Epäkristillinen joulu

”JEHOVAN todistajat – He eivät vietä joulua. Eräs New Ulmissa oleva joukko, Jehovan todistajat, ei noudata tavallista joulunviettoperinnettä. Paikkakunnan seurakunta ei ole suunnitellut mitään erikoisia jumalanpalveluksia joulunpyhiksi.” Näin alkoi eräs New Ulmin (Minnesota) Daily Journalin kirjoitus viime joulukuun 22. päivänä.

Ihmetteletkö sinä, miksi kaikkien kristityiksi tunnustautuvien pitäessä niin paljon hälinää joulusta Jehovan todistajat jättävät sen tahallaan huomioonottamatta? Sinä ihmettelet? Mutta ihmettelisitkö sinä, jos tietäisit, ettei joulu ole kristillinen; että se ei nimestään huolimatta ole ainoastaan ei-kristillinen, vaan suorastaan pakanallinen; että se perustuu pakanallisiin tapoihin ja taikauskoihin ja keskiaikaisiin perimätietoihin; että se on todellisuudessa kaiken sen suora vastakohta, mikä on tosi kristillistä? Nämä lausunnot näyttävät tosin jyrkiltä sinusta, mutta jos sinä haluat lukea eteenpäin, niin sinä saat tietää syyt siihen, miksi Jehovan todistajat, jotka ottavat Jumalan Sanan vakavasti, eivät voi olla missään tekemisissä joulun kanssa. Eikä meidän tarvitse esittää mitään anteeksipyyntöä siksi, että otamme Raamatun vakavasti. Joulunhan otaksutaan olevan kristillinen juhla, jota kristityt viettävät, ja sekä Kristus Jeesus että hänen apostolinsa hyväksyivät Raamatun Jumalan henkeyttämänä totuutena. – Joh. 17:17; 2. Tim. 3:15–17; 2. Piet. 1:20, 21.

MILLOIN JEESUS SYNTYI?

Jehovan todistajat eivät vietä joulukuun 25. päivää mm. siitä syystä, ettei se ole Jeesuksen syntymäpäivä, mistä seikasta itse asiassa kaikki historioitsijat ovat yhtä mieltä. Mutta jos sanoisimme kuitenkin, niinkuin eräs huomattava yhdysvaltalainen pappi lausui vuosi sitten, että ”se saattoi aivan hyvin olla mikä tahansa vuoden 365:stä päivästä”, niin se paljastaisi tietämättömyyden Raamatun tästä asiasta sisältämästä ilmoituksesta, sillä Raamattu osoittaa ainakin lähimain sen päivän, jona Jeesus syntyi. Millä tavalla? Eri todistelutavoin, joista voimakkaimpia on Messiaan tulosta Danielin 9:24–27 kerrottu ennustus. Tämä ennustus puhuu 70:stä viikosta ja ennustaa, että siitä ajasta, jolloin annetaan käsky uudelleenrakentaa Jerusalem, on Messiaan tuloon 69 viikkoa.

Arkeologian viimeisimpien löytöjen mukaan alkoi Artakserkses hallita v. 474 eKr., ja hän antoi Nehemian 2:1–10 esityksen mukaan hallituksensa 20:ntenä vuonna määräyksen Jerusalemin muurien uudelleenrakentamisesta. Koska Messias ei tullut 483:n kirjaimellisen päivän (69 viikon) kuluttua, niin meidän täytyy päätellä, että tässä on käytettävä raamatullista sääntöä: ”päivä kutakin vuotta kohti”. (Katso 4. Mooseksen kirjan 14:34; Hesekielin 4:6.) Laskien 483 vuotta vuodesta 455 eKr. tulemme vuoteen 29 jKr. Mitään sellaista vuotta kuin 0 eKr. tai 0 jKr. ei ollut, minkävuoksi vuodesta 455 eKr. vuoteen 29 jKr. on 483 eikä 484 vuotta.

Jeesus aloitti palveluksensa Messiaana ollessaan noin 30-vuotias, ja koska se oli ikä, mikä salli Mooseksen lain mukaan papin alkaa palvella, niin näyttää järkevältä päätellä, että Jeesus aloitti palveluksensa niin pian kuin hän tuli tuohon ikään, mikä tapahtui edellä mainitsemamme ennustuksen mukaan v. 29 jKr. Tämä aikamäärä sattuu ohimennen sanoen yhteen sen kanssa, minkä Raamattu näyttää siksi ajaksi, jolloin Johannes Kastaja aloitti palveluksensa. – Katso 4. Mooseksen kirjan 4:3, 23; Luukas 1:26–45; 3:1–4, 23.

Danielin ennustus edeltäkertoi vielä, että Messias otettaisiin pois noiden 69:n viikon jälkeen ja että hän ”lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin” keskellä 70:ttä viikkoa (eli 3 ¹/2 vuotta sen jälkeen). Koska Jeesus lopetti poisottamisensa eli kuolemansa kautta juutalaisten uhrien pätevyyden, kun heidän lakisäädöksensä naulattiin puuhun hänen mukanaan, niin tämä ennustus edeltäkertoo, että Jeesus oli kuoleva 3 ¹/2-vuotisen palveluksensa päätyttyä. (Kol. 2:14) Raamatun oppineet tutkijat hyväksyvät yleisesti tämän ajan Jeesuksen palveluksen kestoajaksi, ja se on sopusoinnussa sen Johanneksen evankeliumissa olevan todistuksen kanssa, että Jeesus näki palveluksensa kuluessa neljän pääsiäisen tulevan ja menevän. (Joh. 2:13; 5:1; 6:4; 12:1; 13:1) (Katso yksityiskohtia kirjasta ”Kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut”, sivulta 284.) Koska siitä ei ole kysymystäkään, etteikö Jeesusta otettu pois pääsiäisenä, noin huhtik. 1. p:n tienoilla v. 33 jKr., niin edellisistä laskelmista seuraa, että hän syntyi 33 ¹/2 vuotta ennen sitä eli noin lokak. 1. p:nä v. 2 eKr.

Tämä lokakuun ajankohta on yhtäpitävä kaikkien saatavissa olevien välillisten todistusten kanssa. Paimenet vartioivat laumojaan yöllä siihen aikaan, jolloin Joosef ja Maria olivat matkustaneet pitkän matkan Beetlehemiin merkittäviksi kirjoihin keisari Augustuksen antaman määräyksen mukaan. Paimenet eivät olisi pitäneet laumojaan ulkona Palestiinan kylmään, sateiseen talviaikaan, eikä ole järkevää päätellä, että keisarikaan olisi vaatinut kaikkia juutalaisia vaeltamaan niin pitkälle vuoden pahimpaan aikaan. Tämä seikka ilmenee Jeesuksen sanoista: ”Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina.” – Matt. 24:20; Luuk. 2:1–20.

SEN PAKANALLISET ALKUVAIHEET

Kun otamme huomioon tämän, niin mikä selittää sen, että jouluk. 25. päivä on valittu Jeesuksen syntymän viettopäiväksi? Kerrotaan, että Rooman piispa Julianus I (337–352 jKr.) määräsi ensiksi joulunvieton jouluk. 25:nneksi. Ja millä perusteilla? Catholic Encyclopedia (3. osa, sivu 727) sanoo: ”Mutta hyvin tunnettu auringonjuhla, Natalis Invicti [Voittamattoman syntymäpäivä], näyttää olevan suuressa määrin vastuussa meidän joulukuuksi määrätystä päivästämme.” Ja Encyclopedia Americanan mukaan järjesti Rooman kirkko Jeesuksen syntymäpäivän joulukuun 25:nneksi ”auringon vanhan roomalaisen [pakanallisen] syntymäjuhlan päiväksi, koska ei ollut mitään varmaa tietoa Kristuksen syntymäpäivästä”. (6. osa, sivu 623, vuoden 1942 painos) Toiset asiantuntijat sanovat, että koska kirkko ei kyennyt vieroittamaan ihmisiä tästä juhlasta, niin se omaksui sen ja antoi sille uuden merkityksen. Tämä pani Tertullianuksen valittamaan: ”Me, jotka olemme muukalaisia sapateille ja uusille kuille ja juhlille, mitkä olivat kerran otollisia Jumalalle, käymme nyt ahkerasti saturnaalioissa [ja muissa pakanallisissa juhlissa], kannamme lahjoja sinne tänne, . . . ja toimeenpanemme meluisia leikkejä ja pitoja.”

Mutta ehkä joku kysyy: ”Vaikka myönnämmekin, että joulukuun 25. on pakanallista alkuperää ja että Jeesus syntyi noin lokak. 1. päivänä, niin miksi emme viettäisi sittenkin tuota päivää? Niin miksi ei? Koska koko tuon syntymäpäivän vietto on pakanallinen. Me emme löydä mistään kohdasta Kirjoituksia mainitun kenenkään syntymäpäivää eikä mitään kertomusta siitä, että Jehovan palvelijat olisivat viettäneet syntymäpäivää Kristuksen ajan edellä eikä sen jälkeen. Ainoat kaksi Kirjoituksissa mainittua syntymäpäivänviettoa olivat pakanahallitsijain toimeenpanemat, ja kummankin tahri teloitus; toisessa farao surmasi ylimmäisen leipurinsa ja toisessa Herodes Johannes Kastajan katkaisten hänen päänsä. – 1. Moos. 40:20–22; Matt. 14:6–11.

Eivätkä joulun päivämäärä, sen hauskutukset ja lahjojen anti ole sen ainoat pakanalliset puolet. Sen ikivihreän puun ja mistelin ja rautatammen käyttö perustuu myös pakanalliseen luonnon kunnioitukseen. Historioitsija-professorin Hislopin mukaan palautuu joulupuun käyttö taaksepäin Nimrodin aikaan, noin 4 000 vuoden päähän: ”Joulupuu on Nimrodin kuollut varsi, hänen, josta tehtiin aurinkojumala, mutta jonka hänen vihollisensa kaatoivat; joulupuu on Nimrod redivivus – jälleen elämään tullut surmattu jumala.” – The Two Babylons, sivut 97, 98.

Joulupuun koristeet palautuvat esikristillisiin teutoneihin, jotka koristivat ikivihreänsä hedelmä- ja viljakimpuista tehdyillä kierukoilla pyhän lohikäärmeen Nitthagerin kunniaksi. Välkehtiviä kultapalloja käytettiin osoittamaan kunnioitusta Balderille, aina salaperäisen auringon jumalalle. (Nykyään viettävät jumalanvastaiset kommunistimaat, sellaiset kuin Romania, monin menoin talvipuujuhlia; käytetään koristeltuja ikivihreitä puita, ja viime vuonna oli Bukarestissa, pääkaupungissa, vetovoiman keskuksena ”21 metrin korkuinen puu, missä oli tuhansia valoja, kultapalloja ja metallikelloja”.)

Sama koskee misteliä. Se oli pakanallisen perimätiedon mukaan jumalallinen oksa, joka oli tullut taivaasta ja joka edusti Pelastajaa; väitettiin, että jumala Loki tappoi kateudesta kauniin jumalan Balderin mistelistä tehdyllä nuolella; kaikki muut kasvit olivat vannoneet olevansa vahingoittamatta Balderia; siksi käytettiin misteliä, koska se oli jätetty huomioonottamatta. Tämän pakanallisen perimätiedon mukaan otettiin mistelinuoli Balderin kohtalokkaasta haavasta ja annettiin rakkauden jumalattarelle Freyalle, mistä johtui tapa, että poika voi suudella tyttöä, jos näkee tämän mistelin alla.

Muinaisaikoina ripustettiin sekä misteli että köynnöksiä ikkunoihin ja oviaukkoihin niiden parantavan ja suojelevan vaikutuksen takia, jotta noidat ja pahat henget estettäisiin pääsemästä sisälle. Erään toisen pakanallisen taikauskon mukaan edustivat rautatammen punaiset marjat pakanajumalan Balderin veripisaroita.

Entä miten on joulukorteissa esiintyvien kolmen tietäjän laita? Lisää pakanuutta. Huomaa ensiksikin, että Raamattu ei sano, kuinka monta noita tietäjiä oli. Toiseksi on luultavinta, että he kävivät Jeesuksen ja hänen äitinsä Marian luona, kun Jeesus oli noin kaksi vuotta vanha, sillä kertomus ei osoita Jeesuksen olleen pikkuinen lapsukainen, vaan nuori lapsi, eikä seimessä, vaan talossa. Huomaa myöskin Herodeksen määräys tappaa kaikki poikalapset, jotka olivat kaksivuotiaita tai nuorempia. Edelleen on täysin ilmeistä, ettei se, joka opasti noita tietäjiä valolla, ollut sama, joka ohjasi paimenet Jeesuksen seimelle enkelien välityksellä. Miksi hän olisi muuten johtanut heidät Jeesuksen suurimman vihamiehen luo ja saattanut Jeesuksen hengen vaaraan sekä aiheuttanut niin monen lapsen kuoleman? Ei ole lainkaan järkevää päätellä, että Jumala, joka varoitti kansaansa olemasta missään tekemisissä pakanauskontojen kanssa, olisi opastanut tähdistä ennustajia eli maageja, paholaisjumalien pakanallisia palvojia, Poikansa luokse. – Jes. 47:13; vertaa Matteuksen 2:1–18 ja Luukkaan 2:8–20 keskenään.

Ja mitä on sanottava sukkien ripustamisesta roikkumaan ja joulupukista eli Pyhästä Klausta ja Niklaasta? Mikäli nämä eivät ole pakanallista alkuperää, niin niiden voidaan havaita olevan peräisin keskiajalta, eikä niillä ole tietenkään minkäänlaista tukea Raamatussa.

MIKSI EI TULE VIETTÄÄ

Voidaan kysyä: Miksi ei vietettäisi joulua, koska se näyttää tuovan paljon iloa pakanallisista alkuvaiheistaan huolimatta? Koska Jumalan Sana varoittaa toistamiseen palvelijoitaan olemasta missään tekemisissä väärän palvonnan kanssa. Huomaa esimerkiksi, miten painokkaasti apostoli Paavali esittää tämän asian. Käsitellessään epäjumalille uhrattuja ravintoaineita hän sanoo, osoitettuaan ensin, etteivät epäjumalat ole mitään: ”Mitä pakanat uhraavat, sen he uhraavat riivaajille eivätkä Jumalalle; mutta minä en tahdo, että te tulette osallisiksi riivaajista. Ette voi juoda [Jehovan] maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset [Jehovan] pöydästä ja riivaajien pöydästä. Vai tahdommeko herättää [Jehovan] kiivauden? Emme kaiketi me ole häntä väkevämmät?” – 1. Kor. 10:19–22; katso myös 2. Mooseksen kirjan 23:24, 32, 33; 5. Mooseksen kirjan 7:16; 2. Korinttolaiskirjeen 6:14–18; Jaakobin 1:26, 27.

Millaista Raamatun ymmärtämisen puutetta osoittaakaan edellisen perusteella Donald Harrington, New Yorkin veljeskuntakirkon pastori, joka sanoo koettaessaan puolustella joulun viettoa sen pakanallisista alkuvaiheista huolimatta: ”Juuri tämä pakanallisten menojen ja tapojen täydellistäminen antaa esimerkin Jumalan yleismaailmallisuudesta ja panee huomaamaan, ettei joulu ole ainoastaan kristillinen juhla, vaan koko ihmiskunnan pyhäpäivä.” – New Yorkin Times, jouluk. 24. 1951.

Eikä tässä kaikki. Huomaa eräät siihen liittyvät aineelliset pahat puolet. Vuonna 1951 oli Yhdysvalloissa 789 joulunpyhinä sattunutta kuolemantapausta, joista monet olivat juopuneitten autonajajien aiheuttamia. New Yorkin Times kirjoitti jouluk. 12:ntena 1951 pääkirjoituksessaan niistä ”ylen surullisista” näkymistä, mitkä joulukuusien aiheuttamat monet tulipalot tarjoavat. Eikä ainoastaan hautaustoimistoilla ja palokuntalaisilla ole ylitöitä tuona pyhäisenä aikana, vaan myöskin lääkäreillä, sillä sairaalat täyttyvät mässäilyn uhreista.

Liikemaailma käyttää hyväkseen tuota aikaa ottaen ylimaksuja yleisöltä, myyden sille huonoa tavaraa ja tehden kaiken voitavansa pannakseen jokaiseen joulukuumeen, jotta ’juhlahenki menisi vereen’. Arviot sen suhteen, kuinka monta sataamiljoonaa jouluostoksilla kävijät kuluttavat, vaihtelevat, mutta jo se seikka, että yksistään New Yorkin kaupungin puhtaanapitolaitoksen oli puhdistettava 25 000 tonnia roskaa 1951:n pyhien jälkeen, osoittaa, missä määrin ihmiset joutuvat tuohon pyörteeseen.

Uumoillen, että joulusta on tehty suuressa määrin kaupallinen juhla, eräät papit lietsovat ”kristillisempää” joulua, mikä on perin ristiriitainen lausunto. Missä määrin heidän ponnistelunsa ovat menestyneet, voidaan päätellä siitä kokosivun ilmoituksesta, mikä ilmestyi eräässä amerikkalaisessa päivälehdessä ja sisälsi tämän suuntaista: ”me ajattelemme lannan antamista jollekulle jouluksi kekseliäänä ajatuksena. Me lähetämme tonnin Mansikin parasta ovellenne (tai tallinovenne taakse) 19 dollarista”.

Tosin Jeesus sanoi, että ”autuaampi on antaa kuin ottaa”, mutta tämä pitää paikkansa ainoastaan, jos annetaan vilpittömästi ja epäitsekkäästi. Muista hänen sanoneen myöskin: ”Kun laitat päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, älä sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita, etteivät hekin vuorostaan kutsuisi sinua, ja ettet sinä siten saisi maksua. Vaan kun laitat pidot, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita; niin sinä olet oleva [onnellinen], koska he eivät voi maksaa sinulle; sillä sinulle maksetaan vanhurskasten ylösnousemuksessa.” – Luuk. 14:12–14.

Joulukuumeen keinotekoisessa kiihoituksessa saattavat jotkut onnettomat saada jonkin ”almun”. Mutta se tuskin hyvittää sitä seikkaa, että joulu on todellisuudessa Perkeleen ansa ihmisten pettämiseksi ajattelemaan, että he ovat kristittyjä, kun noudattava pakanallisia tapoja ja menoja, mitkä tyydyttävät lihan vaistoja, ovat rahan, terveyden ja elämän tuhlausta ja – mikä pahinta – nostattavat Jehova Jumalan kiivauteen.

Tosi kristillisyys ei vaikuta tuolla tavalla. Se tekee hyvää lähimmäisilleen 365 päivää vuodessa eikä vain yhtenä päivänä eikä ainoastaan aineellisilla tavoilla, vaan paljon tärkeämpiä hengellisiä aarteita jaellen, mitkä johtavat iankaikkiseen elämään. Jehovan todistajat ovat omistaneet elämänsä juuri tämän tekemiseen.

Ymmärrätkö nyt, miksi he eivät vietä joulua?