Onnellisen kansan uudestisyntyminen
1. Ketkä ovat harmissaan siitä, että Jumalalla on ”kansa”, ja mitä yrityksiä on tehty tämän Jumalan kansan hävittämiseksi?
SAATANA ja hänen maailmallinen järjestönsä paheksuvat sitä, että Jumalalla on maan päällä ”kansa”, jota kutsutaan hänen nimellään ja joka palvoo Jehovaa Jumalana. Kuten Ps. 83:5:ssä on profeetallisesti sanottu, sen kansan viholliset, jonka Jumala on Jehova, ovat sanoneet toisille salaliittolaisille: ”Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta.” Raamatun historia ja maallinen historia osoittavat, miten viholliset, joihin kuuluu myös luonnollisen Israelin johtavia jäseniä, koettivat hävittää hengellisen Israelin sen olemassaolon ensimmäisellä vuosisadalla. Huolimatta tulisista vainoista ja yrityksistä tuhota heidät, hengellisen Israelin kansa säilyi kansana, joka oli suunnattoman onnellinen siitä, että Jumala, jota se palvoi ja palveli, oli Jehova.
2. Miten se, mitä tapahtui v. 537 eaa., antaa meille luottamusta Jehovan voimaan ja kykyyn pelastaa kansansa minä aikana tahansa?
2 Kaikki taivaassa ja maan päällä olevat viholliset eivät suoraan sanoen voi hävittää Jehovan kansaa. Kun viholliset ovat näennäisesti onnistuneet sen tekemisessä, niin kaikkivaltias Jehova Jumala voi vieläpä herättää kuolleista kansan, jos se olisi välttämätöntä! Ajatteliko maailma kuudennella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua, että se oli mahdotonta? Olivatko he kuulleet sellaisesta aikaisemmin? Olivatko he nähneet sellaista ennen? Eivät! Ja kuitenkin he näkivät vuonna 537 eaa. sen ainoan kansan ylösnousemuksen, uudestisyntymisen, jonka Jumalana silloin oli Jehova, aivan kuten oli ennustettu Jes. 66:7, 8:ssa. Jumala voi uusia tuon ihmeen, ja hän on itse asiassa tehnytkin niin. Hänen sallinnallaan ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla viholliset, joihin kuului juutalaisia ja pakanoita, tappoivat hengellisen Israelin ”pyhän kansan” Pään ja Kuninkaan, mutta kolmantena päivänä (niisanin 16. päivänä 33) tämän kansan Jumala herätti hänet kuolleista ja korotti hänet sitten taivaalliseen valtaan. Viidentenäkymmenentenä päivänä tämän Kuninkaan ylösnousemuksen jälkeen Jehova Jumala antoi hänelle vastasyntyneen kansan, hengellisen Israelin, ”Jumalan Israelin”, liittämällä pyhällä hengellään Jeesuksen Kristuksen maan päällä olevat uskolliset opetuslapset Jerusalemissa. Viholliset oli torjuttu!
3. a) Keitä Jeesus tarkoitti puhuessaan ”kansasta” Matt. 21:43, 45:ssä, ja mitä hedelmää tämä kansa on tuottanut? b) Mitä kansat ovat ajatelleet tästä ”kansasta”?
3 Tämä on se kansa, jota Jeesus Kristus tarkoitti sanoessaan fariseuksille ja Jerusalemin ylipapeille: ”Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.” (Matt. 21:43, 45) Vuoden 33 helluntaista lähtien tämä suosittu ”kansa” on tehnyt vaadittuja hedelmiä julistamalla Jumalan valtakuntaa, jonka kuningas ei ole Daavid vaan Daavidin kuninkaallinen jälkeläinen Jeesus Kristus, joka on nyt korotettu Jehova Jumalan oikealle puolelle. (Apt. 2:36; 8:12; 14:22; 19:8; 20:25; 28:23, 30, 31) Tämä Jumalan valtakunnan hedelmän tuottaminen tekee hengellisen Israelin ”pyhän kansan” kaikkien pakanakansojen ja myös kristikunnan kansojen vihan kohteeksi. (Matt. 10:22; 24:9) Onko siis ihme, että nämä Jumalan valtakunnan viholliset koettavat tuhota sen kansan, joka tekee sen hedelmiä!
4, 5. a) Ketkä antoivat kuolettavat iskut Jumalan kansalle v. 607 eaa. ja tällä 20. vuosisadalla? b) Miten hengestä siinneitten kristittyjen antautuneen jäännöksen virallisessa lehdessä olleet lausunnot tunnustivat heidän kansalaisuutensa Jehovan alaisuudessa?
4 Vuonna 607 eaa., jolloin Jerusalem tuhottiin ja Juudan maa autioitettiin, muinainen Babylon suuntasi vihassaan kohtalokkaan iskun sitä kansaa vastaan, jonka Jumalana oli Jehova. Mutta tällä 20. vuosisadalla, ensimmäisen maailmansodan ahdistuksen päivinä, Suuri Babylon, väärän uskonnon maailmanmahti, ja sen poliittiset rakastajat suuntasivat näennäisesti kohtalokkaan iskun sitä kansaa vastaan, jonka Jumalana nyt on Jehova. Aivan nykyisen maailman keskellä oli antautuneitten, kastettujen ja hengestä siinneitten kristittyjen jäännös, joka tutki vakavasti Pyhää Raamattua ja tunnusti hengellisen kansalaisuutensa. Virallisen lehtensä toisessa numerossa (elokuun numerossa 1879) se tunnusti Jehovan Jumalakseen sivulla 4, missä sanottiin: ”Me uskomme, että JEHOVA tukee Siionin Vartiotornia, ja koska näin on, niin se ei milloinkaan kerjää eikä pyydä ihmisiltä tukea.” Tunnustaen kansalaisuutensa tämä virallinen lehti sanoi lukijoilleen elokuun 15. päivän numerossa 1893:
5 ”’Te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.’ – 1. Piet. 2:9. . . . Me olemme totisesti sellainen kansa Kristuksen Jeesuksen, Kuninkaamme, alaisuudessa, ja meitä kiinnostaa vain yksi asia: totuus Kristuksen valtakunnan perustamisesta koko maassa. Kansallinen ohjelmamme on hyökkäävää ja se tähtää kaikkien muiden valtojen täydelliseen alistumiseen; mutta päinvastoin kuin kaikki muut kunnianhimoiset vallat se . . . pyrkii aikaansaamaan yleismaailmallisen rauhan ja onnellisuuden. Tämän kansan jokainen kuuliainen kansalainen on syvästi kiinnostunut . . .” – Sivut 250, 251 kirjoituksesta ”Omaisuuskansa”.
6. Mikä tämän hengellisen kansan kanta osoitti sen olevan kokosieluisesti Jumalan valtakunnan puolella?
6 Uskollisena hengelliselle kansalaisuudelleen hengellisenä Israelina antautunut jäännös pysyi erossa tästä maailmasta tulematta osaksi siitä, kuten Jeesus Kristus ja hänen kaksitoista apostoliaankin olivat pysyneet. (Joh. 15:19; 17:14–16; Jaak. 1:27) Tästä syystä he kieltäytyivät osallistumasta kansojen kanssa ensimmäiseen maailmansotaan, jonka aikana he eivät tarttuneet lihallisiin aseisiin vaan julistautuivat puolueettomiksi. Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura oli virallisessa lehdessään ja muissa julkaisuissaan viitannut vuoteen 1914 sinä vuotena, jolloin Raamatun mukaan ”pakanain ajat” päättyvät ja Kristuksen valtakunta ottaa täyden vallan, ja ensimmäisen maailmansodan syttyminen juuri tuona vuonna vahvisti heidän raamatullista vakaumustaan. He saarnasivat, että kaikki tämän maailman kansat kohtaavat Harmagedonissa ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” ja tuhotaan perin juurin. Siksi Kristuksen valtakunta on ihmiskunnan ainoa toivo.
7. Minkä vainon Suuri Babylon kohdisti tähän pyhän kansaan, ja miten se katseli asiaa?
7 Koska hengellisen Israelin ”pyhän kansan” pieni jäännös omaksui tällaisen näkemyksen ensimmäisen maailmansodan aikana (1914–1918), niin se joutui ’kaikkien kansojen vihaamaksi Jeesuksen nimen tähden’, aivan niin kuin hän oli ennustanut puhuessaan tämän asiainjärjestelmän lopusta. (Matt. 24:3–9) Suuri Babylon, väärän uskonnon maailmanmahti, yllytti poliittisia rakastajiaan sen kansan jäännöstä vastaan, jonka Jumala on Jehova. Se vetosi myös kansallisen isänmaallisuuden henkeen herättääkseen kansanjoukkojen ja maan oikeusistuinten vihan. Seurauksena olivat väkivaltaiset vainot. Hallitukset painostivat jäännöstä eri tavoin eri maissa, ja ne menivät niinkin pitkälle, että kielsivät näiden kansainvälisten raamatuntutkijain toiminnan ja kaiken tai osan Vartiotorni-seuran kirjallisuudesta, jota he käyttivät tutkiessaan Jehovan kirjoitettua sanaa. Lopulta Suuri Babylon luuli tuhonneensa iäksi tämän ”kansan, jonka Jumala on Jehova”, kun se vähää ennen maailmansodan päättymistä vuonna 1918 sai nähdä Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentin, sihteeri-rahastonhoitajan ja kahden muun toimituskunnan jäsenen sekä kolmen johtavan edustajan viruvan liittovaltion rangaistusvankilassa tuomittuina 20 vuodeksi!
KANSA ’SYNTYY YHDELLÄ HAAVAA’
8. a) Minkä Suuri Babylon oli unohtanut luullessaan, että tälle kansalle oli annettu kuolettava isku? b) Mikä vaikuttava uudestisyntymä tapahtui v. 1919, ja mitä tapahtui sen jälkeen?
8 Suuren Babylonin ja sen poliittisten rakastajien näkökulmasta katsoen ”kansa, jonka Jumala on Jehova”, oli saanut kuolettavan iskun. Mutta he unohtivat tai jättivät huomioon ottamatta, mitä Jumala oli tehnyt vuonna 537 eaa. He eivät ottaneet huomioon tai uskoneet, että tämä sama Jumala voisi tehdä sen uudestaan Jes. 66:7, 8:n lopullisessa ja täydellisessä täyttymyksessä. Mutta hän teki sen! Jo seuraavana vuonna, ensimmäisenä sodanjälkeisenä vuonna 1919 Suuri Babylon ja sen poliittiset rakastajat näkivät sen kansan uudestisyntymisen, jonka Jumala on Jehova, ”yhdellä haavaa” sekä sen uskonnollisen olemassaolon ”maan” ja toiminnan syntymisen ikään kuin ”yhtenä päivänä”. Äkkiä nuo toimintatarmoiset Vartiotorniseuran johtavat edustajat vapautettiin vankilasta, jonne he eivät enää koskaan palanneet väärien syytöksien perusteella. Kansainvälinen järjestö muodostettiin uudelleen, ensimmäinen sodanjälkeinen kansainvälinen konventti pidettiin Cedar Pointissa Ohiossa, ja uusi lehti, jatkuvasti ilmestyvän Vartiotornin sisarjulkaisu, alkoi ilmestyä. Dramaattisesti, ikään kuin kuolleista nousseena, sen kansan vainottu jäännös, jonka Jumala on Jehova, astui pelottomasti maailman toiminnan näyttämölle.
9. a) Ketkä olivat nyt onnellisia, kun tämä kansa oli uudestisyntynyt? b) Ketkä olivat onnettomia ja kokivat suuren kukistumisen?
9 Jumalan vuodatetun hengen elvyttävän voiman vaikutuksesta jäännös oli jälleen näyttämöllä tuottaen ja kantaen innokkaasti Jumalan valtakunnan hedelmää, valtakunnan, minkä he tästä lähtien julistivat ottaneen valtansa taivaassa pakanain aikojen lopulla vuonna 1914. Miten onnellinen tämä ”kansa, jonka Jumala on Jehova”, olikaan nyt, ei ainoastaan sen vielä lihassa maan päällä oleva jäännös vaan myös sen Kuningas Jeesus Kristus ja muut ylösnousseet ”pyhän kansan” taivaassa olevat jäsenet! (Ps. 33:12) Sen sijaan Suurella Babylonilla, kristikunta mukaan luettuna, oli syytä olla onneton nähdessään tämän voimakkaan todistuksen siitä, että se oli syösty valta-asemastaan Jehovan ”kansaan” nähden ja joutunut hänen epäsuotuisan tuomionsa alaisuuteen, joka pian toimeenpannaan ja merkitsee sen täydellistä tuhoa! Muinaisen esikuvansa mukaan, joka kukistui Kyyros Suuren edessä vuonna 539 eaa., Suuren Babyloninkin on täytynyt kukistua, sillä muuten sen kansan jäännös, jonka Jumala on Jehova, ei olisi voinut päästä vapaaksi vuonna 1919. (Ilm. 14:8) Miten onnellinen tämä uudestisyntynyt kansa saattoikaan olla Suuren Babylonin kukistumisesta!
10. Mikä suuri onni odottaa kaikkia tämän uudestisyntyneen kansan 144 000 jäsentä sekä nyt että tulevaisuudessa?
10 Sen jälkeen, kun tuo ”kansa” syntyi uudestaan ja vapautui Suuresta Babylonista vuonna 1919, jäännöksen jäsenten lukumäärä lisääntyi kansan suureksi iloksi. Sen Jumala Jehova on ennaltamäärännyt, että sen kansalaisten täyden lukumäärän täytyy olla 144 000 jäsentä Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen kanssa taivaassa. (Ilm. 7:4–8; 14:1–3) Hengellisen Israelin kansa on oleva todella onnellinen, kun sen vielä maan päällä oleva jäännös päättää juoksunsa uskollisena ja saa liittyä kansan kaikkien muiden jäsenten seuraan taivaassa, minkä jälkeen kaikki 144 000 hallitsevat kirkkaudessa Kuninkaansa Kristuksen Jeesuksen kanssa heidän Jumalansa kaikkeudensuvereenisuuden kunniaan saattamiseksi ja kaikkien maan sukukuntien, sekä elävien että kuolleitten, iankaikkiseksi siunaukseksi. Mutta jo nyt on sen kansan jäännöksellä, jonka Jumala on Jehova, ainoalaatuinen syy olla onnellinen, vaikka se onkin vielä maan päällä tänä ahdistusta kärsivien pakanakansojen ”lopun aikana”. Rakkaudellisesti se haluaa jakaa tämän onnellisuuden toisten kanssa.
ONNELLISUUDEN LAAJENEMINEN
11. Ketkä ovat nyt liittyneet tämän kansan seuraan, ja mitä heistä on tullut?
11 Yhä useammat ahdistetun ihmiskunnan jäsenet pyrkivät nyt pääsemään osallisiksi tuosta onnellisuudesta, mikä on ainoaa todellista onnellisuutta maan päällä. Varsinkin vuodesta 1935 lähtien Ilmestyskirjassa (7:9–17) ennustettu ”suuri joukko” on lakannut olemasta osa tästä maailmasta ja on liittynyt hengellisen Israelin kansaan. (Sak. 8:20–23) Heistä on tullut kuin ”muukalaisia”, jotka asustavat hengellisen Israelin ”porteissa” ja saavat siitä tulevan hyödyn. (2. Moos. 20:10) Koska tämän ”suuren joukon” lukumäärää ei ennustusten mukaan ole edeltämäärätty, niin se on kasvanut jatkuvasti, vuodesta toiseen, tähän saakka. Heistä on tullut hengellisen Israelin kansan kanssa ”yksi lauma” ”yhden paimenen”, Jeesuksen Kristuksen, Kuninkaan, alaisuudessa. – Joh. 10:16.
12. Kenen voidaan todella sanoa olevan hengellisen kansan ja ”suuren joukon” Jumala näiden suuren onnellisuuden perusteella, ja miten nämä palvovat Jumalaansa?
12 Miten onnellisia he ovatkaan yhdessä huolimatta siitä pahenevasta tilasta, missä pakanakansat ovat! Koska tämän ”suuren joukon” jäsenet ovat antautuneet täysin Jumalalle ja menneet vesikasteelle Jeesuksen Kristuksen seuraajina, niin heillä on sama Jumala kuin hengellisen Israelin kansallakin, nimittäin Jehova. Kristitty apostoli Paavali sanoi häntä ”onnelliseksi Jumalaksi”, joten miksi hänen palvojansa maan päällä eivät olisi onnellisia Hänen kanssaan? (1. Tim. 1:11, Um) Elleivät he olisi onnellisia, niin Ps. 33:12 ja 144:15 asettaisivat kyseenalaiseksi sen, että Jehova on heidän Jumalansa. Väärien, demonisten jumalien sokeassa palvonnassa ei ole mitään onnellisuutta, mutta mikä onnellisuuden syy onkaan, jos meidän yksinomaisen palvontamme ja antaumuksemme kohteena on ainoa elävä ja tosi Jumala! Mikä etu onkaan palvoa häntä ”hengessä ja totuudessa”!
13. Mikä lisäonnellisuus on aivan Jumalan kansan edessä?
13 Tälle hengellisen Israelin kansalleen Jehova sanoo: ”Te olette minun todistajani.” (Jes. 43:10–12) Mikä lisäsyy onnellisuuteen onkaan ”suurelle joukolle” olla sen kansan tovereina myös Jehovan todistajia. Kun Suuri Babylon kristikunta mukaan luettuna pian menee tuhoonsa kaikkine väärine jumalineen, miten onnellisia nämä todistajat ovatkaan siitä, että heillä oli etu todistaa kuolemattomasta tosi Jumalasta, Jehovasta, joka silloin saavuttaa voiton pitkäaikaisesta vihollisestaan, väärän babylonilaisen uskonnon maailmanmahdista! Silloin on aika huutaa: Halleluja! – Ilm. 19:1–3.
14. Mikä on ollut hyvä uutinen pakanain aikojen lopusta lähtien, ja mitä Jehovan todistajat tekevät sen suhteen vainosta huolimatta?
14 Pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914 syntyi kauan sitten luvattu messiaaninen Jehova Jumalan valtakunta taivaassa. (Ilm. 12:5–9) Siitä lähtien tämä maailma ei ole varannut mitään hyviä uutisia, mutta vastasyntyneen valtakunnan taivaallinen Isä on antanut kansalleen ja siihen liittyville palvojilleen parhaat uutiset, mitä ihmiskunta on koskaan kuullut, ”tämän valtakunnan hyvän uutisen”, uutisen vastasyntyneestä valtakunnasta. Miten onnellisia he ovatkaan, ei ainoastaan siitä, että heillä on tämä hyvä uutinen, vaan myös siitä, että heillä on kunnia ja etu täyttää Jeesuksen ennustus ja saarnata tätä valtakunnan hyvää uutista kaikessa maailmassa todistukseksi, ennen kuin tämän asiainjärjestelmän loppu tulee Harmagedonissa! (Matt. 24:14, Um; Mark. 13:10) Mitä sillä on väliä, että se saa kansainvälisen vainon kohdistumaan heihin? Vuorisaarnassaan Jeesus sanoi, että heidän vainoamisensa sellaisesta syystä on meille onnellisuuden aihe. (Matt. 5:11, 12) Tämä vaino päättyy pian kaikkien vainoojiemme väkivaltaiseen loppuun!
15. Mitä voimme sanoa psalmistan kanssa todella arvostaen?
15 Edessämme olevat varmat odotteet ovat siis erittäin onnelliset. Mutta maallinen asemammekin on onnellinen jo nyt hengellisessä paratiisissamme. Me tiedämme sen. Me tunnemme sen. Se ei ole itsepetosta. Tosi arvostus kohoaa sydämestämme Jumalaamme ja hänen hallitsevaa Kuningastaan Jeesusta Kristusta kohtaan, ja me voimme iloiten yhtyä psalminkirjoittajan huudahdukseen: ”Onnellinen on se kansa, jonka Jumala on Jehova.” – Ps. 33:12, Um.