Miksi pelkäisit totuutta?
Miten totuuden pelko ilmenee? Mitä hyötyä on totuuden tuntemisesta?
RAKKAUS keisariin ei saanut uskonnollisia johtajia ensimmäisellä vuosisadalla huutamaan Jeesuksen kuolemaa. Se oli totuuden pelko. Jeesuksen saarnaama totuus riisui pois heidän uskonnollisen kunnioitettavuutensa vaipan ja paljasti heidät ihmisten silmissä siksi, mitä he olivat – ulkokultailijoiksi. Hän sanoi heille suoraan vasten kasvoja: ”Tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta.” (Matt. 23:28) Heidän myöhemmät tekonsa vahvistivat hänen heistä langettamansa tuomion täsmällisyyden.
Jeesuksen saarnaama totuus vapautti hänen kuulijansa ihmisten perimätietojen orjuudesta ja epäraamatullisista opeista. Eräässäkin tilaisuudessa hän sanoi: ”Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” (Joh. 8:32) Uskonnolliset johtajat eivät olleet onnellisia sen tähden, että yhteistä kansaa vapautettiin. He eivät halunneet menettää auktoriteettiasemaansa ja otettaan, mikä heillä oli kansasta. Ollen enemmän kiinnostuneita omien etujensa edistämisestä kuin Jumalan etujen he vastustivat Jeesusta ja yrittivät sulkea ihmisten korvat totuudelta. Jeesus sanoi heille tämän tähden: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.” (Matt. 23:13) Heidän väkivaltainen yrityksensä vaientaa Jeesus ei vaientanut totuutta.
Jeesuksen kuolemaa seuraavina vuosina hajaantuivat hänen seuraajansa viemään totuuden sanaa Palestiinan rajojen ulkopuolelle. Monin paikoin uskonnolliset ihmiset ilmaisivat heidän puhumiensa totuuksien pelkoa ja yrittivät kiihkeästi vaientaa heidät. Raamatun totuudet häivyttivät heidän hellimänsä uskonnolliset harhakuvitelmat, mutta he pitivät mieluummin kiinni niistä kuvitteluista. He halusivat profeetta Jesajan päivien ihmisten tavoin kuulla säyseitä asioita, mitkä hivelivät heidän korviaan eivätkä olleet ristiriidassa heidän uskonnollisten näkemyksiensä kanssa. Jeesuksen opetuslapset eivät sovitelleet totuudessa miellyttääksen tuollaisten ihmisten korvia. He puhuivat Jeesuksen tavalla totuutta rohkeasti, vaikka ihmiset, jotka pelkäsivät totuutta, raivosivat heitä vastaan. Paavali kohtasi sellaisia ihmisiä Pisidian Antiokiassa. – Jes. 30:10.
Monet Antiokian ihmiset osoittivat kiinnostusta totuutta kohtaan, mitä Paavali saarnasi, mutta ne, jotka pelkäsivät sitä, kiihottivat roskajoukon, joka ajoi Paavalin ja Barnabaan kaupungin ulkopuolelle. Naapurikaupungissa Ikonionissa he saivat samanlaista vastustusta, ja heidät pakotettiin lähtemään. He menivät Lystraan, missä Antiokiasta ja Ikonionista tulleet kiihottajat keskeyttivät heidän valistustyönsä, he kun olivat tulleet sinne yllyttämään kansaa heitä vastaan. Vaikka nämä totuuden vastustajat taistelivat sitä vastaan, he eivät kyenneet tukahduttamaan sitä. Aikanaan syntyi noissa kaupungeissa kukoistavia kristillisiä seurakuntia. – Apostolien tekojen luvut 13 ja 14.
LIIKESYISTÄ
Totuutta pelättiin toisinaan sen vaikutuksen takia, mikä sillä oli edullisiin liiketoimiin. Esimerkiksi Efeson kaupungissa oli suurenmoinen Artemiin eli Dianan temppeli. Sen takia siellä kukoisti tämän pakanajumalattaren pienoistemppelien kauppa. Ne olivat tarpeeksi pieniä matkailijoiden mukana kuljetettaviksi. Paavalin efesolaisille saarnaama totuus saattoi tämän edullisen liiketoimen vaaraan, koska ne, jotka kuuntelivat häntä ja tulivat kristityiksi, lopettivat Artemiin epäjumalisen palvonnan. Se oli mitä kiusallisinta liikemiehille, jotka hyötyivät uskonnollisten esineitten myynnistä. He halusivat henkilökohtaisen hyötynsä vuoksi ihmisten pysyvän jatkuvasti mieluummin epäjumaluuden hulluuden orjina kuin tulevan totuuden vapauttamiksi. Heidän päätelmänsä on kerrottu Apostolien tekojen 19. luvussa:
”Tähän aikaan syntyi sangen suuri melu siitä tiestä. Sillä eräs hopeaseppä, nimeltä Demetrius, joka valmisti hopeaisia Artemiin temppeleitä, hankki sillä ammattilaisille melkoisia tuloja. Hän kutsui kokoon nämä sekä muut, jotka sellaista työtä tekivät, ja sanoi: ’Miehet, te tiedätte, että meillä on hyvä toimeentulomme tästä työstä; mutta nyt te näette ja kuulette, että tuo Paavali on, ei ainoastaan Efesossa, vaan melkein koko Aasiassa, uskotellut ja vietellyt paljon kansaa, sanoen, etteivät ne ole jumalia, jotka käsillä tehdään.’” (Apt. 19:23–26) Nuo miehet pelkäsivät totuutta, koska he hyötyivät kaupallisesti valheesta. He kiihottivat koko kaupungin pannen sen sellaiseen kuohumistilaan, että Paavalin oli pakko muuttaa Makedoniaan ja jättää saarnaamistyö Efesossa toisten kristittyjen suoritettavaksi.
Paavali oli vangittu Makedoniassa kerran aikaisemmin saarnaamansa totuuden tähden. Filippin siviiliviranomaisten edessä häntä syytettiin siitä, että hän häiritsee ”meidän kaupunkimme rauhaa” ja opettaa ”tapoja, joita meidän ei ole lupa omaksua eikä noudattaa”. Tämä Paavalin vainoaminen ei estänyt totuutta juurtumasta siellä. Filippissä oli aikanaan kristittyjen kukoistava seurakunta. – Apt. 16:20, 21.
SUHTAUTUMINEN TOTUUTEEN NYKYÄÄN
Niin hämmästyttävältä kuin näyttäneekin, Paavalin kokemukset eivät ole epätavallisia nytkään. Kristityiksi tunnustautuvissa kansoissa on vangittu henkilöitä, jotka julistavat samoja totuuksia kuin Paavalikin, ja roskaväki on hyökännyt heidän kimppuunsa ja heidät on usein ajettu pois kaupungeista. Poliisi ahdistaa tälläkin hetkellä näitä kristittyjä Espanjassa, ja heitä vangitaan sen vuoksi, että he tekevät samaa kuin Paavali – kertovat toisille Jumalan sanan totuuksia.
Ne, jotka yrittävät pääasiallisesti vaientaa Jehovan todistajat Espanjassa ja muuallakin, ovat uskonnollisia johtajia, samaa luokkaa, joka vainosi Jeesustakin. Monet uskonnolliset johtajat ilmaisevat nyt niin kuin silloinkin pelkäävänsä totuutta yllyttämällä Jehovan todistajain vainoa. Painostamalla siviiliviranomaisia ahdistamaan heitä ja kiihottamalla seurakuntalaisiaan suoranaiseen väkivaltaan heitä vastaan he ovat yrittäneet estää todistajia puhumasta yhteiselle kansalle. Mutta samoin kuin ensimmäisellä vuosisadalla, totuus saavuttaa jatkuvasti vastaanottavaisia sydämiä niiden ponnisteluista huolimatta, jotka pelkäävät totuutta.
Kun Jehovan todistajat käyvät ihmisten kodeissa kristillisessä valistustyössään, niin jotkut kieltäytyvät puhumasta heidän kanssaan, jopa sulkevat tylysti ovensa heidän kasvojensa edessä, ja toiset kieltäytyvät lukemasta mitään heidän julkaisujaan, koska, kuten he sanovat, heidän pappinsa ovat kieltäneet heitä lukemasta niitä. Eivätkö nämä ihmiset ilmaise samaa totuuden pelkoa kuin nekin, jotka kieltäytyivät kuuntelemasta Paavalia?
Koska jotkut pitävät kiinni uskonnollisista katsantokannoistaan, joille heillä ei ole mitään Raamatun tukea, niin he pelkäävät, että Jehovan todistajat kehottaisivat heitä olemaan uskomatta niihin asioihin, joita he tahtovat uskoa. Samoin kuin Artemiin palvojat Efesossa, jotka kunnioittivat edelleen hänen hopeatemppeleitään, hekin haluavat uskoa harhakuvitelmaan mieluummin kuin tuntea totuuden. Miten he voivat tällaisessa mielentilassa odottaa kokevansa sitä vapautta, minkä Jeesus sanoi totuuden tuovan?
Uskonnollinen totuus ei ole henkilökohtaisen mielipiteen asia, vaan se, minkä Jumala itse on vahvistanut kirjoitetussa Sanassaan. Jeesus ilmaisi tämän sanoessaan rukouksessa: ”Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.” (Joh. 17:17) Jumalan sana on se mittapuu, millä uskonnollinen totuus tulee mitata. Henkilöt, jotka päättäväisesti pitävät kiinni uskonnollisista vakaumuksista, mitkä eivät täytä tätä mittaa, pelkäävät ymmärrettävästi totuutta. He eivät halua nähdä sitä tosiasiaa, että heidän hellimänsä vakaumukset ovat vain ihmisen mielikuvituksen keksintöjä, mitkä ovat kulkeutuneet sukupolvelta sukupolvelle. Näin oli niiden Artemiin hartaitten palvojien laita, jotka uskoivat, että se hänen kaiverrettu kuvansa, jota he kunnioittivat hänen kauniissa temppelissään, oli pudonnut taivaasta. Katsellessamme meidän ajastamme taaksepäin voimme helposti nähdä heidän uskoneen turhaa kuvittelua, mutta apostoli Paavalin kertoneen heille totuuden. Näinä päivinä on muita turhia kuvitelmia vallalla.
TOTUUDEN HYÖTY
Miksi ihmisten pitäisi pelätä totuutta? Se ei kahlehdi heitä pelottaviin taikauskoihin eikä raskaisiin uskonnollisiin menoihin. Se ei pane heidän kaulaansa raskasta iestä. Se ei saata heitä tuhlaamaan antaumustaan ja rahaansa mykkiin kuviin. Totuus on vapauttava. Ihmiset, jotka kuuntelivat Paavalia ja omaksuivat hänen saarnaamansa totuudet, saivat kokea vapautuksen, mikä on verrattavissa vangin vapautumiseen vankeudesta. Profeetta Jesaja teki tällaisen vertailun sanoessaan: ”Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta.” (Jes. 61:1) Jeesus lainasi tämän lausunnon ja sovellutti sen itseensä sekä aloittamaansa kristilliseen lähetystyöhön.
Totuus ylevöittää henkilön elämänkatsomuksen antaen hänelle jotain enemmän elämisen arvoista kuin maailman itsekkäät tavoitteet. Se antaa hänelle jotain kiinteätä, mistä hän voi pitää kiinni tänä myrskyisenä aikana. Se antaa hänelle korkeat moraaliset mittapuut sekä lämpimän, rauhaisan ja luottamuksellisen toveruuden saman uskon omaavien kesken kautta maailman. Jehovan todistajat kokevat tätä uuden maailman yhteiskunnassa. Niiden eteen, jotka seuraavat kristillisen totuuden tietä, avautuu elämän tie, joka ulottuu määräämättömään tulevaisuuteen. ”Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” – Joh. 17:3.
Jehovan todistajat suorittavat ahkerasti saarnaamistyötä tehdäkseen niin kuin Paavali teki: viedäkseen toisille ihmisille Jumalan sanan vapauttavia totuuksia. Kun he käyvät ovellasi, niin ajattele apostoli Paavalia, kun hän yritti puhua totuutta Efeson, Antiokian, Lystran ja muiden kaupunkien väestölle. Älä kieltäydy peloissasi kuuntelemasta. Ole niin kuin Berean hyvät ihmiset. Kun Paavali puhui heille, niin ”he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin”. – Apt. 17:11.