Turvapaikan rajoissa pysyminen

1, 2. Minkä rajoitusten alaisuuteen pantiin pakolainen turvakaupungissa ja miten pitkäksi ajaksi?

VERENKOSTAJAA paenneen oli todistettava syyttömyytensä vähimpäänkään aikomukseen tappaa tapaturmaisesti surmattua henkilöä. Turvakaupungin, mihin hän pakeni, täytyi ensin palauttaa hänet siihen kaupunkiin, missä tai minkä lähistöllä tappo tapahtui. Edustajakokouksen täytyi siellä tutkia hänen asiansa saadakseen selville, oliko hän arvollinen nauttimaan turvakaupungin suojaa: ”Sitten täytyy edustajakokouksen tuomita lyöjän ja verenkostajan välillä näiden tuomioitten mukaan. Ja edustajakokouksen täytyy vapauttaa miehentappaja verenkostajan kädestä, ja edustajakokouksen täytyy palauttaa hänet siihen turvakaupunkiin, mihin hän oli paennut, ja sitten hänen täytyy asua siinä pyhällä öljyllä voidellun ylimmäisen papin kuolemaan asti.” (4. Moos. 35:24, 25, Um) Koska Hebron, yksi turvakaupungeista, oli ylimmäisen papin ja hänen alipappiensa, Aaronin poikien, kaupunki, niin tämä muistuttaa meitä siitä, että Jehovan Ylimmäinen Pappi Jeesus Kristus on voideltu päättämään, oliko miehentappajalla ollut paha aikomus tuhota toisten elämää. Hän ratkaisee, sallitaanko hänen päästä Jehovan turvapaikkaan hänen uuden maailmansa yhteiskuntaan ja olla siellä.

² Koska pakolaisen säästäminen kuolemalta oli armoa, niin oli täysin oikein, että hänet pantiin rajoitusten alaiseksi, että hänen vapauttaan supistettiin. Hänen piti jäädä turvakaupungin ja sen ympärillä olevan tuhat kyynärää leveän avoimen maan rajojen sisäpuolelle. Näiden rajojen ulkopuolella vaani vaara hänen säästettyä elämäänsä. ”Mutta jos miehentappaja menee yhtään sen turvakaupunkinsa rajojen ulkopuolelle, mihin hän saattaa paeta, ja verenkostaja tapaa hänet hänen turvakaupunkinsa rajojen ulkopuolelta, ja verenkostaja lyö kuoliaaksi miehentappajan, niin ei hän [verenkostaja] ole syypää vereen. Sillä hänen [miehentappajan] pitää asua turvakaupungissaan ylimmäisen papin kuolemaan asti, ja ylimmäisen papin kuoleman jälkeen voi miehentappaja palata omistamalleen maalle. Ettekä te saa ottaa lunnaita siitä, joka on paennut turvakaupunkiinsa, niin että hän voisi asettua jälleen asumaan maassa ennen ylimmäisen papin kuolemaa.” (4. Moos. 35:26–28, 32, Um) Sen ylimmäisen papin, jonka virantoimituksen aikana miestappo tapahtui, täytyi siis kuolla, ennenkuin tahaton miehentappaja voi palata omaan kaupunkiinsa tai perintömaalleen tarvitsematta pelätä verenkostajaa. Jos siis Israelin ylimmäinen pappi itse tappoi tapaturmaisesti jonkun, niin hän ei voinut lähteä turvakaupungistaan koko elinaikanaan. Jos joku leeviläinen tappoi tapaturmaisesti, niin hän ei voinut lähteä turvakaupungistaan mennäkseen Jehovan temppeliin suorittamaan leeviläisvelvollisuuksiaan siellä, ennenkuin ylimmäinen pappi kuoli. Tämä osoitti, miten ylimmäinen pappi hallitsi pakolaisten elämää ja vapautta.

3. Kenen kautta annetaan siis nyt Jehovan suojelus verentahrimille pakolaisille, ja millä tavalla lähdetään vastakuvallisesta turvakaupungista ja millaisin seurauksin?

³ Tämä osoittaa myöskin, että Jehovan suojelus verentahrimille pakolaisille tuomion toimeenpanolta, kun viaton veri kostetaan Harmagedonissa, suodaan hänen Ylimmäisen Pappinsa Jeesuksen Kristuksen kautta, joka antoi oman ihmiselämänsä katuvien miehentappajienkin pelastamiseksi kaikenlaisten muitten syntisten ohella. Turvakaupungin ulkopuolelle meneminen ennen Israelin ylimmäinen papin kuolemaa kuvaa sentähden sitä, että se, joka nauttii Jumalan armoa ja suojelusta, tulee kapinalliseksi Jumalan hänelle asettamia rajoituksia vastaan. Hän menettää arvostuksensa sitä kohtaan, mitä Jumala on tehnyt hänen hyväkseen Kristuksen kautta, eikä hän ymmärrä, miksi Jumala on pannut hänet rajoitusten alaiseksi. Hänestä tulee Siimein kaltainen, joka kirosi Daavidia tämän paetessa poikaansa Absalomia ja jonka Daavidin seuraaja, kuningas Salomo, pani rajoitusten alaisuuteen Jerusalemin kaupunkiin. Siimei pani kuningas Salomon koetukselle, kun hän lähti Jerusalemista hakemaan takaisin kahta orjaansa, ja hänet surmattiin hänen palattuaan, koska hän oli itsekkäästi rikkonut rajoituksiaan vastaan. (1. Kun. 2:36–46) Turvan hylkääjä tulee siis pois Kristuksen uhrin muodostaman sovitussuojan alaisuudesta eikä turvaa enää sen ansioon eikä tunne tarvitsevansa sitä varjelemaan häntä Jumalan synnistä määräämältä rangaistukselta. Hän tulee välinpitämättömäksi Jehovan vaatimusten täyttämisessä ja alistumisessaan Jumalan mahtavan käden alle, ja hän muodostaa oman vanhurskautensa ja luottaa siihen, että se vapauttaa hänet. Hän panee Jumalan liian pitkälle menevälle koetukselle paaluunnauliten Jeesuksen Kristuksen uudelleen itselleen ja kadottaen kokonaan katumistajun. Hän joutuu Jehovan armollisen turvan ulkopuolella varmasti surmattavaksi, kun kaikki verivelat, joita ei ole peitetty, kostetaan Harmagedonissa. Hän ei varjellu elossa.

4, 5. a) Mitkä kysymykset heräävät Israelin ylimmäisen papin kuoleman täyttymyksen johdosta? b) Miten kauan hengellisen Israelin jäännöksen jäsenten täytyy sentähden olla turvakaupungissaan?

⁴ Ylimmäisellä Papilla Jeesuksella Kristuksella on kuolleista noustuaan ”katoamattoman elämän voima”, hän ”ei enää kuole”, koska ”kuolema ei enää häntä hallitse”, vaan hän on Melkisedekin kaltainen ”pappi iankaikkisesti”. (Hepr. 7:15–17; Room. 6:9) Miten hän voi sitten täyttää kuvauksen Israelin ylimmäisen papin kuolemasta? Ja miten niin ollen kukaan voi tulla pois uuden maailman yhteiskunnan vastakuvallisesta turvakaupungista? Miten kauan täytyy nykyisten pakolaisten olla siellä? Meidän täytyy muistaa, että kun Israelin ylimmäinen pappi kuoli, niin hän lakkasi palvelemasta ylimmäisenä pappina ja uhraamasta sovitusta tapaturmaisen miehentappajan puolesta. Vastakuvallisessa turvakaupungissa olevien jäännöksen jäsenten täytyy näin ollen pysyä siellä niin kauan kuin he elävät maan päällä. He toivovat varjeltuvansa Harmagedonin taistelussa Jumalan uuteen maailmaan, mutta he tarvitsevat tuon taistelun ja verivelkaisten tuhon jälkeenkin taivaallisen Ylimmäisen Pappinsa sovittavaa ansiota. Miksi? Koska he ovat yhä epätäydellisessä lihassa.

⁵ Mutta kun he lopettavat maalliset velvollisuutensa Harmagedonin jälkeen ja kuolevat ja kun heidät heti paikalla herätetään elämään jumalallisina henkiluomuksina taivaissa, niin he eivät tarvitse enää Jehovan Ylimmäisen Papin sovituspalvelusta, sillä he ovat jättäneet silloin lihan iäksi taakseen uhrattuna Jehovan kaikkeudenyksinvaltiuden kunniaansaattamiseksi. Heiltä on hävinnyt kaikki, mikä liittyy epätäydelliseen lihaan, tapaturmaisesti saatu verivelkakin. Ylimmäinen Pappi on siten kuollut sovittavassa, suojelevassa ominaisuudessaan heihin nähden. Mutta he ovat pysyneet kuolemattoman Ylimmäisen Papin alaisessa turvakaupungissa läpi Harmagedonin ja siihen asti, kunnes heidän lihallinen majansa, heidän maallinen huoneensa eli telttansa, hajoitetaan kuolemassa ja he saavat ”asumuksen Jumalalta, iankaikkisen majan taivaissa, joka ei ole käsin tehty”. – 2. Kor. 5:1.

6. Miten Harmagedonissa varjeltuvat hengelliseen Israeliin kuulumattomat pysyvät turvakaupungissaan Ylimmäisen Papin vastakuvalliseen kuolemaan asti, ja mistä syystä he saattavat kuolla sen jälkeen?

⁶ Mutta miten on nykyisten pakolaisten, ”tilapäisasukkaitten” ja asumaan ”asettuneitten” laita? Koska he jäävät lihaan iäksi, niin milloin he voivat lähteä turvakaupungistaan ja olla vapaat tapaturmaisesta verivelasta? He eivät saa tulla pois Kristuksen alaisesta turvakaupungista heti Harmagedonin jälkeen, koska he, samoin kuin hengissä varjeltunut jäännöskin, ovat epätäydellisessä lihassaan synnin saastuttamina. Heidän on siis pakko pysyä Ylimmäisen Papin sovittavan suojeluksen alaisuudessa, sillä muuten verenkostaja tappaisi heidät. Kun he käyttävät hyväkseen tätä koko hänen kuninkuutensa ja pappeutensa tuhat vuotta, niin heidät nostetaan lopulta virheettömiksi ihmisiksi. Hän luovuttaa heidät noiden tuhannen vuoden päätyttyä Jehova Jumalalle yhdessä koko muun kohotetun ihmiskunnan kanssa heidän lopulliseen, ainiaaksi ratkaisevaan nuhteettomuuskokeeseensa, kun Saatana ja hänen paholaisensa vapautetaan vähäksi ajaksi. Jos he kestävät tämän koetuksen Jumalan hyväksynnällä, niin Jehova Jumala antaa heille oikeuden iankaikkiseen elämään uuden maailman paratiisillisessa ”uudessa maassa”. Mutta kun Ylimmäinen Pappi luovutti heidät täydellisinä ihmisinä, niin hän ikäänkuin kuoli heihin nähden sovittavana, suojelevana Pappina, sillä he pääsivät pois hänen varjelevasta suojeluksestaan turvakaupungista ja heidät asetettiin Jumalan eteen heidän oman ansiollisuutensa koetukseen. Jos kuka kuolee sen jälkeen, niin se ei tapahdu verenkostajan toimesta eikä aikaisemman syyllisyyden tähden tapaturmaiseen verenvuodatukseen, vaan siksi, että he tahallaan epäonnistuvat nuhteettomuuskokeessaan jonkinlaisen itsekkyyden takia. – Ilm. 20:1–6, 11–15.

’TIEN VALMISTAMINEN’

7. Miten muinainen turvakaupunki menetteli tapaturmaista miehentappajaa kohtaan, ja miten hänen piti käyttäytyä siellä?

⁷ Muinaisen turvakaupungin piti avata porttinsa ja toimia tapaturmaisen miehentappajan huolenpitäjänä. ”Ja hänen täytyy paeta johonkin näistä kaupungeista ja seisoa kaupunginportin sisäänkäytävässä ja puhua sanansa sen kaupungin vanhempien miesten kuullen, ja heidän täytyy ottaa hänet vastaan kaupunkiin luokseen ja antaa hänelle paikka, ja hänen täytyy asua heidän luonaan. Ja jos verenkostaja ajaa häntä takaa, niin heidän ei tule luovuttaa miehentappajaa hänen käsiinsä, sillä hän iski tietämättään lähimmäisensä kuoliaaksi eikä vihannut häntä aikaisemmin. Ja hänen täytyy asua siinä kaupungissa, kunnes hän seisoo edustajakokouksen edessä tuomiolla, sen ylimmäinen papin kuolemaan asti, joka niinä päivinä sattuu olemaan. Sitten voi miehentappaja palata, ja hänen täytyy mennä kaupunkiinsa ja taloonsa, siihen kaupunkiin, mistä hän oli paennut.” (Joos. 20:4–6, Um) Pakolaiselta oli hänen turvakaupungissa ollessaan riistetty vapaus mennä Jumalan temppeliin, mutta hän oli kumminkin läheisesti kosketuksissa temppelipalvelijoitten, leeviläisten, kanssa ja Hebronissa pappien ja ylimmäisen papinkin kanssa, jonka varhaista kuolemaa hän ei saanut kuitenkaan toivoa, koska se olisi merkinnyt kallistumista murhanhenkeen ja kapinoimiseen Jumalan rajoituksia vastaan. Hän ei saanut olla laiskana ajatellen, että kaupungin on elätettävä hänet, joten hän olisi tullut taloudelliseksi taakaksi leeviläisille ja papeille, vaan hänen täytyi opetella jokin ammatti ja tukea siten kaupungin hyvinvointia ja menestystä.

8. Miten täytyy siis kristilliseen turvakaupunkiin pakenevien käyttäytyä, ja mihin tämä johtaa?

⁸ Samaten eivät nekään, jotka pakenevat kristilliseen turvakaupunkiin, saa olla laiskoja uuden maailman yhteiskunnassa. Heidän täytyy ilmaista arvostusta Jumalan heille osoittamaa armoa kohtaan ja olla kosketuksissa ”kuninkaallisen papiston” jäännöksen ja varsinkin Ylimmäisen Papin kanssa, jonka suojasta he löytävät turvan. He eivät saa olla taakkana, jarruna uuden maailman yhteiskunnalle eikä hidastuttaa sen toimintaa eikä kuihduttaa sen hengellistä menestystä. Heidän täytyy opetella jokin ammatti tässä järjestössä, ja kun otamme huomioon Jumalan sille asettamat velvollisuudet, niin ainoa sopiva ”ammatti” opittavaksi tässä järjestössä on Valtakunnan sanoman saarnaaminen ja ”meidän Jumalamme kostonpäivän” julistaminen. (Matt. 24:14; Jes. 61:1, 2) Tämä panee rajoitusten alaisuudessa olemisen ajan kiitämään mitä onnellisimmin ennen Harmagedonia Jehovan ylistykseksi, ja se koituu pelastukseksi sekä pakolaiselle että toisille.

9. Mitä ovat pakolaiset julistaneet pysyäkseen vapaina verivelasta, ja minkä liiton puolelle he ovat asennoituneet?

⁹ Me olemme siis nyt täällä turvakaupungissamme, ja me olemme päättäneet pysyä täällä Ylimmäisen Papin ”kuolemaan” asti. Koska Jehovan todistajat ovat päättäneet pysyä rajoitusten alaisuudessa Jehovan armollisen ’turvakaupungin’ sisäpuolella hänen Ylimmäisen Pappinsa johdolla, niin nämä todistajat julistivat marraskuun 1. pnä 1939 olevansa ehdottomasti puolueettomia tämän maailman verisiin taisteluihin katsoen. He ovat myöskin asennoituneet veren pyhyyttä koskevan Jumalan liiton puolelle, eivätkä he riko sitä verensiirrolla, mikä on johtanut moniin ilmoittamattomiin kuolemantapauksiin, varjeltautuakseen kaikesta tahallisesta verivelasta Jumalan silmissä. Tahallinen murhaaja ei saanut suojaa muinaisesta turvakaupungista, vaan hänet luovutettiin verenkostajalle kuolemaan oikeudenmukaisesti hänen toimestaan. Me emme halua keitään tuollaisia tahallisia surmaajia uuden maailman yhteiskuntaan. – 4. Moos. 35:16–21, 30, 31; 5. Moos. 19:11–13. – Katso The Watchtower, marrask. 1. 1939; heinäk. 1. 1945.

10. Mikä apu menestykselliseen pakoon piti valmistaa tahattomalle miehentappajalle, ja miten tämä tapahtui esikuvassa?

¹⁰ Turvakaupunkien pappien ja leeviläisten piti olla hyvin avuliaita niille, jotka etsivät turvaa heidän keskuudestaan, ja tarjota heille suojaisa satama. Lisäksi piti heidän ja koko Israelin olla mitä halukkaimpia auttamaan tarvitsevia pakolaisia estämään verenkostajaa pääsemästä turvakaupungin suoja-alueelle ja siten ehkäisemään tapaturmaisesti surmanneen miehentappajan viattoman veren vuodatuksen. Jehovan armollinen laki sanoi: ”Sinä erotat kolme [muuta] kaupunkia itsellesi [Israelille] sen maasi keskeltä, minkä Jehova, sinun Jumalasi, antaa sinulle ottaaksesi sen omistukseesi. Sinä valmistat itsellesi tien, ja sinun täytyy jakaa sen maasi alue, minkä Jehova, sinun Jumalasi, antoi sinulle omaisuudeksi, kolmeen osaan [Jordania virran vasemmalta puolelta], ja sen täytyy olla sitä varten, että kuka miehentappaja hyvänsä voi paeta sinne.” (5. Moos. 19:2, 3, Um) Tämä ’tien valmistaminen’ tarkoitti sitä, että turvakaupunkeihin johtavat pääpakotiet piti tehdä pikateiksi: mäet piti madaltaa, kompastuskivet piti raivata pois, jokien yli piti rakentaa sillat, tiet piti leventää aina kolmeenkymmeneenkahteen kyynärään eli lähes viiteentoista metriin, jotta vilkas liikenne ei olisi estänyt pakenevaa, ja tienristeyksiin piti pystyttää viitat, joihin oli kirjoitettu ”Turvapaikka! Turvapaikka!” osoittamaan, missä suunnassa suojakaupunki oli. Maan joka osassa, joita oli kolme Jordanin itäpuolella ja kolme joen länsipuolella, oli oma turvakaupunkinsa, jotta pako ei olisi ollut liian pitkä millään alueella olevalle ihmiselle. Kukin tunsi oman turvakaupunkinsa.

11. Minkä huolenpidon takia kaikki kansat voivat iloita nyt Jehovan hengellisen kansan kanssa?

¹¹ Kuinka oivallinen kuvaus tämä onkaan siitä, miten tie täytyy olla valmistettu nykyään tapaturmaisesti vereen syyllistyneille, varsinkin vastakuvallisille ”tilapäisasukkaille” ja asumaan ”asettuneille”, ”muille lampaille”, jotka eivät ole hengellisiä israelilaisia, vaan jotka tulevat kaikista kansoista! Nämä kansat voivat näin ollen nyt iloita Jehovan kansan, hengellisen Israelin jäännöksen, kanssa. Katsoen eteenpäin verivelkaisten rankaisemiseen Harmagedonissa Jehova laulaa: ”Minä juovutan nuoleni verellä, samalla kun minun miekkani syö lihaa, surmattujen ja vangittujen verellä, vihollisjohtajien päillä. Iloitkaa, te kansat, hänen kansansa kanssa, sillä hän kostaa palvelijoittensa veren, ja hän kostaa vastustajilleen ja toimittaa tosiaan hyvityksen kansansa maalle.” – 5. Moos. 32:42, 43, Um

12. a) Miksi meille on mitä tärkeintä pitää ”tie” oivallisessa kunnossa, ja miten me teemme sen? b) Miten me saattaisimme muuten joutua verivelkaan tulevaisuudessa omaksi tuhoksemme?

¹² Koska Jehova on myöntänyt ainoastaan ”lyhyen ajan”, kunnes viaton veri kostetaan Harmagedonissa, ja koska tämä aika on vuodesta 1918 lähtien lyhentynyt näin paljon tähän mennessä, niin meidän on entistä tärkeämpää pitää oivallisessa kunnossa se tie, mikä on valmistettu nykyiseen turvakaupunkiin. Me teemme näin ollen helpoksi nopean paon niille lukemattomille tuhansille, jotka tulevat huomaamaan tapaturmaisen verivelkansa Jumalan ja hänen Ylimmäisen Pappinsa edessä ja jotka heräävät näkemään ”Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän sodassa” tapahtuvan maailmanlaajuisen verikoston uhkan. Meidän täytyy kaiuttaa varoitusta heille julistamalla pelottomasti, alituisesti ”meidän Jumalamme kostonpäivää”. Meidän täytyy auttaa heitä pakenemaan nopeasti Jehovan Ylimmäisen Papin alaisuudessa olevaan ainoaan turvapaikkaan. Meistä täytyy tulla tien varrelle kuin tienviittoja, jotka ilmoittavat ”Turvapaikka! Turvapaikka!” ja viittaavat ainoaan paikkaan, mistä sen nyt voi löytää. Jokaisen täytyy palvella tällä elämänpelastavalla tavalla omassa osassaan aluetta. Me emme rohkene laiminlyödä velvollisuuttamme vartijoina, jotka osoittavat uhkaavaa tuomion toimeenpanomiekkaa ja kehoittavat vaaranalaisia ihmisiä pakenemaan. Jos me laiminlyömme velvollisuutemme emmekä anna varoitusta, niin meidän nykyinen turvapaikkamme ei hyödytä meitä ratkaisevalla hetkellä, sillä Jehova Jumala vaatii meidän kädestämme niiden veren, jotka olisivat voineet pelastua saadessaan oikean varoituksen. (Hes. 33:1–9) Olkaamme siis varuillamme, ettemme joudu tulevaisuudessa verivelkaan tällä tavalla omaksi tuhoksemme.

VIINIKUURNAN POLKIJA

13, 14. a) Kuka on sitten vastakuvallinen ”verenkostaja” ja miksi? b) Milloin ja missä hän tavoittaa murhanhimoisen verivelallisen?

¹³ Mutta kuka on ”veren kostaja”, jonka edestä me pakenemme? Kuka on tämä surmattujen lähin sukulainen, joka on tehty ”Jumalan kuvaksi” toimimaan Hänen teloittajanaan ihmisveren vuodattajalle? (1. Moos. 9:6; 2. Sam. 14:6, 7, 11) Jotta tämä kostaja olisi pätevä kostamaan kaiken maan surmatut ja erityisesti Jehova Jumalan surmatut todistajat, niin hänen täytyy olla koko ihmiskunnan ja erittäinkin Jehovan todistajien sukulainen. Kuka tämän täytyy olla? Kuka muu tämä voisi olla kuin Jumalan ainoasyntyinen Poika, josta tuli ihminen Kristus Jeesus? Hän on ihmiskunnan läheisin sukulainen, sillä hän syntyi vaimosta täydellisenä ihmisenä, jonka elämä oli niin arvokas, että se voitiin uhrata koko ihmiskunnan puolesta lunastamaan ihmiset iankaikkisesta kuolemasta. Hänestä tuli askeleissaan seuraajien veli, niin että mitä joku tekee yhdelle pienimmistä näistä veljistä, sen hän tekee heidän vanhimmalle veljelleen Jeesukselle Kristukselle, ja niin se, joka tappaa yhden Kristuksen uskollisista seuraajista, tappaa yhden Kristuksen veljistä ja osoittaa siten, että hän tekisi samoin myöskin Kristukselle itselleen. (Hepr. 2:11–17; Matt. 25:40, 45) Mutta hän sovelluttaa kuitenkin nyt Ylimmäisenä Pappina sovitusuhrinsa ansiota kaikkien tottelevaisten ihmisten hyväksi tehdäkseen heistä lapsiaan ja tullakseen heidän Iankaikkiseksi Isäkseen. Jokainen, joka tappaa jonkun näistä vastakuvallisista ”tilapäisasukkaista” tai asumaan ”asettuneista”, jotka ovat liittyneet uuden maailman yhteiskuntaan, tappaa siis yhden Kristuksen tulevista lapsista, ”muista lampaista”, joiden Yksi Paimen, Oikea Paimen, hän on, koska hän antoi oman sielunsa kaikkien lampaittensa puolesta. – Joh. 10:16.

¹⁴ Hän, ”ihminen Kristus Jeesus”, on näin ollen oikeassa sukulaisuussuhteessa kostaakseen kaikkien tapettujen – eikä ainoastaan yhden – veren ryhtyen takaa-ajavan verenkostajan nopeudella toimimaan koko murhaajien joukkoa vastaan. Hän tavoittaa heidät kaikki Harmagedonin taistelukentällä. Hän tapaa heidät vastakuvallisen turvakaupungin ulkopuolelta, sillä se ei anna heille suojasatamaa.

15, 16. a) Kuka polkee siis oikeutetusti viinikuurnan Harmagedonissa? b) Mutta kuka kuvaa Jesajan ennustuksessa polkevansa viinikuurnan ja millaisin sanoin?

¹⁵ Jeesus on siis oikeudenmukaisesti se, joka polkee Jumalan vihan suuren viinikuurnan Harmagedonissa, sillä siellä tulee elämän murskaaminen verivelkaisesta maailmasta kostona siitä viattomasta verestä, mitä se on jo vuodattanut ja mitä se vielä vuodattaa, kunnes Kostaja kutsuu maailman tilille ja pakoittaa sen maksamaan. Mutta Jehova kuvaa profeetallisesti itse polkevansa tuon suuren kuurnan murskatakseen ne, jotka eivät ole osoittaneet veljellistä rakkautta hänen kansaansa kohtaan ja jotka ovat Jaakobin (Israelin) kaksoisveljen jälkeläisten muodostama Edom. Ennustus esittää profeetta Jesajan ja Jehovan kaksinpuhelun seuraavin sanoin:

¹⁶ ”Kuka tuolla tulee Edomista, tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta [Edomin pääkaupungista], tuo puvultansa komea, joka uljaana astelee suuressa voimassansa? ’Minä, joka puhun vanhurskautta, joka olen voimallinen auttamaan [kansaani].’ Miksi on punaa sinun puvussasi, miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan? ’Kuurnan minä poljin, minä yksinäni, ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani [keidenkään Jehovan todistajien ei tarvitse ryhtyä väkivaltaisiin toimiin auttaakseen häntä Harmagedonissa, ja ketkään jumalattomat eivät kykene seisomaan Häntä vastaan]; minä poljin heidät vihassani, tallasin heidät kiivaudessani, ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni, ja minä tahrasin koko pukuni. Sillä [minun vihollisteni] koston päivä oli minun mielessäni ja minun lunastettujeni [kansani] vuosi oli tullut. Ja minä katselin, mutta ei ollut auttajaa, ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut. Silloin minun oma käsivarteni minua auttoi, ja minun vihani minua tuki. Ja minä tallasin kansat vihassani ja juovutin heidät kiivaudellani; minä vuodatin maahan heidän verensä.” – Jes. 63:1–6.

17. Ketä Jehova kuitenkin käyttää viinikuurnan polkemisessa Harmagedonissa, ja miten Johannes kuvailee tämän ennalta saamassaan näyssä?

¹⁷ Mutta polkiessaan Harmagedonissa viinikuurnan Jehova käyttää koko ihmiskunnan lähintä sukulaista, sitä Verenkostajaa, jolla on oikeus suorittaa polkeminen taivaallisen Isänsä puolesta, nimittäin ”ihmistä Kristusta Jeesusta”. Apostoli Johannes sai ennakkonäyn hänestä menossa kukkurallaan olevaan viinikuurnaan Harmagedonissa polkemaan sitä taivaallisten sotajoukkojen kanssa: ”Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa. . . . hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana. Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen. Ja hänen suustaan lähtee terävä miekka, että hän sillä löisi kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan. Ja hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi: ’Kuningasten Kuningas ja herrain Herra’.” – Ilm. 19:11–16.

18. Miksi voimme odottaa, että ”kaikki se vanhurskas veri, mikä on vuodatettu maan päällä” Jerusalemin hävityksen jälkeen, kostetaan kristikunnalle?

¹⁸ Lyötyjen kansojen veri virtaa tuota Harmagedonin viinikuurnaa poljettaessa tulvehtien. Jeesus sanoi tuhatyhdeksänsataa vuotta sitten Jerusalemin temppelin luona juutalaisille uskonnollisille johtajille, opettajille ja hallitusmiehille: ”Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja ja viisaita miehiä sekä julkisia opettajia. Joitakuita heistä te tapatte ja paaluunnaulitsette, ja toisia heistä te ruoskitte synagoogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin, jotta teidän syyksenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, mikä on vuodatettu maan päällä vanhurskaan Aabelin [Jehovan ensimmäisen marttyyrinä kuolleen todistajan] verestä Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen asti, hänen, jonka te murhasitte pyhäkön ja alttarin välillä. Totisesti minä sanon teille: Kaikki nämä tulevat tämän sukupolven syyksi.” (Matt. 23:34–36, Um) Tulivatko ne sen sukupolven syyksi? Kyllä, sillä kolmekymmentäseitsemän vuotta sen jälkeen, kun pappien yllyttämä roskajoukko huusi maaherra Pontius Pilatukselle: ”Tulkoon hänen verensä meidän ja meidän lastemme syyksi”, Pilatuksen omat maanmiehet, roomalaiset, hävittivät Jerusalemin ja sen temppelin nelikuukautisen piirityksen jälkeen ja nostivat kuolleitten lukumäärän 1 100 000:een ja hajoittivat 97 000 eloonjäänyttä maan ääriin asti kuolemaan orjuudessa. (Matt. 27:24, 25, Um) Voimmeko me siis odottaa, että ”kaikki se vanhurskas veri, mikä on vuodatettu maan päällä” siitä pitäen, joutuu uskottoman kristikunnan, antikristillisen Jerusalemin nykyisen vastineen, syyksi? Kyllä voimme!

19. Mitä voimme tässä yhteydessä odottaa Suurelle Babylonille?

¹⁹ Mitä meidän on sitten odotettava tapahtuvan neljätuhatta vuotta vanhalle portolle, Suurelle Babylonille, joka on juopunut pyhien ja Jeesuksen todistajain verestä ja josta on löytynyt myöskin profeettojen ja kaikkien niiden veri, jotka on surmattu maan päällä? Koska – kuten Raamattu sanoo – se hallitsee kaikkia maan kansoja, niin se ja kaikki sen vallitsemat kansat, kristikunta mukaanlukien, singotaan Jumalan koko maapallon käsittävään viinikuurnaan. Veren voidaan odottaa virtaavan tulvanaan.

20. Ketkä polkevat Harmagedonissa viinikuurnan ja miten, ja kuinka syvältä on ”maan viinipuusta” puristettua mehua?

²⁰ Elonkorjuuaika tulee nyt lähellä olevassa Harmagedonissa, jolloin on viininpolkijain aika. Ylin Kostaja Jehova antaa silloin merkin, ja Jeesus Kristus ja hänen polkijajoukkonsa hyppäävät silloin riemuhuudoin viinikuurnaan mutta eivät paljain jaloin, vaan hevosten selässä, ”Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän sota” -hevosten selässä murskaamaan suunnattoman ”maan viinipuun” ja sen jumalattoman hedelmän ylettömän paljouden. Kuvaillen Harmagedonissa tapahtuvan surmaamisen suunnattomuutta Ilmestyskirja sanoo: ”Hän huusi suurella äänellä sille, jolla oli se terävä sirppi, sanoen: ’Lähetä terävä sirppisi ja korjaa tertut maan viinipuusta, sillä sen rypäleet ovat kypsyneet’. Ja enkeli heitti sirppinsä alas maahan ja korjasi maan viinipuun hedelmät ja heitti ne Jumalan vihan suureen kuurnaan. Ja kuurna poljettiin kaupungin ulkopuolella, ja kuurnasta kuohui veri hevosten kuolaimiin [suitsiin] asti, tuhannen kuudensadan vakomitan [kolmensadankahdenkymmenen kilometrin!] päähän.” – Ilm. 14:18–20.

21. a) Mitä rypälemehun syvyys kuvaa, ja mitä se osoittaa, että tämä viinikuurna poljetaan ”kaupungin ulkopuolella”? b) Miten sitten voivat ketkään välttää Jumalan vihan viinikuurnan?

²¹ Harmagedonin suuri viinikuurna poljetaan ”kaupungin ulkopuolella”, ja Kristuksen ja hänen taivaallisten sotajoukkojensa alla olevat hevoset kahlaavat kerrassaan, melkeinpä uivat, veressä. Niin paljon on Jehova Jumalaa ja hänen kuningasten Kuningastaan vastustavia. Älä ajattele epäillen, että tämä on liian julmaa toteutuakseen! Se on Jumalan Sanan kuvailema ennustus, ja hänen Sanansa toteutuu aina, joten tämänkin kuvauksen toteenkäymisellä on täysi syy. ”Poljettiin kaupungin ulkopuolella” merkitsee sitä, että se poljetaan Uuden Jerusalemin, teokraattisen järjestön, siis kristillisen turvakaupungin ja uuden maailman yhteiskunnan, ulkopuolella. Haluavatko jotkut välttyä joutumasta heitetyiksi Jumalan vihan viinikuurnaan murskattaviksi? Jos haluatte, niin älkää viivytelkö, vaan paetkaa Jumalan Verenkostajaa. Lähtekää tielle, jonka viitassa on ”Turvapaikka! Turvapaikka!” ja paetkaa Ylimmäisen Papin Jeesuksen Kristuksen alaiseen turvakaupunkiin. Pysykää sitten päättäväisinä, viisaasti ja kiitollisina siellä Harmagedoniin asti!