Mikä on Raamatun kanta?
Onko oikein kutsua ihmisiä arvonimillä?
OSOITTAEN sanansa pääasiassa kärsivälle Jobille nuori mies Elihu sanoi: ”En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele [ihmisestä käytä arvonimeä, UM]. Sillä en osaa imarrella [käyttää arvonimeä, UM]; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois.” (Job 32:21, 22) Pitäisikö meidän tehdä tästä se johtopäätös, että ihmisiä puhuteltaessa on väärin käyttää arvonimiä? Vai onko arvonimien käyttö joissakin olosuhteissa sopivaa?
Tulisi huomata, että Elihu yhdisti arvonimen käytön puolueellisuuteen. Puhuessaan Jobille hän ei siis turvautunut minkäänlaiseen imarteluun. Eikä hän antanut Jobin murheellisen olemuksen vaikuttaa siihen, mitä hän sanoi. Elihu noudatti sitä Lain periaatetta, joka myöhemmin ilmoitettiin Israelille: ”Älä ole puolueellinen alhaisen hyväksi hänen asiassansa.” (2. Moos. 23:3) Lisäksi vaikka Elihu oli nuori, hän ei asettunut Jobin tovereiden puolelle kunnioituksesta heidän ikäänsä ja asemaansa kohtaan. Hän esitti asiat sellaisina kuin ne todella olivat eikä imarrellut Jobin tovereita käyttämällä heistä arvonimiä ja antamalla sen vaikuttaa puheeseensa.
Elihun esimerkki valaisee hyvin sitä, että olisi väärin käyttää imartelevia arvonimiä. Sellainen puolueellinen kohtelu johtaa epäoikeudenmukaiseen toimintaan ja saa osakseen Jumalan epäsuosion. Elihu tajusi tämän, kuten hänen sanoistaan ilmenee: ”Silloin Luojani ottaisi minut kohta pois”, ts. vihassaan. – Job 32:22.
Koska kristillinen seurakunta on ”veljesseura”, niin mikä tahansa arvonimi, joka korottaa jonkun kristityn toisen yläpuolelle, olisi täysin sopimaton. (1. Piet. 2:17) Lisäksi seurakunnalla on vain yksi Jumalan nimittämä pää, Jeesus Kristus. Jumalan Poika sanoi opetuslapsilleen: ”Mutta teitä älköön kutsuttako rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, kun taas te kaikki olette veljiä. Älkää myöskään kutsuko ketään isäksenne maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, Taivaallinen. Älköön teitä liioin kutsuttako ’johtajiksi’, sillä yksi on teidän Johtajanne, Kristus.” – Matt. 23:8–10.
Kristikunnan papit ovat yleensä jättäneet nämä Jeesuksen sanat huomioon ottamatta. Kuitenkaan kaikki eivät ole olleet niin julkeita, että olisivat ottaneet itselleen arvonimiä. Esimerkiksi tunnettu raamatunselittäjä Albert Barnes torjui henkilökohtaisesti arvonimen ”jumaluusopin tohtori” Kristuksen opetuksen vastaisena. Hän kirjoitti: ”Jeesus kielsi opetuslapsiaan etsimästä sellaisia huomattavia arvonimiä. Hän sanoi syyksi sen, että hän oli itse heidän Mestarinsa ja Opettajansa. He olivat yhdenvertaisia, heidän piti olla tasa-arvoisia vallassa, he olivat veljiä; lisäksi heidän ei tulisi haluta eikä vastaanottaa arvonimeä; joka joko merkitsisi toisen korottamista toisen yläpuolelle tai näyttäisi loukkaavan Vapahtajan ehdotonta oikeutta olla heidän ainoa Opettajansa ja Mestarinsa. . . . arvonimi [rabbi] vastaa arvonimeä ’jumaluusopin tohtori’, kun sitä käytetään evankeliumin palvelijoista, ja minun nähdäkseni sellaisen arvonimen omaksumisella rikotaan Vapahtajan käskyn henkeä vastaan . . . Sillä on taipumus synnyttää ylpeyttä ja ylemmyyden tunnetta niissä, jotka saavat sen, ja kateutta ja alemmuudentunnetta niissä, jotka eivät sitä saa, ja sen koko henki ja tarkoitus on vastoin sitä ’vaatimattomuutta, joka on Kristuksessa’.”
Jos kristityiksi tunnustautuvat haluavat heitä puhuteltavan sellaisilla arvonimillä kuin ”teologian tohtori”, ”isä” ja muilla sen kaltaisilla nimillä, niin siitä heidän täytyy tietenkin vastata Jumalalle. Se ei varmasti velvoita toisia puhuttelemaan heitä sellaisilla nimillä. Ne, jotka suhtautuvat vakavasti Jeesuksen sanoihin, tosiasiassa kieltäytyisivät tekemästä niin. He eivät haluaisi antaa sellaista kuvaa, että he millään tavalla kannattavat epäraamatullisten arvonimien käyttöä.
Tekeekö tämä kaikenlaiset arvonimet vääriksi? Ei, ei tee. On arvonimiä, jotka pelkästään tunnustavat sen maallisen viran, jonka haltija joku henkilö saattaa olla. Tämä pitäisi paikkansa arvonimistä, joita käytetään valtion viranomaisista tai jotakin ammattia harjoittavista henkilöistä, kuten esimerkiksi lääketieteen, lakitieteen tai luonnontieteen harjoittajista. Perussääntö, jonka pitäisi ohjata kristittyjä sellaisten arvonimien käytössä, on Jeesuksen lausunto: ”Maksakaa . . . keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” – Matt. 22:21.
Siinä ei ole varmasti mitään väärää, että hallitsijoita puhutellaan heidän arvonimillään, niin kauan kuin sellaiset arvonimet eivät anna heille sitä kunniaa, joka oikeutetusti kuuluu vain Korkeimmalle. Kuolevaiset ihmiset eivät ole kristittyjen pelastajia eivätkä niitä, joiden kautta kaikki siunaukset virtaavat. Jumalan palvelijat vastustaisivat sen vuoksi arvonimiä, jotka antavat kunnian ihmisille tällaisista asioista.
On kuitenkin monia kunnioittavia arvonimiä, joita käytetään puhuteltaessa ja joita kristityt voivat käyttää hyvällä omallatunnolla. Esimerkiksi apostoli Paavali kutsui roomalaista maaherraa Festusta ”arvoisaksi”. (Apt. 26:25) Samoin eivät tosi kristityt nykyäänkään vastusta sellaisten arvonimien kuin ”arvoisa”, ”kunnioitettu” ja muiden sen kaltaisten käyttöä korkeissa tuominta- tai hallintoasemissa toimivista miehistä. Se, että kristityt käyttävät sellaisia arvonimiä, on sopusoinnussa seuraavan Raamatun neuvon kanssa: ”Antakaa kaikille heille kuuluva: . . . sille, joka vaatii kunniaa, sellainen kunnia.” (Room. 13:7) ”Alistukaa Herran takia kaiken ihmisten luoman alaisuuteen: niin hyvin kuninkaan, joka on ylempi, kuin maaherrojen, jotka hän on lähettänyt määräämään rangaistuksen pahantekijöille . . . Kunnioittakaa kaikenlaisia ihmisiä.” – 1. Piet. 2:13–17.
Maaherran, tuomarin, kuninkaan, presidentin ja muiden sellaisten virat ovat tietenkin ihmisten luomia. Ne ovat ihmistekoisia asemia. Mutta Jehova Jumala on sallinut hallitusviranomaisten tulla olemassaoloon. Näin ollen kristityt aivan oikein kunnioittavat ihmisten hoitamia virka-asemia ja osoittavat heille heidän virkaansa sopivaa kunnioitusta. Kristityillä ei ole mitään syytä vastustaa Jehova Jumalan sallimaa järjestelyä. Niinpä osoittaakseen olevansa alamaisia hallitseville viranomaisille he käyttävät tavanomaisia arvonimiä, joita viranomaiset voivat aiheellisesti vaatia itselleen. – Room. 13:1, 2.
Se, että kristitty käyttää kunnioittavia arvonimiä puhutellessaan jotakuta, ei ilmaise hänen hyväksyvän vääriä tapoja. Hänen vastuullaan ei ole tuomita maailman ihmisiä. (1. Kor. 5:12, 13) Vaikka jotkut yksilöt saattavatkin olla turmeltuneita, niin se ei muuta sitä tosiasiaa, että he hoitavat virkaa, joka vaatii jonkin arvonimen tai arvonimiä. Jos joku käyttää valtaansa väärin, niin kristityllä ei ole oikeutta käyttäytyä epäkunnioittavasti sellaista yksilöä kohtaan. Raamatun neuvo kuuluu: ”Älkää itse kostako, rakkaat, vaan antakaa sijaa vihalle, sillä on kirjoitettu: ’Kosto on minun, minä tulen maksamaan takaisin, sanoo Jehova.’” – Room. 12:19.
Raamattu tekee näin ollen selväksi, että sellaisten arvonimien käyttö, jotka tunnustavat henkilön vallan tai laillisen aseman, on täysin sopivaa. Kuitenkin Jeesuksen sanat Matteuksen 23:6–12:ssa sulkevat selvästi pois imartelevien arvonimien käytön niiden keskuudessa, jotka väittävät olevansa hänen seuraajiaan.