohtaisia esimerkkejä, joissa usko poisti suuren esteen. Mutta miten sellainen usko kehittyi? Erään konventtilaisen kokemus valaisee tätä seuraavasti:
Thaimaassa eräs mies oli juoppo ja lisäksi hän hävitti rahansa uhkapelissä. Hän pieksi säännöllisesti vaimoaan ja lapsiaan. Puoli vuotta ennen konventtia hän ja hänen vaimonsa alkoivat tutkia Raamattua todistajien kanssa.
Hän alkoi heti soveltaa Raamatun periaatteita ja lopetti huonot tapansa. Hänestä tuli ahkera työntekijä ja hänen onnistui säästää niin paljon rahaa, että hän itse, hänen vaimonsa ja kuusi muuta perheen jäsentä pääsivät konventtiin. Se, että juoposta uhkapelurista tuli uuttera työntekijä ainoastaan puolessa vuodessa, on kaikki Raamatun ansiota!
Samaa korostettiin Fidžissä, jossa englantia puhuvia vieraita varten oli erikoisohjelma. Puheenjohtaja, paikallinen fidži, ajatteli monien fidžitodistajien aiempaa käytöstä ja sanoi: ”Me olimme pääkallonmetsästäjiä ja ihmissyöjiä.” Sitten hän dramaattisesti nosti Raamatun ja jatkoi: ”Jos tämä kirja ei olisi ollut sitä vastaan, te vieraat olisitte luultavasti keittopadassamme!”
Niin, Raamattu on tosi uskon lähde. Se voi luoda ihmisissä aitoa rakkautta vanhurskaisiin periaatteisiin. Tämän kirjan mukaan usko voidaan rakentaa myös sellaiseksi, että sen voima riittää ’vuorien siirtämiseen’.
[Taulukko s. 22]
LÄSNÄOLIJA- PAIKALLISIA
KAUPUNKI HUIPPU TODISTAJIA
Bangkok, Thaimaa 1026 720
Sydney, Australia 27808
27864
Perth, Australia 9043
Bombay, Intia 4456 4506
Mba, Fidži 2282 610
Nouméa, Uusi-Kaledonia 816 372
Papeete, Tahiti 985 437
Auckland, Uusi-Seelanti 12328 6520
Rangoon, Burma 901 884
––––––– –––––––
YHTEENSÄ 59645 41913
[Kartta s. 22]
(Ks. painettu julkaisu)
INTIA
Bombay
BURMA
Rangoon
THAIMAA
Bangkok
AUSTRALIA
Perth
Sydney
UUSI-SEELANTI
Auckland
UUSI-KALEDONIA
Nouméa
FIDŽI
Mba
TAHITI
Papeete
[Kuva s. 24]
78-vuotias Intian konventin osanottaja
Rampa thaimaalainen konventtivieras äitinsä ja veljensä kanssa
[Kuva s. 25]
Konventin osanottaja julistaa sanomaa buddhalaiselle munkille, vaikka Bangkokissa kadut tulvivat
[Kuva s. 26]
Eri rotuihin kuuluvat konventtivieraat kokoontuneina yhteen aidossa rakkaudessa