Jerusalemin tuho – varoitus meidän aikaamme varten?

JERUSALEM! Nimi voidaan kuiskata rukouksessa, huutaa vihassa tai sumentaa diplomaattisessa kirjeenvaihdossa, mutta usein se herättää voimakkaita tunteita. Eikö ole ivallista, että tämä kaupunki, jonka nimi merkitsee ”kaksinkertaisen rauhan omistamista” [tai ”kaksinkertaisen rauhan perustusta”], on ollut kauan kansainvälisten kiistojen keskipisteenä?

Yhtä lailla juutalaiset, kristityt ja muslimit ovat sitä mieltä, että tämä kaupunki on pyhä heille, ja he viittaavat nopeasti Raamattuun väitteittensä tueksi. Mutta erityisen mielenkiintoista on se, että Raamatussa on nimenomaisia ennustuksia siitä mitä tapahtuisi Jerusalemille, ja nämä ennustukset kuvailevat kansainvälistä mielenkiintoa herättäneitä tapahtumia. Voiko se olla tärkeää nykyisten tapahtumien merkitykselle? – Matt. 24:3–22; Luuk. 21:5–24.

Vastauksena voisit tarkastella ensiksi sitä, mitä Raamattu ja historia kertovat meille Jerusalemin kohtalosta ensimmäisellä vuosisadalla. Vuonna 33 Jeesus Kristus ennusti kaupungin ja sen temppelin täydellisen hävityksen. Miksi?

Vain kaksi päivää ennen tämän ennustuksen lausumista Jeesus oli ratsastanut Jerusalemiin esittäytyäkseen heidän kuninkaanaan. Mutta kansan johtomiehet hylkäsivät hänet Jumalan lähettämänä hallitsijana. Myöhemmin Jeesus sanoi heille selvästi, että Jumalan valtakunta otettaisiin heiltä pois ja annettaisiin kansalle, joka tuottaa sen hedelmiä. Heidät itsensä ’ruhjottaisiin, murskattaisiin tomuksi’. – Matt. 21:1–15, 42–46; Joh. 19:12–15.

Historian tosiasiat osoittavat, että kenraali Tituksen johtamat Rooman sotajoukot täyttivät Jeesuksen sanat kirjaimellisesti vain 37 vuotta myöhemmin, vuonna 70. Lyhyt katsaus tämän ennustuksen toteutumistapaan on hyvin paljastava. Seuraavassa on joitakin yksityiskohtia:

Varustus teroitetuista paaluista

Jeesuksen profetian ennustusten täsmällisyyden osoittamiseksi viittaamme seuraavaan lausuntoon: ”Sinun vihollisesi rakentavat ympärillesi varustuksen teroitetuista paaluista ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta.” – Luuk. 19:43.

Jokainen, joka epäili sitä mitä Jeesus ennusti vuonna 33, on voinut hyvinkin järkeillä: ’Mitä? Rakentavat kilometrien pituisen puisen aitauksen Jerusalemin ympärille vaikeaan maastoon? Entä jos vihollinen häiritsisi ja puita täytyisi tuoda kaukaa? Miten typerää on ennustaa tällaista!’ Mutta mitä tapahtui 37 vuotta myöhemmin?

Josephukselta saamme tietää, että sen jälkeen kun roomalaiset olivat piirittäneet Jerusalemia ja valloittaneet kaksi sen kolmesta puolustusmuurista, he siitä huolimatta lannistuivat. Miksi? Se johtui juutalaisten raivokkaasta vastarinnasta ja roomalaisten suurista tappioista. ”Monet olivat tosiaan sitä mieltä, että kaupunkia ei vallattaisi koskaan tavanomaisin asein.” – The Jewish War, s. 296.a

Mitä Titus aikoi tehdä? Kunniaa haluava nuori kenraali päätti, että ”jos hänen pitäisi yhdistää nopeus turvallisuuteen, hänen täytyy rakentaa valli koko kaupungin ympärille”. Vallin rakennustöistä muodostui legioonien ja legioonien osien välinen kilpailu, joka synnytti suurta intoa sotilaitten keskuudessa, kun he koettivat kilpaa saada oman osuutensa ensimmäisenä valmiiksi. Mikä oli tulos?

”Vallilla oli pituutta seitsemän kilometriä. . . . Kuitenkin koko työ valmistui kolmessa päivässä, vaikka se olisi hyvin voinut kestää kuukausia – nopeus oli uskomaton.” Syntyi juuri sellainen ”varustus teroitetuista paaluista”, jonka Jeesus oli ennustanut! Ja mitä tuloksia se tuotti? Tuhon sekä kaupungille että sen monille asukkaille!

Mutta oletko tiennyt, että Jeesus ennusti myös ne olosuhteet, jotka kehittyivät vähitellen tuohon traagiseen loppukohtaukseen johtavina vuosina? Ajattele, mitä hän sanoi noiden vuosien nälänhädästä, laittomuudesta ja vääristä profeetoista.

Nälänhätä

Jeesus osoitti, että Jerusalemin tuhoa edeltäisi nälänhätä. – Mark. 13:8; Matt. 24:7.

Tämä ennustus osoittautui todenmukaiseksi. Esimerkiksi Apostolien tekojen 11:27–30:ssa kerrotaan: ”Näinä päivinä tuli profeettoja Jerusalemista alas Antiokiaan. Yksi heistä, Agabus-niminen, nousi ja ryhtyi osoittamaan hengen vaikutuksesta, että koko asuttuun maahan oli tulemaisillaan suuri nälänhätä, joka muuten sattuikin Claudiuksen aikana. Niinpä nuo opetuslapset päättivät, kukin heistä varojensa mukaan, lähettää palvelukseksi avustusta Juudeassa asuville veljille, ja niin he tekivätkin lähettäen sen vanhimmille Barnabaan ja Sauluksen kätten kautta.”

Ilmeisesti juutalainen historioitsija Josephus kuvailee samaa nälänhätää juutalaisten historiaa käsittelevässä teoksessaan Antiquitates Iudaicae. Josephus sanoo, että tuolloin Jerusalem ”oli nälänhädän puristuksessa, ja monet menehtyivät, koska he eivät rahan puutteessa voineet ostaa tarvitsemaansa”.

Laittomuuden aalto

Nälänhätä oli vain yksi niistä vaikeuksista, joista Jeesus oli ennustanut maailman kärsivän ennen Jerusalemin tuhoa. Hän mainitsi myös, että lisääntyvä laittomuus kylmentäisi kaiken sen lähimmäisenrakkauden, jota ihmisillä yleensä on. – Matt. 24:12.

Vaikka tällaista laittomuutta oli monissa osissa roomalaista maailmaa, se oli erityisen ilmeistä Juudeassa sitä mukaa kuin juutalaisten kapina-ajatukset kasvoivat. Me luemme siitä, miten aseelliset ryhmät vaeltelivat Juudean maaseudulla roomalaisen prokuraattorin Felixin päivinä (noin vuosina 48–58) ”ryöstäen varakkaitten ihmisten taloja, tappaen asukkaat ja sytyttäen tuleen kyliä, kunnes heidän raivoisa hulluutensa täytti joka kolkan Juudeasta”. Tämä tapahtui ennen kuin Jerusalemissa olleet kristityt pakenivat kaupungista vuonna 66. – The Jewish War, s. 136.

Vääriä profeettoja

Eikä siinä kaikki! Jeesus varoitti, että ”monia vääriä profeettoja nousee, ja he eksyttävät monia”. – Matt. 24:11.

Felixin prokuraattorikaudella kerrotaan nousseen monia vääriä profeettoja. ”Huijarit ja pettäjät väittivät olevansa henkeytettyjä, ja he kaavailivat vallankumouksellisten muutosten aikaansaamista panemalla roskaväen toimimaan kuin riivatut ja johtamalla heidät erämaahan sillä verukkeella, että siellä Jumala näyttäisi heille merkkejä lähestyvästä vapautuksesta. Sen jälkeen Felix, joka piti tätä kapinan alkuvaiheena, lähetti ratsuväkeä ja raskasta jalkaväkeä hajottamaan roskaväen.” (The Jewish War, s. 135) Josephuksen mukaan eräs tällainen väärä profeetta oli ollut egyptiläinen. Nähtävästi se roomalainen sotapäällikkö, joka pidätti apostoli Paavalin Jerusalemissa, luuli häntä täksi vääräksi profeetaksi. – Apt. 21:37, 38.

Ei kiveä kiven päälle

Yksi Jeesuksen ennustuksen huomattavimmista nimenomaisista ilmoituksista koski Jerusalemin temppeliä. Sen ei pitänyt vain kukistua vihollisten käsiin, vaan se piti hajottaa kokonaan maan tasalle niin ettei jäisi kiveä kiven päälle! – Luuk. 21:5, 6.

Tulee muistaa, että Jerusalemin temppeli ei ollut vain juutalaisten vaan koko Rooman imperiumin ylpeyden aihe. Sen kaunistamisen ja suurentamisen oli suunnitellut ja pannut alulle Herodes Suuri, joka oli Rooman senaatin nimittämä kuningas. Sitä pidettiin arkkitehtonisena ja taiteellisena mestariteoksena, ja sen rakentamiseen käytettiin myös juutalaisten käännynnäisten ja kaikkialla tunnetussa maailmassa asuneitten temppelin ystävien antamia lahjoja.

Josephus kerskui: ”Ulkoapäin katsottuna pyhäkkö saattoi joka suhteessa hämmästyttää joko mieltä tai silmiä. Koska se oli päällystetty kauttaaltaan vahvoilla kultalevyillä, siitä heijastui auringon ensi säteissä niin voimakas tulenloiste, että niiden jotka koettivat katsoa siihen, oli pakko kääntyä pois ikään kuin he olisivat katsoneet suoraan aurinkoa.” – The Jewish War, s. 394.

Kun kenraali Titus Josephuksen mukaan piti sotaneuvottelun ja päätti olla hävittämättä temppeliä, on voinut näyttää siltä, että Jeesuksen ennustus jäisi toteutumatta. Mutta mitä tapahtui? Tästä päätöksestä huolimatta temppelistä käydyn taistelun raivotessa tuntematon roomalainen sotilas heitti kekäleen pyhäkköön, ja upea temppeli muuttui tuota pikaa tulimereksi. Se ei tietenkään hajottanut maahan temppelin valtavia kiviä. Oliko niiden määrä säästyä?

Kun kaupunki oli lopulta vallattu ja temppeli palanut poroksi, Titus ”käski nyt heitä hajottamaan koko kaupungin ja pyhäkön maan tasalle”, niin että vain joitakin torneja jäi pystyyn merkiksi roomalaisten maahan repimistä mahtavista linnoituksista. Sekä juutalaisten että kenraali Tituksen aikomuksista huolimatta Jeesuksen sanat toteutuivat!

Entä nykyään?

Raamatun mukaan meidän aikamme ihmiset olisivat jälleen hallitusvaltaa koskevan kiistakysymyksen edessä. Raamatun ajanlasku osoittaa, että pakanain aikojen päätyttyä vuonna 1914 Jeesukselle Kristukselle annettiin taivaassa kuninkaallinen valta koko ihmiskunnan hallitsemiseksi.b Jehovan todistajien suorittaman maailmanlaajuisen saarnaamistyön avulla kaikissa maissa asuville ihmisille on ilmoitettu siitä ratkaisusta, joka heidän on tehtävä.

Miten maailma suhtautuu tähän? Useimpia se ei kiinnosta. Enemmistö niistäkin, jotka tunnustavat olevansa kristittyjä, sanovat elämäntavallaan: ’Meillä ei ole muuta hallitsijaa kuin maallinen valtio!’

Mihin tämä johtaa? Avaa Raamattusi ja lue, mitä kerrotaan Matteuksen luvuissa 24 ja 25 ja Markuksen 13. ja Luukkaan 21. luvussa. On ilmeistä, että Jeesus ennusti tämän sukupolven kokevan paljon samanlaista kuin hän ennusti Jerusalemin tuhoa edeltäneen maailman kokevan. Ennustetut sodat, nälänhädät, laittomuudet ja vääriä toiveita antavat julistukset ovat selvästi havaittavissa samoin kuin muut Jeesuksen esittämän ”merkin” piirteet. Aivan samoin kuin itsekkyys ja väkivalta olivat luonteenomaisia silloiselle tunnetulle maailmalle, sama pitää paikkansa nykyisestä maailmasta. Siksi myös tuho on edessä – tuho koko maailman asiainjärjestelmälle. – Sananl. 2:21, 22.

Mutta vanhurskautta rakastaville nykyiset koettelemukset ovat osoitus tulevasta vapautuksesta, sillä Jeesus sanoi myös: ”Kun nämä alkavat tapahtua, nouskaa pystyyn ja nostakaa päänne, koska teidän vapautuksenne on lähestymässä.” – Luuk. 21:28.

Vapautus mihin? Uuteen järjestykseen, jossa kaikki vanhurskautta rakastavat voivat elää todella turvassa Jumalan valtakunnan alaisuudessa. (Luuk. 21:31; Miika 4:3, 4) Vetoaako tällainen odote sinuun? Jos se vetoaa, niin nyt on aika liittyä niihin ihmisiin, jotka uskovat siihen ja jotka valtakunnansaleissaan tutkivat säännöllisesti Raamattua siinä tarkoituksessa, että he eläisivät tavalla, joka osoittaa heidän todellakin uskovan Jumalan hallitusvaltaan, ei ainoastaan puheessaan vaan myös toiminnassaan.

[Alaviitteet]