Lukijain kysymyksiä
● Tiesikö Jeesus lapsuudessaan, että hän oli tuleva Messias, ja ymmärsikö hän olleensa olemassa aikaisemmin henkiluomuksena, Logoksena? – C. R., Pennsylvania.
”Hänelle ilmestyi unessa [Jehova] enkeli, joka sanoi: ’Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä’.” (Matt. 1:20, 21) Joosef tiesi tästä, että Jeesus oli Jumalan Poika ja määrätty pelastavaksi välikappaleeksi.
Enkeli Gabriel sanoi Marialle: ”Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja [Jehova] Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman. . . . Pyhä henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.” (Luuk. 1:30–35) Mariakin tiesi siis, että Jeesus oli Jumalan Poika ja että hän oli oleva myös luvattu Messias ja hallitseva kuninkaana iankaikkista valtakuntaa, vaikka Maria muiden juutalaisten tavoin luulikin tämän valtakunnan olevan maallinen.
Elisabet, Johannes Kastajan äiti, tiesi Jeesuksen olevan Herra tervehtiessään Mariaa henkeytettynä: ”Kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni?” (Luuk. 1:41–43) Sakarja, Johannes Kastajan isä, oli myös tietoinen siitä, että oli varattu Pelastaja ja että hänen poikansa Johannes oli valmistava tien Hänen eteensä. (Luuk. 1:67–79) Jeesuksen syntyessä tiesi joukko paimenia hänen olevan tuleva Messias, Kristus, Herra, sillä Jehovan enkeli sanoi heille: ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra.” (Luuk. 2:8–20) Eräs Simeon oli saanut Jumalalta lupauksen, ”ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun”, ja kun hän näki nuoren lapsen Jeesuksen temppelissä, niin hän kiitti lupauksen täyttymisestä ja sanoi: ”Minun silmäni ovat nähneet sinun [pelastusvälikappaleesi].” (Luuk. 2:25–32) Temppelissä oli myöskin Hanna, eräs naisprofeetta, joka tunnusti Jeesus-lapsen tulevaksi Vapauttajaksi. – Luuk. 2:36–38.
Nämä tärkeät seikat tehtiin epäilemättä tunnetuiksi Jeesus-nuorukaiselle, ja saattaa olla, että hänen mielessään oli hänen erikoissuhteensa ja velvollisuutensa Jehovaa kohtaan, kun hän sanoi kaksitoistavuotiaana maallisille vanhemmilleen: ”Ettekö tienneet, että minun pitää olla Isäni huoneessa?” (Luuk. 2:49, Um) Johannes Kastajakin näytti olleen tietoinen näistä asioista, minkä ilmaisee hänen epäröintinsä Jeesuksen kastamisen suhteen sillä perusteella, että Jeesus oli paljon hänen yläpuolellaan. (Matt. 3:11–15) Ei näytä siis olevan epäilystäkään siitä, että Jeesus tiesi lapsuudessaan olevansa luvattu Messias. Mutta hän ajatteli hyvin luultavasti olevansa maallisen teokraattisen valtakunnan Messias. Juutalaiset ymmärsivät siihen aikaan Messiaan hallinnon tällä tavalla.
Kun Jeesus läheni kolmattakymmenettä ikävuottaan ja kun hänen tietonsa ennustuksista lisääntyi, niin hän voi saada vähitellen hämärän käsityksen siitä, että Messiaana oleminen merkitsi enemmän kuin sitä, mutta on luultavaa, että hän käsitti vasta kasteella ollessaan ja pyhän hengen laskeutuessa hänen päälleen, että hän oli saava taivaallisen valtakunnan ja että hän oli ollut aikaisemmin olemassa Logoksena. Luonnollinen ihminen Jeesus ei ymmärtänyt näitä hengen asioita, mutta kun hän sai hengen, niin se paljasti ne hänelle. ”Taivaat aukenivat” hänelle, ja hän oivalsi taivaallisia asioita. (Matt. 3:16, 17) Johannes Kastaja tiesi otaksuttavasti Jeesuksen olemassaolosta ennen hänen ihmiseksi tuloaan, kun hän sanoi: ”Se, joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä.” Koska Jeesus ei ollut olemassa ihmisluomuksena ennen Johannesta, niin hänen on täytynyt tarkoittaa Jeesuksen olemassaoloa ennen hänen ihmiseksituloaan. Mutta mikään ei ilmaise Johanneksen sanoneen näin ennen Jeesuksen kastamista; hän sanoi sen luultavasti sen jälkeen, otaksuttavasti siihen aikaan, jolloin hän sanoi voidellusta Jeesuksesta: ”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä”, koska näiden kahden lausunnon välillä on ajatusyhteys. – Joh. 1:15; 3:30.
Jeesus tiesi voitelunsa jälkeen täsmälleen olleensa olemassa ennen henkiluomuksena, ja hän todisti sen. Hän sanoi Johanneksen 8:58:nnessa: ”Ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut.” Jeesus sanoi juuri kuolemansa edellä: ”Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan.” (Joh. 17:5) Jeesus tiesi siis hengestä sikiämisensä avulla aikaisemmasta olemassaolostaan henkiluomuksena, mutta hänen opetuslapsensa hämmästyivät usein sellaisten viittausten tähden eivätkä käsittäneet sellaisia hengellisiä asioita, ennenkuin pyhä henki oli valaissut samoin heidänkin mielensä helluntaina. Koska siis näyttää siltä, että tällainen ymmärtämys tuli pyhän hengen kautta, niin Jeesus ei tiennyt olleensa olemassa ennen ihmiseksi tuloaan, ennenkuin hänet voideltiin Jordanin virralla, vaikka hän ymmärsikin jo lapsuudessaan, että hän oli oleva luvattu Messias.
● Kesäkuun 15. p:n Vartiotornissa 1951 sanottiin sivulla 183: ”Haureelliset ovat naimattomia ihmisiä, jotka harjoittavat siveettömyyttä. Avionrikkojat ovat naineita ihmisiä, joilla on tahallisia sukupuolisuhteita sellaisten toiseen sukupuoleen kuuluvien kanssa, jotka eivät ole heidän laillisia aviopuolisoitaan.” Matteuksen 19:9 viittaa kuitenkin naineen naisen epäsiveellisyyteen haureutena. Miksi? – E. W., Texas.
Ero tehdään laillisesti ja yleensä näiden kahden sanan välillä siten, kuin Vartiotorni esittää sen, vaikka haureutta käytetään toisinaan laajemmassa merkityksessä käsittämään kaikki epäsiveellisyys. Websterin lyhentämätön sanakirja vuodelta 1950 määrittelee haureuden näin: ”Naimattoman henkilön laiton sukupuoliyhteys; tällaisen laittoman sukupuoliyhteyden harjoittaminen miehen ja naisen välillä, mikä ei merkitse lain kannalta aviorikosta (mitä katso). Haureutta käytetään toisinaan, erityisesti Raamatussa, merkitsemään kaikkea muuta sukupuolista yhteyttä kuin miehen ja vaimon tai jalkavaimon keskistä; mutta se erotetaan tavallisesti aviorikoksesta ja toisinaan sukurutsauksesta.” Katso seuraavia raamatunpaikkoja: Matteus 15:19; Markus 7:21, 22; 1. Korinttolaisille 6:9; Galatalaisille 5:19; Heprealaisille 13:4. Sama sanakirja sanoo ”Aviorikoksesta”: Naineen henkilön sukupuolinen uskottomuus; naineen miehen vapaaehtoinen sukupuoliyhteys jonkun muun kuin vaimonsa kanssa tai naineen vaimon yhteys johonkuhun muuhun kuin mieheensä.”
● Miksi Jehova valitsi Israelin ensimmäisen ihmiskuninkaan Benjaminin suvusta ja esitti hänelle sen toivon, että kuninkuus pysyisi hänen huoneessaan ikuisesti, kun aikaisempi ennustus oli maininnut Juudan siksi sukukunnaksi, mistä kuninkaitten piti tulla? – R. G., Kuuba.
Leea joutui ensiksi naimisiin ja synnyttämään lapsia Jaakobille, mutta se johtui vain Jaakobille tehdystä petoksesta. Hän rakasti Raakelia ja oli sopinut hänestä, ja esikoisoikeuden piti joutua sentähden Raakelin jälkeläisille, vaikka Jaakobin Leeasta saama jälkeläinen olikin vanhempi. (1. Moos. 29:18–28) Saara oli Aabrahamin rakastama vaimo, ja esikoisoikeus joutui hänen jälkeläiselleen Iisakille, vaikka Aabrahamin Haagarista saama poika Ismael olikin vanhempi. Samoin kävi Raakelin jälkeläiselle Joosefille. Mutta Joosefista ei tullut kumminkaan suvun päämiestä Israelissa, vaan hänen pojistaan Manassesta ja Efraimista. Manasse oli vanhempi, mutta Jumalan ohjauksesta joutui parempi siunaus Efraimille. Jehova sanoi hänestä: ”Efraim on minun esikoiseni.” (1. Moos. 48:8–20; Jer. 31:9) Mutta Efraimin sukukunta erottautui myöhemmin tästä suositusta asemasta monilla laiminlyönneillään, ja psalminkirjoittaja kertoo Jehovan teosta: ”Hän hylkäsi myös Efraimin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa, vaan valitsi Juudan sukukunnan.” – Ps. 78:9, 67, 68.
Kun Joosef poistettiin Efraimin laiminlyönnin takia, niin Raakelin toisen jälkeläisen, Benjaminin, piti saada tilaisuutensa. Tämä tilaisuus tulikin, kun Saul voideltiin kuninkaaksi, sillä Saul oli benjaminilainen. 1. Samuelin kirjan 13:13:nnessa puhutaan siitä mahdollisuudesta, että Saulin valtakunta olisi vahvistettu iäksi, mutta meidän täytyy muistaa, että se heprealaisen sana, mikä on tässä käännetty ”ikuisiksi ajoiksi”, on oolaam. Kuten edellisissä Vartiotorneissa ja kirjassa ”Olkoon Jumala totinen” on osoitettu, niin tämä heprealainen sana merkitsee kätkettyä tai epämääräistä ajanjaksoa, mutta ei ehdottomasti iäti kestävää. Jehova Jumala tiesi tosin ennakolta, ettei valtakunta pysyisi Benjaminin huoneella, mutta Saulin oma julkea ja uskoton menettely aiheutti sen, että hän menetti kuninkuuden huonekunnaltaan ja suvultaan. Pelkästään se, että Jehova käytti ennaltatietämisvoimaansa, ei todellisuudessa pakottanut Saulia toimimaan nuhdeltavasti. Saul menetteli omasta tahdostaan Jehova Jumalan nimenomaisia käskyjä vastaan ollen täysin vastuussa näistä rikkomuksista tietoisena synneistään.
Kun suositun Raakelin jälkeläisillä oli ollut tilaisuutensa, niin Leean vanhemmat pojat olisivat olleet vuorossa päästä kuninkuuden siunauksiin. Juudan edellä olivat Ruuben, Simeon ja Leevi. Nämä kaikki kolme joutuivat syrjään niiden tapahtumien kautta, mitkä Jaakob kertoo siunatessaan poikiaan. (1. Moos. 49:3–7) Leeviläiset toimivat lisäksi myöhemmin huomattavan uskollisesti, ja heidät palkittiin antamalla heille pappeuden siunaukset. Se esti kenenkään heistä tulemasta kuninkaaksi. Juuda oli näin ollen nyt seuraava ehdokas, ja 1. Mooseksen kirjan 49:8–12 oleva ennustus osoittaa, että hän olisi menestyksellinen kuninkuuden saamisessa ja olisi sen Kuninkaan ihmisesi-isä joka oli hallitseva ikuisesti, nimittäin Kristuksen Jeesuksen. Jehova ei ollut luonnollisestikaan kaikessa tässä velvollinen mukautumaan yleiseen tapaan, mikä koski esikoisia ja esikoisoikeuksia. Hän olisi voinut valita kenen hän olisi tahtonut, heti alussa, syrjäyttämättä ensiksi ehdolla olevia ihmisten menettelytavalla.