Onko Raamattu realistinen?
JOTTA opas olisi realistinen, sen ei tarvitse ainoastaan olla vapaa taruista ja vääristä käsityksistä, vaan sen täytyy myös esittää järkevää suhtautumista kohtaamiimme asioihin ja pulmiin. Verratkaamme tässä suhteessa sitä, mitä ihmiset ajattelevat ja ennustavat tulevaisuudesta, siihen, mitä Raamattu sanoo.
Jatkuvan inflaation, työttömyyden ja lukuisten kansainvälisten pulmien uhasta huolimatta monet ihmiset uskovat tilanteen korjautuvan. He ennustavat, että poliittiset, rotuja koskevat ja kansalliset kiistat, nälänhätä sekä energiakriisi ratkaistaan aikaa myöten. He uskovat, että maailma on rauhan ja turvallisuuden kauden kynnyksellä.
Eräs kansallinen aikakauslehti ilmaisi äskettäin mielipiteen, että ”loppujen lopuksi Yhdysvalloilla on toiveikas näkemys sen astuessa rauhan kauteen . . . Historia osoittaa, että perustus maan taloudelliselle kasvulle ja onnellisemmille ajoille on laskettu. Yhdysvallat on selviytynyt menneistä, suuremmista vaikeuksista, ja se selviytyy jälleen.”
George W. Shepherd j:r kirjoittaa The Christian Century -lehdessä maailman tulevaisuudennäkymästä: ”Todellinen maailma . . . on sellainen, johon voidaan rakentaa rauha, tuskallisesti, ainoastaan kansainvälisen sopimuksen perusteella, jossa tunnustetaan täysin kansojen enemmistön, erityisesti kolmannen maailman kansojen, oikeudet ja edut. Ainoat puitteet, jonka sisällä sellainen sopimus voidaan mitenkään saada toimimaan, on Yhdistyneet Kansakunnat. Sen tähden me näemme tuon elimen uuden kukoistuksen samoin kuin sen kehittymisen, mitä voitaisiin kutsua uuden ’rauhanomaisen ratkaisun’ toimenpiteiksi rauhan hyväksi.”
Mutta mitä vetoomuksia näemme maailman johtajien esittävän ylläpitääkseen ihmisten toivoa nykyisten järjestelmien jatkumisesta tai ”paremmasta maailmasta”? Eivätkö he esitä samoja lupauksia, joita on esitetty vuosisatoja? Eikö jokainen edeltänyt maailmanvalta ole kiinnittänyt huomiota loistoonsa ja valtaansa ja johtanut ihmiset ajattelemaan, että se oli maailman toivo? Mutta missä noiden valtakuntien loisto nyt on? Eikö samoja vetoomuksia esitetä nykyään? Ja vaikka monet ovatkin menettäneet uskonsa johtajiinsa, niin paremman toivon puuttumisen tähden heistä tuntuu, että jollakin tavalla joku saattaa oikaista asiat. Onko se realistista?
Esimerkki ihmisen ”profeetallisesta” ennustuksesta tälle maailmalle on edesmenneen Walter Lippmannin lausunto sellaisena kuin The World Book Encyclopedia -tietosanakirja sen esittää: ”Kun katsomme pinnan alle, näemme, että siellä on meneillään, voisimme sanoa, suuri vallankumous, ja meidän täytyy luottaa siihen, että tämä suuri vallankumous tuo rauhan ja vakiintuneisuuden, jonka perustalla maailmanlaajuinen yhteiskunta lopulta voi kukoistaa.
”. . . Mikä on tuo suuri vallankumous? Se on jyrkkä muutos ihmisen tilassa. Se on ihmisen edistyneen tiedon tuote, tiedon siitä, miten ihminen voi valvoa maanpäällisen elämänsä aineellisia olosuhteita.”
On kuitenkin ihmisiä, jotka pitävät sellaisia ”ennustuksia” pelkkänä uneksuntana. U.S. News & World Report -lehti sanoi 5. toukokuuta 1975: ”Nykyään kuulee yhä vähemmän puhuttavan ’uudesta maailmanjärjestyksestä’. Se on tuskin hämmästyttävää. Maailma tuntuu yhä enemmän pirstoutuvan alueellisiin ryhmiin, jotka usein kilpailevat keskenään ja ovat harvoin yhteistoiminnallisia. Nekin vaikuttavat lisääntyvässä määrin levottomilta, kansallismielisyyden ja epävarmuuden repimiltä.”
Onko Raamatun näkökanta realistinen?
Toisaalta Raamatun näkökanta ei ole hämmentävä eikä horjuva. Raamattu osoittaa, miksi ihmisen suunnitelmat epäonnistuvat ja miksi jokainen uusi vuosikymmen tuo entistä vaikeampia pulmia. Jumalan henkeyttämänä Sanana se kertoo meille, että ihmisten ahdinko johtuu koko ihmiskunnan epätäydellisyydestä. (Room. 5:12) Raamattu sanoo: ”Miehen vallassa [ei ole], kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa.” (Jer. 10:23) Lisäksi Raamattu ilmoittaa, että Jumalan antama ohjaus voisi auttaa aivan heti, jo tässä epätäydellisessä maailmassa, jos ihmiset noudattaisivat sitä. (Sananl. 2:6–9) Mutta ihmiset ja erityisesti maailman johtajat kieltäytyvät mukauttamasta menettelyjään Raamatun periaatteisiin, ja siitä seuraa, että he korjaavat epäjärjestystä ja turmelusta. Miksi? Pohjimmaltaan siksi, että he haluavat Jumalasta riippumatonta suvereenisuutta. He eivät halua tunnustaa Jumalaa ylimmäksi Neuvonantajaksi ja Kuninkaaksi. – Apt. 4:24–26; Ilm. 17:12–14.
Niin, Raamattu menee realistisesti ihmiskunnan pulmien ytimeen. Se esittää järkevän näkemyksen nykyisistä olosuhteista ja niiden syystä. Entä sitten tulevaisuus? Ennustaako Raamattu ihmiskunnalle tuomiopäivää, vai esittääkö se valoisan toivon?
Realistinenko näkemys tulevaisuudesta?
Katsokaamme vastaukseksi ennustusta, jonka Jeesus esitti opetuslapsilleen, jotka olivat kysyneet: ”Mikä tulee olemaan sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” (Matt. 24:3) Jeesus kuvaili henkeytyksestä täsmällisesti nykyisen aikamme ja sanoi: ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee olemaan paikassa toisensa jälkeen. Kaikki nämä ovat ahdingon tuskien alkua.” – Matt. 24:7, 8.
Tässä sukupolvessa elävät ihmiset ovat nähneet tämän ennustuksen täyttymyksen vuodesta 1914 lähtien. Eikö tuo vuosi merkinnyt ”ahdingon tuskien alkua”, ahdingon, joka erosi menneistä sodista ja nälänhädistä? James Cameron sanoo kirjassaan nimeltä ”1914”: ”Vuonna 1914 maailma loppui sellaisena kuin se silloin tunnettiin ja tunnustettiin. Se oli piste 20. vuosisadalle paljon suuremmalla syyllä kuin mikään vuosi sitä ennen tai sen jälkeen.”
Miksi oli näin? Siksi, että tämän sukupolven näkemät sodat eivät olleet tavallisia sotia. Niitä on syystä kutsuttu ”maailmansodiksi”. Lisäksi Jeesus sanoi, että kansoilla olisi ”ahdinko, kun ne eivät tunne pääsytietä”, ja että ihmiset ’tulisivat voimattomiksi pelosta ja sen odotuksesta, mikä kohtaa asuttua maata’. Nämä ja monet muut seikat, jotka Jeesus ennusti Matteuksen 24., Markuksen 13. ja Luukkaan 17. ja 21. luvussa, tapahtuvat parhaillaan, ja ne ovat luonteenomaisia meidän sukupolvellemme. Jeesus ennusti lisäksi, että ”tämä sukupolvi [joka kokee kaiken tämän] ei missään tapauksessa katoa, ennen kuin kaikki tapahtuu”. – Luuk. 21:32.
Mitä ovat ne ”kaikki”, joiden on määrä tapahtua tämän yhden sukupolven aikana? Niihin sisältyy tämän nykyisen ihmistekoisen asiainjärjestelmän, ei kirjaimellisen maan ja sen päällä olevan ihmiskunnan, loppu. Se merkitsee vapautusta turmeltuneista, sortavista, saastuneista olosuhteista, joissa ihmiskunta nykyään havaitsee olevansa. Jeesus sanoi niille, jotka haluavat tehdä oikein ja jotka katsovat luottavaisina Raamattuun: ”Kun nämä alkavat tapahtua, nouskaa pystyyn ja nostakaa päänne, koska teidän vapautuksenne on lähestymässä.” (Luuk. 21:28) Raamattu ei näin ollen esitä synkkää ”tuomiopäivä”-näkemystä vaan valoisan tulevaisuuden niille, jotka haluavat vanhurskautta ja rauhaa. Se ennustaa synkkää ainoastaan niille, jotka itsekkäästi pitävät kiinni tämän sortuvan järjestelmän turmeluksesta ja jotka kieltäytyvät tunnustamasta Jumalan suvereenisuutta. – 2. Tess. 1:6–8.
Mitä muita todisteita paitsi kansojen ahdinko, maailman johtajien tuntema pelko sen suhteen, mikä maailmaa kohtaa, ja lisääntyvä rikollisuus, saastuminen, moraalittomuus ja ydinsodan vaara on siitä, että tämän asiainjärjestelmän loppu on lähellä? Miten voimme tietää, että sen tuloa ei tarvitse odottaa enää kauan ja että sitä ei siirretä johonkin tulevaan vuosisataan, kuten jotkut sanovat?
Viimeinen maailmanvalta nyt olemassa
Raamattu esittää sekä tosiasioihin perustuvan että profeetallisen kertomuksen ihmiskunnan historian seitsemästä maailmanvallasta. Nämä eivät ole pieniä, merkityksettömiä valtoja, vaan valtoja, joilla oli suurin vaikutus omana aikanaan. Kukin oli aikansa huomattavin valtakunta, joka kansojen oli tunnustettava. Ne olivat: Egypti, Assyria, Babylonia, Meedo-Persia, Kreikka, Rooma ja Anglo-amerikkalainen maailmanvalta. Raamatussa olevan Danielin kirjan ennustus puhui täsmällisesti Danielin päivien valloista, nimittäin Babyloniasta ja Meedo-Persiasta, ja ennusti sitten kolme seuraavaa. Ennustus mainitsi Meedo-Persian ja Kreikan maailmanvallat nimeltä ja kuvaili seuraavat kaksi. Mitä Danielin ennustus sanoo niistä?
Näyssä, jonka Jumala antoi Danielille, tämä näki neljä valtavaa petoa, jotka edustivat eli kuvasivat ’kuninkaita’. (Dan. 7:17) Nämä vertauskuvalliset pedot olivat leijona (Babylonia), karhu (Meedo-Persia) ja pantteri (Kreikka), ja niitä seurasi pelottava peto, jolla oli rautahampaat ja joka oli erilainen kuin kaikki muut, ja sillä oli kymmenen sarvea. Tästä pedosta kasvoi toinen ”kuningas”, pieni sarvi; siitä tuli huomattava ja se puhui suurentelevia sanoja. Tämä lopullinen sarvi sai tuomionsa, jota ei langettanut sille mikään toinen maailmanvalta vaan Kaikkivaltias Jumala itse. Tuo hirvittävä peto oli Rooman maailmanvalta, ja siitä kasvanut sarvi oli seitsemäs maailmanvalta, joka olisi viimeinen maan päällä. Se on Anglo-amerikkalainen maailmanvalta. – Dan. 7:2–12; vrt. Dan. 8:20–22.
Jos me todella elämme tämän asiainjärjestelmän lopun aikaa, tämä on erittäin tärkeää ja kiireistä aikaa. Se merkitsee, että me olemme ajassa, jolloin messiaaninen Valtakunta alkaa hallita maata. Antaakseen meille riittävästi todisteita Jumala on Raamatun viimeisessä kirjassa antanut täyden takuun Danielin ennustuksen totuudellisuudesta ja Messiaan tuhatvuotisen vanhurskaan hallinnon läheisyydestä, jolloin vanhurskaus vallitsee maan päällä. Apostoli Johannes, joka eli kuudennen eli Rooman maailmanvallan hallinnon aikana, kertoo näystä, jonka Jumala antoi hänelle. Hän kirjoittaa: ”On seitsemän kuningasta: viisi on kaatunut [ennen Johanneksen aikaa], yksi on [Rooman maailmanvalta], yksi ei ole vielä saapunut, mutta kun hän saapuu, hänen täytyy pysyä vähän aikaa.” – Ilm. 17:10.
Seitsemännen maailmanvallan amerikkalainen osa on pysynyt vain noin 200 vuotta – lyhyt aika maailman historiassa. Lopun läheisyyden tähdentämiseksi Johannes puhuu myös KAHDEKSANNESTA kuninkaasta. Mutta tämä kuningas on hyvin lyhytaikainen, se ”on lähtöisin niistä seitsemästä” ja on samanaikainen seitsemännen maailmanvallan kanssa. Tämä ”kuningas” olisi hallitusyhteisö, joka koostuisi seitsemän maailmanvallan osista – maailmanliitto. Se ”menee tuhoon” yhdessä seitsemännen maailmanvallan kanssa. Sen tähden Raamattu ei mainitse mitään maailmanvaltaa seitsemännen jälkeen. Se on loppu. – Ilm. 17:11.
Onko Raamattu sitten realistinen ennustaessaan maailman olosuhteet täsmälleen sellaisiksi kuin me näemme niiden nykyään olevan, auttaessaan meitä havaitsemaan, millä kohdalla olemme historian virrassa – auttaessaan meitä näkemään, että vapautuksen aika on lähellä? Raamattu on varmasti suora tunnistaessaan maailmanvallat. Ja se osoittaa meille, että ihmisten ponnisteluin ei voida ratkaista nykyään maailman edessä olevia pulmia ihmisten tekemiseksi onnellisiksi. Raamattu on realistinen myös sanoessaan, että huuto ”rauhasta ja turvallisuudesta” ihmisten ponnistelujen avulla on väärää lohdutusta, joka välittömästi edeltää ihmistekoisten järjestelmien tuhoa. – 1. Tess. 5:3.
Raamattu on tosiaan realistisempi kuin poliitikkojen, talouselämän asiantuntijoitten ja jopa pappismiesten lupaukset. Se osoittaa, mistä maailman ongelmat johtuvat ja mitä on todellisuudessa edessäpäin. Mutta voiko se antaa jokapäiväistä elämää varten neuvoja, jotka ovat käytännöllisiä ja auttavat ihmisiä nyt? Tarkastelkaamme tätä seikkaa.