Sanoma tekee todistajista suloisen tuoksun toiselle ja pahan hajun toiselle, se muovaa toisesta vihan astian ja toisesta armon astian. – 2. Kor. 2:14–16.

26. Mistä voimme olla varmoja, ja mikä kysymys on jokaisen yksilön edessä?

²⁶ Kaikki voivat olla tästä varmoja. Me sallimme Jumalan joko uudelleenmuodostaa itsemme tai tehdä itsestämme muodottomia. Meistä tulee joko armon astioita, jolloin me muodostumme hänen Sanansa muovailevien vaikutusten mukaan, tai me paadumme vihan astioiksi, ja hänen Kuninkaansa rautasauva murskaa meidät muodottomiksi palasiksi. (Ps. 2:6–9) Jokaisen yksilön edessä on nyt kysymys: Valitsemmeko me vihan astiaksi jäämisen vai armon astiaksi uudelleenmuodostumisen? Me olemme siveellisesti vapaita, ja meillä on valta vastata niinkuin haluamme, ennaltamääräämisen estämättä, edeltätietämyksen pakoittamatta.

Kavahtakaa fariseuksia!

”SILLOIN Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: ’Mooseksen [istuimelle ovat istuutuneet] kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee.’” Matt. 23:1–3.

Nämä Jeesuksen Kristuksen, Mooseksen esittämän Messiaan ja Profeetan, sanat ilmaisevat selvästi fariseukset miehiksi, jotka olivat omaksuneet itselleen arvovallan. He olivat istuutuneet Mooseksen istuimelle. Jehova Jumala antoi Lain Moosekselle oppaaksi ja ohjeeksi Israelin kansaa varten. Fariseusten istuutuminen Mooseksen istuimelle merkitsi sitä, että he tunnustivat olevansa Jumalan Lain – Moosekselle annetun kirjoitetun Lain, mikä sisältyi Heprealaisiin Kirjoituksiin – opettajia. Se merkitsi sitä, että heidän olisi pitänyt kääntää Israelin kansa sen Jumalan Jehovan puoleen.

Jos fariseukset ja kansa olisivat pitäneet kiinni Jumalalta saadusta Laista, niin tuo kansa olisi ollut varmasti siunattu ja sopusoinnussa Jehovan tahdon ja päätöksen kanssa. Mutta oliko asianlaita niin? Tosiseikat ja Raamatun kertomus osoittavat, että Jumala ei siunannutkaan Israelin kansaa fariseusten ja heidän opetustensa alaisuudessa. Jeesuksen omat sanat kertovat, että kansa ei voinut luottaa noihin Lain julkisiin opettajiin. Miksi ei? Keitä nämä fariseukset olivat? Miten he kykenivät ’istuutumaan Mooseksen istuimelle’? Miksi Jeesus varoitti kansaa ja opetuslapsiaan seuraamasta heitä?

Näiden miesten lyhyt historia on paikallaan, jotta me saisimme oikean taustan niille tapahtumille, jotka sattuivat heidän ja Jeesuksen välillä hänen ollessaan maan päällä. Nimi fariseus, mikä merkitsee erotettua, ilmaisee tämän uskonnollisten miesten joukon päätunnuksen. Tämä ryhmä ilmaantui jolloinkin toisella vuosisadalla eKr. juutalaisten eristyneisyyden esitaistelijana. Monet historioitsijat yhdistävät siihen kuuluvat hasidimeihin, joiden kuvailtiin olevan ”mahtavia Israelin miehiä, kaikki sellaisia, jotka olivat vapaaehtoisesti antautuneet laille”. Antiokhos Epifanes, eräs Syyrian seleukidien ruhtinas, joka valvoi Palestiinaa, hylkäsi juutalaisuuden ja yritti pakoittaa sen sijaan juutalaisille yleisiä kreikkalaisia tapoja ja menetelmiä. Hän jopa kielsi juutalaisia kuolemanrangaistuksen uhalla noudattamasta mitään koko Mooseksen Laissa määrättyjä uskonnollisia menoja, pitämästä sapattiansakaan. Vaikka jotkut juutalaiset taipuivatkin tämän määräyksen edessä ja kääntyivät hellenistisiin tapoihin, niin toiset kapinoivat. Lain tarkat noudattajat liittyivät tähän kapinaan, mikä tunnetaan makkabealaissotina. Monet hartaat juutalaiset kuolivat mieluummin kuin rikkoivat sapattilakinsa. Heidän Laissa pysymisensä vastasi Israelin kirjanoppineitten Laissa pysymistä. Nämä olivat olleet ja olivat vaikutusvaltaisia miehiä lakiasiain ja monien heidän Juudan kansalle määräämiensä perimätietojen ratkaisuissa.

Fariseukset tulivat tunnetuiksi tällä nimellä vasta juutalaisen makkabealaisruhtinaan Johannes Hyrkanuksen aikana toisen vuosisadan loppupuolella eKr. Fariseukset eivät olleet yhtä mieltä helleniläistyttämisvaikutuksen kanssa, mikä oli tarttunut niin moniin juutalaisiin. He olivat päättäneet, että he eivät ainakaan saastu millään tavalla Kreikan kulttuurista, kirjallisuudesta ja kaupasta. He eristäytyivät täydelleen kaikista sellaisista vaikutuksista. Heistä tuli hyvin eristäytyneitä. He ajattelivat olevansa parempia kuin toiset ja tulivat kaavamaisiksi ja omavanhurskaiksi. He antoivat yksityiskohtaisia selityksiä lakiin ja vääntelivät sitä. He liioittelivat ennustusten täyttymysten odotuksia ja kiinnittivät kirjaimellista ja mitä tarkinta huomiota palvonnan ja ulkonaisten menojen merkityksettömiin tekoihin yli lain vaatimusten, asettaen vanhempien vaikutusvaltaisten miesten perimätiedot samalle tasolle kirjoitettujen henkeytettyjen Kirjoitusten kanssa. Sen sijaan että he olisivat pysyneet ajan tasalla ja puhuneet sen ajan kansainvälistä kieltä, kreikkaa, he pitivät kiinni arameankielestä, minkä juutalaiset olivat oppineet Babylonian-vankeudessa monta vuotta aikaisemmin.

Tämä eristäytyneisyys ei tehnyt fariseuksista kovinkaan suosittuja monille juutalaisille, ja Hyrkanuksen kuoleman jälkeen vainosi hänen poikansa Aleksanteri Jannaios avoimesti heitä lahkona ja meni niin pitkälle, että lävisti monta heistä miekalla. Hänen hallitessaan juutalaisten makkabealaisena ylimmäisenä pappina oli kansa monien sisäisten riitaisuuksien rikkirepimä kahden puolueen, fariseusten ja vastustavien saddukeusten, kesken. Mutta käänne tapahtui parempaan päin fariseuksille, kun Aleksandra, Aleksanteri