”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan”
OLETKO koskaan nähnyt täysin sokeaa ihmistä, joka ei olisi ollut tietoinen sokeudestaan? Tai oletko milloinkaan tavannut niin vapisevaa henkilöä, ettei hän ole voinut omin neuvoin syödä, muttei ole kuitenkaan huomannut itsessään mitään vikaa? Tuskinpa! Mutta tiedätkö, että ihminen voi olla aivan yhtä sokea ja avuton uskonnollisessa eli hengellisessä merkityksessä, suhteessaan Tekijäänsä, taivaan ja maan Jumalaan, ja kuitenkin olla täysin tietämätön siitä?
Nykyään on tosiaan sellaisia ihmisiä samoin kuin oli raamatullisina aikoinakin. Niinpä Jeesus Kristus, Jumalan Poika, sanoi, että hänen aikansa uskonnolliset johtajat olivat ”sokeita sokeain taluttajia” ja että ”he molemmat kuoppaan lankeavat”, vaikka he itse sanoivatkin hänelle: ”Olemmeko mekin sokeat?” Samaten huomaamme Ilmestyskirjassa sanotun eräästä kristillisestä seurakunnasta, Laodikean seurakunnasta, muun muassa näin: ”Sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.” – Matt. 15:14; Joh. 9:40; Ilm. 3:17.
Tällaiset paatuneet synnintekijät eivät totisesti sisälly Jeesuksen vuorisaarnan alkusanoihin: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille.” Ohimennen sanoen voidaan huomauttaa, että ne yhdeksän tilaa, jotka Jeesus mainitsi alkusanoissaan, ovat kreikkalaisen alkutekstin mukaan pikemminkin onnellisuuden kuin ”autuuden” tiloja, joiksi niitä tavallisesti sanotaan. – Matt. 5:3–11, Um.
Kirjaimellisesti käännettyinä Jeesuksen sanat kuuluvat, kuten mainitaan Uuden maailman käännöksen (engl.) v:n 1950 painoksen alaviitteessä: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat hengen kerjäläisiä.” Alkuperäisessä kreikankielessä ”köyhiksi” tai ”kerjäläisiksi” käännetty sana on ptokhos, mikä ei merkitse pelkästään köyhiä, vaan hyvin köyhiä, puutteenalaisia, kerjäläisiä. Sitä käytetään Lasarusta kuvattaessa rikkaan miehen ja Lasaruksen vertauksessa mahdollisimman suuren vastakohtaisuuden ilmaisemiseksi. – Luuk. 16:20, 22.
Miksi Jeesus mainitsi näiden ”hengen kerjäläisten” olevan onnellisia, ts. olevan onnellisuuden tilassa eli Jumalan suosimia? Ennen kaikkea siksi, että näillä on toivoa niiden vastakohtana, jotka ovat paatuneita, välinpitämättömiä tai tietämättömiä hengellisestä tarpeestaan. Tietoisina huonosta hengellisestä tilastaan he ovat lakanneet kulkemasta väärään suuntaan.
Niiden, jotka todella ovat tietoisia hengellisistä tarpeistaan eli jotka ovat hengen kerjäläisiä, voidaan myös sanoa olevan onnellisia, koska he tekevät jotain asian korjaamiseksi. He ottavat huomioon Jeesuksen ohjeet: ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.” Asioihin, joita he voivat anoa, kuuluu Jehovan henki, jota Jeesus sanoi taivaallisen Isänsä olevan aulis antamaan. – Luuk. 11:8–13.
Edelleen ”ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan”, ovat onnellisia tulevaisuuteensa katsoen, kuten Jeesus sanoi, ”koska taivasten valtakunta kuuluu heille”. Täsmällisesti puhuen niiden määrä, joille ”taivasten valtakunta” kuuluu, on rajallinen luku Kristuksen seuraajia, jotka tulevat istumaan valtaistuimilla ja hallitsemaan hänen kanssaan tuhat vuotta. (Luuk. 12:32; Ilm. 20:4–6) Mutta Matt. 5:3:ssa mainittu periaate soveltuu toisiinkin, Kristuksen ”muihin lampaisiin”, jotka mainitaan Joh. 10:16:ssa. Nämä tulevat olemaan onnellisia siksi, että he saavat periä Jumalan valtakunnan maallisen alueen, niin kuin Jeesus sanoi ’lammas- ja vuohi’-vertauksessaan oikealla puolellaan oleville ”lampaille”: ”Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.” – Matt. 25:34.
Vertauksessaan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta Jeesus valaisi niiden onnellisuutta, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan. Lasarus kuvasi niitä yhteisestä kansasta, jotka olivat tietoisia hengellisistä puutteistaan ja vajavuuksistaan ja joiden kannettavaksi uskonnolliset johtajat panivat suuria taakkoja. Rikas mies toisaalta kuvasi niitä, jotka olivat rikkaita uskonnollisesti puhuen, koska he istuivat Mooseksen istuimella ja heillä oli käytettävissä Mooseksen laki ja etumaiset istuimet synagoogissa. – Matt. 23:2–4.
Mutta Jeesuksen saarnaamisen johdosta tapahtui muutos, mikä kuvataan vertauksessa kummankin kuolemalla. ’Rikkaat’ uskonnolliset johtajat joutuivat vaivattaviksi Jeesuksen saarnaaman suorasukaisen sanoman takia, mikä paljasti heidän ahneutensa, ulkokultaisuutensa ja väärät uskonnolliset oppinsa, jota vastoin Lasarus-luokka, ne, jotka olivat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, omaksuivat Jeesuksen saarnaaman totuuden, tulivat juutalaisten hengelliseksi jäännökseksi ja saivat taivaallisen valtakunnan toivon. – Luuk. 16:19–31.
Jos haluat tuntea sitä onnea, mistä Jeesus puhui, niin sinunkin täytyy olla tietoinen hengellisestä tarpeestasi. Miten sinä osoitat olevasi tietoinen hengellisestä tarpeestasi? Eräs keino on, että olet ”hengen kerjäläinen”, ts. rukoilet Jumalalta hänen henkeään ja apuaan, jotta tuntisit ja tekisit hänen tahtonsa. (Luuk. 11:13) Toinen keino on, että tutkit huolellisesti Jumalan sanaa, missä hän paljastaa tahtonsa maallisille luomuksilleen. Sinä tarvitset tietysti tämän Sanan ymmärtämiseksi apua, mitä Jumala on kaitselmuksessaan varannut, kuten esimerkiksi sen lehden välityksellä, mitä sinä nyt luet. – Matt. 24:45–47.
Jos haluat tyydyttää hengellisen tarpeesi, niin et saa ”laiminlyödä Jumalamme huonetta”, vaan sinun täytyy tulla toisten sellaisten seuraan, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, tyydyttääksesi sen. Kun tulet yhteen toisten kanssa, joilla on samanlainen sydän ja mieli, niin te voitte huolehtia toistenne tarpeista, kannustaa toisianne rakkauteen ja hyviin tekoihin antaen ja saaden keskinäistä rohkaisua. Näihin hyviin tekoihin kuuluu taas toisten sellaisten palveleminen Jumalan sanaa käyttäen, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan. Tämän tekeminen johtaa aina suurempaan onneen! – Neh. 10:39, Um; Apt. 20:35; Hepr. 10:23–25.
Voidaan tosiaan sanoa, että ne, jotka ”ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan” ja jotka vilpittömästi pyrkivät tyydyttämään tämän tarpeen, ovat onnellisia nyt ja tulevat yhä onnellisemmiksi!